25%, 50% vai 37,5%?

Opettaja-lehti kolahti luukusta ja olihan sielläkin jotain tästä ajankohtaisesta aiheesta, eli siis siitä kuinka emme tee tarpeeksi maahanmuuttajiemme hyväksi.

Ihan juuri kerroin YLEn kertoneen että 25% maahanmuuttajanuorista ei pääse peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin käsiksi. En yksinkertaisesti viitsi etsiä alkuperäistä Opetushallituksen julkaisua josta YLE on tietonsa saanut, mutta uskon sen olevan juuri kuten YLE sanoo. Miksikö uskon tiedotusvälineen sanomisiin maahanmuuttaja-asioissa? No siksi että 25% on aivan helvetinmoisen iso luku, helposti ymmärrettävä osuus jostakin, ja YLE ei takuulla kaunistele lukua ainakaan alaspäin.

Pidän siis osoitettuna että Opetushallitus todellakin kertoo joka neljännen maahanmuuttajanuoren jäävän vaille amis- tai lukiopaikkaa.

Mutta sitten Opettaja-lehti kertoo että

Maahanmuuttajataustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutuksessa suomalaisia huomattavasti harvemmin.

– Alle puolet toisen polven maahanmuuttajista saa suoritettua lukion tai ammattikoulun loppuun, Mia Halonen kertoo.

Minusta alle puolet on huomattavasti suurempi ja paljon iskevämpi luku kuin 25%.

Opettaja-lehti ei kerro mikä on Mia Halosen ja Johanna Lasosen lähde, mutta kun he ovat ihan kirjan tehneet aiheesta

Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisemassa kirjassa Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä tarkastellaan monikulttuurisuutta ja siihen liittyviä ilmiöitä. Kirjan toimittajat Johanna Lasonen ja Mia Halonen toteavat, että ihmisten tapojen ja ulkonäön erilaisuus vaikuttaa muun muassa maahanmuuttajien työllistymiseen.

niin kai heillä jotain kovaa dataa on esittää väitteen perustaksi.

En todellakaan epäile väitteen todenperäisyyttä. Ja pidän lukua järkyttävän suurena.

Mutta kuten aina median kanssa askarrellessa, olen ymmälläni.

Opetushallituksen mukaan vain 75% maahanmuuttajanuorista jatkaa toisen asteen opintoihin. Lasonen-Halosen mukaan alle 50% maahanmuuttajanuorista valmistuu oppilaitoksestaan.

Olen aina vähän pihalla matematiikasta, mutta minua kiinnostaisi kovasti kuulla tarkoitetaanko nyt alle 50%:ä KAIKISTA maahanmuuttajanuorista vai alle 50%:ä JATKO-OPINTOIHIN PÄÄSSEISTÄ maahanmuuttajanuorista. Toisin sanoen, valmistuuko toisen asteen oppilaitoksista vähän alle 50% vai vähän alle 37,5% kaikista maahanmuuttajanuorista.

Edelleenkin olen enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan mikä mahtaa olla juuri tämän tutkijakaksikon tulkinta "maahanmuuttajasta". Vastatullut vai pelkästään -taustainen? Vaivaako koulutuksen katkeaminen (ja sitä väistämättä seuraava syrjäytyminen jos nyt ei elämästä niin ainakin työelämästä) ja täysin ennustettava loppuelämä veronmaksajien elättinä siis 37,5-50%:a niistä nuorista jotka aloittavat koulunsa kesken ja ilman kielitaitoa, vai ovatko luvuissa mukana ne uussuomalaiset jotka ovat ihan yhtä suomalaisia kuin me kanta-astujatkin, mutta silti ainutlaatuisen ihmeellisen erilaisia.

Paljon jää auki. Onneksi "joka neljäs" ja "alle puolet" ovat iskeviä ja päähän tarttuvia lukuja joita on hyvä heitellä, kun etsitään syitä siihen miksi maahanmuuttajilla on niin vaikeaa Suomessa.

Me emme tee tarpeeksi heidän hyväkseen. Siksi alle puolet jne.







Mutta eipä hätää! Halosen-Lasosen kirja kädessämme voimme matkata kohti parempaa tulevaisuutta. Tässä makupaloja Opettajan artikkelista. Teos on varmasti silkkaa rautaa ja täyttä asiaa:

Avainsanana monikulttuurisuuden hyväksymisessä ja ymmärtämisessä on kulttuurienvälinen osaaminen, joka perustuu avoimeen vuorovaikutukseen eri kulttuurien ja ihmisten välillä.

Tämä on todella hienosti sanottu. Käytännön sovellukset ovat varmasti aivan nurkan takana.

Erilaisuudesta voimaa

Kulttuurienvälisen osaamisen kehittämisessä lähtökohtana on monikulttuurisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen.

– On tunnustettava ihmisten eri- ja monikielisyys, kulttuuritausta ja kaikesta erilaisuudesta syntyvä osaaminen, Lasonen toteaa.

Erilaisuudesta syntyvä osaaminen. Joo, sitä mä haluan. Mulle yks tuollainen, kiitos, ja paljon kastiketta. Muuten tarttuu pahasti kurkkuun.


Edit: täältä voi lukea taas jotain ihan muuta näistä prosenteista. Opetushallituksen vastaus ihmettelyyni kantaväestön nuorten koulupaikatta jäämisestä tai pois jäämisestä näyttäisi olevan 5,5%, mikä suhteutettuna koko ikäluokkaan on valtav määrä potentiaalisia syrjäytyjiä. Mutta maahanmuuttajista - mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - OpH sanoo... 15,4%, täsmennettynä että kyse on EU:n ulkopuolisten maiden ensimmäisen polven mamuista.

Kun kantaväestöstä jätti hakematta toisen asteen koulutukseen, jäi sen ulkopuolelle tai keskeytti sen varhaisessa vaiheessa 5,5 prosenttia opiskelijoista, vastaava osuus EU-maiden ulkopuolelta tulleilla ensimmäisen polven muuttajilla oli 15,4 prosenttia.

Kuka osaa prosentit? Jos ensimmäisen polven maahanmuuttajista dropoutteja on 15,4% ja "maahanmuuttajista" yleensä 25%, minusta näyttää että luvuissa on jotain mätää.

Maailma pelastui! Eiku...

Viimeisimmässä kirjoituksessani moitin Vantaan kaupungin suunnitelmia syrjiä työnhaussa hakijoita jotka eivät ole etnisesti sopivia. Korostaakseni sitä mitä kunnan pitäisi mielestäni oikeasti tehdä asukkaidensa eteen - sen sijaan että askartelisi absurdin byrokraattisesti ohjatun monikulttuuristamisen kanssa - otin esimerkin siitä missä kaupunki säästää.

Ilokseni kaupunginhallitus päättikin noudattaa lakia. Jostain kumman syystä kunnat säännönmukaisesti toimivat lain vastaisesti, jos se on niille taloudellisesti kannattavaa. Olen aina ihmetellyt miksi, mutta tavallaan se on ihan luonnollista. Oletteko koskaan kuulleet poliisin pidättäneen kunnan?

Koulunkäyntiavustajat siis saavat kuin saavatkin palkallista työtä koulujen kiinnioloajaksi. Joidenkin mielestä ihmisiä jotka työskentelevät vain kouluvuoden ajan ei tarvitse elättää kesäaikaan. Tämä on järjetön näkemys. Jos koulunkäyntiavustajalle annetaan mielekästä ja hyödyllistä työtä myös kesäksi, hän nimenomaan silloin elättää itse itsensä. Kortistossa veronmaksajat - me - elättäisimme hänet ilman työstä saatavaa hyötyä.

Millaista olisi tehdä haastavaa työtä esim vammaisen oppilaan avustajana kouluvuoden ajan ja sitten joutua kortistoon kesäksi? Kuka pystyisi sitoutumaan työhönsä näillä ehdoilla? Missä on elämän perusedellytys - työn jatkumisesta seuraava turvallisuus ja jatkuvuus? Mistä saadaan luotettavia ja ahkeria ihmisiä töihin alati kasvavaan tarpeeseen, pääkaupunkiseudun elinkustannuksilla, kun palkkaakaan ei tule koko vuodelta?

Koulussa ei ole kausityöläisiä. Kyse ei ole huvipuiston hattaranmyyjistä, marjanpoimijoista tai hiihdonopettajista jotka pakkaavat tavaransa sesongin päätteeksi ja jonottavat taas innoissaan hommiin seuraavana vuonna.

Maailma siis pelastui. Vantaa otti järjen käteen (tai säikähti asiasta noussutta hälyä.) Kaikki on taas hyvin.

No... ei oikeastaan.

Iltalehti: Peruskoulun luokkakoot paisuvat

Sunnuntai 17.5.2009 klo 19.39

Perusopetuksen ryhmäkoot kasvavat, vaikka valtio on yrittänyt tukea rahallisesti ryhmien pienentämistä, MTV3 kertoo.

Valtion osoittama lisäraha ryhmäkokojen pienentämiseen uppoaa monessa kunnassa säästöihin. Niinpä opetusryhmien keskikoko saattaa kasvaa ensi syksynä.

MTV3:n uutiset selvitti tilanteen Suomen suurimmissa kaupungeissa. Useimmissa kaupungeista ryhmäkokojen pienentäminen on poistettu tavoitteista. Esimerkiksi Vantaalla lisäraha on vähennetty opetukseen kohdistuvista leikkauksista.

MTV3:n mukaan ryhmäkoot kasvavat ensi syksynä Vantaalla, Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä sekä mahdollisesti Tampereella.

Virkkunen paheksuu

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) paheksuu kuntien tapaa käyttää ryhmäkoon pienentämiseen tarkoitettua rahaa muihin tarkoituksiin.

Opetusministeriö kerää parhaillaan tietoa siitä, mihin kunnat ovat käyttäneet lisärahaa. Virkkunen sanoo MTV3:lle, että jos rahaa on käytetty muihin tarkoituksiin, ministeriö miettii rahan jakamista ensi vuonna uudelleen.

En ole kuntalain tuntija, mutta jos joku on, voisiko hän kertoa minulle estääkö jokin lakipykälä kouluille tarkoitettujen rahojen korvamerkinnän? Koska kuten sanoin, jos kunnan annetaan, kunta tekee.

Kouluille tarkoitetun rahan jakaminen muualle on varkaus.

Koulunkäyntiavustajajutussa ei ollut kyse suuren suurista rahoista. Tärkeämpi on periaate: mitä kunta priorisoi. Vaikka koulunkäyntiavustajat lopulta päätettiinkin työllistää kesäksi, periaate on se että heidät aiottiin lomauttaa. Luokkakokojutussa on kyse suurista rahoista. Kasvattamalla luokkakokoja voidaan kouluilta ottaa siltä ainoalta momentilta josta on mahdollista nipistää, eli henkilöstöstä.

Koulutilat on pääsääntöisesti maksettu jo kertaalleen. Ylläpitokuluista säästetään jo niin paljon että valtava määrä oppilaita opiskelee homepölyn seassa. Koulukirjoja kierrätetään jo. Kouluruoan taso on laskenut. Ja kun suurin yksittäinen kuluerä on henkilöstö -> kuntarosvo ottaa sieltä.

Mitä luokkakoon kasvaminen tarkoittaa? Siitä lisää seuraavassa.

Kotoutuminen, maahanmuutto ja koulun kantokyky: Suomen Kuvalehti 19.2.2009

Millaisia ohjeita voisin antaa henkilölle joka on tulossa tekemään lehteen juttua yläasteelta?

Ne joiden omat lapset eivät ole teini-ikäisiä tai jotka eivät ole töissä teini-ikäisten kanssa kokevat teini-ikäiset hyvin eri tavalla kuin me jotka olemme heidän kanssaan tekemisissä joka päivä. Opettajana unohtuu helposti että ne pikku pirpanat jotka me tunnemme hädin tuskin vaipoista päässeinä, pohjattoman lapsellisina ja epävarmoina tenavina, näyttävät ulkopuolisen silmiin uhkaavalta, rähisevältä, syljeskelevältä möykkälaumalta. Kaksimetrinen tai satakiloinen teinikin on silti vain lapsi. Naamalävistetty tai itseään viiltelevä tai aineriippuvainen tai nuorisorikollinen tai ihan mikä vain, lapsia siitä huolimatta. Mutta joidenkin silmissä aina samoja mummonpotkijoita. Voi kuinka kaikki rakastavatkaan vihata teinejä! Ja juuri siksi heitä pitäisi rakastaa.

Itse pyrin kirjoituksissani kritisoimaan joitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta älköön kukaan väittäkö että kritisoisin lapsia ja nuoria. Kuten olen toisaalla todennut, lapsi ja nuori on (ainakin tiettyyn ikään asti) itse se joka on vähiten syypää aiheuttamiinsa ongelmiin. Missä kohtaa kehitystä ympäristötekijät ja vapaa tahto vaihtavat paikkaa on kiistanalaista, ja yksilöllistä. Maahanmuuttajalapsi ei ole huonon maahanmuuttopolitiikan syyllinen vaan uhri, siinä missä me kaikki muutkin.

Vastatakseni omaan kysymykseeni: paras lähestymismetodi olisi varata aikaa koko vuosi. Totutella meluun, tapoihin ja nuorten tapaan olla. Mennä sisään maailmaan josta kirjoittaa, jättää pois pintakerros ja keskittyä ilmiöihin, ei niiden ilmiasuun.

Tämä pohdinta siksi että Leena Sharma, internetistä tuttu toimittaja (yksi ja kaksi), on tehnyt Suomen Kuvalehteen jutun Myllypuron yläasteesta (joka kirjoitetaan yhteen, siis yläaste, ei ylä-aste, kuten SK:n kannessa...)

Hän on viettänyt viikon koulussa havainnoiden ja haastatellen. Erityinen mauste keitoksessa on että kyseessä on Sharman oma entinen koulu, josta hänellä on huonoja muistoja.

Tässä on oiva paikka iskeä jos haluaa kritisoida kirjoitusta ja sen objektiivisuutta. Voidaan syyllistää toimittajaa liiasta omakohtaisuudesta, revanssin hakemisesta, puhdistautumisesta, epäkypsyydestä... En halua ottaa kantaa jutussa esiintyneiden oppilaiden henkilöön tai käytökseen - uskon että Sharma kertoo sen minkä näki ja koki. Sellainen pikkuasia kannattaa kuitenkin muistaa että nuori ei ole oikeastaan koskaan normaalissa tilassa. Yhden päivän, viikon tai vuodenkaan perusteella ei pitäisi tehdä analyysia, ja toivon että jutussa naamalla ja (toivottavasti) keksityillä nimillä esiintyvät kauhukabinetin asukkaat jätetään rauhaan. Olen heidän puolestaan pahoillaan. Ehkä asiaa olisi palvellut paremmin pelkkä monikulttuuri/maahanmuutto-angle. Siitäkin nimittäin riittää kerrottavaa.

On muuten ihan mahdollista että Suomen Kuvalehti kuulee vielä oppilaiden vanhemmista.

Mielestäni jutussa on selkeästi erillään nähtävissä kaksi juonnetta - toisaalta omakohtainen muistelo ja vertailu, toisaalta monikulttuurisen koulun arjen havainnointi ja analyysi. Koulumuistelot ja teinien kauhistelun voi sivuuttaa ja keskittyä asiaan.

Ainakin nettiversiossa SK:n ja Sharman artikkeli lähtee liikkeelle asialinjalla: nettisivuilla alustuksena itse juttuun toimii koulun entisen rehtorin haastattelu. Myös pääjuttu rakentuu monikulttuurisuus- ja maahanmuutto-osiltaan koulun henkilökunnan haastatteluiden ympärille.

Iso Huom: mikään ei takaa että mediassa julkaistu mielipide vastaisi tarkalleen sitä mitä haastateltava on sanonut tai tarkoittanut. Nojaudun jatkossa vain toimittajan tulkintaan sanotusta. Tämän tason julkisuus saa takuuvarmasti aikaan reaktioita, jos haastatellut tuntevat tulleensa väärin tulkituiksi.

Kuten niin monessa muussakin asiassa poliittisen korrektiuden riivaamassa moku/mamu-keskustelussa joudun toteamaan: tämä ei ollut vielä tässä.

Tässä haastatteluosuus:

Itähelsinkiläisen Myllypuron yläasteen oppilaista kolmannes on maahanmuuttajataustaisia.

Koulusta viime vuonna eläkkeelle jäänyt rehtori Anneli Luotonen ratkoi monikulttuurisuuden ongelmia ansiokkaasti vuosikausien ajan. Presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle vuonna 2005 Arjen turvaaja -palkinnon, ja vuoden myllypurolaiseksi hänet valittiin 2007.

Luotonen on julkisissa puheenvuoroissaan muistuttanut kerta toisensa jälkeen, että päättäjien on nyt viimeinen hetki herätä tajuamaan Itä-Helsingin koulujen erityisasema. Ja että pelkillä opetuksen keinoilla ei maahanmuuttajien kotoutumisen haasteita voida ratkaista.

"Sekä opettajat että oppilaat ovat kovassa paineessa, he joutuvat venymään liikaa", Luotonen pohtii. Hän yritti pitkään ajaa yhteistyötä eri hallinnonalojen kesken - laihoin tuloksin.

"Koulu kulkee omassa putkessaan, sosiaalitoimi omassaan, lastensuojelu omassaan. Yritin maahanmuuttajien kohdalla saada eri toimijat työskentelemään yhdessä. Mutta en saanut mitään aikaiseksi. Lastensuojelu ja sosiaalitoimi ovat liian ylikuormitettuja, henkilökunta vaihtui siellä puolen vuoden välein."

Luotonen ei usko, että koulutuksen resurssit jatkossa juurikaan lisääntyvät. Kestääkö koulusysteemi tällaisessa tilanteessa maahanmuuttajin määrän kasvun?

"Vaikea kysymys. Myllypuron yläaste on kestänyt toistaiseksi, koska valtaosa opettajakunnasta suhtautuu tilanteeseen positiivisesti. Tiedän, että tämä ei ole itsestään selvää. Jos opettaja joutuu opettamaan hyvin eritasoisia oppilaita, se aiheuttaa hänessä ymmärrettävää ahdistusta ja vastustusta, että kuinka paljon oikein vaaditaan."

Monet maahanmuuttajat tarvitsisivat Luotosen mielestä aikalisän, mahdollisuuden käydä peruskoulua hieman kauemmin.

"Koulu on ainoa paikka, jossa yhteiskunta pitää kiinni kaikista lapsista. Jos he liukuvat sieltä pois, missä heidät saadaan kiinni? Ei missään. Muualla maailmassa on nähty, mitä tapahtuu joutilaille nuorille miehille, jotka kokevat itsensä syrjityiksi. Jos he eivät ole mukana yhteiskuntaa tukevassa toiminnassa,
he ovat mukana sellaisessa toiminnassa, joka ei ole yhteiskunnan mieleen."

Luotosen esikuva oli ruotsalainen Rinkebyn koulu.

"Siellä lähdettiin liikkeelle todella hirveässä tilanteessa: koulu oli poltettu, ja koko lähiö oli räjähtämispisteessä. Uusi rehtori palkkasi talousjohtajan ja sosiaalitoimen ihmisiä, ja tuloksia syntyi heti."

"Mutta suomalainen yhteiskunta ei ole tällaiseen yhteistyöhön valmis. Sittenkö vasta on pakko suostua, kun katastrofi on ovella, kun koko kaupunki pelkää, että joku paikka räjähtää käsiin?"

Luotosen vastaus "kestänyt toistaiseksi" vastaa täysin omaa näkemystäni. Kysymys kuuluukin kuinka paljon lisää kestetään. Tämä on oikeastaan koko blogini olemassaolon syy. Oma näkemykseni on ettei sosiaalista maahanmuuttoa (siis juuri sitä joka pitää sopeutTAA, kotoutTAA ja asutTAA sen sijaan että se sopeutuisi, kotoutuisi ja asuttuisi itse) ei tarvita lisää yhtä ainutta päätä.

Luotonen kertoo myös mistä pärjääminen on revitty: opettajan selkänahasta. Niin kauan kuin motivoituneita ja osaavia ihmisiä riittää, ruuvia voidaan kiristää. Mutta eikös lehdissä ole annettu ymmärtää että opettajankin mitta tulee täyteen?

Merkillepantava asia Luotosen lausunnossa on että samaan ongelmaan sisällytetään myös kantaväestön pahoinvoiva ja syrjäytyvä nuoriso. Maahanmuuttokriittinen lukija saattaa jättää tämän asian huomaamatta, ja rassismia!-kiljuja myös. Kyse EI siis ole vain maahanmuuttajista.

Rinkeby mainitaan rohkaisevana esimerkkinä. Rinkebyn koulusta olen maininnut ennenkin että sen menestystarina on kovin suhteellista laatua. Kertauksen vuoksi: rehtori Börje Ehrstrand todellakin sai syliinsä säkin räjähdysherkkää ongelmajätettä ja käänsi tilanteen paremmaksi. Ollaan silti kaukana hyvästä tai edes hyväksyttävästä tasosta. Rinkebyskolan loistaa erikoisluokillaan joihin hakeudutaan
koulupiirin ulkopuoleltakin, mutta samaan aikaan puolet koulun tavallisista oppilaista jää vaille jatko-opiskelukelpoisuutta.

Voidaan kysyä miten hyvä vertailukohta Rinkeby on. Epäilemättä koululla on toimivat käytänteet joilla yhteistyötä maahanmuuttajaperheiden kanssa YRITETÄÄN hoitaa. Epäilemättä tulokset ovat rohkaisevia Rinkebyn viitekehyksessä. Mutta jos rohkaisevana pidetään sitä että koulu EI pala, lähiössä EI mellakoida, paikka EI ole kauttaaltaan sotkettu ja tuhottu... Se taso jota Rinkebyskolan lähestyy alapuolelta on vielä hyvän matkaa matalammalla kuin meidän "ongelmakouluillamme." Rinkebystä voidaan oppia jotain, mutta kuten sanottua, parasta on pyrkiä tilanteeseen jossa Rinkebyn oppeja ei tarvita.

Itse lehdessä julkaistu artikkeli (osin):

Koulu on kulttuurien sulatusuuni: muuta kuin suomea puhuu äidinkielenään reilu kolmannes oppilasta.

Kielten ja kanssallisuuksien lukumäärä on olennainen osa monikulttuurisuuden numero- ja sanamagiaa. Monesti kuulemme miten on hienoa ja tavoiteltavaa että kaupunkikuvassa näkyy ja kuuluu maailman kielten ja värien kirjo. Monen kymmenen kielen koulu on jotain uskomattoman hienoa.

Todellisuus: mitä useampi kieli, sitä enemmän ongelmia. Asian rikastava (positiivisessa mielessä) vaikutus on jäänyt itselleni totaaliseksi mysteeriksi.

Helsingissä [maahanmuuttajien valmistavia]luokkia on kolmekymmentä, hiljattain perustettiin kolme uutta. Valtosen mielestä yksi valmistava luokka on Myllypuron yläasteelle sopiva määrä. ”Sen verran oppilaita pystymme integroimaan. Suurempia määriä emme.”

Myllypuron koulu on pieni. On siinä ja siinä kuinka niin pieni koulu pystyy selviytymään edes yhdestä valmistavasta luokasta. En nyt tarkoita että valmistavien luokkien porukasta olisi sinänsä suoraa vaivaa (muuten kuin opetuksen järjestämisen ja mahdollisten, rikastavien kulttuurierojen setviminen ja ne satunnaiset järjestyshäiriöt) vaan sitä hetkeä kun valmistavan luokan oppilaat "integroidaan" tavalliseen koululuokkaan. Yhden vuoden opiskelun jälkeen, tavalliseen suomalaiseen yläasteen ryhmään.

Aivan. Eihän siinä aina hyvin käy.

Venäjä, Viro, Gambia, Somalia, Nepal, Tšetšenia. Valmistavan luokan oppilaat ovat muuttaneet Suomeen kaikista maailman kolkista. Valtaosa heistä aloitti syksyllä, mutta uusin tulokas saapui Tartosta vasta edellisellä viikolla. Itse asiassa joululoman jälkeen ryhmään on liittynyt joka viikko uusi oppilas. Se on valmistavan luokan arkea. Tällä hetkellä tilanne on hyvä: kaikki oppilaat puhuvat vähintään auttavasti englantia tai suomea. Yhteinen kieli opettajan kanssa löytyy. Sellaisiakin aikoja on ollut, jolloin kommunikoinnin välineiksi on pitänyt ottaa käsimerkit ja muut luovat ratkaisut.

Merkit ovat sellaiset että luoville ratkaisuille on kasvava kysyntä. Ankkurien laahaamisen ääni kovenee päivä päivältä. Paine iskee Helsingin ja Turun köyhille asuinalueille, esimerkiksi juuri Myllypuroon.

Miten suu laitetaan kun kaupunki ilmoittaa perustavansa kouluun sen toisen valmistavan luokan? Kuntatalouden kurjistuessa yksittäisen toimipisteen odotetaan joustavan ja mukautuvan, koska "johonkinhan ne maahanmuuttajat on saatava mahtumaan. Se että vaikkapa nyt vastaanottokeskuksissa lojuvat 2000 eivät kelpaa yhdellekään kunnalle tarkoittaa että heille tehdään tilaa jonnekin. Tarvittaessa lain voimalla.

Tästähän koko ylhäältä johdetussa ja johdatellussa maahanmuuttopolitiikassa onkin ollut kysymys: niiden joita asia koskee oletetaan joustavan ja mukautuvan.

Jos asut köyhällä alueella tai peräti kaupungin vuokrajonossa, sopeudut ja mukaudut, koska et muuta voi.

Maahanmuuttajataustaisten nuorten välillä on huimia eroja. Niin huimia, että kaikkien ei-alkuperäissuomalaisten niputtaminen samaan joukkoon tuntuu väkivaltaiselta. Oppilaanohjaaja Tiina Valtonen nimeää kolme ryhmää: aina Suomessa asuneet, ne jotka ovat tulleet tänne ala-asteiässä ja vanhimmat, jotka saapuvat suoraan yläasteelle. Osa yläasteikäisistä maahanmuuttajista on luku- ja kirjoitustaidottomia. Osa ei ole käynyt lähtömaassaan päivääkään koulua, tai korkeintaan koraanikoulun. Näille oppilaille vuodet yläasteella eivät mitenkään riitä vaikkapa lukioon siirtymiseen. Toisaalta taas ala-asteikäisten ryhmästä nousee Valtosen mukaan joskus ”koko koulun parhaita oppilaita”.
Valmistavat luokat Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa pullistelevat
oppilaita, ja tulijoita on koko ajan lisää.

Tästä aiheesta minulla on jo kokonainen kirjoitus.

Ilman kielitaitoa ei yksikään maahanmuuttaja pötki pitkälle.
Opetushallituksen verkkosivuilla todetaan: ”Perusopetuksessa maahanmuuttajaoppilaat opiskelevat suomea ’suomi toisena kielenä’ -oppimäärän mukaan, joka eroaa tavoitteiltaan suomea äidinkielenään opiskelevien oppilaiden opetuksesta. Suomen kielen opetus ei rajoitu vain oppiaineen opiskeluun, vaan koko koulussa annettava opetus tukee sitä.”


Äidinkielen opettajat Katriina Rapatti ja Anni Sissonen vetävät suomi toisena kielenä-ryhmiä (S2). Heidän mielestään on kyseenalaista, kuinka paljon ”koko koulussa annettava opetus” oikeasti tukee S2-oppilaiden kehitystä. ”Reaaliaineet ja oppikirjojen tekstit ovat liian vaikeita valmistavasta luokasta tulevalle oppilaalle. Hän saattaa ymmärtää vain 20 prosenttia opetuksesta. Koevastauksista selviää, ettei oppilas ole ymmärtänyt kysymyksiä”, Rapatti pohtii.
”Muiden aineiden ja S2-opetuksen välillä pitäisi olla enemmän vuorovaikutusta”,
sanoo Sissonen.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja paljastava kommentti. Koulu jossa on paljon maahanmuuttajia muuttuu väkisinkin maahanmuuttajakouluksi, jossa asioita tehdään maahanmuuttajien ehdoilla ja hyväksi. Prosessi on niin vääjäämätön, että jopa opettajat itse alkavat tuntea riittämättömyyden painetta. Reaktio voi olla kuten yllä kuvailtu: meidänhän pitää tehdä enemmän maahanmuuttajiemme hyväksi! Jopa muuttaa opetuksen sisältöä vastaamaan paremmin maahanmuuttajien tarpeisiin!

Ihan tosi, tytöt. Mitä voivimme tehdä sellaisen oppilaan hyväksi joka tulee yläasteelle ilman luku- ja kirjoitustaitoa? Mille mutkalle koulun pitää taipua että tulokkaat pääsevät taatusti tasaveroisiksi muiden kanssa?

Loppujen lopuksi ainoa tapa taata maahanmuuttajille tasavertainen kohtelu koululaitoksessa on luoda jokaiselle kieliryhmälle oma rinnakkainen järjestelmä rajattomine tukiresursseineen. Täydellisessä maailmassa raha tähän tulisi taikaseinästä. Reaalimaailmassa ihmiset saavat kenkää töistä ja verotuotto alenee. Mutta jos kylmät talouden lait eivät tulisi vastaan, ei olisi mitään (poliittisesti korrektia) syytä kieltää maahanmuuttajilta tämä ihmisoikeuteen verrattava etuus.

Tämä hämmentävä ajatuskulku valaisee aktiivisen monikulttuuristamisen vaikutusta yhteiskunnassamme paremmin kuin moniliuskainen analyysi. Meitä ohjelmoidaan.

Eräs kahdeksannen luokan maahanmuuttajaoppilas oli kysynyt Rapatilta historian tunnin jälkeen, mitä eroa on sillä, että Ranska voitti ja että Ranska voitettiin. Toinen taas ihmetteli, että mikä se aatelisto oikein on, joku paikkako.

Pystyn enempiä miettimättä osoittamaan kymmeniä oppilaita joilla ei ole aateliston merkityksestä harmainta aavistustakaan. Samoin aikuisista. Esimerkki ei kuvaa yhtikäs mitään. Suomen kielen sijamuotojen moninaisuus taas on sinänsä validi ongelma, mutta millä ihmeellä me muokkaamme ummikosta peruskoulukelpoisen yhden vuoden opiskelun jälkeen? Vajaakielisten integrointi on valtaisa ongelma, paljon suurempi kuin miltä ne Helsingin kolmisenkymmentä pienluokkaa numeroiden valossa vaikuttavat.

Eikä kieliongelma lopu peruskouluun. Ylemmällä tasolla on uudet, isommat ongelmat.

Ratkaisu? Vähemmän maahanmuuttoa, tai vain maahanmuuttoa joka tuo resurssit tullessaan - koulunkäyntitaidot, kodin tuen, hyvät tulot (joilla katetaan oma ja lasten riittävän laajat ja tasokkaat kieliopinnot) sekä aktiivisuuden omissa ja yhteiskunnallisissa asioissa. Kaikki ominaisuuksia jotka tulevat hyvätuloisen työperäisen ihmisen mukana luonnostaan - näillä IT-guruilla ja muilla huippuasiantuntijoillahan meille monuikulttuuria ja maahanmuuttoa myydään - ja jotka puuttuvat sosiaaliselta maahanmuuttajalta (eli turvapaikanhakijalta) todennäköisesti kokonaan.

Sissosen mielestä tilanne on Myllypurossa kuitenkin hyvä moniin muihin kouluihin verrattuna, sillä ryhmät ovat pieniä. Pienet luokkakoot ovat koulun vahvuus.

”On aivan eri asia, että luokalla on seitsemän oppilasta kuin jos heitä on 25.”

Pienet luokkakoot järjestetään rahalla. Rahaa saa positiivisen diskriminaation kautta, eli olemalla kyllin ongelmainen alue ja koulu (köyhyyttä + maahanmuuttoa). Tämähän ei ole tavoiteltava asiaintila, mutta resurssia sillä kyllä saa.

Vähän kuin sytyttäisi talon palamaan että palokunta tulisi kastelemaan nurmikon.

Näiden havaintojen jälkeen voisi kuvitella, että kansankynttilät suhtautuvat kriittisesti maahanmuuttajaväestön määrän kasvattamiseen.
Mutta mitä vielä: Rapatin ja Sissosen mielestä maahanmuuttajat ovat rikkaus, heitä on ajateltava voimavarana, suomalainen ”yksi kieli ja yksi kansa” -ajattelutapa ei ole terve ja monikulttuurisuus tuo tuulahduksia maailmalta. ”Opetuksen keinoin voidaan auttaa maahanmuuttajien kotoutumista”, Rapatti vakuuttaa. ”Kaikkia keinoja ei ole vielä kokeiltu.”

Viittaan yllämainittuihin luoviin ratkaisuihin. Niiden aika tulee vielä. Millä ne maksetaan, se onkin mielenkiintoinen kysymys. Maahanmuuttaja voimavarana on kuin sähkö: sitä tulee töpselistä rajattomasti, mutta siitä saa maksaa.

Haluaisin kyllä kuulla miksi yksi kieli ja kansa ei ole terve ajattelutapa. Paremminhan sillä on pärjätty kuin monella muulla versiolla. Ja monikulttuurin tuulahduksista en viitsi edes aloittaa.

Erityisopettaja Ulla Hukka pohtii maahanmuuttoa koulun näkökulmasta, mutta myös laajemmin. ”Maahanmuuttajia käsitellään suomalaisessa poliittisessa keskustelussa kovin varovasti. Ei uskalleta sanoa suoraan mitään, pelätään rasistileimaa. Vaikka meillä olisi vielä mahdollisuus välttää muualla tapahtuneet virheet, kuten gettoutuminen.” Hukan mielestä Myllypuron koulu toimii äärirajoilla. ”Jos halutaan oikeasti integroida nämä nuoret yhteiskuntaan, ulijamääriä ei voi tästä kasvattaa.” Paljon aikaa maailmalla viettänyt Hukka muistuttaa, että vaikka Suomeen otettaisiin joka vuosi kymmeniä tuhansia pakolaisia, maailman ongelmat eivät sillä ratkeaisi. ”Onko määrä ainoa arvo?” hän kysyy.

Allekirjoitan joka sanan. Viisainta puhetta mitä olen lukenut pitkään aikaan Hommafoorumin ulkopuolella.

Jotkut vanhemmat pelkäävät, että Myllypuron tapaisissa kouluissa suomalaisoppilaat eivät saa riittävän hyvää opetusta, koska opettajien aika menee kielitaidottomien maahanmuuttajien auttamiseen. Onkohan peloissa perää? Hukka opettaa itse vain pieniä erityisryhmiä, joten hän siirtää vastausvuoron toisessa
päässä pöytää istuvalle historianopettaja Elina Ojalalle.
”Onhan niissä”, Ojala vastaa lyhyen harkinnan jälkeen. ”Olisi itsepetosta väittää, että oppilaat saavat täällä yhtä hyvää reaaliaineopetusta kuin jossain eriluonteisessa koulussa.”
”Olen miettinyt tätä asiaa paljon. Kuinka alas opetusta voi viedä, että se on vielä kelvollista.” Ojala on tullut siihen tulokseen, että niin kauan kun hän olisi valmis tuomaan omat lapsensa Myllypuroon opiskelemaan, opetus täyttää riittävät kriteerit. Toistaiseksi näin on.

Toistaiseksi. Muuten tämäkin puheenvuoro oli täyttä asiaa. Haastateltu oli muuten toinen kirjoittajista jotka vastasivat Talibbosen aivoripuliin Hesarin yleisönosastolla.

Jotenkin sen vain aistii kun joku puhuu asiasta josta tietääkin jotain. Se on virkistävää.

Opetushallituksen Maahanmuuttajaoppilaat ja koulutus -tutkimuksessa viime vuodelta todetaan, että jopa neljäsosa maahanmuuttajista jää ilman toisen asteen koulutusta. Suurimmassa putoamisvaarassa ovat EU-maiden ulkopuolelta tulevat ensimmäisen polven maahanmuuttajat, joiden riski on kantaväestöön verrattuna yli kolminkertainen. Naisoppilailla jopa nelin- tai viisinkertainen.

Tämäkin havainto on jo käsitelty toisaalla. Netti on nopea. Paperimedia tulee väistymään.

Tuoreimmat tiedot Myllypuron yläasteen oppilaiden sijoittumisesta jatko-opintoihin ovat vuodelta 2006. Koulun päättäneistä 57 oppilaasta 21 prosenttia ei jatkanut toisen asteen koulutukseen. Niistä jotka jatkoivat, siirtyi lukioon 37,8 prosenttia. Luvuissa ovat mukana kaikki yläasteen oppilaat, maahanmuuttajien sijoittumisesta ei ole erikseen tilastoja. Oppilaanohjaaja Tiina Valtonen toteaa,
että jatkosijoittumisessa on olennaista – jälleen kerran – kielitaito.
”Monet tarvitsevat yläasteen jälkeen aikalisän, esimerkiksi maahanmuuttajien kymppiluokan.”
”Peruskoulun jälkeen kaikille oppilaille löytyy koulutuspaikka, mutta on eri asia, pysyvätkö he niissä. Jos perhe tukee, pysyvät.”

Sanotaan nyt taas: mamujen pitäminen kärryillä maksaa rahaa. Samaa rahaa maksaisi suomalaistenkin nuorten pitäminen kärryillä. Ostetaanko isommat kärryt? Mistä rahat? Miten pulkan saa kääntymään, kun kyydissä on niin paljon porukkaa?

Pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino. Tämä on koulun tuoreen rehtorin Sinikka Saranpään tärkein viesti päättäjille. Tasapaino sen suhteen, kuinka paljon Suomeen otetaan ulkomaalaisia, mihin heidät sijoitetaan asumaan, missä he käyvät koulunsa...
”Nyt maahanmuuttajaoppilaat ovat keskittyneet tänne Itä-Helsinkiin, vaikka tasaisempi jako olisi kaikkien edun mukaista. Koulut, jotka pysyvät umpisuomalaisina, köyhtyvät myös. Eristäminen on yhtä vaarallista kuin keskittäminen.”

Kuka oikeasti pitää umpisuomalaista koulua köyhänä? Me eristämme, kun asutamme vääriin paikkoihin. Mikä olisi ratkaisu?

Saranpää aloitti Myllypurossa viime syksynä. Monet kollegat reagoivat hämmentyneesti: miksi ihmeessä sinne menet, eihän siellä ole kuin ongelmia, käytöshäiriöitä ja resurssipulaa. Ongelmia toki on, mutta on muutakin. Myllypuro ei ole pelkkiä kaupungin vuokratalokasarmeja tai laajaa julkisuutta saaneita myrkkymaita, joiden yltä taloja joudutaan purkamaan. ”Täällä on myös vaurasta omakotitaloaluetta. Koulun rakenteessa pitäisi näkyä, että täällä on kaikenlaista elämää”, Saranpää toteaa. Jos maahanmuuttajavolyymit lähivuosina selvästi kasvavat, mikä näyttää nykypolitiikan valossa todennäköiseltä, se tarkoittaa myös huomattavia taloudellisia satsauksia maahanmuuttajien koulunkäyntiin. Ja moneen muuhunkin asiaan.
”Jos lapset ovat kovin traumatisoituneita tai he ovat yläasteelle tullessaan luku-ja kirjoitustaidottomia, meidän järjestelmämme ei toimi. Ei riitä, että ollaan vuosi valmistavalla luokalla ja sitten integroidutaan yleisopetukseen.”
Oppilaat tarvitsevat muutakin tukea: sosiaalityöntekijöitä, lastensuojeluviranomaisia, nuorisopsykologeja. ”Opettaja ei voi ruveta traumoja hoitamaan, vaikka joutuukin niitä kohtaamaan”, Saranpää muistuttaa.

Tuota ongelmakenttää olen lähestynyt lähes kaikissa kouluaiheisissa bloggauksissani.

Onhan meillä ongelmia, mutta onneksi on myös rahaa. Eikun sitä rahaa ei ollutkaan. Tuohon nyt on turha lisätä yhtään mitään. I sit on your face, ei kun I rest my case.

Myllypuron yläaste
Oppilaita: 238
Muualla kuin Suomessa syntyneitä: 79
Muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia: 89
Eri äidinkieliä: 22
Opettajia: 24
Keskimääräinen opetusryhmän koko: 14 oppilasta

Islam ja sen vaatimat poikkeusjärjestelyt opetuksessa

Toisista kulttuureista saapuneiden maahanmuuttajien erityisasemasta ja -kohtelusta on liikkeellä paljon huhuja ja kuulopuheita. Haluan omalta osaltani hälventää luuloja ja lisätä tietoa. Joten voila: mustaa valkoisella siitä miten muslimioppilaiden erityisasema huomioidaan opetuksessa.

Kaikki lainaukset ovat suoraan Helsingin kaupungin ohjeistuksesta. Vastaukset ovat siis niitä samoja mitkä jokainen veronmaksaja saisi Opetusvirastosta kysyessään. Nämä eivät ole mitään kuviteltuja tilanteita vaan autenttisista kulttuurikohtaamisista syntyneitä käytännön ratkaisuja kulttuurieroihin jotka tekevät maastamme rikkaamman.

Sanat "useimmat muslimit" esiintyvät tekstissä usein. En halua ottaa tässä tekstissä kantaa minkään ilmiön kokoon tai ongelmallisuuten an sich.

Uskon että lukija löytää punaisen langan ilman johdattelua.


Linjausten perusteista:

Peruskoulussa olevat oppilaat osallistuvat perusopetukseen, jolle puitteet
antaa Perusopetuslaki ja -asetus. Lain 11 § sisältää luettelon perusopetuksen oppiaineista. Tässä luettelossa ovat musiikki, liikunta ja kuvataide, aineet joiden opetukseen osallistumisesta joudutaan joskus kouluissa neuvottelemaan.

Peruskoulussa opiskelevan oppilaan tulee osallistua perusopetukseen. Perusopetuslain 18 §:n mukaan oppilaan opetus voidaan järjestää osittain toisin, jos
(1) oppilaalla katsotaan joltakin osin jo ennestään olevan perusopetuksen
oppimäärää vastaavat tiedot;
(2) perusopetuksen oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle olosuhteet ja
aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta;
(3) se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.

Näin laki ei tunne mahdollisuutta olla osallistumatta perusopetukseen
uskonnollisen tai eettisen vakaumuksen vuoksi. Oppiaineen suorittamisesta ristiriitatapauksissa on sovittava huoltajan kanssa ja koulu tarjoaa huoltajalle sellaiset eriyttävät ratkaisut, jotka koulun arjessa ovat mahdollisia. Näin ratkaisu jää koulun tehtäväksi.

Opetusvirasto suosittelee, että "koulu voi noudattaa joustavia opetusjärjestelyjä ja eriyttää opetusta", mutta tässä pitää ottaa huomioon vastuu- ja turvallisuuskysymykset sekä opetussuunnitelma ja oppilaiden tasavertaisuus opetusjärjestelyjä tehtäessä.

Tasavertaisuudesta:

Oppilaiden välinen tasavertaisuus pitää ottaa huomioon eriyttävissä ratkaisuissa. Jos joku oppilas korvaa tietyn aihealueen toisenlaisilla opinnoilla, pitäisi työmäärän olla suurin piirtein vastaava kuin on työmäärä perusopetuksessa (eli luokassa työskentelevien). Oppilaiden välille syntyy helposti hankauksia, jos he kokevat, että joku saa tehdä jotain muuta tai vastaavasti, jos eriytetty oppilas kokee joutuvansa tekemään liian paljon. Eriyttämisessä kannattaa muistaa se, että vastaavia ratkaisuja on tehty ja tehdään koulussa monesta muustakin syystä. Opettajan työmäärä ei saisi olla kohtuuton, kun hän laatii korvaavia tehtäviä.

Musiikki:

Suurin osa muslimihuoltajista suhtautuu neutraalisti musiikin opetukseen ja oppilaat osallistuvat aineen opetukseen ilman eriyttäviä toimia. Hengellisen musiikin suhteen opettajan täytyy noudattaa samoja periaatteita kuin kaikkien sellaisten oppilaiden suhteen, joilla on erilainen uskonnollinen vakaumus tai sellaista ei ole.

1. Oppilas ei voi soittaa eikä koskea soittimiin

Osa muslimiperheistä suhtautuu kriittisesti soittimiin. Soittamisen oppilas voi korvata esimerkiksi tutustumalla soittimiin ja niiden historiaan sekä käyttötapaan teoreettisesti. Hän voi tehdä esitelmän jostakin/joistakin soittimista jne. Muuten oppilas osallistuu musiikin teorian opiskeluun ja laulamiseen normaalilla tavalla.

2. Oppilas ei voi soittaa eikä laulaa

Osa perheistä ilmoittaa, ettei hyväksy musiikkia lainkaan. He perustavat tämän perimätietoon, jonka mukaan silkkiin pukeutuminen, vapaisiin sukupuolisuhteisiin houkutteleminen ja musiikki-instrumenttien soittaminen on profeetan mukaan tuomittavaa. Tällaisissa tapauksissa olemme vaatineet, että oppilas tekee musiikin teorian tehtävät, jotka opettaja antaa (esim. soittimiin ja niiden käyttötapaan tutustuminen, eri kansojen musiikkiperinteeseen tutustuminen kirjoista, esitelmät säveltäjistä ja musiikilliseen sanastoon tutustuminen). Ääritapauksessa laulun voi korvata resitoimalla Koraania opettajalle ja musiikin kuuntelun kuuntelemalla Koraania korvalappustereoilla joko musiikkiluokassa tai sen välittömässä läheisyydessä. Huoltajalle pitää korostaa, että musiikkia opettava opettaja on vastuussa kaikista ryhmän oppilaista ao. tunnin aikana ja siksi oppilaan oleskelu musiikkiluokassa tai sen välittömässä läheisyydessä on välttämätöntä. Jos tämä tuottaa oppilaalle vaikeuksia, on mahdollista pyytää huoltajaa kouluun oppilasta valvomaan. Näin on menetelty eräässä tapauksessa, kun oppilas ei pystynyt keskittymään luokan edessä olevassa tilassa.

Kuvataide:

Jotkut muslimit katsovat, että ihmisen tai muun elävän olennon kuvaaminen tai muovaileminen ei ole sallittua. Osalle kielletty on vain ihmishahmo, osalle myös eläimet. Suurin osa muslimeista hyväksyy kaiken kuvaamisen, koska on kyse opetustarkoituksesta. Jos asiasta aiheutuu kuvataidetunneilla tai muilla oppitunneilla pulmia, perheelle kannattaa tähdentää kuvan ja visuaalisuuden merkitystä opetuksessa yleensä ja kuvallisen ilmaisun liittymistä mm. opetuksen eheyttämiseen. Huoltajalle kannattaa siis korostaa, että kuvallinen ilmaisu liittyy paitsi itse kuvataiteeseen, myös monen muunkin oppiaineen opetukseen.

Jos elävän olennon kuvaaminen piirtämällä tai maalaamalla on huoltajan mielestä ehdottomasti kiellettyä, voidaan näissä ääritapauksissa antaa oppilaille muita aiheita. Arviointia suorittavan opettajan on tällöin päätettävä, onko tiettyjen osa-alueiden sisältö kuvataiteen opetussuunnitelmassa korvattavissa ja miten tämä vaikuttaa arviointiin.

Liikunta:

Alemmilla vuosiluokilla tyttöjen ja poikien sekaryhmät eivät aiheuta ongelmia eikä niitä ole tullut paljon 5. tai 6. vuosiluokillakaan, jos koulussa on ollut sekaryhmiä. Huoltajalle kannattaa selvittää, mitä liikuntatunneilla tehdään ja miten suihkussa käyminen ja pukeutuminen on järjestetty. Suihkussa käymisessä voi muslimioppilaiden kohdalla joustaa niin, että he pääsevät tunnilta suihkuun hieman muita aikaisemmin. Joissakin kouluissa muslimioppilaat ovat saaneet käyttää erillistä suihkukoppia, jos sellainen koulussa on ollut.

Musiikkiliikunta on ollut joidenkin muslimihuoltajien mielestä ongelmallista, koska he katsovat tietynlaisen musiikin tanssimusiikiksi. On huoltajia, joiden mielestä Fröbelin palikat –yhtye ja Los Ketchup, Tiputanssi tms. ovat muslimioppilaille sopimatonta musiikkia liikuntatunneilla. Huoltajille kannattaa selvittää, missä tarkoituksessa musiikkia liikunnassa käytetään.
Jos huoltaja ehdottomasti kieltää oppilaan osallistumisen musiikkiliikuntaan, ovat voimassa samat pelisäännöt kuin muidenkin taito- ja taideaineiden kohdalla. Eriyttäminen on mahdollista, mutta sen on tapahduttava niin, että liikuntaa opettava opettaja voi oppilasta valvoa ja että toiminta vastaa musiikkiliikuntaa liikunnan opetussuunnitelman puitteissa. Jos oppilas ei saa liikkua musiikin tahtiin, hän voi samaan aikaan tehdä omia harjoituksiaan salin peräosassa.

Vuosiluokilla 7-9 saattaa joillakin maahanmuuttajataustaisilla muslimitytöillä olla esteitä osallistua joihinkin harjoituksiin esim. kuntosalilla. Näissä tapauksissa tytöt osaavat itse selvittää opettajalle asian ja tilalle voi tarjota jotakin muuta toimintaa.

On sattunut tapauksia, jolloin maahanmuuttajataustainen huoltaja on kieltänyt luistelemisen sillä perusteella, että se aiheuttaa pysyviä vaurioita. Tässä auttaa asiallinen selvitys siitä, mitä vaikutuksia luistelemisella on ja mitä sillä ei ole. Joku huoltaja on saattanut nähdä televisiossa taitoluistelua ja liittää luisteluun vähän pukeutumisen. Tässäkin auttaa asiallinen selvitys.

Liikunnassa on pidettävä kiinni asiallisesta pukeutumisesta. Peittävä vaatetus ei estä ketään liikkumasta ja muslimien pukeutumissääntöjen puitteissa on mahdollista löytää itselleen kunnolliset jalkineet ja muut asusteet liikuntatunteja varten.

Uinti:

Huoltajille on selvitettävä, että Suomessa uinnin opetus on paitsi osa liikunnan opetusta myös elintärkeän kansalaistaidon opetusta. Jokainen huoltaja ymmärtää tämän, koska perheet matkustavat autolautoilla Ruotsiin ja Viroon. Yleensä nuorempien muslimioppilaiden kohdalla ei ole asiassa ongelmia, vaan he voivat osallista uinnin opetukseen. Poikien suhteen muslimihuoltajat ovat kokemusten mukaan väljempiä eikä vastaan ole tullut usein tilanteita, ettei muslimipoika olisi voinut osallistua uinnin opetukseen.

Muslimihuoltajat voivat olla huolissaan riisuutumisesta, suihkussa käymisestä ja saunomisesta uinnin yhteydessä. Nämä asiat voi sopia huoltajan kanssa niin, että ao. oppilas voi riisuutua yksin ja käydä suihkussa ja vaihtaa uima-asun hieman toisten oppilaiden jälkeen. Joillekin muslimityttöjen huoltajille on sopinut se, että tytöt ovat uineet pitkässä t–paidassa. Tämä on kuitenkin aina sovittava etukäteen uimahallin kanssa. Kaikki uimahallit eivät salli pitkiä t–paitaa uima-asuna.

Jos muslimioppilaan huoltaja kieltäytyy uinnin opetuksesta, neuvottelussa huoltajan kanssa on syytä korostaa, että uinti on osa liikunnanopetusta ja välttämätön kansalaistaito. Uimataitoa ei voi päättöarvioinnissa kompensoida millään muulla taidolla, jos oppilaalla on ollut mahdollisuus osallistua uinnin opetukseen. Uimataidon puuttuminen vaikuttaa liikunnan arvosanaan. Jos huoltaja kieltäytyy uinnin opetuksesta, on hänen kirjallisesti sitouduttava huolehtimaan uimataidon oppimisesta.Liikuntavirasto järjestää muslimilapsille uintikursseja.

Koulukohtaisesti voidaan sopia, että osallistuminen ao. kurssille voi korvata koulun järjestämän uinnin opetuksen. Tästä on kuitenkin oltava asianmukainen uinnin opettajan antama todistus.

Koulun juhlat:

Osa muslimioppilaiden huoltajista haluaa oppilaiden osallistuvan koulun kaikkiin juhliin. Osa huoltajista on itse mukana juhlissa. Kuitenkin suuri osa katsoo, että jouluun ja muihin kirkollisiin juhlapäiviin liittyvät juhlat eivät ole sopivia.

1. Joulujuhlat

Monessa koulussa uskonnollinen sisältö on siirretty joulujuhlasta kirkossa pidettävään tilaisuuteen. Jos näin on menetelty, voi huoltajalle kertoa asiasta ja antaa hänen tehdä päätös sen jälkeen.

Yksittäinen virsi tai joululaulu ei tee joulujuhlasta vielä uskonnollista tilaisuutta. Mutta jos juhlassa on selkeästi uskonnollisia aineksia, esim. jouluevankeliumi tai vastaava, on tästä syytä ilmoittaa huoltajille etukäteen. Tällöin vältytään jälkiselvittelyltä. Jotkut koulut ovat sisällyttäneet joulujuhlan uskonnollisen aineksen juhlan alkuosaan ja ilmoittaneet tämän huoltajille. Osa oppilaista on tullut juhlaan tämän osan jälkeen sovitun laulun aikana eikä tästä ole aiheutunut häiriötä.

Osa muslimihuoltajista kuitenkin katsoo, etteivät oppilaat voi missään tapauksessa osallistua joulujuhlaan. Hyviä kokemuksia on saatu, kun muslimioppilaille ja heidän huoltajilleen on järjestetty samaan aikaan joulujuhlan kanssa oma tilaisuus. Islamin opettaja on ollut mukana järjestelyissä. Osa muslimioppilaista on silloin osallistunut sekä joulujuhlaan että omaan tilaisuuteen huoltajan päätöksen mukaan. Jos koulussa ei ole resursseja järjestää tätä, oppilas jää varsinaisesta juhlasta pois. Tällöin voi yhteen luokkaan järjestää oppilaille jotakin toimintaa juhlan ajaksi etenkin silloin, kun todistusten jako tapahtuu joulujuhlan jälkeen.

2. Kevätjuhla ja suvivirsi

Kevätjuhla ei ole aiheuttanut juuri ongelmia, vaan yleensä kaikki oppilaat ovat siihen osallistuneet. Suvivirsi kuuluu suomalaiseen juhlaperinteeseen. Jos oppilaan huoltaja kuitenkin katsoo, että suvivirren sanat loukkaavat oppilaan vakaumusta, hän voi sopia, että oppilas jättäytyy juhlasta pois. On syytä välttää tilanne, että oppilas poistuu juhlasta kesken, kun suvivirsi alkaa. Tällaisia yksittäistapauksia on joissakin kouluissa ollut ja niitä on syytä välttää kertomalla huoltajalle, että suvivirsi on osa juhlaa.


3. Muut juhlat ja tilaisuudet

Yksittäinen virsi ei tee myöskään itsenäisyysjuhlasta uskonnollista, mutta jos oppilaan huoltaja katsoo, että virren laulaminen on vastoin oppilaan vakaumusta, kannattaa sopia, että oppilas jää pois juhlasta. Juhlasta kesken poistuva oppilas aiheuttaa enemmän hämminkiä.

Luokan pikkujouluista ja muista juhlista kannattaa tiedottaa koteihin, ettei niistä aiheudu epätietoisuutta. Monet huoltajat sallivat oppilaiden olla mukana luokan pikkujouluissa, jos sisältö on kulttuuripainotteinen tonttuleikkeineen ja lahjoineen. Osa huoltajista ei halua oppilaiden osallistuvan mihinkään jouluun liittyvään tilaisuuteen ja silloin on hyvä, että kotona tiedetään, milloin ao. tilaisuus luokassa on.


4. Juhlapäiviin liittyvä muu toiminta

Juhlapäiviin liittyy koulussa aina myös muuta toimintaa, kuten askartelua, käsityötä ja kuvataidetta. Tätä kaikkea toimintaa pitää luokassa eriyttää silloin, jos muslimioppilaiden huoltajat eivät pidä juhliin osallistumista soveliaana. Muslimioppilas voi tonttujen sijaan askarrella samasta punaisesta pahvista jotakin muuta. Monet joulukoristeet saa pienellä vaivalla muutettua joksikin ihan muuksi eikä oppilaalle tarvitse järjestää vaihtoehtoista toimintaa, puhumattakaan siirtymisestä toiseen luokkaan. Samoin voi menetellä käsitöissä ja kuvataiteissa. Jos muut piirtävät pääsiäispupuja, voi muslimioppilas piirtää samoilla välineillä ja ohjeilla jotakin muuta.

Juhlapäivät näkyvät koulun käytävillä ja luokkahuoneissa. Tämä on syytä selvittää huoltajille. Koulu on kaikkien koulu ja sekä enemmistöllä että vähemmistöllä on oikeus näkyä koulussa. Myös muslimien juhlapäivät voivat näkyä koulussa ja luokissa, joissa heitä on. Moskeijan kuva luokkahuoneen seinällä voi edistää oppilaiden välistä ymmärtämystä ja saa muslimioppilaat tuntemaan luokkahuoneen omakseen.

Rukoushetket, perjantairukoukseen osallistuminen:

Osa muslimioppilaista ilmoittaa haluavansa rukoilla koulupäivän aikana. Rukousaikataulut vaihtelevat riippuen auringon noususta ja laskusta. Keski- ja iltapäivän rukoushetket sijoittuvat koulupäivään. Useimpien muslimien mielestä rukousaikataulussa voidaan joustaa. Pääperiaatteena kannattaa pitää sitä, että rukoushetki ei saa häiritä koulutyötä eikä rukoileminen kesken oppitunnin ole suotavaa.

Pienten oppilaiden kanssa voi menetellä niin, että he voivat lähteä rukoilemaan viitisen minuuttia ennen tunnin päättymistä, jotta he ehtivät normaalisti välitunnille. He voivat pitää silloin rukoushetkensä käytävän päässä tai muualla luokkahuoneen läheisyydessä. Isompien oppilaiden kanssa voi sopia, että he voivat rukoilla välitunnin aikana tyhjässä luokkahuoneessa tai muussa tilassa.

Silloin tällöin isommat oppilaat pyytävät perjantaisin lupaa lähteä moskeijaan rukoilemaan. Tällaisessa tapauksessa oppilaan pitäisi aina sopia tuntien sisällön opiskelusta asianmukaisella tavalla niiden opettajien kanssa, joiden tunneilta oppilas on poissa. Poissaolo ilman asianomaisen opettajan lupaa ja sopimusta sisältöjen suorittamisesta ei ole mahdollista.

Diskot, retket, käynnit yms:

Diskoihin ja leirikouluihin suhtautuvat monet muslimihuoltajat varauksella. Joukossa on huoltajia, jotka päästävät oppilaan diskoon eivätkä näe siinä ongelmaa. Jotkut huoltajat päästävät oppilaan sillä ehdolla, että hän ei osallistu tanssimiseen. Diskoista on parasta kertoa huoltajalle niiden todellinen sisältö etukäteen. Silloin huoltaja voi itse arvioida, onko toiminta sopivaa vai ei.

Leirikoulun suhteen on myös parasta selvittää huoltajalle mahdollisimman tarkoin, miten asiat siellä tehdään. Tärkeää on mainita, miten yöpyminen, peseytyminen ja ruokailu on järjestetty. Monet vanhemmat pelkäävät tyttöjen ja poikien välistä lähempää kanssakäymistä. Suihkussa käyminen ja saunominen yhdessä muiden oppilaiden kanssa ovat usean muslimihuoltajan mukaan ehdottomasti kiellettyjä, vaikka oppilaat olisivat samaa sukupuolta.
Opetukseen kuuluvat retket ja opintokäynnit eivät ole vapaaehtoisia. Tätä kannattaa painottaa etenkin sellaisille muslimihuoltajille, joiden kotimaissa koulutyö on ollut kovin erityyppistä. Ongelmia retkiin osallistumisessa ei ole juurikaan ollut. Jotkut museo- ja taidenäyttelyvierailut ovat jälkikäteen herättäneet keskustelua, jos esillä on ollut alastomia kuvia tai veistoksia. Opettaja ei voi aina tietää, mitä kaikkea jossakin näyttelyssä on eikä asioita voi silloin ennakoida. Jos opettajalla on tietoa mahdollisista vakaumusta loukkaavista taideteoksista tms. hän voi sopia huoltajan kanssa, että oppilas ohittaa tällaiset ja keskittyy muuhun antiin. Kuitenkin pitää muistaa, että taiteessa ja kulttuurissa on aina ollut ja tulee aina olemaan asioita, jotka saattavat loukata jonkun vakaumusta. Kaikkea ei koskaan voi ennakoida.

Pukeutuminen:

Muslimityttöjen vaatetus ei ole koskaan ollut suuri ongelma Helsingin kouluissa.

Liikuntatunneilla on oltava asianmukainen vaatetus eikä muslimitytöillä ole mahdollisuutta poiketa tästä. Sopiva vaatetus voi olla peittävä ja islamin pukeutumistapojen mukainen. Huivin käytölle liikuntatunneilla ei ole esteitä, mutta turvallisuussyistä se kannattaa solmia siten, ettei se aiheuta ongelmia esim. köysissä, peleissä tai leikeissä. Yläasteella tyttöjen ja poikien liikuntatunnit järjestetään yleensä erikseen ja muslimitytöt ovat yleensä käyttäneet samanlaisia liikuntavaatteita kuin kaikki muutkin.

Kasvohuntujen käyttö voi aiheuttaa pulmia äidinkielen ja kirjallisuuden ja vieraiden kielten tunneilla, jossa suullinen kielitaito on yksi oleellinen osa. Isossa luokassa on puhetta vaikea kuulla kankaan läpi, samoin kielistudiossa. Suullinen kielitaito lienee ainakin neljänneksen arvoinen kielitaidon arvioinnissa. Jos suullisen kielitaidon osuus jää kasvohunnun vuoksi pois kokonaan tai osittain, tämä vaikuttaa arviointiin ja huoltajaa ja oppilasta pitää siitä informoida. Jokaisen oppilaan pitää olla tunnistettavissa kokeissa ja ylioppilaskirjoituksissa. Kasvohuntua käyttävän oppilaan on ennen kokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin osallistumista näytettävä kasvonsa naispuoliselle opettajalle, koska kouluissa ei ole muita tunnistamiskeinoja.

Jos vaatetuksen vuoksi ei voi osallistua kemian työtunneille, opettaja voi antaa korvaavia tehtäviä, mutta tehdä myös selväksi, että kaikkea ei voi korvata, vaan arviointiin vaikuttaa kokeellisen työskentelyn poisjättäminen.

Ruokailu:

Muslimi ei voi syödä Koraanin mukaan sianlihaa eikä sen johdannaisia (kinkkua, leikkeleitä jne.) eikä mitään veriruokia. Naudanliha, lammas, kana ja kalkkuna, joita Suomessa käytetään yleisesti, ovat sallittuja. Ongelmaksi voi joidenkin perheiden kohdalla nousta lihan teurastustapa. Jotkut muslimit eivät syö muuta kuin ns. halal -lihaa, joka on teurastettu juoksuttamalla veri ruhosta ja lausumalla muslimien rukous toimenpiteen yhteydessä. Koraanissa on kohta, jonka mukaan juutalaisten ja/tai kristittyjen teurastaman lihan syöminen on sallittua ja useat muslimiperheet käyttävät tavallista suomalaista naudan-, lampaan-, kanan ja kalkkunan lihaa.

Lisäaineet, jotka saattavat sisältää sikaperäisiä aineita (esim. liivate) ovat joskus ongelma. Lisäaineen rasva voidaan tarkistaa valmistajalta, jos muslimiperhe on tarkka tässä asiassa. Kouluruuan lisäaineiden tarkistamiseen ei henkilökunnalla eikä palvelun tarjoajalla ole resursseja eikä velvoitetta. Huoltaja tai oppilas itse voi varmistaa asian valmistajalta. Jotkut tuotteet on jo tarkistettu, kuten Valiolta tulevat jäätelöt, jotka sisältävät vain kasviperäisiä lisäaineita. Monet muslimiperheet noudattavat tulkintaa, jonka mukaan lisäaineen valmistusprosessissa siasta peräisin olevat aineet ovat hajonneet ja yhdistyneet toisiin aineisiin niin, etteivät ne enää ole Koraanin tarkoittamaa kiellettyä ainetta.

Kouluissa tarjotaan monipuolinen, täysipainoinen ja ohjattu kouluateria, joka kattaa osan nuoren päivittäisestä ravinnontarpeesta. Kouluruokailu täydentää kodissa tapahtuvaa ruokailua. Ruokailu on järjestetty kouluravintolassa itsepalveluna, jolloin oppilas voi itse koota oman ateriansa. Koululounas tarjotaan päivittäin kello 10–12 välillä. Ateriaan kuuluu lämmin ruoka, salaatti, raaste tai tuorepala, näkkileipä ja leipärasva. Ruokajuomaksi tarjotaan maitoa, piimää ja vettä. Ruokalistat (perus- ja kasvisruokalistat) ovat kiertäviä ja kuuden viikon mittaisia.

Perusruokalistan pääruokalajeista noin 70 % - 80 % soveltuu sellaisenaan muslimeille. Kouluruokalistoihin merkitään selkeästi ja havainnollisesti ruokalajien soveltuvuus muslimeille. Jos pääruoka koulussa on sikaperäistä, on muslimioppilaille tarjolla vaihtoehtoinen lämmin ruoka, joka on koottu perus- ja kasvisvaihtoehtojen pohjalta. Jos tarjolla oleva vaihtoehto ei jostakin syystä tyydytä oppilasta, ateriaa voi täydentää leivällä, maidolla, salaatilla ja raasteella.

Muslimiruokavalion tarpeesta huoltaja ilmoittaa erityisruokavaliolomakkeella. Lomake palautetaan koulun terveydenhoitajalle tai luokanopettajalle.

Osallistuminen paastoon on yksi islamin uskonnon viidestä peruspilarista. Pyhä paastokuukausi, Ramadan sijoittuu hieman eri aikaan vuosittain. Yleensä alle murrosikäiset lapset eivät paastoa, mutta tämä vaihtelee riippuen perheestä. Jotkut lapset saattavat paastota jo ala-asteella ollessaan, jotkut harjoittelevat paastoamalla yhden tai kaksi päivää viikossa. Monessa perheessä harjoittelupäivät ovat viikonloppuina, ettei koulutyö kärsi. Hyväksi käytännöksi on havaittu se, että huoltaja tai oppilas itse ilmoittaa keittiöön edeltä käsin, aikooko hän paastota ja onko paastossa keskeytyksiä. Ylemmillä luokilla oleville oppilaille kannattaa muistuttaa ilmoittamisesta.

JOS ASIOISTA EI PÄÄSTÄ SOPIMUKSEEN:

Joskus kouluissa on tullut esille valitettavia tilanteita, jolloin koulun esittämät kompromissiratkaisut eivät ole huoltajalle sopineet. Joku yksittäinen huoltaja on vaatinut oppilasta lähtemään pois, kun lukujärjestyksessä on ollut musiikkia ja oppilas on noudattanut huoltajan kehotusta. Vastaava tilanne on syntynyt myös jossakin liikunnan osalta.

Huoltajaa on syytä muistuttaa siitä, että oppivelvollisuuden suorittaminen on huoltajan vastuulla eikä suinkaan sen estäminen.

Jos oppilaan huoltaja ei suostu tarjottuihin kompromisseihin ja oppilas on poissa säännöllisesti tietyn oppiaineen tunnit, suoritus tässä aineessa on hylätty. Oppilaalle voidaan tämän jälkeen antaa vielä mahdollisuus esim. kesällä tarvittavan näytön antamiseen ao. oppiaineessa. Jos tämänkään ei käy, on ainoa mahdollisuus oppilaan siirtyminen kotiopetukseen. Huoltajalle on kotiopetuksen osalta kerrottava, että jos oppilaalle joskus halutaan peruskoulun päättötodistus kotiopetuksen jälkeen, on hänen suoritettava kaikki peruskoulun oppiaineet - myös musiikki - ns. erityisessä tutkinnossa, jossa hänen tietonsa ja taitonsa tutkitaan.

Punaisia lankoja voi löytää lukuisiakin, jos haluaa. Kehotan etsimään ja kertomaan. Se kaikkein helpoin on perheen pienimmille merkitty valmiiksi.

Keskustelua.

Koulumyönteinen Vantaa

Muistatteko Vantaankosken koulun oman pikku julkimon, Kalapuikko-Aleksin? Hän on kuulemma taas ollut ehtiväisenä. Kerrotaan että sama heppu olisi ollut tämän pikku välikohtauksen primus motorina:

SEISKALUOKKALAISTEN HÄIRIKÖINTI KURIIN VANTAALLA

Vantaankosken koulua häiriköi pieni ryhmä seiskaluokkalaisia, joiden käytös yritetään nyt saada kuriin erilaisin tukitoimin. Lisätäänkö koulussa tiettyjen aineiden tunteja, erityisopetusta vai koulupsykologeja, sitä ei ole vielä päätetty.

– Nyt katsotaan, mitä koulu tarvitsee, jotta siellä päästäisiin vaikeuksien yli, sanoo Vantaan sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth.

Koululle tehtiin eilen poliisirynnäkkö, kun eräs oppilas oli esitellyt käsiasetta muistuttavaa tupakansytytintä tovereilleen. Poliisi vieraili opinahjossa jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Lehto-Häggroth kuvaa koulun tilannetta poikkeukselliseksi.

– Näin suurta ongelmien sumaa ei ole ehkä aiemmin ollut, Lehto-Häggroth sanoo.

Lehto-Häggrothin mukaan Vantaankosken koulussa on ollut vaikea syksy, ja vuoden alussa alkanut mediahuomio on vain pahentanut opettajien ja oppilaiden jaksamista. Jotain hyvääkin hässäkät ovat tuoneet tullessaan.

– Koulun yhteishenki on parantunut. Ja kaikkien hölmöilyjen alta nousee esille ehkä myös se asia, että meillä on lapsia, jotka ovat todellisessa syrjäytymisvaarassa.

Median eettisen nykytilan tuntien joku käy vielä kaivamassa pikku Aleksin haastateltavaksi. Kola-Ollin jälkeen kansa saa Kalapuikko-Aleksin.

Kuten edellä saamme lukea, jotain positiivista pitää viran puolesta kaivaa paskakasastakin. Nyt positiivisuutta saa edustaa parantunut yhteishenki.

Vähän yksityiskohtaisemmin tapausta käsitellään täällä:

Poliisi vahvisti iltapäivällä, että aseelta näyttävää sytkäriä esitteli koululla sama poika, joka oli osallisena kalapuikkokohussa.

Aamulehden tietojen mukaan kyseinen poika on useasti aiheuttanut harmia koulussa, ja hänestä on tehty kuusi rikosilmoitusta. Hän on muun muassa heittänyt opettajaa lumipallolla päähän.

Lääkkeeksi Vantaankosken hulinointiin mainitaan hieman epämääräisesti joko joidenkin aineiden opetusta, erityisopetusta tai psykologeja. Näiden resurssien saatavuus siis myönnetään riittämättömäksi, vaikkei tämä yksistään olisikaan aiheuttanut Vantaankosken nousua valtakunnan otsikoihin. Vantaalla rahaa ei ole ihan kamalasti jakaa joka koulun erityisiin tarpeisiin. Olen keräillyt tammikuun ajan omaa alaani sivuavia, erityisesti Vantaata koskevia artikkeleita. Ohessa kooste näistä. Kertokaa ihmeessä mitä ajattelette.

Ensiksi Ilta-Sanomat kertoo mitä opettajat ovat mieltä turvallisuudesta:

Opettajat: Kouluista pitää tehdä turvallisempia

Opettajat ovat varsin yksimielisiä siitä, mitä yhteiskunnan tulisi tehdä, jotta kouluista saataisiin turvallisempia.

Yli 90 prosenttia opettajista vaatii Educa-messujen ja opettajien ammattijärjestön OAJ:n teettämässä kyselyssä lisää rahaa nuorisotyöhön, enemmän henkilökuntaa kouluterveydenhuoltoon ja turvallisuuskoulutusta opettajille. Myös pienempiä opetusryhmiä kaivataan kouluihin.

Lähes 90 prosenttia opettajista peräänkuuluttaa myös lisää kuraattoreita, koulupsykologeja ja oppilaanohjaajia. Myös opettajien työn arvostuksen toivotaan nykyistä enemmän huomiota.

Kaikkein yksimielisimmän toiveen opettajat lähettävät vanhemmille: jopa 98 prosenttia opettajista on sitä mieltä, että vanhempien tulisi ottaa nykyistä enemmän vastuuta lastensa kasvattamisesta.

TSN Gallupin toteuttamaa kyselyä varten haastateltiin noin 300 satunnaisesti valittua opettajaa, jotka ovat OAJ:n jäseniä.

---

Suunnilleen yhdeksän opettajaa kymmenestä pitää kaikesta huolimatta kouluja edelleen turvallisina oppilaille. Koko kansaa kouluturvallisuus epäilyttää enemmän: vain kolme neljäsosaa pitää kouluja turvallisina kasvamis- ja oppimispaikkoina.

Vantaan Sanomat: Kouluväkivallasta tehdyt rikosilmoitukset kasvussa

Itä-Uudenmaan poliisin tietoon tuli viime vuonna 50 vantaalaiskoulussa tapahtunutta väkivaltatapausta. Vuonna 2007 kouluväkivallasta kertyi vähemmän rikosilmoituksia, 34 juttua.

–On vaikea sanoa, onko väkivalta todellisuudessa lisääntynyt kouluissa. Voi olla, että tapauksista vain ilmoitetaan aiempaa herkemmin poliisille, puntaroi ylikonstaapeli Hannu Salmilehto.

Salmilehto kertoo, että viime vuoden 50 rikosilmoituksessa oli kyse pääosin oppilaiden nahinoista, joissa lyötiin nyrkein tai kuristettiin kurkusta. Vakavimmissa tapauksissa luita murtui ja oppilas sai taltasta kylkeensä. Juttuja tutkittiin yleensä lievinä tai tavallisina pahoinpitelyinä.

–Kouluissa on yhä turvallista. Ainahan näitä koulutappeluja on ollut, Salmilehto huomauttaa.

Vantaan Sanomat: Vantaan koulumaailmassa nujakoidaan päivittäin

Kouluissa sattuneet kahnaukset ovat viime aikoina saaneet valtakunnallisesti laajaa näkyvyyttä. Vantaan kaupungin turvallisuusasiantuntija Timo Varpula kertoo,että vantaalaisilla ala- ja yläasteilla väkivalta on tuttu ilmiö.

–Oppilailla menee toisinaan sukset ristiin joistain asioista. Joka päivä jossain koulussa sattuu käsirysy.

Tyypillinen väkivaltatapaus on sellainen, jossa kahden 6. tai 7. luokalla olevan koulupojan riita johtaa nyrkkitappeluun tai painiin välitunnilla. Harvemmin tappelijoina ovat tytöt.

Nahina loppuu, kun välituntivalvojana toimiva opettaja tulee tilanteeseen väliin.

–Tavallisesti osapuolet saavat mustelmia tai naarmuja. Sairaalareissuja on harvoin, Varpula arvioi.

Varpulan mukaan Vantaan viime vuoden vakavin kouluväkivaltatapaus sattui toukokuussa itävantaalaisessa yläkoulussa. Koulupoika heitti riidan päätteeksi toista poikaa taltalla. Seurauksena oli, että uhri kiidätettiin sairaalaan, koska taltta upposi hänen kylkeensä. Uhri loukkaantui, muttei hengenvaarallisesti.

–Riita lähti jostain pienestä asiasta. Muita tämän vakavuustason pahoinpitelyjä ei sattunut viime vuonna Vantaalla, Varpula kertoo.

Väkivaltatapauksen vakavuuden perusteella tehdään päätös jatkotoimenpiteestä. Rangaistuksena nahinoitsijoille on useimmiten puhuttelua tai jälki-istuntoa. Ajoittain seurauksena on, että riehuja saa kirjallisen varoituksen tai hänet erotetaan määräajaksi koulusta.

Joskus tappelu menee koulun oppilashuoltoryhmän käsiteltäväksi. Jos oppilas syyllistyy useisiin kahinoihin, eivätkä vanhemmat ja koulu pysty lopettamaan ongelmaa, otetaan jo varhaisessa vaiheessa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin.

Vähänkin rajummista väkivallanteoista ilmoitetaan aina poliisille.

Varpulan mukaan on hankala sanoa, onko väkivalta lisääntynyt kouluissa, koska kahnauksista ei ole saatavilla koottua tilastoa. Varpulan mukaan tapauksista kuitenkin ilmoitetaan aiempaa enemmän viranomaisille ja medialle.

Kauhajoen jälkimainingit ja lastensuojelulain muutos ovat varmasti syynä ilmoituspiikkiin.

–On huono sanoa, että pojat ovat poikia, mutta puberteetti-iässä nahinointia tapahtuu. Tappeluita on ollut kouluissa aina. Nyt tapauksia on alettu nostaa pintaan aiempaa enemmän, mutta kyllä kouluissa on yhä turvallista, Varpula vakuuttaa.

Hänen mukaansa kouluväkivaltaa voidaan kitkeä parhaiten tiivistämällä viranomaisten ja vanhempien yhteistyötä. On myös järjestettävä entistä enemmän turvallisuustunteja oppilaille opettajien, kaupungin turvallisuusasiantuntijoiden ja lähipoliisin voimin.

Pojat ovat poikia, ja kouluissamme kuulemma turvallista, mutta ainahan sadepäivän varalle kannattaa olla suunnitelma:

Vartti: Vantaan kouluissa varaudutaan aseellisiin konflikteihin

Yhtenäistetty turvallisuussuunnitelmat saadaan alkuvuodesta kaikkien oppilaitosten käyttöön Vantaalla. Esimerkiksi sairastumisia, kuolemantapauksia ja väkivaltatilanteita varten tehdyt suunnitelmat yhtenäistettiin, jotta kouluissa olisi selkeät ja samanlaiset tavat reagoida yllättäviin kriiseihin.

– Suunnitelmaan tulee esimerkiksi ohjeistusta siitä, miten mahdollisiin aseellisiin tilanteisiin reagoidaan. Niitä ei ole mietitty kaikissa kouluissa edes valtakunnallisella tasolla, sanoo projektin vetäjä, sivistysviraston turvallisuusasiantuntija Timo Varpula.

Kouluilla on jo nyt omia kriisisuunnitelmia, mutta ne poikkeavat toisistaan kovasti. Jotkut koulut ovat laittaneet internetiin jopa pohjapiirroksiaan, mikä palvelee ilkivallantekijöitä ja uhkaajia.

Suurin muutos nykyiseen on Varpulan mukaan se, että kouluja neuvotaan ongelmatilanteissa kysymään entistä herkemmin neuvoa sivistysviraston turvallisuusyksiköltä.

– Jos koulu saa esimerkiksi koulu-uhkauksen, rehtorillakin on lupa elää mukana, jopa säikähtää jos häntä uhataan. On hyvä, että mukaan tulee ihmisiä, jotka voivat olla johdon tukena, Varpula sanoo.

Hoitokeinoja ongelmiin keksitään kyllä esittää sitten kun jotain sellaista tapahtuu mikä ylittää uutiskynnyksen - tai pikemminkin sellaista mikä vuotaa jonkun tiedotusvälineen korviin. Yllä esitetyistä esimerkeistä käy piinallisen selväksi että opettajat ovat desensitoituneet verbaaliselle ja fyysiselle väkivallalle. Uutisiin kelpaavia tempauksia järjestetään yläasteillamme lähes päivittäin. Opettajien mielestä tämä on normaalia. Ei mitään erityistä. Silti aina kun näitä tapauksia aletaan ruotia julkisuudessa, yleisöllä nousee tukka pystyyn.

Mutta virallinen kanta on se että pojat ovat poikia.

Hoitokeinoiksi Vantaankosken erityisiin ongelmiin esitetään siis lisää opetusta, erityisopetusta tai koulupsykologin palveluja. Opettajat ovat yksimielisiä siitä että pienemmät ryhmäkoot ovat hyväksi sekä oppimiselle että työrauhalle. Mutta miten tämä tieto huomioidaan kunnissa, ja miten erilaisia resursseja on tarjolla?

HS: Ongelmaoppilaan hoitoon pääsy voi kestää pääkaupunkiseudulla toista vuotta

Vakavasti koulua häiritsevien ja henkisesti pahoinvoivien oppilaiden hoitoon pääsy saattaa pääkaupunkiseudulla kestää jopa yli vuoden.

"Voi sanoa, että 70 prosenttia oppilaista, jotka haluavat psyykkisiin ongelmiin apua, eivät sitä saa ajoissa", kertoo Vantaan peruskoulutoimenjohtaja Ilkka Kalo.

"Kun hoito viivästyy, syntyy tilanteita, joissa ongelmat kärjistyvät", toteaa Helsingin perusopetuksen johtaja Outi Salo.

Koulun väki ei voi omalla päätöksellään siirtää lasta erityisopetukseen tai järjestää hänelle hoitoa. Siihen tarvitaan vanhempien suostumus.

Sekä Outi Salon että Ilkka Kalon mukaan vain hyvin pieni osa vanhemmista kieltäytyy yhteistyöstä, kun heille perustellaan erityisopetuksen tai varsinaisen psyykkisen hoidon tarve.

"Osa saattaa hakea lapsilleen yksityishoitoa. Silloin voi käydä niin, että vanhemmat kertovat meille vain valikoiden hoidon tuloksista", Kalo sanoo.

Hän arvioi, että esimerkiksi Vantaan peruskoulun hankalimmassa ikävaiheessa olevista oppilaista 8–15 prosenttia häiritsee opetusta. Useimmat saadaan kuitenkin toimimaan sääntöjen mukaan tavallisin keinoin.

Erityisopetuksen muutokset huolettavat opettajia

Erityisopetuksen järjestämiseen kaavaillaan muutoksia siten, että eskarilaisia, ykkös- ja kakkosluokan oppilaita ei enää siirrettäisi erityisopetukseen, vaan opetusta tarjottaisiin tehostetusti tarpeen mukaan pienemmissä ryhmissä. Muutosehdotuksen takana on opetusministeriö. Asiasta kertoi HS:fi.

Opettajat ovat huolissaan siitä, sysätäänkö erityisopetusta nyt liikaa kuntien vastuulle, kun myös valtionosuusjärjestelmästä poistuu erityisopetuksen perusteella maksettu portaittainen lisäkorvaus.

Erityisasiantuntija Hanna-Mari Sarlin rauhoittelee opettajien pelkoa todeten, että erityisopetusta annetaan jatkossakin todellisen tarpeen mukaan. Myös tarkastustoiminnan tehostamista harkitaan.

Erityisopetuksessa on tällä hetkellä kahdeksan prosenttia peruskoululaisista.

Nuo oppilaat eivät ole erityisopetuksessa huvin vuoksi. Ja ainoa syy miksi kunnat tekevät yhtään mitään on rahan säästäminen. Kaikki missä kunnille annetaan harkintavaltaa, johtaa palveluiden huononemiseen. Ylläoleva uutinen pitäisi siis lukea näin: opettajat ovat huolissaan koska tietävät että tulevaisuudessa erityisopetusta saa harvempi ja huonommin.

Joko mainitsin että Vantaan luokkakoot ovat keskimäärin suurimmat kaikista isoista kunnista? Arvatkaapa mihin vantaan kuralla oleva talous on johtamassa:

Koulujen ryhmäkoot kasvussa Vantaalla

Osa Vantaan peruskouluista joutuu kasvattamaan ryhmäkokoja ensi lukuvuodeksi säästösyistä. Poliitikot päättivät alentaa perusopetuksen määrärahoja juuri ennen vuodenvaihdetta synkkien talousnäkymien vuoksi, joten käytössä on ensi syksynä noin 800 000 euroa vähemmän kuin nyt.

– Nyt näyttää siltä, että noin kolmasosa kouluista joutuu suurentamaan ryhmäkokoja, perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo arvioi.

Kalon mukaan koulut pyrkivät ensisijaisesti säästämään muista asioista kuin opetuksesta, mutta kaikki eivät valitettavasti siihen pysty. Kuinka paljon ryhmien koot kasvavat ja missä kouluissa, selviää vasta maalis–huhtikuussa.

– Jos meillä olisi enemmän rahaa, emme tietenkään tekisi näin. Mutta tilanne on nyt tämä, Kalo sanoo.

Vantaalla opetusryhmien koko 1.–6.-luokilla on maan korkein, jos vertailuun otetaan mukaan 10 suurinta kaupunkia. Opetusryhmien keskikoko Vantaalla on noin 23 oppilasta.

Silkkaa ilkeyttäni heitän tähän loppuun pari linkkiä joiden perusteella lukijalle kristallisoituu se mihin Vantaalla on rahaa ja mihin ei.

Bloggari Octavius kertoo Vantaan monikulttuurisuuskehittämisohjelmasta osuvassa kirjoituksessaan - alkuperäinen dokumentti täällä.

Vantaa jättää osan koulujen luistinradoista jäädyttämättä.

Vantaa jättää 11 koulun luistelukentät tänä talvena jäädyttämättä säästösyistä. Säästöä syntyy reilut 20 000 euroa, koska yhden kentän jäädyttäminen ja kunnossapito maksaa keskimäärin noin 2000 euroa.

– Summa on pieni, mutta siinä talouden ongelma onkin: pieniä menoja on valtavasti, kiinteistöpalvelujohtaja Petri Koskinen Vantaan kaupungin tilakeskuksesta perustelee päätöstä.

Näin siis Vantaalla. Mikä on lukijan veikkaus, mahtaako turvallisuus ja viihtyisyys Vantaan kouluissa olla nousussa vai laskussa?


PS: Vielä yksi pieni linkki viitaten Vantaan nykyisyyteen ja ei-niin-valoisaan tulevaisuuteen:

Vantaan tarjoamat peruspalvelut – koulu-, päivähoito-, vanhus- ja terveyspalvelut – on jo aiempina vuosina vedetty selvästi naapurikaupunkeja alemmalle tasolle. Jos nyt joudutaan pakon edessä uudelle leikkauskuurille palvelujen tasossa, silloin ollaan lähellä niiden täydellistä rämettymistä.

Tuo juna meni jo.

Sorkkarautaa pitää takoa kun se on kuuma

Iltapäivämediamme toinenkin loistava tähti, Iltalehti, pystyy sensaationnälässään ihan yhtä hienoihin saavutuksiin kuin Ilta-Sanomat. Kalapalacaustin jälkilaineissa Iltalehti tyydyttää lööpintarvetta Munkkiniemen yhteiskoulun tapahtumilla.

Iltalehden versio:

Aseina puukko ja sorkkarauta - Nuorisojoukko tunkeutui kouluun kesken päivän
16.1.2009 16:51 (Päivitetty 16.1.2009 19:14)

Joukko järeästi varustautuneita nuoria yritti kahdesti päästä pahoinpitelemään helsinkiläiskoulun oppilaan.

Puukolla ja sorkkaraudalla aseistautuneen 4-5 nuoren porukan aikomuksena oli pahoinpidellä yksi koulun poikaoppilas. Aiottu hakkaaminen jäi kuitenkin suorittamatta, koska koulun henkilökunta sai käännytettyä joukon pois molemmilla kerroilla.

Joukkio ilmestyi Munkkiniemen Yhteiskoululle ensimmäisen kerran yhdentoista aikaan perjantaina päivällä ja soitti kännykällä uhrinsa koulun pihalle. Uhkailun kohteeksi joutunut poika pääsi kaverinsa kanssa kuitenkin pakenemaan koulun sisälle, nuorisojoukon seuratessa perässä. Aulassa vahtimestari tuli lopulta apuun.
- Olin itse ruokalassa, kun minulle tultiin kertomaan, että koulussa on tällaisia tunkeilijoita. Lähdin toisen miesopettajan kanssa koulun aulaan, jossa vahtimestari oli pysäyttänyt 4-5 miehen ja pojan ryhmän, koulun rehtori Aki Holopainen kertoo.
Rehtori, opettaja ja vahtimestari saivat puhumalla uhkailevat nuoret lähtemään pois koulusta. - Joukossa oli kaksi selkeästi jo parikymppistä miestä ja 2-3 15-18 -vuotiasta nuorta.

Koulu lukittiin

Uhkailijaporukka palasi koululle noin tunnin kuluttua. Tällä välin henkilökunta oli lukinnut koulun ovet ja seurasi tilannetta turvakameroista. - Silloin ilmoitimme asiasta poliisille, joka tuli paikalle turvaamaan tilannetta, rehtori Holopainen kertoo. Uhkailun kohteena ollut oppilas kuljetettiin tällä välin autolla kotiin. Rehtorin mukaan poika oli aiemmin joutunut sanaharkkaan yhden uhkailijajoukossa mukana olleen nuoren kanssa, joka ei ollut koulun väkeä.
- Tämä oli sitten pyytänyt apuvoimia mukaansa ja tuli jonkinlaiselle kostoretkelle.
Toinenkin tunkeutumisyritys saatiin lopulta torjuttua ilman fyysistä kontaktia.

Turvatoimia ei kiristetä

Rehtori Holopainen myöntää, että koki itsekin
tilanteen uhkaavaksi. - Totta kai, mutta ei tässä nyt yöunia menetetä.
Tärkeintä oli oppilaiden turvaaminen. Aulassa oli ruokatunnin aikaan paljon
väkeä ja osa varmasti koki tilanteen uhkaavana. Rehtorin mukaan välikohtauksesta tiedotetaan maanantaina kaikille oppilaille keskusradion välityksellä. Asia käydään läpi myös uhkailun kohteena olleen alaikäisen oppilaan ja tämän huoltajan kanssa. Mitään kiristettyjä turvatoimia ei kuitenkaan ole suunnitteilla.
- Käymme toki asiaa läpi huolellisesti ja meillä on kouluraattorit ja muu ammattiapu täällä totta kai paikalla. Ei tällaisen yksittäisen tapauksen takia ruveta kuitenkaan paniikkinappulaa painamaan. Tällaista sattuu välillä Suomen kouluissa, kun meillä ei ole niin tiukkaa kontrollia ja ovia lukossa.

Rikosilmoitus tehty

Tunkeilijoista tehtiin myöhemmin päivällä rikosilmoitus poliisille.
- Näin on tapahtunut ja poliisi tutkii tätä laittomana uhkauksena, päivystävä komisario Tom Packalén Helsingin poliisista vahvistaa. Poliisin mukaan nuorisojoukko oli pukeutunut hip hop -tyyliin ja heillä oli mukanaan ainakin puukko ja sorkkarauta.

MATTI TANNERmatti.tanner@iltalehti.fi

Munkkiniemen yhteiskoulun versio:

Tiedote koskien perjantain 16.1.2009 tapahtumia Munkkiniemen yhteiskoulussa
Lauantai 17.1.2009 13.50

Perjantaina 16.1.2009 yhdentoista aikaan aamupäivällä Munkkiniemen yhteiskoulun aulaan ilmestyi arviolta viisi uhkaavasti käyttäytynyttä nuorta miespuolista henkilöä, joista vanhimmat vaikuttivat yli 20-vuotiailta. Paikalle hälytetyt miesopettaja, vahtimestari ja allekirjoittanut määräsivät ulkopuoliset poistumaan koulurakennuksesta, jossa tunkeutujat ehtivät olla kaikkiaan noin minuutin ajan. Tilanne ei muuttunut missään vaiheessa fyysiseksi. Edellä kuvatun tapahtumasarjan näki arviolta 30-50 oppilasta. On ymmärrettävää, jos oppilaat järkyttyivät näkemästään.

Tunkeutujat yrittivät tulla uudestaan koulurakennukseen noin tunnin kuluttua edellisestä, mikä torjuttiin koulun henkilökunnan jäsenten näkyvällä läsnäololla.
Tämänhetkisen käsityksen mukaan nuorisojoukon tarkoituksena oli löytää eräs Munkkiniemen yhteiskoulun oppilas, joka oli aiemmin joutunut riitaan ikäisensä koulun ulkopuolisen henkilön kanssa.

Välittömästi ensimmäisessä kappaleessa kuvattujen tapahtumien jälkeen opettaja
saattoi kyseisen koulun oppilaan kotiinsa turvaan, mistä ilmoitettiin huoltajalle.
Oppilaiden ja henkilökunnan turvaamiseksi osa koulun ulko-ovista lukittiin ja valvontaa lisättiin. Lisäksi uhkatilanteesta ilmoitettiin poliisille, joka suhtautui asiaan vakavasti ja käynnisti välittömästi tarvittavat turvaamistoimet.
Useat tiedotusvälineet ovat huomioineet tapahtuneen. Iltalehden uutisoinnissa mainittuja puukkoa ja sorkkarautaa ei koulun tiloissa ole nähty.
Poliisilla on tiedossaan nuorisojoukon paikalle järjestäneen henkilön nimi ja yhteystiedot. Perjantain tapahtumista tiedotetaan oppilaille koulussa maanantaina 19.1. keskusradiokuulutuksella kolmannen oppitunnin alussa. Lisäksi opettajille annetaan ohjeet käsitellä asiaa tarvittaessa oppituntien aikana. Oppilaat, joilla on erityistä keskustelun tarvetta, voivat kääntyä koulukuraattorin tai apulaisrehtorin puoleen (koulun vaihde 09 477 76 30).

Asiaa koskevat tiedustelut osoitetaan
allekirjoittaneelle, puh. 050 357 05 13.

Aki Holopainen, rehtori

Koulu on hoitanut sekä tilanteen että jälkihoidon esimerkillisesti. Iltapäivämedia taas on hehkuttanut sitä mikä hehkutettavissa oli, eli tunkeutujien aseistautumista.

Koululla ei tehty havaintoja aseista. Iltalehden mukaan poliisi kertoo aseita olleen mukana. Vaikka lehden antamat tiedot olisivat tottakin, on lehden antama kuva koulun tapahtumista suuresti virheellinen. Aseistuksen painottaminen (kolme eri mainintaa otsikossa, ingressissä ja ensimmäisessä kappaleessa!) antaa todella hurjan käsityksen joukosta joka villisti astaloitaan heiluttaen hyökkää kouluun.

Ei tarvitse olla markkinointipsykologian asiantuntija arvatakseen miksi tämä kuva on haluttu antaa.

Ajatelkaa kuvatun kaltaista hunnilaumaa ryntäämässä koulun ovista sisään verenhimoisina. Sitten heidän offensiivinsa kilpistyy yhden keski-ikäisen miehen päättäväiseen vastarintaan. Sellainen hyökkäys siis.

Tällaisia kouluvierailuja tehdään toisinaan. Hommafoorumin keskustelussa kerroin lukijoille oman näkemykseni asiasta:

"Meille ja naapurikouluun ollaan tultu kylään minun aikanani pari kertaa, molemmilla kerroilla mamut asialla, mutta eivät mustat tai muslimit. Myös ala-asteen puolella on käyty uhkailemassa 4-5-luokkalaisia "huoria" jonkin loukkauksen vuoksi. 90-luvulla meno on ollut jopa hurjempaa, ja ihan kotoisin voimin. Hakkaus- ja uhkailuporukoita kokoavat kaikenikäiset ja väriset. Jos mukana on aikuisia serkkuja tai kavereita, mamu/feijatutka piippaa kyllä.

Toisaalta kaikkein surkein ja säälittävin porukka löytyy kotimaisista multiongelmaisista monennen polven syrjäytyneistä.

Otan vihjeitä vastaan luottamuksellisesti. Sanon tämän siksi että blogin kautta tulee sekä vihjeitä että kysymyksiä. Koulu kiinnostaa, eikä keltaiseen mediaan luoteta."


Tapaus sinänsä on vakava, muttei erityislaatuinen. Se että nuorisolla on mukanaan kaikenlaista kättä pidempää on niiiiiiiin vanha juttu ettei siitä kai kukaan kauhistu. Ei pitäisi ainakaan. Vehkeet pysyvät piilossa 99% ajasta. Nuoret ovat vastuuttomia, mutta eivät ihan tyhmiä. Aseen käyttämisen ja näyttämisen kynnys on korkea, koska tapauksiin puututaan heti.

Ei myöskään ole olemassa mitään keinoja pitää puukot ja puntarit pois oppilaiden taskuista. Toistaiseksi sosiaalinen kontrolli ja itsehillintä ovat estäneet suuret veriorgiat.

Mutta oppilaat saattavat näytellä välineitään toisille oppilaille ja uhkailla toinen toisiaan. Sillekään emme voi mitään. Meille ei kerrota.

Mikä oli sorkkarautasensaation opetus? Se ettei tässäkään ole mitään nähtävää. Älä osta iltapäivälehteä. Se minkä kaikki HALUAISIVAT tietää - eli mikä oli tekijöiden etnisyys - on lehdille edelleenkin liian kuuma kebab.

Jos lukija ihmettelee että mihin tässä oikein voi luottaa, kannattaa iltapäivämedian sijaan mennä suoraan tiedon lähteelle, nimittäin Murobbs-palstalle. Ei tarvitse arvailla kuka on ollut asialla ja miksi.

Vantaankoski.Nyt. - Redux

Kouluun liittyvät teinien perseilyt ovat yksi asia. Aikuisten näistä kärpäsistä keittelemät härkäset ovat toinen.

Vuonna 2009 pitää ottaa huomioon myös perseilevien aikuisten internettiin keittelemät härkäset.

Tarina tullaan muistamaan kalapuikkosotana, jossa opettajilla heitti isopyörä yli, ja nälkäinen poika vietiin maijalla traumatisoitavaksi.

Tarina siinä muodossaan kuin se pitäisi tulla muistamaan:


- Vantaankosken koulussa on ongelmia kurin kanssa. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, etenkään pääkaupunkiseudulla, etenkään Vantaalla, missä luokkakoot ovat maan suurimmat. Kauhajoen ja Jokelan jälkimainingeissa kaupunki on päättänyt ottaa ns tiukan linjan koulujen turvallisuuskysymyksissä. Kaupunki hankkii turvallisuusasiantuntijan. Turvallisuusasiantuntija ottaa työnsä vakavasti.

- Yhden kurittoman kohdalla tulee ns pää vastaan. Johonkin se raja pitää vetää. Kunnan linjauksen mukaan kysytään turvallisuusasiantuntijalta mitä tehdään. Ohje kuuluu: kutsutaan poliisi.

- Sen sijaan että myöntäisi 13-vuotiaansa olevan kipeästi avun tarpeessa, äiti hakee oikeutta ylimmästä asteesta: iltapäivälehdestä. Korkean journalistisen, eettisen ja moraalisen tasonsa velvoittamana iltapäivälehti julkaisee tarinan siinä muodossa jonka äiti kertoo. Luonnollisesti äidin kertomus pohjautuu lapsen versioon. Kertomus on paskaa.

- Iltapäivälehti pyörittää jutun jostain syystä kouluruokailun ympärille. Lehden tietojen varassa lukijoille syntyy käsitys siitä että poliisi tuli paikalle kalapuikon vuoksi. Lehti lyö lisää bensaa liekkeihin jatkamalla kouluruokailuteemasta, mutta antaa samaan aikaan palstatilaa sijaiselle joka paljastaa koulussa olevan suuria ongelmia joidenkin oppilaiden häiriökäyttäytymisen vuoksi. Sen sijaan että keskittyisi tähän todelliseen ongelmaan, tai käyttäisi edes tervettä järkeä, lehti painaa molemmat "tutkintalinjat." Syväkurkun kanssa yhtä paljon palstatilaa saa kouluruokailu, ettei lehden spinnaama kalapuikkokriisi vain sammahtaisi.

- Poliisin kutsuminen kalapuikon, tarkennettuna kalapalan vuoksi on jo niin paksua tuubaa että internet kiinnostuu. Tietoa kertyy nopeasti, ja se on raskauttavaa sekä kunnan turvallisuusasiantuntijan, oppilaan, tämän äidin sekä koulun johdon kannalta. Koulun tilanne on lievästi sanottuna huono, nimettömän lähteen antamat tiedot paljastuvat todenmukaisiksi. Oppilas paljastuu pahimman lajin sählääjäksi jonka paikka ei olisi normaalissa koululuokassa. Hänen irc-gallerianickinsä hyvin kompromettoivine kuvineen ja teksteineen löydetään. Koko maa tietää hänen nimensä, koska oma äiti katsoi parhaaksi paljastaa sen.

Pojan peli on menetetty. Hän on kalapuikkoskandaalin leimaama ilmastointiinpaskantaja niin kauan kuin netti muistaa. Ja netti ei unohda koskaan.

Korjattavaa on varmasti paljon Vantaan kaupungilla ja koululla. Mutta alan miehenä tiedän että kouluissa tehdään jo nyt kaikki mahdollinen ettei tällaista tapahtuisi. Kouluissa toimitaan kuitenkin kunnantalouden määräämissä rajoissa. Tieto hyvän koulun pitämiseksi löytyy joka koulusta. Kun vain voisi tehdä työnsä.

Vantaa kasvattaa luokkakokojaan.


Vanhemmat: kun lapsenne tulee murrosikään, epäilkää oletusarvoisesti kaikkea hänen kertomaansa. Jos lapsen ja opettajien kertomukset poikkeavat toisistaan, ajatelkaa hetki: miksi opettajat valehtelisivat? Jos lapsesi nimi tulee jatkuvasti esiin ilkivalta- tai järjestysongelmatapauksissa, lapsesi on syyllinen. Se on niin yksinkertaista.

ÄLÄ soita iltapäivälehteen. ÄLÄ tee rikosilmoitusta. KUUNTELE opettajia. AJATTELE ennen kuin toimit.

Aleksin äiti toimi väärin. Nyt Aleksi saa kärsiä. Eikä tällainen kärsimys ole kasvattavaa.

Vantaankosken kalapuikkokohu, kouluhelvetti ja Ilta-Sanomat kontaktin tiimellyksessä

Kuin tilauksesta kouluväkivaltatrilogiani (1, 2, 3) päätyttyä Ilta-Sanomat tarjoilee leivitetyn, rapean kalapalan merkeissä annoksen punnittua, tutkittua ja vastuullista tiedotusta koulujemme nykytilasta (tässä uutisen alkuperäinen muoto, alempana saman päivän iltana päivitetty versio):

Koulupoika otti ylimääräisen kalapuikon - Koulu kutsui poliisit

14.01.2009 06:24

Ylimääräisen kalapuikon ottamisesta puhjennut kriisi kärjistyi mellakan partaalle Vantaankosken yläasteella viime viikolla. Tilannetta selvittämään kutsuttiin poliisi.

Tapahtumien vyöry lähti liikkeelle ruokalan jonosta viime torstaina noin kello 11 aikoihin. 13-vuotias koulupoika otti lautaselleen neljä kalapuikkoa. Se oli väärin, sillä
normiannokseen olisi saanut ottaa vain kolme.

Emäntä huomautti ylimääräisestä kalapuikosta pojalle ja vaati tätä pistämään yhden kalapuikon takaisin.

- Poika sanoi, että eihän sitä voi pistää takaisin, kun se on jo ihan muusissa ja
kastikkeessa, pojan äiti kertoo.

Pian paikalle tuli sananvaihtoa seurannut opettaja, joka tarttui päättäväisesti poikaa olkapäästä kiinni. Kontaktin tiimellyksessä tarjotin antimineen lennähti lattialle.

Opettajat vaativat poikaa siivoamaan jäljet. Poika kieltäytyi. Tästä rangaistukseksi poikaa ei enää päästetty ruuanottoon.

Seuraavaksi poika meni luokkansa kanssa kotitalouden tunnille.

- Kuraattori tuli kahdesti hakemaan luokasta Aleksia, mutta tämä ei lähtenyt mukaan.

Kolmatta kertaa varten koulu otti käyttöön järeämmät aseet.
Opettajanhuoneesta soitettiin paikalle poliisipartio.

Vantaan poliisi sai ilmoituksen häiriötä aiheuttavasta koululaisesta. Oppilas istui luokassa muiden oppilaiden keskellä. Poliisin mukaan poika lopulta lähti.

Poliisipartion saapuminen kouluun sähköisti tunnelman. Osa oppilaista alkoi riehua ja heitellä paperiroskia käytäville. Kahakan yhteydessä ainakin yksi ikkuna
rikkoontui.

Vantaankosken yläaste ei kommentoi tapahtunutta. Vuoden 2003
perusopetuslaki antoi opettajalle ja rehtorille mahdollisuuden poistaa
vastusteleva oppilas luokasta fyysisiä voimakeinoja käyttäen. Kuraattorilla tätä
valtaa ei ole.

Pasi Jaakkonen, Tuomas Manninen

Tämä versio on siis se mihin kansan tieto ja ymmärrys asiasta perustui. Päivän mittaan asiaa puitiin mm radiokanavilla, jonne alkoikin tihkua tietoa tai luuloa asiasta.

Ilta-Sanomien juttu on huvittava, mahtipontinen, maalaileva, lapsellinen ja osoitus lehdelle luonteenomaisesta viemäritason journalismista, ilman vastuuta tai asiantuntemusta.

Puhutaan siis alaikäisen aiheuttamasta järjestyshäiriöstä ja sen jälkipuinnista. Tapahtumia kommentoi ainoana lähteenä asianomaisen oppilaan äiti. Kertomatta jää miten tämä sinänsä ikävä tapaus kiiri Ilta-Sanomien kiireisten journalistien korviin.

Jutussa pistävät silmään sanonnat ja sanavalinnan kriisi, kärjistyi, mellakka, tapahtumien vyöry, kontaktin tiimellys, järeät aseet, sähköisti, kahakka.

Nyt puhutaan siis kiukuttelevasta teinistä ja koulun käyttämistä laillisista keinoista. Kaikki muu on toimittajan omassa päässä.

Valistumaton arvaukseni on että Vantaankosken koulu on liian pieni lammikko Jaakkonen-Manninen-Sonderkommandolle. Heidän elämästään puuttuu säpinää, kyynelkaasua, Merkavan mylvintää ja valkoista fosforia. Paremman puutteessa sentataan sitten Vantaalaisen koulun sukkamehun hajuisesta arjesta.

Onhan siinäkin tarinassa kuulemista, mutta tämä on naurettavaa.

Iltapäivän versioon on ehtinyt jo enemmän actionia:

Ylimääräisen kalapalan ottamisesta puhjennut kriisi kärjistyi mellakan partaalle Vantaankosken yläasteella viime viikolla. Tilannetta selvittämään kutsuttiin poliisi.

Tapahtumien vyöry lähti liikkeelle ruokalan jonosta viime torstaina noin kello 11 aikoihin. 13-vuotias koulupoika otti lautaselleen neljä kalapalaa. Se oli väärin, sillä normiannokseen olisi saanut ottaa vain kolme.

Emäntä huomautti ylimääräisestä palasta pojalle ja vaati tätä pistämään yhden takaisin.

- Poika sanoi, että eihän sitä voi pistää takaisin, kun se on jo ihan muusissa ja kastikkeessa, pojan äiti kertoo.

Pian paikalle tuli sananvaihtoa seurannut opettaja, joka tarttui päättäväisesti poikaa olkapäästä kiinni. Kontaktin tiimellyksessä tarjotin antimineen lennähti
lattialle.

Opettajat vaativat poikaa siivoamaan jäljet. Poika kieltäytyi. Tästä rangaistukseksi poikaa ei enää päästetty ruuanottoon.

Seuraavaksi poika meni luokkansa kanssa kotitalouden tunnille.

- Kuraattori tuli kahdesti hakemaan luokasta Aleksia, mutta tämä ei lähtenyt mukaan.

Kolmatta kertaa varten koulu otti käyttöön järeämmät aseet. Opettajanhuoneesta soitettiin paikalle poliisipartio.

Vantaan poliisi sai ilmoituksen häiriötä aiheuttavasta koululaisesta. Oppilas istui luokassa muiden oppilaiden keskellä. Poliisin mukaan poika lopulta lähti.Poliisipartion saapuminen kouluun sähköisti tunnelman.

Osa oppilaista alkoi riehua ja heitellä paperiroskia käytäville. Kahakan yhteydessä ainakin yksi ikkuna rikkoontui.

Vantaankosken yläaste ei kommentoi tapahtunutta.Vuoden 2003 perusopetuslaki antoi opettajalle ja rehtorille mahdollisuuden poistaa vastusteleva oppilas luokasta fyysisiä voimakeinoja käyttäen. Kuraattorilla tätä valtaa ei ole.

Perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo suostuu toteamaan vain, ettei Vantaan kouluissa yleensä soiteta poliisia paikalle harkitsematta asiaa ensin tarkkaan.

- Palkkalistoillamme on turvallisuusasiantuntija, ja usein kouluista otetaan häneen yhteyttä haasteellisissa tilanteissa. Hän antaa suosituksen siitä, miten toimitaan.

Turvallisuusasiantuntija Timo Varpula puolestaan kertoo, että yleensä Vantaan kouluista soitetaan poliisille yhteensä pari kertaa vuodessa. Useimmiten kyse on joko väkivaltaisesta tilanteesta tai ilkivallasta kuten koulun seinien töhrimisestä. Viime vuonna poliisia tarvittiin poikkeuksellisen usein Kauhajoen tapahtumien poikimien koulu-uhkausten vuoksi.

Linkki Kauhajoelle on pystytetty. Tällä jutulla myydään vielä monta lehteä!


Kansa on avautunut aiheesta yli 800 kertaa (and counting) Helsingin Sanomien verkkokeskustelussa. Ilta-Sanomien keskustelussa on jo yli tuhat viestiä. Kansa on liikuttavan yhtä mieltä siitä ettei kolme kalanpalaa riitä kasvavalle pojalle ja että poliisin vaivaaminen yhden kalanpalan vuoksi on naurettavaa. Huomio keskittyy kouluruokailuun ja siihen neljänteen kalanpalaan.

Mielestäni keskusteluun osallistuneen kansan päässä on jotain vikaa. Kyse ei ole kalanpalasesta. Poliisia ei kutsuta selvittelemään yhden kalanpalan kohtaloa. Pitää olla todella pihalla ja irti todellisuudesta että voi edes kuvitella tällaista. Toisaalta on ihan selvää että monella, ehkä enemmistöllä, ei todellakaan ole jalat kovin tukevasti maassa.

En tiedä mistä alkaa ruotia aikuisten (?) ihmisten hataraa kontaktia reaalitodellisuuteen, enkä haluakaan. Minua kiinnostaa se miten helposti aikuiset (?) ihmiset uskovat mitä mielikuvituksellisempia tarinoita koulusta.

Kaikkihan tietävät mitä koulussa tapahtuu, koska ovat olleet itse joskus koululaisia. Jokainen on asiantuntija, jokaisella on näkemys. Tähän asiantuntijuuteen opettajat törmäävät päivittäin. Lähes joka kodista löytyy asiantuntemusta siitä miten lapsia tulisi opettaa, kasvattaa, ojentaa jakohdella. Varsinkin sen oman jälkeläisensä suhteen vanhemmat ovat suorastaan huippuosaajia. Mitä siitä että on yhteiset säännöt, meidän veeti-jessika on erikoistapaus.

Itsekin vanhempana ymmärrän tämän oikein hyvin. Lapsilleenhan haluaa vain parasta, ja aina jäytää pelko (usein aiheellinen) siitä että omaa ainutkertaista lasta, herkkää ja haavoittuvaista, kohdellaan osana massaa.

Koulu tietysti pyrkii ottamaan jokaisen oppilaan yksilönä huomioon. Oppilaita on kuitenkin yhtä opettajaa kohden tunnilla 10-30 kappaletta. On suotavaa, jopa välttämätöntä, että valtaosa heistä alistuu olemaan massaa, käyttäytymään tiettyjen normien mukaisesti. Muuten koulun perustehtävää ei voida toteuttaa.

Erityistarpeet vaativat erityishuomiota. Erityishuomiota saa aina vaatia. Laki sanelee, ja käytäntö määrää, kuka saa erityiskohtelua ja millä perusteella. Sääntö on että säännöt ovat samat kaikille, ja poikkeukset luetellaan erikseen.

Erityistarpeiden huomioimiseksi ne on tuotava esille, tutkittava ja tehtävä päätös. Eriyttäminen, yksilöllistäminen, erityisluokkapaikka, erityiskoulu... Kaikkeen erityishuomioon vaaditaan mustaa valkoisella.

Ne joilla ei ole mustaa valkoisella erityiskohtelusta, saavat saman kohtelun kuin kaikki muutkin. Joustoa, jos sellaista sovelletaan, saa yksilö- ja tapauskohtaisesti.

Lähestulkoon aina ongelmatilanteet kodin ja koulun välillä syntyvät käytösongelmista. Lapsi käyttäytyy tavalla joka ei ole koulun toiminnan ja yleisen hyvinvoinnin kannalta hyväksyttävää. Normaalitilanteessa, oli kyse sitten tappelusta, kiusaamisesta, vandalismista tai varkauksista, tilanteen pitää ensinnäkin tulla opettajien tietoon. Tieto voi tulla itse havainnoimalla, oppilaiden tai vanhemman "ilmiannon" kautta, joskus valitettavasti lähikauppojen henkilökunnan tai jopa poliisin taholta.

Kun asiasta on tietoa, tieto pyritään varmentamaan haastattelemalla asianosaisia. Vasta kun tapahtumien kulku on selvitetty, voidaan ryhtyä korjaaviin ja ojentaviin toimenpiteisiin. Näitä ovat sitten mm vertaissovittelu, korvaukset, rangaistukset (jälki-istunto, varoitus, erottaminen määräajaksi jne). Joskus tarvitaan oikeuslaitoksen apua, esim. pahoinpitely ei ole asianomistajarikos, vaan poliisilla on velvollisuus puuttua tietoonsa tulleisiin tapauksiin asian vaatimalla tavalla. Tällöin asia on pois koulun käsistä, paitsi että erilainen jälkihoito, kuraattorin apu yms jäävät tietysti koulun hoidettavaksi.

Kovaksi keitetyistä dekkareista olen lukenut että poliisia kyrpii kun kaikki joille puhuu,valehtelevat aina. Luuleekohan joku että opettajille kerrotaan kysyttäessä aina suoraan kuka teki mitä ja kenelle? Ehei. Lumipalloa ei heittänyt kukaan, tai ainakaan kukaan ei nähnyt. Käytävällä räjähtäneen raketin sytytti Näkymätön Mies. Luokalla kiusaa Joku, jonka nimeä kukaan ei nyt muista, eikä varsinkaan ole itse koskaan nähnyt ketään kiusattavan. Ja niin edespäin. Nämä ovat ne edellytykset joilla ristiriitoja sovitellaan.

Koska lapset eivät ole Mafian jäseniä, joku aina kuitenkin viime kädessä murtuu, tai vasikoi, ihan miten vain. Ensin on vain käytettävä aikuisen järkeä, elämänkokemusta ja oppilaiden profilointia. Sitten kerätään tavanomaiset epäillyt kokoon ja vaivihkaa kysellään omilta vasikoilta. Tuskin mikään asia jää loppujen lopuksi aivan pimeäksi tapaukseksi. Kun tekijä tiedetään, tiedetään myös korvaajan tai rangaistavan nimi.

Tiedetään myös kenen kanssa joudutaan tekemisiin seuraavaksi, jos ei vielä olla jouduttu: tekijän huoltajan.

Useimmilla huoltajilla on jokseenkin realistinen kuva siitä mitä heidän lapsensa tekevätja mihin he ovat valmiita. Ei kaikilla. Jostain kumman syystä juuri ne yksilöt, useimmiten murrosikäiset pojat, joiden vanhemmilla, usein yksinhuoltajanaisilla, on kaikkein hatarin käsitys lapsukaisensa puuhista, ovat kaikkein useiten syytettyjen penkillä. Mikään tarina ei ole liian epätodennäköinen, mikään liioittelu liian räikeä, mikään kohtuu ei käy mielessäkään, kun pitää puolustaa omia pentujaan. Kun vaikeuksiin joutunut lapsi esittää kotona oman versionsa, siitä muodostuu vanhemmalle Totuus. Kaikki jotka kiistävät Totuuden, ovat pahansuopia, katkeria, ilkeitä, luonnevikaisia, mielisairaita, kaunaisia etc, ja he ovat "aina" inhonneet juuri tätä lasta, ottaneet silmätikukseen, vierittäneet kaiken aina juuri tämän lapsen niskoille.

Ilmiölle on varmasti lääketieteellinen nimi. Jonkinlainen todellisuuspako, itsesuojelu, syyllisyydentunnon peittäminen rajulla toiminnalla, vääristynyt käsitys oman lapsen kypsyydestä ovat yhteisiä nimittäjiä. Tällainen huoltaja pystyy heittämään opettajakunnan niskoille sanoja ja syytöksiä jotka voisivat olla kotoisin halvasta saippuasarjasta. Ulkonäöstä puheääneen, iästä vaatetukseen - kaikki on opettajassa pielessä. Onko siis ihme ettei opettaja tule toimeen lapsen kanssa?!1?

Ennen asiat juoruttiin hiekkalaatikolla ja pyykkituvassa. Sitten puhelimessa. Sitten sähköpostilla - allekirjoittanutkin on saanut maistaa selän takana käytävän kansantuomioistuimen terävää päätä. Asioita ei kannata selvittää avoimesti, koska juoruilu täyttää jonkin tarpeen elämässä.

Tänä päivänä soitetaan Ilta-Sanomille. Ellei laiteta suoraan asiaa poliisille.

Opettajat saavat tänä päivänä suurin piirtein yhtä paljon poliisilla uhkaamista kuin portsarit potkuilla uhkaamista. Ja yleensä opettajien asiakkaat toimivat selvin päin. Malttia, harkintaa tai sovinnonhalua ei ole. On vain tuomitseminen, halu tehdä jotain rankkaa, heti ja funtsimatta.

Tarvitseeko edes mainita ettei asianomaisen oppilaan äiti välttämättä ole se kaikkein paras lähde - edes silloin kun hän on ainoa lähde. Koulu ja poliisihan eivät voi kommentoida alaikäisten asioita muuten kuin virallisesti, ja silloin on kieli keskellä suuta. Ilta-Sanomille ei ihan heti avauduta.

Oppilaan vanhemmalla sen sijaan on oman harkintansa mukaan oikeus paljastaa lehdelle vaikka oppilaan nimi. Miksi hän sen tekisi, sitä en ymmärrä isänä enkä opettajana.

Sana "koulu" tai "koululainen" tai "opettaja" otsikossa myy. Iltapäivälehdistö tietää tämän. Iltapäivälehdistön uutisointi kouluasioista pitää aina nähdä kaupallisen suodattimen läpi. Otsikkoon laitetaan jopa enemmän petäjäistä kuin tavallisesti.

Tämän päivän follow-up-artikkeli Ilta-Sanomissa esittelee yli satakiloisen, kamppailulajeja harrastavan ja turvallisuuskoulutetun ex-sinibaretin, joka kertoo koulun olevan ihan Bronx. Juttu ei ainakaan heti löytynyt verkosta. Mies on ollut koulussa sijaisena ja kertoo jengeistä, pahoinpitelyistä, veitsiuhasta, ja jopa hän itse on saanut nenänsä vereen riehujan kanssa.

Ilta-Sanomien etusivun otsikko jatkaa lehden valitsemaa viemärilinjaa sekä tyylin että asiasisällön osalta:

"KALAPUIKKOKOHU PALJASTI KOULUHELVETIN - OPETTAJAT KERTOVAT"

Kohu syntyy siitä että joku alkaa kohista. Nyt kohisija oli lehti itse. Kouluhelvetti - en edes viitsi. Opettajat kertovat - ei, vaan yksi sijainen kertoo.

Ja tietysti Iltis laittaa itse jutun perään toisen aukeaman - kouluruokailusta. Josta siis EI ollut kysymys.

Kysymys oli oppilaan niskoittelusta. Ensin ruoan, sitten siivoamisen, sitten lähtökäskyn kanssa.

Koulun henkilökunnalla on vastuu oppilaista. Vastuuta on mahdotonta ottaa jos oppilas ei tee yhteistyötä. Mitään tarkempaa tietoa tapauksen ja oppilaan taustoista ei ole saatavilla - koulun suu on sidottu. Joka tapauksessa koulu turvautui siihen ainoaan keinoon mikä sillä oli käytettävissään, koska ilmeisesti kukaan koulun opettajista ei halunnut käyttää lain antamaa oikeuttaan poistaa oppilas paikalta riittävää ja rajallista voimaa käyttäen. Turvauduttiin siihen ainoaan instanssiin joka viime kädessä takaa sen ettei kukaan tule teille syömään teidän jääkaapistanne ja nukkumaan teidän sängyssänne - poliisiin.

Vaihtoehto olisi ollut jättää tapaus huomiotta, antaa mennä vain. Ikävä kyllä juuri tämä asenne on johtanut siihen että nyt ollaan tässä: auktoriteettia ei ole, lapset tekevät mitä haluavat, ja vanhemmat komppaavat. Käräjillä uhataan jos käyttäydyt tilanteessa kuten vastuullisen aikuisen kuuluu.

Ilmeisesti tilanne koululla on päässyt aika pahaksi, muuten näin ei olisi toimittu. Sijaisen tarinan mukaan koulussa on nähty kaikki se tavallinen säpinä mihin teinit pystyvät. Sotkemista, väkivaltaa, uhkailuja, läheltä-piti-tilanteita, opettajien tuntemaa pelkoa.

Ikävää, mutta ei suinkaan ainutkertaista. Ei edes kovin epätavallista.

Kertoisin, jos voisin. Kyllä näitä tapahtuu. Pari kunnon munapäätä samassa vuosikerrassa, resurssipulan kourissa kärvistelevä kaupunki, kyrpiintynyt ja aseeton opettajakunta -> kalapuikkokohu, kouluhelvetti. Täällä ei ole mitään nähtävää, keep moving.

Tämä alkuperäinen kalapalatilanne tuli lehtiin koska joku soitti Iltsariin. Uutisarvo on pieni, myyntiarvo suuri.

Kaupungin edustaja kiistää kamppailijakarpaasin kertomukset pahoinpitelyistä. Tämä kertoo siitä että kunta ja mies tulkitsevat tilanteet eri tavalla. Tästä kirjoitin aikanaan: miten tilanteet koetaan, mikä on väkivaltaa, milloin on uhka, jne. Lisäksi kunnan etu on painaa ongelmat villaisella ja toivoa että ongelmat kasvavat ulos koulusta. Tällä tavalla koulu saa kärsiä joskus vuosiakin. Ei ole mitään syytä epäillä ettei nyrkki heiluisi. Virallisesti pahoinpitelyjä ei ole. It's magic!

Levoton, huojuva massa teinejä ON pelottava näky tottumattomalle, kunnes tuntee yksilöt massan joukosta. Sitten he ovat vain parvi suuria lapsia. Eivät kovin pelottavia, vaikka kuinka haastavat.

Sitten ovat ne pari kunnon seppää joilla on asiat pahasti sekaisin. Heitä sopii pelätä.

Olisiko poliisin kutsumisen takana jotain tällaista? Eikä se leivitetty, rapea kalapala?

Tekisiköhän Iltsikka jutun Aleksin taustoista ja kotioloista? Aleksin äidin luvalla?

Opettajatkin voisivat avautua. Aleksi Kalapuikko, this is your life!


Lisää Vantaan kouluista seuraavassa numerossa.