perjantai 1. kesäkuuta 2012

Ruotsin melkein huonoin koulu

Tiivistelmä: Ruotsin huonoimmaksi kouluksi leimattu Ljustadalsskolan ei  olekaan maan kehnoiten menestynyt. Tunnetut mamukoulut ovat paljon huonompia, mutta niiden huonous on ymmärrettävää. Nehän ovat mamukouluja.


Ruotsissa ollaan syystäkin huolissaan koulujen eriarvoistumisesta ja yleisen tason laskemisesta. Kouluvuoden päätteeksi Aftonbladet julkisti suuren kouluraporttinsa. Koulujen eriarvoisuus ja vapaakoulujen taso pistävät silmään suurimpina huolenaiheina.

Vapaakoulujärjestelmä mahdollistaa liiketaloudellisen vilunkipelin koulumaailmassa. Eli halvalla huonoa ja jollekulle isot voitot. Osa vapaakouluista on perustettu vain ja ainoastaan huijaustarkoituksessa, rehtoreita on viety poliisin kyydillä ja rahat kadonneet Western Unionilla jonnekin kauaspois. Julkisia kouluja on yksityistetty, eli myyty julkisin varoin rakennettu infra yksityiselle toimijalle lypsettäväksi, odotetuin seurauksin.

Moni haikailee Suomen julkiselle koulujärjestelmälle samankaltaista vaihtoehtoa, eli että yksityisiä kouluja voisi perustaa vapaammin ja esim aatteellisin perustein. Näille "vapauden" kannattajille esitän varoituksen, että samalla aukeaa ovi myös islamilaisille kouluille. Uskokaa pois, se mitä julkinen koulu Suomessa (vielä) tarjoaa on parasta mitä on tarjolla. Suomessa on yksityisiä kouluja - jätän lukijan googlattavaksi mitä ne ovat ja miten niitä voi perustaa. Seula on tiukka ja niin pitääkin olla. Peruskoulutus jos mikä kannattaa pitää irti  kvartaalitalouden, helppoheikkien ja ideologioiden hulluudesta. Nykyisen muotoinen koulu on kaikkine vikoineenkin avoin, tasa-arvoinen ja julkisessa kontrollissa. Jos Ruotsista halutaan ottaa mallia niin katsotaanpa taas kerran mitä he ovat tehneet väärin, ja pidetään järki omassa päässä.

Eriarvoisuus on tosiasia. Helsingin Sanomat otsikoi iskevästi samoilla sanoilla kuin tämä blogikirjoitus: Ruotsin huonoin koulu. (Artikkeli on HS:n maksullisessa osassa, linkin takana ei ole mitään lukemisen arvoista. Älkää turhaan klikatko.) Hesarin juttua en ole lukenut, mutta oletan Expressenin vastaavan jutun riittävän.

Hommafoorumilla ihmetellään miksi juuri Sundsvallin Ljustadalsskolan olisi "Ruotsin huonoin", kun Aftonbladetin kouluraportin listauksessa sen alapuolelle jää pitkä lista kouluja joiden nimet tunnistaa jokainen joka asuu nuiversumissa (= nuiva universumi): listan alkupää ja loppupää. Ljustadalsskolan on sijalla 1420, ja sen alapuolelta löytyy mokuruotsin allstars: Rosengård, Rinkeby, Hjulsta, Hammarkullen, Hovsjö. Jopa Eskilstunan ruotsinsuomalainen koulu rumentaa Ruotsin koulutilastoja - en finne igen! Tosin koulussa on vain 10 oppilasta joten tilastollinen edustavuus on vähän kiikan kaakan... Lista kertoo kuinka suuri prosenttiosuus oppilaista saa lukiokelpoisuuden, eli käytännössä kelpaa keskiasteen koulutukseen. Ruotsissahan amis ja lukio on yhdistetty, ja se ettei kelpoisuutta saavuta on aika heikko esitys oppilaalta.

Merkillepantavaa on että listan kaksi alinta koulua joista numeroita on saatu ovat Rosengård ja sen alapuolella vain eräs vapaakoulu joka hoitaa Falunin kunnan psykososiaaliset ongelmatapaukset ja perhekodin asukkaat.

Luulisi että näillä perusteilla Ruotsin huonoin koulu löytyy ihan muualta kuin Sundsvallista.

Se "Ruotsin huonoin koulu" on kuitenkin "valittu" eri perustein: Skolverkets SALSA-mätning (Skolverkets Arbetsverktyg för Lokala SambandsAnalyser) on työkalu jolla selvitetään koulun tasoa laajemmin kuin pelkin todistusluvuin.

SALSA är en statistisk modell som jämför kommuners och skolors betygsresultat. Det betyder att kommunernas och skolornas resultat räknas fram genom att de faktiska betygsresultaten sätts i relation till ett antal bakgrundsfaktorer. Det är föräldrarnas utbildningsnivå, andel elever födda i Sverige med utländsk bakgrund, andelen elever födda utomlands och fördelningen pojkar/flickor som utgör bakgrundsfaktorerna. Störst betydelse för resultaten i modellen har föräldrars utbildningsnivå.

Huomioon otettavia taustatekijöitä ovat vanhempien koulutustaso, ulkomaalaistaustaisten oppilaiden osuus, ulkomailla syntyneiden osuus ja poikien ja tyttöjen määrällinen osuus. Tärkeimpänä tekijänä vanhempien koulutustaso.

Hieman yksinkertaistaen SALSA on siis selvittänyt että Ljustadalsskolan on liian huono koulu ollakseen niin valkoinen. Se mikä täysmamuttuneelle Rosengårdille on vain oletettavaa on Sundsvallilaiskoululle häpeäksi. Ljustadalissa lukiokelpoisten osuus on lähes kolminkertainen Rosengårdiin verrattuna, mutta heiltä odotetaan SALSAssa parempaa. Huolimatta siitä että koulun rahat ovat lopussa ja kirjoissa puhutaan edelleen Neuvostoliitosta. Vaikka ei ole helppoa Rosengårdissakaan. Tulevaisuuden ihmekoulu taisi jäädä syntymättä kun rahaa ei tippunutkaan.

Sundsvallissa ollaan myös sitä mieltä että vapaakoulut ovat imaisseet motivoituneemmat oppilaat ja jäljelle jääneet ovat mitä ovat. Tämä on vapaakoulujärjestelmän toinen pimeä puoli. A- ja B-koulut ovat Ruotsissa tosiasia.

Meanwhile in Finland...

Vanhempien koulutustausta saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa koulujen saamaan rahoitukseen.
Opetusministeriön työryhmä ehdottaa perusopetukseen uutta rahoitusmittaria. Se ottaisi huomioon kunnan 30–54-vuotiaat asukkaat, joilla ei ole peruskoulun jälkeen suoritettua tutkintoa. Heidän osuutensa kuntalaisista lisäisi valtiolta saatavaa rahoitusta.
Ehdotus pyrkii hillitsemään koulujen eriytymistä. Koulujen väliset oppimiserot ovat kasvaneet merkittävästi 2000-luvulla. Hallituksen tavoitteena on puolittaa ero vuoteen 2020 mennessä.
Hallitusohjelmassa linjataan, että perusopetuksen rahoituksen tulisi perustua nykyistä enemmän siihen, millaisessa ympäristössä koulu toimii.

Rankinglistoja odotellessa kannattaa pitää mielessä että erilaisten mittareiden perusteella listan alimmainen koulu ei olekaan absoluuttisesti kaikkein huonoin.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Jotain hyvääkin vihapuhelässytyksestä

Uutinen: Keskisuomalainen - OAJ neuvoo nollatoleranssiin vihapuheissa

Kommentti: Opettajan huorittelu on tyhmää mutta sen ei pitäisi olla rikollista.Vihapuhe on huono ja tarpeeton kattotermi kaikelle mahdolliselle, eikä sillä ole huorittelun kanssa mitään tekemistä. Vihapuhe-termillä on kuitenkin kaikessa heikkoudessaan yksi siunauksellinen sovellus.


"Vihapuhe" juridisena käsitteenä on mitä suurin kasa höyryävää hevonpaskaa. Suomessa on jo laki joka kieltää toisen ihmisen kunnian loukkaamisen ja solvaamisen, ja siinäkin on aivan liikaa tulkinnan varaa. Vihapuheen käsitteellä rangaistavuutta laajennetaan enemmän ja enemmän "uhrin" subjektiivisesti kokeman "loukkaantumisen" piiriin, mikä taas avaa oven sellaisten asioiden kuin uskonnon loukkaamattomuudelle. Mikä taas kaataa oikeastaan koko länsimaisen tieteellisen ajattelun perustukset, mutta hei, eihän kenellekään saa tulla paha mieli.

Koko pykälä pitäisi kumota ja muuttaa muotoon jossa rangaistavaa olisi vain ja ainoastaan perättömän lausuman antaminen toisesta. Eli väittää perättömästi jonkun olevan rikollinen tai tehneen jotain rikollista tai kiellettyä. Kielletyn raja on vedettävä tiukasti olemassa olevien lakien perusteella. Mielipiteen ilmaisemisen ei pidä missään muodossa, koskaan, olla laitonta. Loukkaava, typerä tai ajattelematon mielipide on esittäjänsä häpeä, ei loukatun. On yhdentekevää onko perättömän lausuman antamisella vahingoittamistarkoitus; vain teon pitäisi olla rangaistavaa. Toisen syyttäminen varkaaksi, raiskaajaksi tai huijariksi on yhtä vakava teko teon motiivista huolimatta. Ainoa lieventävä asianhaara voisi olla hetkellinen kiihtymys; "syyttämisen" sijasta olisi silloin kyse yhden kerran tapahtuvasta, vasten kasvoja heitetystä solvauksesta jonka voisi ja joka pitäisi kuitata yhtä julkisella anteeksipyynnöllä, ilman oikeusprosessia. Toistuessaan tai esim tiedotusvälineessä tehtynä teko olisikin sitten jo rangaistava, ilman selittelyjä.

"Solvauksen" ei pitäisi olla rangaistavien tekojen listalla. Sanoilla ei ole voimaa. Huoraksi, homoksi, neekeriksi tai runkkariksi kutsuminen ei voi olla rikos koska pillun myyminen omaan laskuun, homoseksuaalisuus, afrikkalaistaustaisuus tai masturbointi eivät ole rikoksia. Pedofiiliksi kutsuminen on vähän mutkikkaampi juttu, koska se implikoi (ainakin järjellä ajateltuna) myös taipumuksen toteuttamista rikollisella tavalla, vaikkei itse taipumusta olekaan kriminalisoitu.

Edellisessä kirjoituksessa viittasin lyhyesti sosiaaliseen mediaan hienona kiusaamisinnovaationa. Typerän mutta ei varsinaisesti lakia rikkovan nimittelyn julkistaminen nettiin levittämällä voisi olla osoitus toisen ihmisen maineen systemaattisesta mustaamisesta, mikä alkaisi jo sivuta aiemmin mainittua perätöntä lausumaa. Olisin silti varovainen kutsumaan tällaistakaan tekoa rikokseksi.

On olemassa joukko piirteitä jotka vakavasti heikentävät yksilön kykyä ja oikeutta toimia opetustehtävässä. Mielenterveyden häiriö on yksi tällainen. Opettajan kutsuminen  hulluksi on paljon vakavampi ja konkreettisempi syytös kuin väite opettajan löyhästä sukupuolimoraalista. Huoraaminen rahasta tai pelkästä rakkaudesta vapaseen seksiin, saati sitten seksin harrastaminen poikien tai tyttöjen kesken tai vaikka ihan yksinään kotona tummelipurkin kanssa vaikuttaa opettajan kelpoisuuteen ja kykenevyyteen vain hyvin hataralla, moralisoivalla ajatustasolla. Toivon suomalaisen yhteiskunnan olevan tällaisen yläpuolella, emmehän ole muslimeita keskiaikaisia.


Tämä on ikävä ajatteluketju koska se näyttäisi legitimoivan opettajan huorittelun ja homottelun ja mitä kaikkea ne pikku vesselit keksivätkään. Onneksi koulu ei ole sama kuin ympäröivä aikuisten maailma. Kouluissa sovelletaan monia muitakin rajoituksia joita perustuslaki ei salli käytettävän täysivaltaisten aikuisten kanssa toimiessa: pukeutuminen, paikallaolopakko, kielenkäyttö, ruokailuun ja elintarvikkeisiin liittyvät säännöt, kännykkärajoitukset, etc. Alaikäinen on määritelmällisesti vajaavaltainen. Koulu voi kieltää tiettyjen sanojen käyttämisen, koulun omien kurinpitokeinojen uhalla.

Itsepintainen huorittelija voi saada enemmän tai vähemmän tehokkaita rangaistuksia, jotka eivät johda yleensä mihinkään, mutta jos pikku törkyturpa kutsutaan vanhempineen käyttäytymispsykologille, jokin saattaa välähtää tyhjässäkin päässä.

Vihapuheella on hyvin vähän mitään tekemistä keskenkasvuisten kakkapöksy-tasoisen huutelun kanssa. Koko sana pitäisi bannata vakavasta lakia ja oikeutta koskevasta keskustelusta. Varsinkin kun kaikki, siis ihan kaikki tietävät että vihapuhe on keksitty suojelemaan neekereitä, ryssiä ja muslimeja rumilta sanoilta ja pahalta mieleltä.

Mutta vihapuhehulluus ei ole menossa pois, ehei. Juhlat ovat vasta alussa. Otetaanpa siis ilo irti ja käytetään vihapuhepuhetta hyödyksemme.

Joka kerta kun opettajaa kutsutaan rasistiksi, tehkäämme kuten OAJ ohjeistaa. Nollatoleranssi, tutkintapyyntö, sosiaaliviranomaiset kehiin.

Siitä tulee hauskaa.

Ja tasan niin kauan kuin kunnianloukkauspykälä on ja pysyy, toivon että huoritellut naisopettajat käyttävät sitä niiden pikku paskapäiden niittaamiseen. Oikeastihan nuo pikku kusimuurahaiset tarvitsisivat turpaansa, mutta vuonna 2012 käräjäoikeus on parasta korvaavaa hoitoa. Toimikaa.

Ikuisuuskysymyksiä: kiusaaminen

Loppuuko kiusaaminen koskaan?

Vastaus: ei.

Kiusaaminen on ihmiselle ominaista sosiaalista toimintaa, aivan kuin kaikki muutkin väkivallan muodot. Kiusaaminen voidaan väliaikaisesti ja paikallisesti painaa näkymättömiin, mutta se jatkuu silti, jossain muualla ja toisissa muodoissa. Kun aktiivinen ja jatkuva estotoiminta hellittää, kiusaaminen jatkuu samoissa vanhoissa epäsofistikoiduissa muodoissa. Vain jatkuva ja totaalinen valvonta estää kiusaamisen näkyvät muodot, eikä näkymättömiä muotoja estä mikään.

Kouluille lanseerataan tasaisin väliajoin uusia instrumentteja, projekteja ja ohjelmia kiusaamisen vähentämiseksi. Tarkoitus on hyvä. Turhempaankin kulutetaan rahaa ja aikaa. Jos yksikin lapsi saa olla rauhassa jonkun projektin ansiosta, tulosta voidaan pitää hyväksyttävänä. Mutta miten virka-aikana hoidettava byrokraattinen, julkisrahoitteinen projekti voisi kilpailla sosiaalisen median kanssa? Uusia ja luovia alistamisen tapoja syntyy jatkuvasti. Systeemi ei pysy perässä. Eikä projekti tule apuun kun se kylän kyrpä päättää kuitenkin antaa lumipesun. Lapset vaikenevat ja kärsivät hiljaa, joskus räjähdellen, jopa vuosien päästä.

Netti on väärällään hyviä vinkkejä kiusatuille ja heidän vanhemmilleen. Suorasta kostoväkivallasta toisen posken kääntämiseen. Mitään yleisohjetta ei voi antaa koska jokainen lapsi ja vanhempi on erilainen, jokainen kiusaamistapaus erilainen ja ohjeiden toimivuus sattumanvaraista.

Jos kiusaaminen ei tule ilmi, mitään ei tapahdu. Lasten ja nuorten tavallisia typeryyksiä ja öykkäämistä on ulospäin vaikea tunnistaa kiusaamiseksi. Mutta jos lapsi itse kokee toiminnan kiusaamiseksi, se on sitä.

Vastuu jatkotoimista on aikuisilla. Lapset ja nuoret ovat vajaavaltaisia. Heille ei pidä antaa vastuuta tapahtuneen selvittämisestä tai jollakin ihmeellisellä tavalla huomioida heidän "puolensa" asiasta. Lapsen ja nuoren asia on totella. Mitään tekosyitä ei tule huomioida eikä kuunnella. Koskaan ei pidä antaa kiusaajalle vaikutelmaa että kiusaamisen lopettaminen olisi hänen omasta halustaan ja hyvästä tahdostaan kiinni. Lapsille pitää selittää suoraan ja kaartelematta mitä he tekevät väärin ja mikä heidän pitää lopettaa, heti ja poikkeuksetta. On melko turhaa tuhlata aikaa sen selittämiseen miksi jokin asia on väärin. Kiusaaja tietää kyllä milloin tekee väärin ja että se tuntuu toisesta pahalta. Eihän hän sitä muuten tekisi.

Seuraavaksi pitää asettaa sanktiot.

Virallisten toimijoiden eli koulun ja jopa poliisin (jos puhutaan alle 15-vuotiaista) sanktiot ovat tyhjänpäiväisiä. Jos koulun sanktiot oikeasti tehoaisivat, kiusaamista ei esiintyisi. Ne jotka tottelevat sääntöjä, eivät kiusaa muutenkaan. Kiusaaja on jo asettanut itsensä sääntöjen yläpuolelle.

Kiusaajan pitää ymmärtää että se joka asettaa itsensä sääntöjen ulkopuolelle, ei itse voi olettaa sääntöjen suojelevan häntä.

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että kiusaaja pitää laittaa kärsimään. Hakkaajan pitää saada selkäänsä. Nöyryyttäjää pitää nöyryyttää. Kipu- ja häpeärangaistukset ovat ainoa taatusti toimiva keino lopettaa pienten elämien tuhoaminen aikuisten hiljaisella hyväksynnällä. Väkivallalla ja nöyryyttämisellä voidaan tietysti uhata, mutta ilman reaalista uhkaa se jää tyhjäksi puheeksi.

Asian toteutustekniset, lainopilliset ja moraaliset implikaatiot eivät allekirjoittanutta kiinnosta. Tämä nyt vain oli totuus.

Muussa tapauksessa katso alkuperäinen, lyhyt vastaus kysymykseen tekstin alusta.


Keskitie? No se on se että mennään suoraan kiusaajan vanhempien, koulun ja kunnan kimppuun lakimies edellä. Hankitaan todisteet, nauhoitteet, ruutukaappaukset, tehdään rikosilmoitus rangaistus- ja korvausvaatimuksineen. Ei neuvotteluja, ei keskusteluja, ei ymmärrystä, ei sovittelua. Kiusattu lapsi ei niitä kaipaa. Hän haluaa olla rauhassa. Hänellä on oikeus saada olla rauhassa. Missään tapauksessa lapsen ei tarvitse joutua "kohtaamaan" kiusaajaansa tasavertaisena, tai "sopimaan" hänen kanssaan. Tämä tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää.

Kiusaajan perheen pitää ymmärtää mitä he saavat elämäänsä elleivät poista omaa koltiaistaan kiusatun lapsen elämästä. Kun kiusatun perheellä on lakimies, kiusaajan perheen, koulun ja kunnan huomio ja mielenkiinto on taattu.

Kun savu on hälventynyt, joku muu jossain muualla kiusaa jotakuta muuta. Ja niin edespäin.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Rikos ja seuraamus - brott och påföljd

Tämä ei ole kieliblogi, mutta jokin perhosen siivenisku on laittanut Ankkalammikon pinnan väreilemään. Pintaan nousee ihan puhdasta paskaa. Miten näitä voisi olla kommentoimatta?

Iltalehti:

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) on torpannut vahvistamista vaille olleen valvontahenkilökunnan virka-puku-uudistuksen.
Henriksson tyrmäsi ehdotuksen, jonka mukaan valvontahenkilökunnan vaatetukseen olisi tullut vain suomenkielinen Rikosseuraamuslaitos-teksti. Hän vaatii, että vaatteisiin sisällytetään myös Rikosseuraamuslaitoksen ruotsinkielinen käännös Brottspåföljdsmyndigheten.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa andrainhemska-itis-syndroomaa kyse ei ole suuren suurista rahoista, vaan jostain paljon tärkeämmästä. Periaatteesta.

Ministerillä ei ole esittää tämän(kään) vaatimuksen perusteeksi yhtikäs mitään järjellistä. Onko olemassa riski että jonkun Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaan ihmisoikeudet kärsivät siitä ettei hän ymmärrä häntä palvelevan virkamiehen haalarissa tai kangasmerkissä olevaa tekstiä? Onko olemassa merkittävä riski ettei RISEn asiakas ymmärrä kenen kanssa on tekemisissä?

Onneksi on olemassa pakko. Kun on olemassa pakko, järkisyitä ei tarvita. Kuulostaako tutulta?

Oikeusministerin erityisavustaja Robin Harms, eikö tässä ole olemassa sellainen vaara, että ministerin puuttuminen nähdään kielipolitikointina, josta RKP:ta niin usein kritisoidaan?
- Ei tässä ole mistään politiikasta kyse, vaan siitä, että perustus- ja erityisesti kielilaki edellyttää, että kaksikielinen virasto näyttää ulospäin kaksikieliseltä toimijalta, Harms korostaa.
. . .  Reagoimme siihen, että virkapuvuissa on ainoastaan suomenkielinen teksti, jolloin kielilain vaatimus ei toteudu.

Ei tämä ole politiikkaa, tämä on laki.

Kielen ja selkeiden nimien raiskaaminen on ollut maan tapa jo vuosia. Tiedättehän kaikki pseudolatinalaiset  typeryydet joilla selkokieliset nimet on korvattu? Altia, Destia, Helia, Palmia, Laurea ja monet muut. Tehdään Rikosseuraamuslaitos - Brottspåföljdsmyndigheten -nimisestä epäluomasta lyhyesti ja ytimekkäästi PENALTIA.

Ei kieltä, ei ongelmaa.

maanantai 21. toukokuuta 2012

När du ser det kommer du bajsa tegelstenar.

Päättymättömässä taistelussa maahan tupsahtavien, kielitaidottomien ja toisinaan jopa lukutaidottomien lasten ja nuorten koulunkäyntioikeuden puolesta ylijohto julkistaa tasaisin väliajoin uusia wunderwaffeja keinoja, konsteja ja innovaatioita joilla mahdoton tehdään mahdolliseksi. Tärkeintä tuntuu olevan että projektin nimestä saa tarttuvan lyhenteen. Behold the glory of MANUVA.

Perusopetuksen päättövaiheessa maahan muuttaneet nuoret perus- ja toisen asteen nivelvaiheessa
MANUVA-hankkeen tavoitteena on edistää perusopetuksen loppuvaiheessa Suomeen muuttaneiden nuorten kokonaisvaltaista kotoutumista, mahdollistaa jatko-opintoihin siirtyminen sekä ehkäistä koulupudokkuutta.
Tavoitteeseen pyritään luomalla koulutuspolku kohderyhmän nuorille. Polku sisältää kaksi perusopetukseen valmistavan opetuksen MANUVA-ryhmää, jotka on suunnattu 15-16-vuotiaille nuorille. Hankkeen toisena toimintavuonna 2011-2012 perustetaan kaksi Avoin MAVA -ryhmää, jotka toimivat jatkoryhminä MANUVA-ryhmien oppilaille. Hankkeen osana kehitetään lisäksi valmistavan opetuksen yhteydessä tapahtuvaa sosiaaliohjausta. MANUVA-ryhmissä toimii valmistavan opetuksen opettajan työparina sosiaaliohjaajat. Toimintaa kehitetään yhteistyössä sosiaaliviraston kanssa.
Hankkeen pilottikouluina toimivat Myllypuron yläasteen koulu sekä Haagan peruskoulu.

Tässä on kyllä vaikea nähdä mitään uutta ja ihmeellistä.  Eri tavalla haasteellisille (kuten luku- ja kirjoitustaidottomille) tehdään oma ryhmä ja kaista.

Toivotan hankkeelle onnea, luonnollisesti. PDF-muotoinen esite on niin ihanan pirteä ja tulevaisuustoivoinen että tuhon manaaminen hankkeelle olisi kuin kissanpentua potkaisisi.

Tämän bloggauksen otsikko on englanniksi "when you see it you'll shit bricks." Tällä pikku vitsillä viittaan MANUVA-esitteen kuvitukseen. Katso ja kakkaa tiiliskivi. Varsinkin jos olet luku- ja kirjoitustaidoton ulkomaalaisnuori.


Nopein hoksaaja saa jälki-istuntoa.

Lopullinen ja ehdoton kiertolaiskannanotto

Itä-Euroopan, tai oikeammin itäisen EU:n kiertolaisten seikkailut Suomessa ovat kuin paha uni joka ei lopu.

Suomen kannalta ainoa kestävä ja kiertolaistenkin kannalta humaanein ratkaisu on kieltää yhdenkään kiertolaisen tulo maahan, millään verukkeella. Vapaa liikkuvuus ja Schengen ovat paperia. Mikä on paperille painettu, voidaan toisella paperilla pyörtää. Viranomaisten mielikuvituksella ei ole rajoja kun vain halutaan keksiä jokin syy miksi maahantulo nyt vain kertakaikkiaan ei käy. Äänestäjien tehtävä on varmistaa että virkamiehet löytävät tuon rajattoman voimavaransa ja suuntaavat sen oikein.

Kiertolaisongelma maailmassa ei ratkea koskaan. Kiertolaisongelma Suomessa ratkeaa yhdellä päätöksellä, virka-aikana, eikä maksa mitään. Tuotot kasvaneena viihtyisyytenä, turvallisuutena ja luottamuksena viranomaisiin ovat mittaamattomat.


Ainahan saa unelmoida. Palataanpa todellisuuteen.

26.8.2011, blogini ollessa horroksessa Suomen Kuvalehti julkaisi kirjoituksen jossa todetaan:

”Vantaalla kouluun pääsevät myös paperittomien lapset”, sanoo Vantaan kaupunginvaltuutettu Kimmo Kiljunen (sd).

Hän vieraili Kalasataman romanileirissä. Mieleen jäivät autoissa nukkuvat romanilapset.

”Leiriytymisen olot ovat täysin sietämättömiä. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta”, Kiljunen toteaa. Hän soitti Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggrothille (sd), joka puolestaan varmisti asian etenemisen: myös leirissä asuvien lapset pääsisivät Vantaalla kouluun.
-----

Helsingissä leirilasten oppivelvollisuus käsittelyssä

”Helsingissä oppilaita ei käännytetä pois koulusta paperien puutteesta”, sanoo Helsingin perusopetuksen päällikkö Marjo Kyllönen. ”Kuntapaikkaa ja henkilöllisyystunnusta ei tarvita. Ratkaisevaa on asumisen pituus ja osoite, jonka perusteella määrätään koulupaikka.”

Leirissä asuvien romanilasten oppivelvollisuus on juuri käsiteltävänä Helsingin kaupungin opetusvirastossa.
-----
(Silloisen kouluksesta vastaavan apulaiskaupunginjohtaja, sosiaalidemokraatti Tuula) Haataisen mielestä romanisiirtolaisten lasten oppivelvollisuus täytyisi linjata valtakunnan tasolla opetushallituksessa ja ministeriössä. Kunnassa asioita ratkotaan arkitasolla.

Pääkaupunkiseudulla sekä Turussa ja Tampereella oppivelvollisille kielitaidottomille lapsille opetetaan suomen kieli niin sanotulla valmistavalla luokalla. Vuoden kuluttua lapset siirtyvät asteittain ”suomi toisena kielenä” -yleisopetukseen. Rahoitus tulee osin valtiolta, loput kaupungilta.

Marjo Kyllösen mukaan valmistavilla luokilla on hyvin tilaa, eikä lisäkuluja tule, ellei uusia ryhmiä jouduta perustamaan. Eniten maksavat tilavuokrat ja opettajien palkat. Oppilaille hankittavat opetusmateriaalien kustannukset eivät ole merkittäviä.

”Laki lähtee siitä, että kaupungin alueella asuville kuuluu järjestää perusopetus. Opetusvirasto selvittää parhaillaan minkälaisia yhteistyökuvioita tarvitaan kokonaisuuden kannalta, jotta pystymme vastaamaan olemassa olevaan tilanteeseen”, Haatainen selvittää.

Päätöksiä Helsingin kaupungin osalta voidaan odottaa lähiviikkoina.

Tämä siis elokuussa viime vuonna. Perinteiseen sosiaalidemokraattiseen tapaan kaikki on ilmaista tai lähes ilmaista, koska rahoitus tulee valtiolta ja kunnalta. Edes valmistavista luokista ei koidu kuluja (ellei ryhmiä perusteta lisää.) Tämä kuulostaa hienolta. Sateestakaan ei ole haittaa picnicille ellei taivaasta putoa vettä.

Mitä sitten tapahtui?

Kertokaa joku jos tiedätte. Opetusvirasto ei ole katsonut tarpeelliseksi tiedottaa päätöksistään mediassa tai omilla sivuillaan. Mantra kaikkien oikeudesta koulutukseen toistetaan monella kielellä. Ulkomaalaisten kouluihin hakeutumisesta tiedottaa kai sitten sivuilla annettu puhelinnumero ja email-osoite.

Tästä voimme päätellä ettei mitään päätöstä edes tarvittu. Oikeus koulutukseen ON. Yhden valmistavan luokan koko on muuten 12 oppilasta. Yksikin itäeurooppalainen klaani joka keksii tuoda lapsensa päivähoitoon aiheuttaa kunnan kukkaroon yhden opettajan + luokkahuoneen kokoisen mustan resurssiaukon.

Sitä suurempi syy katsoa ettei maahan pääse luiskahtamaan asiattomia kulkijoita.

Kiertolaisten tunnettu koulunhylkimisominaisuus estänee edes tämän ongelman räjähtämisen käsiin, mutta kunhan riittävästi maanitellaan ja tiedotetaan, kyllä joku saattaakin levähdysalueen tee-se-itse-kaatopaikallaan keksiä tuoda lapsensa kouluun.

Sitten nähdään se kun allekirjoittanut kävelee koulusta ulos viimeisen kerran työntekijänä.

Koulu ei voi aikä saa ottaa vastuuta sellaisten perheiden lapsista jotka elävät nyt nähtyjen kiertolaisten tavoin. Mainitulla porukalla ei ole millään kokoonpanolla mitään asiaa yhdenkään suomalaisen koulurakennuksen sisäpuolelle. Kyseessä on koulussa jo olevien, suomalaisten (ja mamu-)oppilaiden hengen, terveyden ja omaisuuden turva.

Ajatelkaa nyt edes mamuja.

Kolme vuotta Espoon verityöstä - never forget!

Hämmentävä mediahiljaisuus häiritsee allekirjoittaneen hartaaseen surujuhlatunnelmaan pääsemistä. Onko siitä todellakin jo kolme vuotta?

Ovatko tiedostusvälineet unohtaneet kaikkein haavoittuvimmat?

Eikö kukaan ajattele lapsia?

Kahdeksanvuotiaan hennot lapsenluut haalistuvat asemalaiturilla jo neljättä vuotta. Pieni huivipäinen tyttörukka on unohdettu.

Tämä blogi ei unohda. Pasila, surumarssi.





keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Imaami on puhunut, pulinat pois.

Siltä varalta ettei joku vielä tiennyt, islam sortaa naisten oikeuksia. Islamin edustajat myöskin valehtelevat sumeilematta noudattavansa länsimaiden lakeja länsimaissa, mutta todellisuudessa länsimaiden lait ovat kamelin kakkaroita islamin opetusten rinnalla.

Ruotsin televisio (!) vei piilokameran moskeijoihin. Valtion subventoimat imaamit antoivat lähes poikkeuksetta neuvoja jotka rikkoivat Ruotsin lakeja. Yhtä lukuun ottamatta moskeijat saivat valtion avustusta.

Islam on länsimaiselle demokratialle vihamielinen ideologia joka syö sivistyneitä valtioita sisältäpäin. Valtion tuella.

Älä usko islamista mitään mitä islamin edusmiehet sanovat. Usko piilokameraa.


Muslimska ledare uppmanar kvinnor till underkastelse - Uppdrag granskning

Ruotsin TV paljastaa imaamien lainvastaiset neuvot - samma på erkko


Näiden ohjeiden mukaan kun kasvaa ja kasvattaa, ei lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten huikea yliedustus raiskaustilastoissa ole mikään ihme. Sitä saa mitä tilaa.

Saken är avgjord.

Mitään puolustusliigaa ei silti saa peukuttaa edes leikillään. Islamofobia tappaa (islamofoobikon).


tiistai 15. toukokuuta 2012

Kielitaidosta ja oppimiskyvystä

En ole kielten asiantuntija, mutta minulla on melko laaja otanta ja valistunut käsitys eri ikäisten ihmisten oppimiskyvystä ja kielitaidosta. Ilman mitään autorisoituja lähteitä väitän seuraavaa:

- Suuri osa käytännössä yksikielisessä kansallisvaltiossa (jatkossa: Suomi) asuvista ihmisistä ei eläissään saavuta missään vieraassa kielessä niin hyviä taitoja että selviäisi omasta leipätyöstään tai edes päivittäisistä askareistaan. Moni kyllä kykenee tähän, mutta en millään usko että puhuttaisiin enemmistöstä.

- Englantia ymmärretään ja puhutaan parhaiten koska nyt elävä alle 50-vuotiaiden ikäluokka on kasvanut sähköisen viestinnän keskellä. Maassa jossa televisio-ohjelmia ja elokuvia ei dubata tämä on luonnonmenetelmän jälkeen paras tapa oppia kieliä.

- Muille kielille ei altistuta samassa mittakaavassa kuin englannille. Vasta jotakin muuta kieltä opiskellessaan oppilas/opiskelija joutuu todellisten haasteiden eteen. Täysin uuden ja vieraan kielen oppiminen vaatii kovaa työtä, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä. Korvakuulolta opittu englannin kielioppi on aivan eri asia kuin kirjasta opiskeltavat säännöt ja poikkeukset. Sellaisen kielen jota ei juuri koskaan kuule televisiosta.

- Jokaisen yksilön kyky oppia kieliä (ja oppia ylipäätään mitään) on erilainen. Suomessa on nyt nelisenkymmentä vuotta yritetty opettaa kaikille englannin lisäksi myös ruotsia. Pidän tuloksia edustavina ja kattavina: toista vierasta kieltä ei ole opittu.

- Emme tiedä olisiko vastaava resurssin satsaus johonkin toiseen kieleen tuonut parempia tuloksia. Olisiko pakollista toista vierasta kieltä (ruotsi ON vieras kieli, toinenkotimaisuus on täyttä hölynpölyä) opiskeltu ja opittu sen paremmin jos se olisi ollut vaikkapa venäjä tai saksa? Itse epäilen että ei, mutta kuten sanottua, kun ei ole kokeiltu ei voida tietää.

- Korkeakouluihin ja sitä kautta julkisiin virkoihin hakeutuu epäilemättä keskivertoa paremmin oppivia yksilöitä. Lääkintäalan, teknisen alan, hallintoalan, juridiikan ja monen muun alan viranhoito edellyttää oman alansa syvällistä hallintaa. Julkinen viranhoito tarkoittaa lakien soveltamista käytäntöön. Viranhoito ruotsiksi edellyttäisi kaiken osaamisen olevan yhtä vahvalla tolalla myös toisella kotimaisella. Kuka uskaltaa alkaa tulkita lakia kielellä jolla ei ole sitä opiskellut, ja jota hädintuskin ymmärtää, vaikka pakollinen virkamiesruotsi onkin saatu läpi? Ei kukaan täysijärkinen. Käytännön viranhoito kahdella kielellä vaatii kaksikielisen ihmisen. Viranhoito ruotsiksi vaatii ruotsinkielisen ihmisen. Kalliin ja kohtalokkaan virkavirheen mahdollisuus on aina olemassa jos aletaan sössöttää vaikeita asioita kielellä jota ei osata.

Virkamiesruotsi on täysin keinotekoinen rakennelma. Kielitaidon ja viranhoitokyvyn kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Se on kirsikka pakkovaahdon huipulla.

Ruotsinkielisten kuntien ulkopuolella virkamiesruotsi hoidettaisiin kaikkein kustannustehokkaimmin opettamalla virkamiehille ulkoa seuraavat lauseet:

Var så god och vänta här. Jag hämtar Gunilla.

Lause voisi olla myös painettuna pahvikortille jota ruotsinkielistä palvelua vaativalle voisi näyttää. Varmuuden vuoksi myös braillella, viitottuna tai videolla Jörn Donnerin puhumana. Med svensk text.

---

Usein kuulee kysyttävän miten ruotsista saisi vapautuksen. Helsingin kaupungin yleinen linjaus on ettei vapautusta saa. Pakko koskee myös maahanmuuttajia, joille ruotsi saattaa olla jo kolmas vieras kieli - ilman mitään takeita siitä että yhtäkään muista kielistä (kotikieli, suomi, englanti) osataan lukea tai kirjoittaa. Kantasuomalaiselle vapauttaminen on niin vaikeaa ettei siitä taida löytyä esimerkkejä edes netistä. Julistan kilpailun: etsikää netistä tositarina pakkoruotsista vapautumisesta ja miten se tapahtui. Lupaan jatkaa aiheesta tarvittaessa.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Rakenteet rikki - pakkoruotsiteksti 3

Tiivistelmä ja johtopäätös: pakkoruotsia voi perustella ainoastaan sen pakollisuudella. Pakon purkaminen pitää aloittaa ylä- ja alapäästä samanaikaisesti: poistaa sekä keinotekoinen tavoite (virkamiesruotsi) että sementoitu virkarakenne. Vähemmistön ihmisoikeudet ja Suomen kilpailukyky eivät tästä kärsi.


Tässä lienee oikea paikka kertoa että puhun ja kirjoitan ehtaa riikinruotsia sujuvasti, pidän kielestä enkä ole koskaan kokenut sitä itselleni rasitteeksi. Ruotsia oli helppo oppia ja sen osaamisesta on ollut minulle käytännön hyötyä sekä harrastuksissa että työelämässä. Toivon että ruotsin opiskelu tulee aina pysymään Suomessa mahdollisena ja että sitä olisi mahdollista opiskella jatkossakin kaikilla asteilla.

Toivon tosin myös ettei ruotsia tarvitsisi kenenkään opiskella pakosta tai siksi ettei muuta ole tarjolla. Omat henkilökohtaiset kokemukseni kielestä ja sen tarpeellisuudesta eivät ole yleistettäviä. Jos olisin koulussa opiskellut vastaavan määrän jotakin toista kieltä, olisin luonnollisesti hakeutunut tehtäviin ja piireihin joissa ko kieli olisi ollut tarpeellinen. Kokemukseni mukaan Ruotsissa tulee oikein mainiosti toimeen englannillakin, joten menetys olisi ollut kestettävissä jos yhteiskunta olisikin opettanut minulle vaikkapa italian tai portugalin alkeet ruotsin sijasta.

Ainoa mitä pakkoruotsin kannattajilla on viime kädessä esittää ruotsin opiskelun puolesta on pakko itse. Ruotsia on parasta opiskella ahkerasti ja hyvällä mielellä, koska kurssit on pakko saada läpi, muuten keskiarvo laskee ja jopa peruskoulun päättötodistuksen saaminen vaikeutuu. Luokiossa sama juttu: koska kurssit ovat pakollisia, ne on lusittava. Ja koska kurssit on istuttu läpi, olisi tyhmää jättää kieli kirjoittamatta YO-kisoissa. Jatko-opinnoissakin opiskelu on oma etu, koska pakko. Haluatko valtion virkaan? Ruotsia on osattava, edes sen naurettavan kielitaitokokeen verran, koska pakko.

Kaikkein hullunkurisinta mainitussa OKM:n mietinnössä on maahanmuuttajien valjastaminen laajennetun ja parannetun pakkoruotsi v2.1:n vetäjiksi ja argumentiksi. Onhan maahanmuuttajienkin OIKEUS saada ruotsinopetusta - muuten heillä on vaikeuksia työllistyä tai sijoittua jatko-opintoihin, ruotsihan on PAKOLLINEN!

Minua askarruttaa paljon enemmän maahanmuuttajien oikeus saada riittävästi suomenopetusta ja että he pääsisivät englannissa ja muissa aineissa samalle viivalle kantaväestön kanssa. Ja voihan sitä omaakin kotikieltä harrastella jos kunnalla riittää rahaa - jos ei riitä, ongelma on kodin ja perheen.

En edelleenkään ala esittää käytännön elämän argumentteja muiden kielten puolesta tai pakollista ruotsia vastaan. Ne ovat itsestään selviä. Närpiön kunnanlääkäriksi hakeutuvalla pitää olla riittävästi itsekritiikkiä hankkia tarvittava kielitaito ennen hakemuksen lähettämistä. Ruotsinvientiä harjoittava yritys varmasti rekrytoi oma-aloitteisesti sopivat yksilöt tai kouluttaa sellaiset. Omalla kustannuksellaan. Jos tämä johtaa suomen ruotsinkielisten yliedustukseen ruotsin- ja kaksikielisisten kuntien viranhaltijoiden joukossa, olkoon niin. Eiköhän tämä ole jo tapahtunut tosiasia tälläkin hetkellä.

Koko kansakunnan opettaminen väkisin puhumaan huonosti pientä vähemmistökieltä ei ole mitenkään perusteltavissa vähemmistön ihmisoikeuksilla tai viranhoidon vaatimuksilla. Mutta niihin vedotaan, että pakko saataisiin pidettyä voimassa. Tosiasiassahan pakko on päätetty pitää voimassa joka tapauksessa, joten nämä naurettavat perustelut ovat juuri sitä miltä kuulostavatkin: ilkkumista.

Poliittinen tahto löytyy vielä. Siihen vain menee aikaa. Ja sen jälkeen? Ei ruotsia korvata muilla kielillä noin vain käden käänteessä. Rakenteet ovat sellaiset.

Ala-asteelta korkeakouluihin on olemassa virkarakenne. Tuhannet ihmiset ovat kouluttautuneet ja pätevöityneet ruotsin kielen opettajiksi siinä tiedossa ja uskossa että työmarkkinat vetävät; kun asiakaskuntana on koko ikäluokka, virkoja on joka ikisessä peruskoulussa ja siitä ylöspäin. Yleensä ruotsin lehtoraattiin liitetään jokin toinen kieli, ylivoimaisesti useiten englanti. (Huom: ala-asteilla kieltenopetusta voi hoitaa myös luokanopettaja jolla on riittävät opintosuoritukset. Nämä saattavat olla riittävän hyviä työssään tai sitten eivät. Allekirjoittanut on tavannut molemmat ääripäät. Toivottavaa olisi kuitenkin että ala-asteellakin kieliä opettaa aineen asiantuntija eikä vain joku kielitaitoinen joka sattuu jo olemaan kunnan rullissa.) EN+RU-yhdistelmälle on käyttöä joka koulussa. Aineyhdistelmän virkaan kuuluu vaadittu minimimäärä molempien kielten tunteja. Yksi aineenopettaja pystyy näin hoitamaan kaikki pienen koulun kieltentunnit. Jos ala-aste tarjoaa oppilaille A-englannin ja valinnaisena A2-ruotsin, koulun/kunnan ei tarvitse edes harkita minkään muun valinnaisen kielen tarjoamista. Meillä on tarjolla tämä A2-ruotsi, se kannattaa valita, koska yläasteellahan se on pakko ottaa kuitenkin; jos olisi jokin muu kieli tarjolla, yläasteella tulisi rasitteeksi jo kolmas kieli (joka on pakko ottaa, selvisi siitä tai ei, se ei olekaan enää valinnainen). Valinnaisen kielen ottaminen itsestään selvän englannin lisäksi on riski, koska kolme kieltä on jo aika iso pala kenelle tahansa. Ja siihen muuhun valinnaiseen kieleen saatetaan vaatia järjettömän paljon halukkaita että ryhmä perustettaisiin (ks. edellinen teksti), ryhmää ei synny, mutta ruotsia toki tarjotaan.

Tässä on ala-asteen oppilaiden valinnan vapaus käytännössä, suuressa osassa kuntia ja kouluja. Onnekkaat (eli resurssilla, hyvällä johdolla ja vaativilla vanhemmilla siunatut) koulut ja kunnat ovat huomattavasti paremmassa tilanteessa. Kun pienten kieliryhmien resurssi on taattu lukioon asti, kieliä uskalletaan valita, jopa jokin muu A1-kieli kuin englanti. Muiden A1-kielten lukijoille kun yleensä taataan A2-englanti. Lyhyttä B-englantia ei ole edes aina ollut tarjolla, koska (hallelujaa) pitkän englannin tarve on niin ilmiselvä ettei edes pakkoruotsi kumoa sitä.

Yläasteella A1- ja A2-kielet jatkuvat, ja uutena tulee B-kieli. Jos ruotsi on valittuna jo ala-asteelta, voi valita tarjolla olevista. Jos ei ole, ruotsi napsahtaa, koska pakko.

Näin viimeistään seitsemänneltä luokalta aloitettu ruotsi seuraa mukana koulutien loppuun saakka. Ennen oli mahdollista reputtaa YO-kirjoitukset epäonnistumalla ruotsissa. Ei enää. Edelleenkin on mahdollisuus jäädä ilman korkeakoulutodistusta epäonnistumalla pakollisessa ruotsinkokeessa. Edelleenkin on mahdollista jäädä valitsematta virkaan tai ylenemättä virkatiellä pakollisen ruotsin kielitaitokokeen vuoksi. Ammattikoulujen tilanteesta en ole tällä hetkellä varma; ehkä joku voisi valaista minua aiheesta jos viitsii.

Päteville ruotsin opettajille on kysyntää läpi koko koulutuskentän. Merkittäviä resursseja on sidottuna pakon täyttämiseen. Opettajat maksavat veroja, ottavat asuntolainaa, perustavat perheitä, asettuvat kuntiin asumaan ja osallistumaan.

Sitten koittaa ihmeiden päivä: poliittinen tahto löytyy. Ruotsin pakollisuus poistuu. Kunnat velvoitetaan tarjoamaan valinnaisia kieliä oppilaille järkevällä ryhmäkoolla.

Ainoa kieli johon on olemassa tarvittava määrä ammattitaitoisia jo virassa olevia opettajia on ruotsi. Koulu joka ennen tarjosi englantia ja pakollisen ruotsin tarjoaa nyt englantia ja valinnaisen ruotsin, eikä muuta.

Koulut joissa on jo vanhastaan tarjottu muitakin kieliä saavat varautua siihen että A- tai B-ranskan, saksan tai jonkin muun kielen kysyntä tulee ylittämään tarjonnan. Kouluja kiertävät jämäkielten matkatuntiopettajat joudutaan vakinaistamaan ja heitä tarvitaan lisää. Mistä Suomen pieniin ja kaukaisiin kuntiin hankitaan päteviä ja muuttohalukkaita saksan-, ranskan-, espanjan-, italian-, venäjän-, kiinan-, puolan- tai portugalinopettajia virkoja täyttämään? Nyt kun on päässyt käymään niin että viimeisimmät sukupolvet uusiakin opettajia ovat juuri niitä joilla ei ole ollut mistä valita. He osaavat englantia ja huonosti ruotsia. Kuten useimmat maanmiehensäkin.

Koulujen kielitarjonnan liian rohkea monipuolistaminen on kova riski kunnalle. Uutta väkeä kun tarvitaan koko koulu-uralle. Jos kunta tarjoaa A2-italiaa, pitää kunnan lukioiden pystyä tarjoamaan mahdollisuus opiskella kieltä ylioppilaskirjoituksiin saakka - vaikka ryhmä kutistuisi olemattomiin. Käytännössä eri tasoisia saman kielen ryhmiä jouduttaisiin yhdistämään, mutta eriyttäminenhän on päivän sana. Ongelma ei olisi ylitsepääsemätön.

Uusien opettajien tilit lohkaistaisiin ruotsin resursseista. "Valinnainen" ruotsi tulee ajan mittaan hakeutumaan sille suosiotasolle mille se vapaassa kilpailussa kuuluukin. Aineenopettajien rekrytoinnin, tehtävien uudelleen jakamisen ja luonnollisen poistuman kautta saavutetaan tasapaino jossa ruotsin resurssi on jaettu ruotsin ja 1-2 kunnassa tarjotun valinnaisen kielen kesken. Näiden kielten opetuksen järjestäminen edellyttää että jatkuvuus on taattu - kunta sitoutuu valitsemiinsa kieliin lukion loppuun asti ja vakinaistaa kielten opettajat heti kun viran tunnit täyttyvät.

Kun kunnille langetetaan velvoite tarjota valinnaisia kieliä, täytyy erikseen alleviivata että tämä tarkoittaa MUITA valinnaisia kieliä kuin ruotsia. Kunnat pitää velvoittaa rekrytoimaan joko ulkoa tai sisältä riittävästi henkilökuntaa, ettei ruotsi pysy zombiena systeemissä; liian suuri kaatumaan ja liian hyvin toimiva lopetettavaksi.

Kunnille olisi erittäin järkevää valita koulujensa kielipalettiin kielet todellisen ja todennettavan tarpeen perusteella. Venäjä olisi toivottava lisä pitkien kielten listalla, ilmeisistä syistä. Saksa on ja pysyy Euroopan talouden moottorina. Ranska tai jokin muu romaaninen kieli avaa suuria "markkinoita", vaikkakin on mahdotonta ennustaa miten tarpeellinen mikäkin kieli tulee olemaan muuttuvassa maailmassa.

Kiinan merkitystä liioitellaan mielestäni karkeasti. Me olemme Kiinalle markkina-alue, tuskin päinvastoin. Globaali korttitalo tulee romahtamaan; sitä ennen ja sen jälkeenkin Kiina pystyy tuottamaan enemmän englannin osaajia kuin Suomi koskaan kiinanosaajia. Kansallista kielistrategiaa ei voida rakentaa sille toivomukselle että jollakulla yksilöllä tai yrityksellä breikkaa - kuten allekirjoittaneelle kävi ruotsin kanssa.

Toivon että jokaisella oppilaalla jolla on henkilökohtaisia resursseja oppia useampia kieliä olisi mahdollisuus tutustua englannin lisäksi yhteen germaaniseen, yhteen romaaniseen ja yhteen slaavilaiseen kieleen. Pakkoruotsin puolustajien hullunkurisen toteamuksen "kun opettelee ruotsia, oppii paremmin muitakin kieliä" voi kääntää nurin:

Kun opettelet muita kieliä, ruotsinkin oppii helpommin - jos sille tulee tarvetta.



(Allekirjoittanut on lukenut pitkän englannin, lyhyen ruotsin ja valinnaisen saksan, ja toivoisi osaavansa kieliä paljon paremmin. Opetan aineita joissa vieraita kieliä ei juuri käytetä, mutta niistä on apua alan jatko-opinnoissa. Myös ja erityisesti ruotsista.)

lauantai 12. toukokuuta 2012

Pakosta monipuolisuuteen - pakkoruotsiteksti numero 2


Tiivistelmä: kaikille pakollinen ruotsi haittaa osaltaan kielenopetuksen monipuolisuutta; pakkoruotsi on kuitenkin koulutuksen, kuntien ja valtion rakenteissa niin tiukasti kiinni että vaikka pakollisuus poistuisi tänään, mikään ei muuttuisi moneen vuoteen. Tie ulos ruotsi-tunnelista on kuitenkin helppo, mutta se vaatii poliittista tahtoa ja kuntien pakottamista toimiin. Omalla painollaan ja itsekseen kielenopetus EI monipuolistu.

PDF (71 sivua): OKM - Toiminnallista ruotsia - lähtökohtia ruotsin opetuksen kehittämiseksi toisena kotimaisena kielenä.

Hommafoorumilla käyty keskustelu aiheesta.

Hommassa oli linkki Verkkouutisissa julkaistuun juttuun jossa työryhmän jäsen Sari Pöyhönen totesi jopa ruotsinopettajien kielitaidon olevan heikko. Juttu on kadonnut jonnekin, mutta Pöyhösen toteamus on täyttä totta. Peruskoulun ruotsia opetetaan erittäin heikoilla eväillä. Joidenkin ruotsinopettajien kanssa keskusteleminen ruotsiksi tuntuu kiusanteolta, koska elävä ja oikea kielentuntemus ja -taito loistaa poissaolollaan.

Ei peruskoulun ruotsin opettamiseen kyllä juuri taitoja tarvitakaan. Materiaalit ovat hyviä, niistä saa kaiken mitä opettaja tarvitsee, eikä sen syvemmälle tarvitse mennä. Kokemukseni mukaan peruskoulun päättävät oppilaat ovat vielä hyvin tiukasti ulkoaoppimis-päälausetasolla. Opettajan ei yksinkertaisesti tarvitse ponnistella.

Todellisella kielitaidolla ei kuitenkaan ole paljonkaan tekemistä sen kanssa onko teininä saanut opetusta määrän x vai y per viikko. Nuoremmat opettajathan ovat vain hankkineet sen todellisen, oikeasti hallitsemansa vieraan kielen (90% englanti) lisäksi pienimmän riesan kautta opintosuoritteen toisesta kielestä joka on a) riittävän helposti opiskeltavissa vaaditulle (matalalle) tasolle, ja ennen kaikkea b) jolle on tarvetta työmarkkinoilla.

Tästä päästään pakollisen ruotsin opetuksen kivettyneisiin rakenteisiin, jotka omalta osaltaan estävät kieltenopetuksen monipuolistumista ja tekevät ruotsin pakollisuuden poistumisesta käytännössä merkityksetöntä, ellei niitä pureta.

Koulumaailman kestoaiheita on se että aineen z taidot ovat rapistuneet / heikentyneet / taantuneet, ainakin tutkimuksen y mukaan. Toinen kestoaihe ovat tyttöjen ja poikien tasoerot aineessa w. Yhä enemmän kuuluu rutinaa siitä että koulut ovat eriarvoistuneet alueellisesti ja paikallisesti. Yksi ikuisuusongelmista on se ettei kieltenopetus ole kylliksi monipuolista. Suuressa osassa Suomea ei ole edes mahdollista opiskella peruskoulussa muita kieliä kuin pitkää (A) englantia ja pakko(B)ruotsia. Työmarkkinat huutavat ainakin teoriassa saksan, venäjän, ranskan, espanjan, kiinan, japanin, italian tms kielen osaajien perään, ja tarjolla on vain eioota.

Näiden "harvinaisempien" kielten osaaminen on marginaalisten pitkien (= ala-asteella alkavien) A1-kielten ryhmien, vapaaehtoisten ylimääräisten kielten ryhmien (A2, B2) ja lukiossa aloitettujen eripituisten kieliryhmien varassa. Lisäksi tietysti asiaa harrastavat saattavat hankkia työelämän tarpeisiin riittävät taidot itseopiskelulla, vaihto-opiskelijana tai itse maksetuilla kielikursseilla. Korkeakouluissa on mahdollista hankkia kielikoulutusta, mutta aikuisena aloitettu opiskelu harvoin johtaa työllistymiseen vaikuttavaan kielitaitoarsenaaliin. Kielitaidon hankkiminen on useimmile yksilöille niin pitkä ja työläs prosessi että se mitä ei ole koulussa edes aloitettu, on käytännössä menetetty mahdollisuus. Näin siis karkeasti yleistäen ja yksinkertaistaen.

Mikä kieltenopetuksen monipuolistamisessa oikein tökkii? Lainaan  neljännen kauden kansanedustajan ja eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon (kok) blogikirjoitusta Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelusta:
Uudessa tuntijakoesityksessä valinnaiset kielet ehdotetaan rahoitettavaksi erillisrahalla, jota kuntien pitää erikseen hakea. Se sijoittaa valinnaiset kielet varsinaisen tuntikehyksen ja varsinaisen opetuksen rahoituksen ulkopuolelle.

Erillisrahaan liittyy kuitenkin ongelmia.  Kieltenopetus on pitkäjänteistä puuhaa. Ei riitä, että rahat opetukseen luvataan tälle vuodelle ja ensi vuodelle. Määräraha on turvattava oppilaalle koko oppivelvollisuuden ajan. Kuka takaa, että erillinen rahoitus kielten opiskelulle on joka vuosi samansuuruinen valtion budjetissa, saati sitten tulevina vaalikausina? Erillisrahalla kustantaminen on kestämätön tie.

Toinen, vähintään yhtä suuri ongelma liittyy opetuksen aloittamiseen tarvittavaan ryhmäkokoon. Kunnat asettavat edelleenkin sen minimikoon, jota pienemmälle ryhmälle ei opetusta järjestetä.  Korkein vaatimus aloitusryhmälle, jonka olen kuullut, on ollut 28 oppilasta.  Jokainen ymmärtää, että hyvin harvasta koulusta tulee niin monta halukasta saksan kielen oppijaa. Kunta on muodollisesti tarjonnut valinnaista kieltä. Kas, on ollut oppilaiden oma vika, kun eivät ole huolineet.  Lopputulos on, että kunta säästää nekin rahat.

Ensimmäinen ongelma on se että tähän asti kunta on saanut valtiolta rahaa ilman korvamerkintöjä. Kunta on saanut itse päättää miten paljon rahaa opetukseen käytetään, lain määräämät minimisuoritukset saavuttaen. On siis käytännössä kunnan arvovalinta halutaanko kunnan koululaisille tarjota muuta kuin pakolliset englanti ja ruotsi. Ja mitäpä kunta tekisi vapaaehtoisesti? Jos ei ole pakko,ei tehdä. Jos on pakko, tai halutaan edes teeskennellä, tehdään nurkuen ja viekastellen, kuten Vahasalon toisesta pointista käy ilmi.

Niin kauan kuin valinnaisten kielten rahoitus on kunnan halukkuuden varassa ja ryhmäkoko on kunnan vapaasti määriteltävissä, kunta saa edelleenkin päättää opetetaanko sen alueella valinnaisia kieliä vai ei. Koska kunta on kunta, vastaus on hyvin usein: ei opeteta, ei ole varaa.

Työssä käyvien, asuntovelkaisten vanhempien jaloilla äänestäminen johonkin koulutusmyönteisempään kuntaan on katkera vitsi. Käytännössä tilanne vain hyväksytään, koska Suomessa vaihtoehtoja on yleensäkin vain yksi, miksipä kieltenopetus olisi poikkeus.

Vahasalon lääkkeet olisivat samat kuin allekirjoittaneen:
Olin viime vaalikaudella ns. Lankisen tuntijakotyöryhmässä. Siellä ei kokemuksen perusteella enää luotettu kuntien omaan harkintaan. Työryhmän esitys oli, että 1) kuntien on pakko tarjota valinnaisia kieliä - nykyään se on vapaaehtoista - ja 2) kielten aloitusryhmäkooksi määriteltiin kymmenen oppilasta.
Näillä eväillä olisi kunnan asia vain totella, täyttää koulutuksessa oleva todellinen aukko lain velvoittamana. Eli tehtäisiin nurkuen, mutta tehtäisiin kumminkin, kun viekastelu estetään. Kunta ei tottele kuin pakon edessä, nytkin saataisiin jännätä mitä verukkeita kunnat kehtaavat esittää lakia kiertääkseen.

Kaikki kieltenopetuksen monipuolistamisyritykset eri vuosikymmenillä ovat sihahtaneet rahoitukseen. Kun projekti päättyy, rahahana menee kiinni, palataan tuttuihin, turvallisiin ja edullisiin enkkuun ja ruotsiin. Uutta projektia jo pukkaa Tampereen suunnalta, kylläpä kiinnostaa mitä siitä jää käteen.

Vahasalolla tuntuu todellakin olevan kaikki porvarit pankissa, sen verran hyvä tuo hänen tekstinsä on. Hän lienee siis myös valmis ottamaan järjen käteen pakkoruotsin kanssa? Katsotaanpa:
Itä-Suomessa voitaisiin siis ruotsin sijasta opettaa venäjän kieltä. Ainoastaan valiokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo haluaa edelleen säilyttää ruotsin pakollisena kielenä.
Valiokunnan varapuheenjohtaja Tuomo Hännisen mielestä kielivalintojen vapauttamista voitaisiin kokeilla esimerkiksi Lappeenrannassa.
Puheenjohtaja Raija Vahasalon mukaan perusopetuksen tuntijakouudistuksessa pyritään jo vahvasti monipuolistamaan kielten opetusta.
No ei. Vaalikonevastauksenkin mukaan ruotsi on korvaamaton:
Ruotsin kielen pakollisuuden poistaminen on paljon laajempi kysymys kuin vain tuntijakoasia. Se vaikuttaa lasten ja nuortemme ammatinvalintaan ja kelpoisuuksiin työmarkkinoilla. Suomessa opiskellaan muutenkin liian vähän kieliä. Ruotsi on Suomen tärkein kauppakumppani.

Kiinnittäkää huomio paksulla painettuun lauseeseen. Tämä mielipuolinen kehäpäätelmä on pakkoruotsin kannattajien viimeinen oljenkorsi. Opiskelumahdollisuuksiin ja kelpoisuuksiin vetoaminen on itsensä kiskomista pois suosta omasta tukasta nostamalla.Tämä liittyy mainitsemiini rakenteisiin. Niistä seuraavassa.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Ruotsin kielen taidot nousuun: pakkoruotsiteksti numero 1

Uutinen: Opetusministeriön työryhmän raportti ruotsin kielen opetuksesta.
Hevosen suusta: Lehdistötiedote

Kommentti: erittäin hyvä ja toimiva ehdotus. Kaikki elementit ovat kohdallaan. Jos näillä mennään, ruotsin kielen oppimistulokset eivät voi kuin parantua.

Katsotaanpa tarkemmin mitä Opetusministeriö (via HS) esittää:
  • ruotsin opiskelun aloittamista peruskoulussa nykyistä aiemmin pitäisi ainakin harkita
  •  B-ruotsia pitäisi voida opiskella nykyistä laajempi oppimäärä 
  •  erityistä valtionapua tulisi suunnata vapaaehtoisen A-ruotsin opetukseen
  •  ruotsin kielen ja kulttuurin sisältöjä tulisi voida yhdistää muihin oppiaineisiin luokilla 1–6
  •  ammattikoulutuksessa ruotsin opintojen tulisi olla mahdollisimman käytännönläheisiä
  •  varhaiskasvatuksessa aloitettua kielikylpyä tulisi voida jatkaa peruskoulussa
  •  kielikylpyopettajia pitäisi kouluttaa tarpeeksi
  •  (lähinnä maahanmuuttajien tarpeita varten) ehdotetaan, että ruotsin opinnot voisi aloittaa vielä lukiossakin

Asialla on selvästi ollut tarmokkaita, motivoituneita henkilöitä joilla on käytännön ymmärrystä kielen oppimisesta. Tehtävä on vaativa ja suorastaan kriittinen, koska ruotsin osaaminen alkaa olla aika heikolla tolalla:
  • ruotsin taitoja täytyy paikkailla vielä korkeakouluissa (ns. virkamiesruotsin hyväksyttyyn suoritukseen)
  • seitsemännellä luokalla alkavaa pakkoruotsia opiskellaan nykyään yhteensä kuusi vuosiviikkotuntia eli käytännössä kaksi tuntia viikossa kolmen vuoden ajan - noin puolet vähemmän kuin 1970-luvulla
  •  arviointien mukaan ruotsin oppimistulokset ovatkin heikentyneet, ja pojilla ne ovat kauttaaltaan huonommat kuin tytöillä
  • ruotsia ei ole enää pakko kirjoittaa; ylioppilastutkintoon ruotsin sisällyttää alle 70 prosenttia kokelaista, pojista alle puolet
  • korkeakouluopiskelijoista arviolta viidennes ei saavuta valtionhallinnon kielitutkinnon tyydyttäviä taitoja vastaavaa tasoa

Kaikista huonoiten menee niillä kolmella tuhannella jotka vuosittain vapautetaan ruotsin opiskelusta, syystä tai toisesta. Allekirjoittanut tuntee suorastaan fyysistä tuskaa ajatellessaan miten heidän sijoittumisensa jatko-opintoihin ja työelämään oikein onnistuu. Onneksi useimmilla heistä lienee pelastavana rikkautena jonkin toisen tuiki tarpeellisen kotikielen osaaminen. Ne jotka jotenkin muuten onnistuvat putoamaan ruotsi-verkon silmukoiden läpi lienevät jotenkin erityisen onnettomia tapauksia. Ihan tavallinen koululainen nimittäin tullaan hakemaan kouluun ja ruotsin tunnille vaikka poliisiautolla. Ruotsia ei jätetä!

--------

Mikä edellä referoimassani artikkelissa ja sen pohjana olleessa mietinnössä on vikana? No ei yhtään mikään. Mietinnön (ja ylle kirjoittamani kommentoinnin) sisäinen logiikka on täydellinen. Jos lähdetään siitä otaksumasta että ruotsin kielen opettaminen koko ikäluokalle, koko ikäluokan ruotsin osaaminen an sich ja ruotsia osaavan korkeakoulutetun väestön kasvattaminen virantäytön tarpeisiin ovat tärkeitä ja arvokkaita tavoitteita, ollaan mietinnössä aivan oikeilla jäljillä. Seuraava askel olisikin koko opetuksen järjestäminen halutulla kohdekielellä, mikä ei ole ollenkaan hullumpi ajatus - onhan Helsingissä jo kiinan- ja venäjänkielistä opetusta tarjolla ihan supisuomalaisille pilteille. Aikaa ja resurssia ja vähän hyvää tahtoa, niin piankos meillä on sujuvasti ruotsinkielinen nuoriso valmiina uuden ajan haasteisiin.

Ongelma on siinä että koko kuvion ulkoinen logiikka suhteessa reaalimaailmaan on täysin järjetön. Edellä paksunnetulla fontilla esitetyt tavoitteet  eivät ole millään tavalla tärkeitä ja arvokkaita.

Ruotsin kielen säilyminen Suomessa on arvokas asia, ainakin ruotsinkielisille. Kielten osaaminen sinänsä on erittäin arvokas asia. Jonkin vieraan kielen tai kielten opettaminen kouluissa on arvokas asia. Mutta MIKÄÄN ei riitä perusteluksi sille että koulujemme kieltenopetuspotentiaalista haukataan jatkuvasti valtaisa siivu ruotsin opettamiseen. Yllä esitetään valitellen kuinka ruotsin opetusmäärä on laskenut 70-luvulta. Se on silti ENEMMÄN KUIN MINKÄÄN MUUN KIELEN, ENGLANTIA LUKUUN OTTAMATTA. Suurten volyymien logiikalla ruotsin opettamiseen käytetään heittämällä enemmän resurssia kuin KAIKKIEN MUIDEN KIELTEN OPETTAMISEEN YHTEENSÄ KOKO MAASSA - englantia lukuun ottamatta. Ajatelkaa mitä se tarkoittaa kun jotakin kieltä opetetaan KOKO IKÄLUOKALLE MIINUS 3000 OPPILASTA. Ne jotka eivät opiskele mitään muita kuin kahta pakollista (en + ru) joutuvat opiskelemaan ruotsia. Myös ne jotka valitsevat muita kieliä (ve, ra, sa, es, it, lat...) joutuvat opiskelemaan ruotsia. Ja koska pakollinen ruotsi alkaa viimeistään 7:llä luokalla ja jatkuu siitä 3, 6, 9 tai jopa 12 vuotta riippuen oppilaan koulutiestä, kyse on huimaavista määristä resurssia.

Tämä on ollut tilanne siitä asti kun pakollinen ruotsin kieli saneltiin osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa 70-luvulla. Ja tulokset onkin jo tullut esiteltyä. Ruotsia ei opita eikä osata. Käytännössä tilanne on vielä raaempi kuin kirjoittaneiden määrästä voisi päätellä. Ruotsin kielellä osataan juuri ja juuri sanoa päivää, kaikesta satsauksesta huolimatta.

Koska maamme on silti vielä olemassa (ainakin jossain muodossa ja vielä jonkin aikaa) voitaneen turvallisesti todeta että työryhmän huoli suomalaisten huonosta ruotsin taidosta on hivenen liioiteltu. On vaikea nähdä miten Suomi ja suomalaiset selviytyisivät maailman myrskyissä hitustakaan paremmin vaikka joka iikka puhuisi sujuvaa ja huoliteltua suomenruotsia.

Mutta kuten sanottua, sisäiseltä logiikaltaan mietintöteksti ehdotuksineen on virheetön.

En kuluta virtuaalista mustetta sen selvittelyyn miksi mainitun resurssin käyttäminen myös joihinkin muihin kieliin olisi viisaampaa kuin ruotsin pitäminen ja vahvistaminen. Tästä asiasta jokaisella on mielipiteensä, joillakin montakin.

Ensi kerralla kerron miksei Suomessa enää juuri opiskella muuta kuin englantia ja ruotsia, mistä syistä ruotsi tulee olemaan ilonamme vielä pitkään, miten pakollisen ruotsin opetuksen rakenteet haittaavat kieltenopetuksen monipuolistumista ja miten ne tulisi purkaa. Hirtehisenä irroituksena OKM:n lehdistötiedotteesta:


Koulutuksen jatkumon turvaamiseksi työryhmä ehdottaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi mahdollisuudet ruotsin opetuksen varhentamiseen osana kansallisen kielivarannon monipuolistamista.

Tämä on ihan puhdasta Orwellia. Monipuolistetaan kansallista kielivarantoa - lisäämällä pakkoruotsia. Kämmentä naamaan.

Helsinki ja määräaikaisten kesäpalkkapelleily

Uutinen: Määräaikaiset opettajat saavatkin pitää kesäajan palkkansa

Kommentti: Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa Helsingin kaupungin päättävät elimet (jatkossa: Helsinki) katsoivat asiakseen tilkitä kaupungin kukkarossa ammottavaa guggenheimin kokoista vuotoa varastamalla määräaikaisilta opettajilta osan heidän vuoden aikana tienaamistaan palkkarahoista. Suunnitelma on nyt peruttu.

Se että suunnitelmaa edes harkittiin osoittaa ettei edes Opetusvirasto ymmärrä miksi ja mistä hyvästä opettajille maksetaan palkkaa silloinkin kun lapset ovat lomalla. Eipä tämän jälkeen voi syyttää kadunmiestäkään siitä että järjestely tuntuu epäreilulta ja opettajat etuoikeutetuilta ruikuttajilta.

Lyhyesti ja vain tämän kerran: opettajien vuosiansio kertyy lukuvuoden aikana ihan oikeasti pidetyistä oppitunneista ja muusta konkreettiseen, ihan oikeaan työhön käytetystä työajasta. Kesäkuukausiin sijoittuu palkallinen vuosiloma, yksi kuukausi. Muu aika lukuvuoden ulkopuolella EI ole palkallista työaikaa. Vuoden aikana kertynyt palkka jaetaan silti 12 kk ajalle, syystä joka on ainakin allekirjoittaneelle hieman epäselvä. Onko tarkoitus suojella aikuisia ihmisiä tilanteelta jossa kesäkuu vietetään ilman rahaa ruokaan, asuntolainan lyhennyksiin ja latteen? Minulle sopisi oikein hyvin että palkka muilta kuukausilta olisi 1/12 korkeampi ja palkattomalle ajalle pitäisi itse säästää rahaa vuoden varrella. Keskimäärin 5-10 vuotta yliopistolla opintotuella roikkuneelle pedagogille tällaisen kiristelyn pitäisi olla sangen helppoa.

Jos opettajien kevyt työ ja pitkät, palkalliset kesävapaat vielä kiukuttavat, jokainen saa varmasti halutessaan pitää omasta työstään 4-6 viikon palkattoman vapaan. Muistaa sitten vain laittaa sukanvarteen vuoden varrella, niin vaikka puoliso voi sitten olla maksavinaan palkkaa löhöajalta.

Minusta opettajan palkka on ihan ok ja työmäärä kohtuullinen. Paljon huonompi tilanne on monella muulla alalla. Opettaja kun pystyy ainakin peruskoulussa tekemään töitä haluamansa määrän haluamallaan intensiteetillä, ilman varsinaista tulosvastuuta, ja laiskureita siellä todellakin piisaa.

Kuntatyönantajalle vain ja ainoastaan raha merkitsee yhtikäs mitään. Kaikki hienot puheet ovat puhdasta paskaa. Vanhukset ja koululaiset ovat kulueriä, työikäiset lypsylehmiä. Kuntatyönantaja vaanii jatkuvasti suorittavan portaan kukkarolla. Kehitys-, levennys-, laajennus- ja lievennysylitarkastajien portaaseen ei kajota, uusia ja innovatiivisia resurssintuhoamisprojekteja kun pitää tuottaa jakuvalla syötöllä. Ja guggenheimhan tulee aivan varmasti, koska kerrostalon kokoinen setelikasa on jo päätetty polttaa, puuttuu vain tarpeeksi korkean profiilin kohde.

Helsingin päättäjät ovat mielisairaita, suuruudenhulluja, läpikorruptoituneita ja ihan puhtaasti tyhmiä ja ahneita. Mikäli se ei vielä ollut kaikille selvää. Helsinki on matkalla pärekorissa helvettiin. Jo pahasti vettä sisään ottavan Suomi-laivan komentosilta elää siis omaa irrallistodellisuuttaan.

Jos tämä lössi olisi ollut Titanicin puikoissa, epäilisin vahvasti että jäävuoreen törmättiin tahallaan koska kapteenilta loppui jää lasista.

Säästötarve ei poistunut, nythän Opetusvirasto vain suuntaa säästöt muihin kohteisiin. Perinteisesti tämä tarkoittaa ryhmäkokojen kasvattamista ja tuntikehyksen leikkaamista. Eli vähemmän ja huonompaa opetusta aina vain useammalle oppilaalle.

Palkkojen leikkaus ei olisi osunut allekirjoittaneeseen, mutta tiedättehän sanonnan: first they came for the jews...

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Väliaikatietoja

Kuolleet on haudattu. Elävien vuoksi matka jatkuu.

 Koulutus on aina ajankohtainen aihe. Tulevat kovat ajat todistan aitiopaikalta. Helsingin kaupungilla ei mene hyvin, ja koulutus kärsii. Käynnistelen kirjallista tuotantoa pikkuhiljaa. Älkää pidätelkö hengitystä kuitenkaan.

Poistelin kaikkea turhaa roskaa blogista, yritän keskittyä asiaan. Blogiskenen tapahtumat Homman syntyaikoina ja mediairvailu tuntuvat merkityksettömiltä kun katsotaan minkälaiseen kurimukseen Suomi on matkalla - ilman karttaa ja kompassia, hullu paviaanilauma komentosillalle linnoittautuneena.