Vihreää miestä kyrsii

Jukka Relander Vihreiden vaalilehdessä. Kommenteitta paras.



---

Niin kuin kaikki yksinkertaiset ja kauniit jutut, tämäkin rönsyää yli alkuperäisen tarkoituksen. Kuten itse sanoin, ja toiset komppasivat, teksti itsessään kertoo kaiken tarpeellisen. Koska blogiini on kuitenkin linkitetty Relanderin blogin kommenteissa, selvennän tähän joitakin pointteja niille joille tilanne ei ihan heti aukea.

Jukka Relander on niitä yksilöitä jotka samaistavat maahanmuuttokritiikin ja väkivaltaisen, maahanmuuttajavastaisen rasismin. Jos vastustat maahanmuuttopolitiikkaamme vaikkapa taloudellisin, kulttuurillisin tai turvallisuusperustein, tai vain siksi että sinulla Suomen kansalaisena sattuu olemaan oikeus olla jotain mieltä asiasta, olet Relanderin katsannossa siitä huolimatta kiilusilmäinen rotukiihkoilija, kiljupöhnäinen natsiskini, maaseudun umpimielinen peräkammarinpoika tai kaikkia näitä yhtaikaa. Relanderin erityisenä huolenaiheena ovat akateemisesti koulutetut ihmiset jotka koulutuksestaan huolimatta ovat sitä mieltä että maahanmuuton lisääminen ja turvapaikkaturismin paisumisen salliminen eivät ole maallemme ja kansallemme hyväksi.

Relanderilaisessa katsannossa nimittäin akateemisen sivistyksen pitäisi parantaa ihmiset vääristä ja paheksuttavista ajatuksista. Jos näin ei ole käynyt, henkilö ei voi olla oikeasti sivistynyt. Koulutus on epäonnistunut.

Wanhaan hyvään vasemmistolaiseen tapaan Relander niputtaa väärät näkemykset yhden, murskaavan tehokkaan voimasanan alle. Ennen se oli "neuvostovastaisuus", nyt se on "rasismi."

On siis aivan yhdentekevää kuinka laajasti ja kattavasti "meidän rasistien" ajatukset perustellaan. Kun ajatuksen lausuu ääneen "rasisti," ajatuksesta tulee "rasismia." Tällaisia "rasistisia" ajatuksia ei ole tarpeen pohtia sen syvällisemmin, saati sitten kommentoida. Mutta nykyisessä "huomiotalouden" politiikassa kommentoitava on, vaikka kuinka tekisi häijyä. Internetissä nimittäin myös "väärät" ajatukset leviävät, ja shock horror! Suuri yleisö ei vaikenekaan näitä "vääriä" ajatuksia kuoliaaksi tai keräänny toreille massamielenosoituksiin "vääriä" ajatuksia vastaan. Ei, suuri yleisö kiinnostuu, ottaa keskusteluun osaa, osoittaa kannattavansa muita kuin virallisesti hyväksyttyjä "oikeita" ajatuksia.

Miten vaimentaa väärien ajatusten seireeninlaulu? Miten olla huomioimatta yhä kasvavaa äänten pauhua? No tietysti vanhalla tavalla: leimaamalla, väheksymällä, sivuuttamalla. Tämä on kommentoimani kirjoituksen kärki: väärien ajatusten esittäjät ovat natseja, eikä heidän kanssaan leikitä. Hehän jopa häpeävät tulla esiin omilla nimillään.

Laitoin itsekin Relanderin blogiin vastineen. Itse Relanderin blogikirjoitus ei liity asiaan laisinkaan, mikä on sikäli erikoista että olisi odottanut hänen laittavan blogiinsa ylimmäiseksi saman tekstin kuin Vihreiden vaalilehteenkin. Hänen kirjoitustaan ei ole missään muuallakaan Vihreillä sivuilla luettavissa (oman kirjoitukseni ilmestymisaikaan), mutta onneksi nimimerkki Roope on taas ahkeroinut, ja teksti on luettavissa Mediaseuranta-blogissa.

Paremman paikan puutteessa siis laitoin kommenttini Rellun aktuellin, EU:ta käsittelevän kirjoituksen perään:

22.5.2009 16.13
Relander, sanot Vihreiden vaalilehdessä näin:

”Sekin kyllä oudoksuttaa, että keitä nämä maahanmuuttoa kritisoivat rotumme valiot oikein ovat. Nimeltä tiedetään kolme, neljä. Ehkä nettinatsismi on sittenkin aika noloa. Kun niin harva kehtaa riisua kommandopipoaan nimimerkkinsä yltä. Tai ehkä heitä ei ole enempää kuin nuo muutama, jotka ehtivät kaiket päivät roikkua netissä kertomassa, että somalit eivät käy töissä.
”

Hommafoorumilla on julkaistu lukuisia ketjuja joissa kriittiset kertovat taustoistaan ja vaikuttimistaan. Olet varmasti tutustunut. Tai ehkä et uskalla kohdata todellisuutta - onhan helpompi halveksua ryhmää kokonaisuutena.

Itse olen ikäisesi, akateemisesti koulutettu ja vastuullisessa virassa toimiva perheenisä. Vihaan syrjintää, rasismia ja väkivaltaa. Kannatan vakaata ja turvallista yhteiskuntaa jossa sananvapaus on keskeisin arvo. Luonnehtisin itseäni viherdemariksi. Äänestäisin JJ Kasvia jos hän ei olisi ehdolla Vihreissä.

Joitakin meistä kiinnostaa mainitsemasi työvoimapoliittinen ongelma. Muita kiinnostavat muut asiat.

En pyri politiikkaan. Miksi en saisi käyttää nimimerkkiä perheeni ja työpaikkani suojelemiseksi? Vaikka en edes tee mitään lainvastaista, enkä (uskoakseni) useimpien mielestä edes paheksuttavaa?

Miten nimimerkin käyttö vaikuttaa siihen mitä sanon? Taitelijanimi, nom de guerre, nimimerkki - eikö asia ole tärkeämpi kuin sen sanoja?

Relanderin vastaus:

Nikopol kirjoittaa, virheiden [sic] vaalilehden krijoitukseeni viitaten:
”En pyri politiikkaan. Miksi en saisi käyttää nimimerkkiä perheeni ja työpaikkani suojelemiseksi? Vaikka en edes tee mitään lainvastaista, enkä (uskoakseni) useimpien mielestä edes paheksuttavaa?”

Kyllä nimimerkin takaa saa kirjoittaa. Suomi24 on sitä täynnä. Itse en vain suhtaudu vakavasti sellaiseen kritiikkiin, jonka esittäjä ei uskalla esiintyä omalla nimellään. Anonyymisti voi huudella mitä vain, oman nimen kanssa sanoistaan joutuu ottamaan vastuun. Itse toimin niin, aina ja poikkeuksetta.

Itse asiassa olen kirjoitellut asiaan liittyvistä aiheista omalla nimelläni internettiin, noin kymmenen vuotta sitten. Olen myös esittäytynyt livenä vastapuolelle. Kokemukseni olivat huonoja. Omalla nimellään nettiin kirjoittaminen tarkoittaa että kutsuu kaikenlaiset paskanheittäjät, häiriköt ja kylähullut kimppuunsa. Netissä omalla nimellä esiintyminen on sama kuin jos pyrkisi julkisuuteen perinteisillä tavoilla. Myös seuraamukset ovat identtiset.

Ymmärrän että omalla nimellään netissä (tai muuten julkisuudessa) esiintyvät ihmiset tekevät sen jostakin pragmaattisesta syystä. Relanderin tapauksessa on aika selvää miksi hän toimii aina ja poikkeuksetta omalla nimellään. Hänhän on ehdolla Europarlamenttiin. Julkisuus on hänen poliittisille ambitioilleen elinehto. Olisi tällöin melko tyhmää heitellä omia briljantteja näkemyksiään kommandopipon alta, eikö totta?

Me jotka emme pyrkimällä pyri julkisuuteen, julkisiin luottamustoimiin tai edes paikallisiksi kuuluisuuksiksi, emme saa oman nimen käyttämisestä mitään lisäarvoa näkemyksillemme, mielipiteillemme ja argumenteillemme. Mielipiteemme pitää arvottaa niiden itsensä kautta. Niiden lukeminen olisi hyvä alku. Myös kommentointi on blogissani avoin.

Nimettömällä kirjoittajalla voi olla painavaa sanottavaa. Nimellään ja akateemisella arvovallallaan esiintyvän puheet saatetaan punnita ja havaita keveiksi. Anonymiteetin halveksija paljastaa ettei ymmärrä internetin luonnetta ja merkitystä viestintäkanavana. Suomi24-sivuston ja vakavien bloggaajien samaistaminen on pelkästään lapsellista.

Jukka Relander ei ota vakavasti anonyymia kritiikkiä. Kuka ottaa vakavasti Jukka Relanderin?

---

Olen nyt jättänyt Relanderin blogeineen rauhaan. Hänen kiusaamisensa ei tuota iloa eikä tyydytystä, ja työkin on jo tehty.

Siltä varalta että kato käy Rellun kommenteissa, tässä vielä oma "parting shottini":

24.5.2009 16.43
Relander:

"Maahanmuuttoasioita" ei tuotu tähän kommenttiosioon ulkoapäin. Tähän kommenttiosioon tuotiin sinun oma kirjoituksesi. Kirjoitus jota ei ole julkaistu netissä (lähde: google.com äsken) ja johon ei ole mitään kommentointimahdollisuutta. Silti kirjoituksesi on jaettu moniin koteihin. Se käsitteli maahanmuuttokriittisiä, ei maahanmuuttoasioita. Eli kommenttiosioosi tuotiin sinun kirjoituksesi jossa kritisoit maahanmuuttokriittisiä.

Jos omien kirjoitustesi ilmestyminen omaan blogiisi ei miellytä sinua, lopeta internetin käyttö. Tai julkaise "Nettinatsit noloina" täällä, niin keskustelu voidaan käydä asianmukaisessa paikassa. Jos tämä ei käy, keskustelu käydään muualla.

Minä en kuitenkaan täällä keskustele, koska et anonymiteettini vuoksi ota kritiikkiäni vakavasti. Huomautanhan vain että dialogista kieltäytyminen on myös dialogia, ja sen näkevät kaikki. Erityiskiitos Suomi24-vihjauksesta.

Anonyymeja lähteitä ei kannata huomioida. Kysy vaikka Woodwardilta ja Bernsteinilta.

Sanomalaisen mediaviikon pohjanoteeraus

Maailma pelastui! Eiku...

Viimeisimmässä kirjoituksessani moitin Vantaan kaupungin suunnitelmia syrjiä työnhaussa hakijoita jotka eivät ole etnisesti sopivia. Korostaakseni sitä mitä kunnan pitäisi mielestäni oikeasti tehdä asukkaidensa eteen - sen sijaan että askartelisi absurdin byrokraattisesti ohjatun monikulttuuristamisen kanssa - otin esimerkin siitä missä kaupunki säästää.

Ilokseni kaupunginhallitus päättikin noudattaa lakia. Jostain kumman syystä kunnat säännönmukaisesti toimivat lain vastaisesti, jos se on niille taloudellisesti kannattavaa. Olen aina ihmetellyt miksi, mutta tavallaan se on ihan luonnollista. Oletteko koskaan kuulleet poliisin pidättäneen kunnan?

Koulunkäyntiavustajat siis saavat kuin saavatkin palkallista työtä koulujen kiinnioloajaksi. Joidenkin mielestä ihmisiä jotka työskentelevät vain kouluvuoden ajan ei tarvitse elättää kesäaikaan. Tämä on järjetön näkemys. Jos koulunkäyntiavustajalle annetaan mielekästä ja hyödyllistä työtä myös kesäksi, hän nimenomaan silloin elättää itse itsensä. Kortistossa veronmaksajat - me - elättäisimme hänet ilman työstä saatavaa hyötyä.

Millaista olisi tehdä haastavaa työtä esim vammaisen oppilaan avustajana kouluvuoden ajan ja sitten joutua kortistoon kesäksi? Kuka pystyisi sitoutumaan työhönsä näillä ehdoilla? Missä on elämän perusedellytys - työn jatkumisesta seuraava turvallisuus ja jatkuvuus? Mistä saadaan luotettavia ja ahkeria ihmisiä töihin alati kasvavaan tarpeeseen, pääkaupunkiseudun elinkustannuksilla, kun palkkaakaan ei tule koko vuodelta?

Koulussa ei ole kausityöläisiä. Kyse ei ole huvipuiston hattaranmyyjistä, marjanpoimijoista tai hiihdonopettajista jotka pakkaavat tavaransa sesongin päätteeksi ja jonottavat taas innoissaan hommiin seuraavana vuonna.

Maailma siis pelastui. Vantaa otti järjen käteen (tai säikähti asiasta noussutta hälyä.) Kaikki on taas hyvin.

No... ei oikeastaan.

Iltalehti: Peruskoulun luokkakoot paisuvat

Sunnuntai 17.5.2009 klo 19.39

Perusopetuksen ryhmäkoot kasvavat, vaikka valtio on yrittänyt tukea rahallisesti ryhmien pienentämistä, MTV3 kertoo.

Valtion osoittama lisäraha ryhmäkokojen pienentämiseen uppoaa monessa kunnassa säästöihin. Niinpä opetusryhmien keskikoko saattaa kasvaa ensi syksynä.

MTV3:n uutiset selvitti tilanteen Suomen suurimmissa kaupungeissa. Useimmissa kaupungeista ryhmäkokojen pienentäminen on poistettu tavoitteista. Esimerkiksi Vantaalla lisäraha on vähennetty opetukseen kohdistuvista leikkauksista.

MTV3:n mukaan ryhmäkoot kasvavat ensi syksynä Vantaalla, Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä sekä mahdollisesti Tampereella.

Virkkunen paheksuu

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) paheksuu kuntien tapaa käyttää ryhmäkoon pienentämiseen tarkoitettua rahaa muihin tarkoituksiin.

Opetusministeriö kerää parhaillaan tietoa siitä, mihin kunnat ovat käyttäneet lisärahaa. Virkkunen sanoo MTV3:lle, että jos rahaa on käytetty muihin tarkoituksiin, ministeriö miettii rahan jakamista ensi vuonna uudelleen.

En ole kuntalain tuntija, mutta jos joku on, voisiko hän kertoa minulle estääkö jokin lakipykälä kouluille tarkoitettujen rahojen korvamerkinnän? Koska kuten sanoin, jos kunnan annetaan, kunta tekee.

Kouluille tarkoitetun rahan jakaminen muualle on varkaus.

Koulunkäyntiavustajajutussa ei ollut kyse suuren suurista rahoista. Tärkeämpi on periaate: mitä kunta priorisoi. Vaikka koulunkäyntiavustajat lopulta päätettiinkin työllistää kesäksi, periaate on se että heidät aiottiin lomauttaa. Luokkakokojutussa on kyse suurista rahoista. Kasvattamalla luokkakokoja voidaan kouluilta ottaa siltä ainoalta momentilta josta on mahdollista nipistää, eli henkilöstöstä.

Koulutilat on pääsääntöisesti maksettu jo kertaalleen. Ylläpitokuluista säästetään jo niin paljon että valtava määrä oppilaita opiskelee homepölyn seassa. Koulukirjoja kierrätetään jo. Kouluruoan taso on laskenut. Ja kun suurin yksittäinen kuluerä on henkilöstö -> kuntarosvo ottaa sieltä.

Mitä luokkakoon kasvaminen tarkoittaa? Siitä lisää seuraavassa.

Veronmaksajan työvoimapoliittinen katsaus

Kuten todettua, yritän kirjoittelussani keskittyä koulutukseen, koska se on ainoa ala josta tiedän enemmän kuin kadun tallaaja keskimäärin. Mutta koska olen myös veronmaksaja, katson oikeudekseni kommentoida asuinkuntani Vantaan varainkäyttöä. Julkinen kuluttaminen ja koulutus ovat näet samasta potista pois, ja potti taas minun taskuistani pois.

Vantaan kaupunki aikoo tietoisesti ja tarkoituksella toteuttaa syrjintää työvoiman rekrytoinnissa:

Vantaan kaupunki haluaa olla esimerkillinen työnantaja ja alkaa rekrytoida nykyistä enemmän maahanmuuttajia kaupungin työntekijöiksi, todetaan Vantaan uudessa monikulttuurisuusohjelmassa.

Vantaan kaupungilla on vajaat 12 000 työntekijää, joista 2,4 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia.

Kaupungin asukkaista maahanmuuttajataustaisia on lähes kahdeksan prosenttia. Vuoteen 2012 mennessä maahanmuuttajataustaisia arvioidaan olevan jo lähes kymmenen prosenttia vantaalaisista.

"Vieraskielisten työntekijöiden osuutta kaupungin henkilöstöstä tulisi nostaa lähemmäksi heidän osuuttaan kaupungin väestöstä", monikulttuurisuusohjelmassa todetaan.

Samaan aikaan kaupunki kuitenkin tähtää myös työntekijöiden määrän lievään vähentämiseen. Uusia työntekijöitä joudutaan silti lähivuosina palkkaamaan jonkin verran eläkkeelle lähtevien tilalle.

Monikulttuurisuusohjelmassa kaupunkilaisten kansallisuuksien kirjo nähdään parhaimmillaan imagovalttina, joka vetää Vantaalle hyviä työntekijöitä ja menestyviä yrityksiä.

Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee monikulttuurisuusohjelmaa tänään maanantaina.

Lähde: HS (maksullinen digilehti), Homma. Boldaukset ihan omiani.

Etninen tausta työhönoton perusteena on mitä puhtainta syrjintää. Missä viipyvät poliisin ja tasa-arvofanaatikkojen iskuryhmät?

Siteeraan viisaampaani. Kullervo sanoi: "Kaikki kiintiöt lyövät alakoukulla - suoraan ja keskelle turpaa - kaikkea lahjakkuutta ja kyvykkyyttä."

Kun yksityinen työnantaja palkkaa työntekijän, hän haluaa työntekijällä olevan tiettyjä ominaisuuksia. Koulutus, osaaminen, kokemus, luotettavuus, sitoutuminen, etc. Yksityisellä yrityksellä pitäisi ainakin olla täysi vapaus palkata kenet haluaa, koska palkka maksetaan osakkeenomistajien riskillä. Jos yritys pakotetaan lailla omaksumaan erilaisia kiintiöitä sukupuolen, etnisen taustan, iän, vammaisuuden tai muun suoraan työn vaatimuksiin liittymättömän tekijän perusteella, silloin yritys käytännössä pakotetaan madaltamaan rekrytointivaatimuksiaan tai muuten tinkimään työntekijöidensä tasosta. Tähän Kullervon lausunto viittaa. Miksi hakea työpaikkaa taidoillaan ja koulutuksellaan, kun sitä voi hakea munasarjoillaan/kiveksillään tai ihonsa värillä. Tai, kuten Vantaan visiossa, äidinkielellään. Maahanmuuttajia kun on kaiken värisiä ja kokoisia - ainoa selkeästi yhteinen määrittävä tekijä jolla mamu eroaa kantaväestöstä on eri äidinkieli. Ja koska N:nnen polven maahanmuuttaja - tilanteen sopivuudesta riippuen - on joko ikuisesti maahanmuuttaja tai aivan täysi suomalainen - tulee vielä eteen tilanne jossa työntekijä valitaan toisten ohi vain koska hänen isovanhempansa puhuivat kieltä x (jota "maahanmuuttaja" itse osaa vain haparoiden).

Tietysti yritys voi ottaa kiintiöt käyttöön vapaaehtoisesti, esimerkiksi luodakseen itsestään kansainvälisen ja moniarvoisen kuvan. Liike-elämässä näin voidaan menetellä, jos sillä saadaan jotakin lisäarvoa. Riskit toiminnasta jäävät edelleenkin osakkeenomistajille. Osakkeenomistajat päättävät haluavatko tukea omalla taloudellisella riskillään jonkin ihanteen tavoittelua.

Julkisella puolella tilanne on hieman erilainen. Työnantajana kunta/kaupunki on periaatteessa samassa tilanteessa kuin yksityinenkin työnantaja: tehtäviin halutaan paras mahdollinen tekijä. Koska kunnan pyörittäminen on enemmän kuin puhtaaseen voittoon pyrkimistä (tämä ajatus on tosin hämärtynyt osittain näkymättömiin) voidaan ajatella että kunta, enemmän kuin yksityinen yritys, katsoo työntekijänsä sopivuutta myös muista kuin puhtaan liiketaloudellisista näkökulmista. En nyt tarkoita puolueen jäsenkirjaa vaan esim sitä että jonkun vaikeasti työllistyvän erityisryhmän rekrytointi ei-vaativiin tehtäviin voi säästää valtavat summat rahaa joka muuten menisi näiden ryhmien hoitamiseen, virikkeiden tarjoamiseen, mielenterveyteen yms. Vammainen tai mielenterveyskuntoutuja voi saada valtaisasti positiivista energiaa tunteesta että on hyödyksi eikä pelkkä rasite.

Mutta kuka tekee päätöksen siitä että vieraskielisyys ajaa muiden rekrytointikriteerien ohitse? Ja ennen kaikkea, mikä on se lisäarvo jota tällaisella päätöksellä haetaan? Miten se realisoituu kaupungin kassaan?

"Vieraskielisten työntekijöiden osuutta kaupungin henkilöstöstä tulisi nostaa lähemmäksi heidän osuuttaan kaupungin väestöstä", monikulttuurisuusohjelmassa todetaan.

Monikulttuurisuusohjelmassa kaupunkilaisten kansallisuuksien kirjo nähdään parhaimmillaan imagovalttina, joka vetää Vantaalle hyviä työntekijöitä ja menestyviä yrityksiä.

Tässä lyhykäisyydessään tavoite ja sen perustelu. Erilaisuus on tavoiteltavaa ja hienoa sinällään ja itsessään. Mitään konkreettista taloudellista hyötyä ei voida osoittaa. Sen sijaan voidaan osoittaa lukuisia konkreettisia ongelmia joita koituu siitä että työpaikat jaetaan etnisen taustan perusteella eikä esimerkiksi koulutuksen, kokemuksen ja taitojen perusteella.

Jos maahanmuuttajalla/etnistaustaisella/erikielisellä on kaikki työhön tarvittavat edellytykset, hän ei tarvitse kiintiötä päästäkseen töihin. Jos edellytykset puuttuvat, häntä ei pidä palkata.

Tieto siitä että työyhteisön uusi jäsen on kiintiövieraskielinen, joka on valittu työhön toisten ohi erilaisuutensa vuoksi, synnyttää katkeruutta, jopa vihaa erilaisuutta kohtaan. Tähänkö pyritään? No ei tietenkään. Mutta tätä saadaan.

Kuntien raha on tiukalla. Kunnan työt ovat arvossaan kun suhdanteet heittelehtivät. Vieraskielisten nurkanvaltausta ei katsota hyvällä.

Jos rahaa olisi kuin roskaa, olisi ehkä perusteltua yrittää välttää muissa maissa saadut huonot kokemukset maahanmuuttajien kanssa, jopa meillä perinteisesti arvostetun tasa-arvon kustannuksella. Jos rahaa olisi, voitaisiin harrastaa hyväntekeväisyyttä - työllistää muuten työllistämiskelvottomia julkisin varoin. Että he kokisivat olevansa hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä, eivätkä pelkästään rasite. Ettei käy niin kuin Ruotsissa. Ja Saksassa. Ja Ranskassa. Ja Britanniassa. Ja.

Ongelma on se että rahaa ei ole. Vantaan Sanomat:

Vantaan kaupungin sivistystoimi aikoo lomauttaa kesällä 73 koulunkäyntiavustajaa.

Lomauttaminen on vastoin koulunkäyntiavustajille viime vuoden lopulla annettua tietoa sekä kaupunginhallituksen huhtikuussa tekemää päätöstä.

–Onhan tämä järkyttävää, puuskahtaa JHL:n pääluottamusmies Raija Öhman.

Sivistysvirasto lähetti koulunkäyntiavustajille marraskuussa kirjeen, jonka mukaan kaupunki ei tule lomauttamaan sivistystoimen henkilökuntaa kesän 2009 aikana.

Kirjeessä todetaan, että kaupunki tarjoaa mahdollisuuden kesäajan työskentelyyn kaikille vakituisessa työsuhteessa oleville koulunkäyntiavustajille.

Sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth kiistää kuitenkin sen, että kaikille olisi luvattu töitä.

–Me olemme sanoneet, että teemme parhaamme ja etsimme työpaikan kaikille, joille se on mahdollista ja jotka työpaikan haluavat, sanoo Lehto-Häggroth.

Sivistystoimi työllistää tänä kesänä koulunkäyntiavustajia esimerkiksi kehitysvammaisten lasten kesätoimintaan.

Töitä piti järjestyä myös sosiaali- ja terveystoimesta, tilakeskuksesta sekä vapaa-ajan ja asukaspalveluista. Tässä ei onnistuttu Lehto-Häggrothin mukaan suunnitellusti, koska toimialat joutuivat tekemään säästöjä.

–Suhdanteille me emme voi mitään.

Lehto-Häggroth huomauttaa, että lomautettavien koulunkäyntiavustajien määrää on onnistuttu vähentämään vuoden aikana huomattavasti.

Kaupunginhallitus päätti huhtikuussa, että Vantaa ei säästä tänä vuonna lomauttamalla tai irtisanomalla henkilöstöään.

Lehto-Häggrothin tulkinnan mukaan päätös koskee uusia lomautuksia. Hän huomauttaa, että koulunkäyntiavustajien lomauttaminen on ollut Vantaalla "ikiaikainen käytäntö".

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapani Mäkinen (kok) on asiasta toista mieltä.

–Päätös tarkoitti kaupungin henkilöstöä kokonaisuudessaan.

Mäkinen toteaa, että ei ole järkevää henkilöstöpolitiikkaa lomauttaa vakituisia työntekijöitä vuodesta toiseen.

Kaupunginhallitus saa selvityksen koulunkäyntiavustajien lomautuksista maanantain kokoukseensa. Selvitystä pyysi Mari Niemi-Saari (sd).

JHL:n edustajien mukaan Vantaa toimii lomautuksilla myös vastoin työsopimuslakia.

Työnantajalla on velvollisuus tarjota töitä ensin omille työntekijöilleen. Nyt kaupunki lomauttaa vakituista henkilöstöä ja palkkaa samaan aikaan kesätyöntekijöitä.

Vantaalla työskentelee noin 235 vakituista koulunkäyntiavustajaa. Heistä 55 haki vapaaehtoisesti palkatonta työlomaa kesäksi.

Täyttä työviikkoa tekevän koulunkäyntiavustajan palkka on vajaa 1800 euroa kuussa. Lomautetuille maksetaan karenssin jälkeen ansiosidonnaista päivärahaa.

–Moni on laskenut sen varaan, että tänä kesänä saa duunia ja täyttä palkkaa, toteaa JHL:n aluetoimitsija Leena Peltoniemi.

Suhdanteille emme voi mitään. Siinäs kuulitte. Onneksi on asioita ja ilmiöitä joiden menoa eteenpäin suhdanteet eivät hetkauta.

Koulunkäyntiavustaja tekee tärkeätä työtä naurettavalla palkalla. Ja kesät mennään kunnan järjestämissä puuhasteluissa. Joita ei riitä kaikille.

Olisiko kunnalla muutakin priorisoitavaa kuin erikielisten näyteikkunamannekiinien työllistäminen kunnan diversiteettikulisseiksi?

Mielestäni kaupunki jossa LUOKKAKOOT OVAT SUOMEN SUURIMMAT voisi kantaa imagonrakentelussaan huolta ihan eri asioista kuin siitä että kunnalle saadaan väkisin lisää erikielisiä töihin.

Mutta tiedättekö mitä siitä seuraa jos kunnan puuhastelemaa monimuotoistamista vastustetaan? Tunnettehan hirsipuu-pelin? Annan vihjeeksi ekan ja vikan kirjaimen.

"R _ _ _ _ _ I!"

Toukokuu on kuukausista nuivin

Tippaleipä pois nenästä ja simapullo perseestä, koulua on vielä kuukausi jäljellä.

Huomaan kirjoittelevani harvoin, vaikka inspiraatiota olisi vaikka jokapäiväiseen räksytykseen. Älyttömyyksiä ja yhteiskunnallista itsetuhoa työntyy joka tuutista. Juuri siksi mikään ei niin erityisesti kiihota mieltä että siitä lopulta sitten jaksaisi pyöräyttää oman kallisarvoisen näkemyksensä.

Toinen syys hiljaisuuteen on ollut Hommafoorumi. Sen Media ja uutiset-osio on niin aktiivinen ja kattava, että jopa Opettaja-lehden mokutukset (= halventava ilmaus monikulttuuria kritiikittömästi puffaavalle journalistiselle röyhtäisylle) ehtivät sinne riivittäviksi ennen kuin olen edes ehtinyt alan lehteä avata.

Koulumaailma tuntuu vetävän henkeä, ja paskalehdilläkin on nyt muuta tekemistä kuin hehkuttaa pilttiemme syvenevää syöksykierrettä. Eniten taisi maailmaa kohauttaa tutkimus jossa todettiin että (nais)opettajiin kohdistuu ulkonäköpaineita. Tuohon nyt ei viitsi edes heittää mitään sarkastista, muuta kuin että nuorison lisäksi myös naisemme voivat pahoin, ja sen syynä on se sama kuin aina: huono itsetunto. Jos haluaa näyttää että itsetunto on kohdallaan, kannattaakin mennä keekoilemaan työpaikalla pelleksi pukeutuneena kuten jutun kirjoittaja.

Kyllähän koulumaailmassa edelleenkin sattuu ja tapahtuu, ja Vantaankosken kalapalabaliikkiin verrattuna astetta ikävämmät väkivalta- ja varkaustapaukset Myllypuron ylä- ja ala-asteella taisivat jäädä yhden lehden uutisiksi.

23.04.2009 16:05

Poliisipartio kävi kahdesti tiistaina Myllypuron Yläkiventiellä toimivissa kouluissa.

Poliisit selvittivät tappelua ala-asteella ja ryöstöä yläasteella.

Poliisi sai ilmoituksen ala-asteen nujakasta puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Kaksi vuonna 1997 syntynyttä poikaa hakkasi nyrkein ja kuristi samanikäistä poikaa.

Uhri sai tilanteessa mustelmia, mutta hänen ei tarvinnut käydä lääkärissä.

Opettajat kertoivat, että osapuolten välillä on ollut aiemminkin pientä kähinää.

Yläasteelle poliisipartio hälytettiin tiistaina sen jälkeen, kun vuonna 1994 syntynyt koulupoika ryösti vuotta nuoremmalta pojalta kännykän. Kännykkä saatiin palautettua sen oikealle omistajalle.

Tosiasiahan on ettei mediaa kiinnosta koulu jos tarjolla ei ole draamaa a) loistavan menestyksen ja kansainvälisen huomion tai b) myyvän skandaalin merkeissä. Se tavallinen hikinen ja puuduttava aherrus ja sen ongelmat eivät puhuttele ostavaa yleisöä.

Tavalliseen aherrukseen nyt vain kuuluvat myös edellä mainitun kaltaiset tapahtumat. Mitään ihmeellistä noissa tapauksissa ei ole, ainoastaan se että poliisi tuli paikalle ja asia mainittiin lehdessä. Yhdessä.

Ihmettelen usein että MITÄ oikein pitäisi tapahtua että koulujen ongelmat otettaisiin vakavan ja laajan yhteiskunnallisen debatin aiheeksi. En nyt tarkoita satunnaisia ammuskeluja vaan resurssien pienenemistä, henkilökunnan väsymistä, koulutilojen huonoa kuntoa ja sen sellaista hidasta eroosiota. Näihin koulu kaatuu jos on kaatuakseen.

Opettaja-lehdestä pari asiaa kuitenkin. Toisaalla käsittelemääni typerääkin typerämpään kolumniin tuli lehdelle tuomitsevaa palautetta, ja palaute julkaistiin.

Mikko Lehtosen kolumni rasismista (Opettaja 13/27.3.) menee yli ymmärryksen. Hänen lainaamansa teksti on arvio jonkin yhteiskunnan kehityksestä ja voisi yhtä hyvin olla jonkun antiikin filosofin kirjoittama.

Siinä kuvattu kehityskulku tulee liian monen ihmisen mieleen, kun media kertoo mikä porukka riehuu Tukholmassa, Malmössä, Pariisissa, Sydneyssä, nämä mainitakseni, tappaa New Yorkissa, Madridissa, Lontoossa, Mumbaissa, nämä mainitakseni, haluaa tappaa piirtäjiä, kirjoittajia, elokuvantekijöitä, silpoo ja murhaa oman perheen tyttäriä ja vielä silmittömästi toisiaankin.

Kuka tahansa pitää kuvattua kulttuuria pimeänä ja barbaarisena. Jos oman kulttuurimme pitäminen parempana on Lehtosen mielestä rasismia, niin olen sitten rasisti.

PEKKA KAAKINEN

Asia siis sikäli kunnossa: kolumnisti on ajatuksineen melko yksin - tai ehkä pikemminkin niin moni on samaa mieltä ettei katsonut tarpeelliseksi kirjottaa kannatuspuheenvuoroa aiheesta.

Halla-ahohan on virallisesti leimattu rikolliseksi rasistiksi, tunnetuin seurauksin. Halla-ahon episodi oikeusjuttuineen ja euroehdokkuuskuvioineen viimeistään osoittaa mikä on median ja siihen kietoutuneen poliittisen nomenklatuuran todellinen valta. Kaikkien pitäisi olla pöyristyneitä, mutta kaduilla ei silti marssita.

Suomi kuristetaan hiljaa, eikä kukaan edes huomaa. Sananvapaus meni jo, ja Tarja hymyilee.

Päätoimittaja Hannu Laaksola on taas vauhdissa. Pääkirjoituksessaan 27.4.2009 Hannu kertoo ettei maahanmuuttajia saa eristää. Keskeinen ajatus oli kai se huomio ettei ihmisillä ole varaa asua siellä missä olisi kiva asua ja hyvät koulut. Tämähän on esim omalla kohdallani ns. spot on. Kirjoitus on sellainen kökkö ettei vatsani kestä liittää sitä tänne, mutta asiasta käyty keskustelu löytyy Hommasta, aloitteellisena tahona kannattajakorttihai J. Mäki-Ketelä, alan miehiä hänkin.

Myös edellinen Opettaja oli silkkaa asiaa. Koko viikon pysyi hyvällä tuulella kun muisti ruotsalaisuus- ja toiseusministeri Stefan Wallinin tiedostuksesta tikahtuneen haastattelun. Paras huumori ei vaadi kommentointia, joten lukaiskaapa itse. Ministeri Wallin harjoittaa ajattelussaan sukupuolisensitiivisyyttä. Förbryllande!

---

Huumorihakuinen sivaltelu on helppo ja halpa tapa tuulettaa todellista ja konkreettista ahdistusta. Asemani vuoksi joudun nielemään niin paljon asioita jotka pitäisi huutaa kovaan ääneen vaikka Ajankohtaisen kakkosen haistapaskakeskusteluissa. Paine on kova. Ihmettelen miten kollegat selviävät. Aikaisempina vuosikymmeninä on ollut ahdistusta päihdeongelmaisten, mielenterveysongelmaisten, köyhien ja syrjäytyneiden, rikos- ja huumekierteisten lasten ja perheiden kanssa. Uusi aika tuo oman lisänsä - Opettaja-lehden Hannu Laaksolan käsittelemää aihetta mukaillen maahanmuuttajat joutuvat elämään meidän oman pohjasakkamme keskellä, eikä se ole kenellekään hyväksi.

Miksi monikulttuurisuus on ongelma? Tämän vuoksi: "Ympärileikatut somalinaiset, 1992, YLE."

Barbaria ujutettiin Suomeen kulttuurin kaavun alla.

Tunnen maahanmuuttajatytön joka tietää joutuvansa ympärileikatuksi, ja hyväksyy asian. Se kuulua kulttuuri.

Tunnen myös maahanmuuttajatytön joka ei uskalla lähteä perheen kanssa "lomalle" kotimaahansa (jossa pitäisi olla täysi harmagedon käynnissä, mutta eihän se nyt saa lomaa häiritä) koska pelkää joutuvansa ympärileikatuksi. Pikkusiskot ovat lähdössä, ja liian nuoria vaikuttamaan päätökseen.

Vähät siitä että hädänalaiset matkustelevat enemmän kuin keskiverto suomalaisministeri. Ongelma on se ettei epäilys riitä toiminnan perusteeksi. Pitää osoittaa rikoksen tapahtuneen. Miten se tehdään, kun sensitiivisyyspaineet estävät jopa terveyssisarta tsekkaamasta mitä kaapujen alla tapahtuu?

En halua Suomeen tällaista kulttuuria. Kuka haluaa?

Maahanmuuttokriittisiä arvostellaan joskus, paitsi rasismista ja ihmissyönnistä, myös siitä että jo maassamme olevien ulkomaalaisten ongelmat pysyvät vaikka maahanmuutto loppuisi kokonaan, ja ettei heillä/meillä ole ratkaisuja. Mutta kenellä on?

Olen iloinen siitä että oleskelu ja kasvaminen Suomessa on saanut monet toiskulttuuriset tytöt kyseenalaistamaan oman kulttuurinsa barbaariset tavat. Tässä on nyt se kaivattu ja harvinainen monikulttuuristumisen positiivinen puoli. Suomi on tytöille parempi paikka kuin kehitysmaa.

Valitettavasti kehitysmaa asuu kehitysmaiden asukkaiden kotona. Voittajia on vähän, eikä Suomi mielestäni pääse omilleen tämän pienen moraalisen voiton perusteella.