perjantai 27. maaliskuuta 2009

Opettaja, sinä et osaa laskea!

Jo alla mainittu Opettaja-lehti kiinnitti pääkirjoituksessaan huomiota todelliseen ongelmaan. Kielitaito maassamme rapautuu. Meillä opiskellaan liian harvoja kieliä.

KIELITAITOMME VAARASSA

Hannu Laaksola
hannu.laaksola@oaj.fi

Samaan aikaan kun muualla Euroopassa kielitaito on parantumassa, on suomalaisten kielivaranto heikkenemässä. Useissa Euroopan maissa toteutetaan Euroopan komission kieltenopetuksen suositusta 1+2 eli äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä, mutta Suomessa tämä ei enää toteudu. Muiden kuin englannin ja toisen kotimaisen kielen opiskelijoiden määrä on jo pitkään näyttänyt alaspäin peruskoulussa ja lukiossa. Pojista vain viidennes opiskelee lukiossa muutakin kieltä kuin englantia ja toista kotimaista.

Suomi on kielellisesti englantilaistunut viime vuosina yhä enemmän ja enemmän. Globalisoituvassa Suomessa englanti on vahvistanut asemaansa viihdeteollisuuden ja sähköisten yhteyksien siivellä. Englannilla onkin yhä tiukempi ote ensimmäisenä vieraana kielenä, ja sen opiskelu alkaa usein jo ennen kolmatta vuosiluokkaa. Yhdeksän oppilasta kymmenestä aloittaa englannin ensimmäisenä vieraana kielenään, ja se viimeinenkin kymmeniköstä tarttuu tähän kieleen vapaaehtoisena pitkänä kielenä. Muiden kielten opiskelu jää pääasiassa vapaaehtoisuuden ja valinnaisuuden varaan.

Valinnaisten ja vapaaehtoisten kielten opiskelun kuitenkin ennakoidaan tulevaisuudessa vähenevän, koska perustettavien kieliryhmien kokoa nostetaan koko ajan säästöihin vedoten. B2-kieltä ei toisaalta enää tarjota kaikissa kouluissa, mikä murentaa tasa-arvon perinteen kielten opetuksessa. Eri osissa maata on hyvin erilaiset mahdollisuudet opiskella muita kieliä kuin englantia. Vaikka Itä-Uudellamaalla ja Pohjanmaalla asiat on hyvin ja Lapissakin keskinkertaisesti, ongelmallisessa tilanteessa ovat Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Etelä- ja Pohjois-Karjala sekä Etelä- ja Pohjois-Savo. Kielten opiskelua yksinkertaisesti arvostetaan eri puolilla maata eri tavoin.

On harhaa luulla, että vastaisuudessa suomalaiset pärjäisivät pelkän englannin avulla. Äskettäin EU-maiden pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattu tutkimus osoitti, että suomalaisista pk-yrityksistä useampi kuin joka kymmenes oli menettänyt kansainvälisiä kauppamahdollisuuksia kielitaitopuutteiden vuoksi. Maailmankielten – arabian, japanin, kiinan, ranskan, espanjan ja venäjän – osaajia tarvitaan Suomessa koko ajan enemmän.

Merkit viittaavat siihen, että saksan, ranskan ja venäjän opiskelijamäärät laskevat edelleen ja Suomesta tulee kielissä suppean osaamisen maa. Se on vakava asia laajemminkin kuin vain koulutuspoliittisesti. Suomi tarvitsee pitkäjänteistä kielivarannon kehittämistä. Vaikka opetuksen järjestäjien on katseltava kieltenopetusta oman alueensa kielitarpeiden kannalta, on niiden ja myös valtakunnan päättäjien otettava ratkaisuissaan huomioon myös valtakunnallinen kielten osaamisen tarve. Ratkaisuja ei pidä tehdä lyhyellä aikavälillä vaan katse on suunnattava 10–15 vuoden päähän.

Ilman riittävää kielivarantoa Suomeen ei synny uusia nokioita eikä hyvinvointimme lisäänny toivotulla tavalla. Kielet ovat siksi vakava asia.


Nousivatko kulmakarvasi boldatussa kohdassa? Etsitkö lopputekstistä jotakin pelastavaa logiikan murusta? Ei, en minäkään sitä löytänyt. Kyllä siinä luki juuri niin kuin siinä luki.

Muistatteko hölmöläläiset jotka kävivät uimassa viljapellossa? Palattuaan uimasta he laskivat toisensa, mutta saivat aina luvuksi yhden liian vähän. Minä, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, he laskivat, vaikka uimaan mennessä meitä oli kuusi. Yksi on siis hukkunut peltoon.

Naapurikylän täyspäinen joutomies ehdotti että hölmöläläiset työntävät nenänsä tuoreeseen lehmänkakkaraan ja laskevat sitten nenänjäljet. Niitä oli kuin olikin kuusi. Kaikki olivat siis tallella.

Kuka työntäisi Hannu Laaksolan nenän lehmänläjään? Hän nimittäin laskee vieraat kielet kuin hölmöläläinen: ruotsi, yksi. Luemme siis vain yhtä vierasta kieltä!

Pikku uutispläjäys: ruotsi on vieras kieli suomenkielisille. Ruotsin opiskeleminen vie ajan ja resurssin jonkin toisen vieraan kielen opiskelulta. Kuten venäjältä, ranskalta, saksalta, espanjalta, italialta.

Huoli kielten vähyydestä on aiheellinen. Ruotsin sivuuttaminen vieraiden kielten listalta on typeryyttä. Oma kieli + ruotsi + englanti = 1+2, eli ihan sama kuin Euroopassakin. Tyhmempi saattaisi luulla että tämän näkee Opettaja-lehden pääkirjoituksen laatijakin.

Noh, leikki leikkinä. Eihän kukaan oikeasti oleta että ruotsin asema muita VIERAITA kieliä tärkeämpänä kyseenalaistetaan. Heti pääkirjoituksen alla on nimittäin harkittu paikkausliike:

Suomessa osattava ruotsia

Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Ville Virtanen esitti äskettäin, että ruotsin kielen opiskelu pitäisi muuttaa lukiossa vapaaehtoiseksi. Hänen mielestään Suomessa ei tarvita eniten ruotsin kieltä vaan esimerkiksi venäjän osaamisesta olisi enemmän hyötyä joillakin alueilla. Lisäksi hän arvelee, että siellä, missä ruotsia tarvitaan, kieltä luettaisiin edelleen.

Vaikka Virtanen haluaa tehdä tilaa muille kielille, ei ratkaisumalli ole hyvä. Ei voida ajatella, että vain jollain alueella luettaisiin ruotsia, toisella venäjää ja mahdollisesti kolmannella jotain muuta kieltä. Kielten opiskelu ei ole aluekysymys jo pelkästään siksi, ettei kukaan opiskelija voi sanoa, missä päin Suomea hän myöhemmin asuu ja elää.

Lukion tehtävänä on antaa yleissivistystä, johon kuuluu myös ruotsin kieli. Vaikka ruotsi on ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoinen, on jokaisen lukiolaisen osattava myös toista kotimaista kieltä. Perusteluksi siihen ei riitä historia vaan käytännön nykypäivä.


Jään odottelemaan musertavaa empiiristä näyttöä käytännön nykypäivässä ilmenevästä kipeästä ruotsin kielen tarpeesta, mutta en pidättele hengitystäni.

Samaa teemaa jatkaa eläkeläisopettajan hyväntahtoinen toivomus että ruotsia opetettaisiin mielenkiintoisemmin, koska se on oikeastaan helppo kieli. Helppoudesta olen samaa mieltä, mutta epäilen ettei eläkeläisen näppituntuma ruotsinopetuksen nykytilasta ole ihan ajan tasalla. "Vääränlaisen rikssvenskan matkimisen" halventaminen on ihan pelkkää kusipäisyyttä. Ettei opiskelemaansa vierasta kieltä saa yrittää puhua oikein, vaan kannattaa pysytellä helpossa suomenruotsin puheenparressa.

Mikä vain menee läpi, kunhan ideologia on oikea. Tällaisen geriatrisen höpinän julkaiseminen on noloa.

Mikko Lehtonen ja kasvattajan vastuu

Opettaja-lehdessä nro 13/2009 Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen käsittelee kolumnissaan helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon kirjoituksia:

Filosofian tohtori Jussi Halla-aho kehottaa Scripta-blogissaan: ”Jos sinä, arvoisa lukija, epäilet, että olen ulkomaalaisvastainen, rasisti tai jotain muuta, tutki kirjoituksiani. Etsi niistä näyttöä.”

Tein työtä käskettyä. Törmäsin samaisessa blogissa tekstiin paradoksista, johon ”länsimainen sivistys” tulee Halla-ahon mukaan ”matemaattisella varmuudella kaatumaan”. Siteeraan:

”Koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, meillä ei mielestämme ole oikeutta assimiloida maahanmuuttajia pakkosyöttämällä heille omia arvojamme (joihin kuuluvat vaikkapa näkemyksemme naisen asemasta tai yksilön fyysisestä koskemattomuudesta). Hitaasti mutta väistämättä ne, joita (ilman ylimielisyyttä ja omantunnontuskia) kutsun barbaareiksi, muuttuvat pienestä ja eksoottisesta joukosta ensin merkittäväksi vähemmistöksi ja sen jälkeen enemmistöksi. Silloin me emme enää määrittele ´hyvää´ yhteiskuntaa. Silloin sen tekevät ne, jotka ovat käyttäneet arvojamme hyväkseen uskomatta itse niihin hetkeäkään. Silloin alkaa pimeys.”

Kirjoittajan asettama tehtävä ei ollut vaikea. Oman tekstinsä valossa Halla-aho on yksiselitteisesti ulkomaalaisvastainen ja rasistinen. Halla-ahon rasismi toimii siten, että hän luokittelee ihmiset kahteen ryhmään, meihin ja muihin. ”Me” on hänelle vertailun lähtökohta, annettu normi. Se tarjoaa ne perusteet, joiden avulla maailma asetetaan järjestykseen ja joiden vaiheille kasautuu voimakkaita myönteisiä ja kielteisiä tunteita. ”Me” samastumme ”hyvään yhteiskuntaan”– sukupuolten tasa-arvo, yksilön fyysinen koskemattomuus – ”muut” (barbaarit) taas ”pimeyteen”.

Tohtori Halla-aho ei olekaan kiinnostava itsessään. Hänellä ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi kuultu rasististen ja ulkomaalaisvastaisten ihmisten suusta tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Kiinnostavaa on, että tämäkin rasisti haluaa kivenkovaan kieltää rasisminsa.

Halla-aho ei ole kieltonsa kanssa yksin. Nykyisen rasismin ehkä silmiinpistävimpiä piirteitä on sen itsepintainen taipumus esiintyä tuttuakin tutummassa muodossa: ”Minulla ei ole mitään maahanmuuttajia/somaleita/venäläisiä/keitä vain itseeni nähden erilaisia vastaan, mutta…”

Oman rasistisuutensa kieltäminen on tietysti seurausta siitä, että nyky-yhteiskunnassa erilaisuuteen torjuvasti suhtautuvia pidetään kehittymättöminä. 1930-luvun Suomessa Halla-ahon ei olisi tarvinnut puolustella rasismiaan tai yrittää selitellä sitä olemattomiin. Silloin rasistilla oli lupa vihata pystypäin niitä, joita pelkäsi.

Nykyään rasistin leiman välttely tapahtuu kieltämällä: ”En sanonut/tehnyt mitään sen tapaistakaan”, väittämällä tekoa vahingoksi: ”En sanonut niin tahallani” tai ”Tein sen epähuomiossa”, kiistämällä rasistiset aikeet: ”En tarkoittanut sitä” tai ”Sanojani on vääristelty” tai rasistiset päämäärät: ”Tarkoitukseni ei ollut esittää rasistisia näkemyksiä”.

Rasistisen kielen tutkijat näkevät yhdeksi kieltämisen muodoksi myös tarkoituksellisen lieventelyn: äänenpainojen miedontamisen, vähättelyn ja kiertoilmausten käytön: ”En uhkaillut häntä, annoin vain hänelle ystävällisen neuvon” tai ”Tarkoitus ei ollut loukata, vaan esittää rehellinen mielipiteeni!”.

Kiintoisinta rasismin kieltämisessä saattaa kuitenkin olla, että se ei koske vain vakaumuksellisia rasisteja. On hyviä perusteita ounastella, että koko yhteiskunta välttelee tilintekoa rasismin kanssa. Rasisteina tavataan pitää joitakuita toisia – ei meitä. Rasisteja kyllä tavataan, mutta he sijaitsevat joko jossain muualla – lähiöissä, maaseudulla, muissa maissa – tai sitten menneisyydessä. Tästä näkökulmasta rasistiset teot ovat aina poikkeuksia, joihin ovat syypäitä poikkeusyksilöt. ”Me” emme rasisteja ole.

Ehkä Halla-ahon kaltaiset ”ajattelijat” sikiävät juuri tässä maaperässä, jossa liian usein suljemme silmämme institutionaaliselta tai muulta järjestelmälliseltä arjen rasismilta.

Halla-ahon biologian ja maantiedon opettaja kertoi käyneensä tämän kanssa lukioaikoina kiivaita väittelyitä. Antirasistinen opettaja ei ikävä kyllä onnistunut kääntämään oppilaansa päätä. Rasismilta ei saa kuitenkaan kääntää jatkossakaan päätään. Siinä on kasvattajien vastuu. Ja tässäkin vastuuseen sisältyy myös haaste oman itsemme historiallisuuden näkemisestä – sen kysymisestä, mitä ovat ne ”meidän” luokittelujärjestelmämme, joiden nojalla ”muut” näyttävät olevan ikään kuin ”väärässä paikassa”.


Mikko Lehtonen on oikeaan aikaan liikkeellä. Juuri tänään saimme lukea että Halla-aho saa kuin saakin niskaansa täysin poliittisin motiivein ajetun syytteen, joka oikeuskäsittelyn tuloksesta riippumatta tullaan muistamaan pitkään. Ei hyvällä, koska kyseessä on mitä puhtain sananvapauden vastainen manööveri, jossa syyttäjiä ja asianosaisia ei voi erottaa toisiaan.

Rumasti voitaisiin todeta että Lehtonen lehahtaa haaskalle. Todella halpamaisesti ajatteleva saattaa jopa nähdä jonkinlaista synkronisoitua saturaatiokampanjaa, ottaen huomioon Mikon taistolaismenneisyyden, jota suorastaan hupaisan myötäsukainen wikipedia-artikkeli näyttää käsittelevän pienenä nuoruuden oikkuna:

Sukupolvelleen tyypillisesti Lehtonen radikalisoitui poliittisesti kouluaikoinaan, joka johti hänet nuortaistolaiseen liikkeeseen ja toimitsijan tehtäviin mm. Teiniliitossa. Teiniliiton aikojen jälkeen Lehtonen toimi lehtimiehenä toimittaen mm. Toveri ja Uusi valta -lehtiä. Tältä ajalta lienee perua hänen kiinnostuksena absurdeihin sanaleikkeihin, sanan muunnoksiin ja palindromeihin, joka loi perustaa tulevalle merkitysten tulkinnan taituruudelle....

Lehtonen siirtyi Helsingistä Tampereelle 1980-luvun puolivälissä aloittaen kirjallisuustieteen opinnot. Taistolaisen liikkeen maailmankuvan perustana ollutta läsnäolon metafysiikkaa Lehtonen lähti purkamaan laajassa teoreettisessa projektissa, jossa kohteena oli kirjallisuuden subjektikäsityksen muutos modernin tieteen synnystä aina 1900-luvun loppupuolelle saakka.


Maali on osoitettu, toverit, tuli on vapaa.

Halla-aho-keskusteluun (tai siihen mitä sen pitäisi olla, eli maahanmuuttokeskusteluun) Mikon kuluneiden fraasien lista ei tuo mitään uutta. Faktoihin turvautumalla rasisti vain peittelee rasismiaan - tämä tuntuu olevan kritiikin sisältö tätä nykyä, kun itse faktoille ei voi yhtään mitään.

Runsaasti lukeneena ja ilmiselvästi median ja kielen päälle ymmärtävänä miehenä Mikko on tahallaan ymmärtämätön - aivan kuten hänen hengenheimolaisensa valtionsyyttäjälaitoksessa. Itse olen vain pahainen maisteri, mutta osaan silti tulkita lukemaani kriittisesti, ilman ideologisia silmälaseja. Luetaankohan se minulle eduksi vai haitaksi, että aloin aikoinaan lukea Halla-ahon kirjoituksia "vastapuolen" silmin. Näytti nimittäin siltä että ihan oikeat rasistit hakivat oikeutuksen typerille väitteilleen tämän myyttisen älykön epä-blogista (koska eihän tuo blogi ennen ollut vaan kirjoituskokoelma. Nyt se on kirja. Voi median muuttuvia kasvoja!) Totesin luettuani että ne oikeat rasistiset räyhääjät ovat edelleen väärässä, mutta se ei ole Halla-ahon syytä. Hänen kirjoituksensa ovat perusteltuja.

Olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä lähes kaikista niistä asioista joista jotain tiedän ja ymmärrän. Asioihin joita en tunne en voi ottaa kantaa, mutta lähteiden käyttö vaikuttaa virheettömältä. Kirjoituksissaan Halla-aho ei "syyllisty" rasismiin (vaikka rasismi ei olekaan laitonta, sitä tunnutaan pitävän laittomana. Tyhmäähän rasismi on, joten fiksuna miehenä Jussi ei ole rasisti. Tämä vain on liian vaikea asia hahmotettavaksi monille.) Kiihottamisrikokseenkin Jussi syyllistyy vain jos joku suostuu kiihottumaan. Pidän antirasisteina itseään pitäviä noitavainolaisia valehtelijoina. Nyt kun he käyttävät oikeuslaitostamme sananvapauden rajoittamiseen ja omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä, pidän heitä myös rikollisina.

Mutta Mikon kirjoituksestahan minun piti kirjoitella. Uskon että nettiin tulee vielä teratavukaupalla anti-Jussi- ja pro-Jussi-kirjoituksia, joten minun kontribuutiotani ei oikeastaan kaivata.

Haluan puuttua Mikon kirjoituksen viimeiseen kappaleeseen. Mikko kertoo:

Halla-ahon biologian ja maantiedon opettaja kertoi käyneensä tämän kanssa lukioaikoina kiivaita väittelyitä. Antirasistinen opettaja ei ikävä kyllä onnistunut kääntämään oppilaansa päätä. Rasismilta ei saa kuitenkaan kääntää jatkossakaan päätään. Siinä on kasvattajien vastuu.


Mikko, sinä olet ymmärtänyt kasvattajan vastuun väärin. Sinun mallissasi opettaja tunnistaa oppilaan väärät ajatukset ja muokkaa ne oikeanlaisiksi. Mikko, sinun kasvatusmallisi on totalitaristinen. Mikko, tuo on fasistinen näkemys ja sinä olet fasisti! (tämä oli sitten Leif Salmen-huumoria. Oikeasti ainoa fasisti on Jussi Halla-aho.)

Ensinnäkin: minkälainen opettaja ryhtyy "kiivaaseen väittelyyn" lukiolaisen kanssa? Mitä on väittely? Se on argumenttien taistelua. Parhaiten argumenttejansa puolustava voittaa, vaikka olisi väärässä. Kahden rehellisen ja loogisesti ajattelevan väittelijän väittelyssä voittaja selviää aina, koska todistettavia faktoja ei pimitetä tai peitellä.

On aivan totta ettei rasismia saa jättää huomiotta tai hyväksyä. Ongelmaksi vain muodostuu se että antirasistiksi julistautumalla julistaa automaattisesti kaikki rasisteina pitämänsä väärässä olijoiksi. Tämä ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta väittelylle.

Vielä vaikeampaa on enää selvittää mitä rasismi on. Monen muun leksikaalisen yksikön tavoin rasismikin on jo kauan elänyt omaa elämäänsä, kaukana alkuperäisestä merkityksestään. Eilen televisiossa jyrissyt wannabe-kansallisuusasioiden kansankomissaari Johan Bäckman heittelee fasisti- ja fasismi-sanaa kaikkialle. Sana itsessään on menettänyt merkityksensä - jäljelle jää vain aktiivinen teko, toisen nimittäminen fasistiksi/rasistiksi. Sillä erottaudutaan vastustajasta ja tämän edustamasta pahasta.

Mitä tulee entisen opettajan muisteloihin oppilaastaan, haluaisin kuulla myös Halla-ahon version näistä väittelyistä ja niiden rintamalinjoista. Itsekin teinien kanssa moneen kertaan "väitelleenä" en ottaisi näitä yhteenottoja kovin vakavina.

Mutta koska sanojana on sanojen asiantuntija Mikko Lehtonen, sanoilla on merkitystä. Tässä Opettaja-lehden kolumnissa sanojen tehtävä oli osoittaa omalla pienellä panoksellaan että Jussi Halla-aho on kansanvihollinen, rikollinen, ja vielä parantumaton sellainen.

Hienosti tehty, Mikko. Mies joka pystyy tähän:

Väitöskirjassaan Lehtonen tarkasteli laajasti modernin länsimaisen tiedekäsityksen muodostumista. Modernia kartesiolaista tiedettä luonnehtii subjektin maailmasta irrottava dualismi, jota vastaan Lehtonen asettaa kulttuurisen materialismin idean, jota hän luonnehtii nomadin ja kojootin metaforilla. “Nomadin ja kojootin suhteessa tutkiva subjekti ja tutkittava objekti eivät ole toisistaan absoluuttisesti erillisiä eikä niiden ero muodostu siitä, että tutkivan subjektin ajatellaan olevan aktiivinen ja tutkittavan objektin passiivinen.” (s. 260–261) “Nomadin suhde kojoottiin ei ole katseella tapahtuvaa alistamista, vaan katselemista, koskettelemista ja koettelemista sekä tulemista katselluksi, kosketelluksi ja koetelluksi.” (s. 261) Tätä katselemisen ja koskettelun ohjelmaansa Lehtonen on sitten purkanut ja kehittänyt edelleen lukuisissa kulttuuriamme analysoivissa julkaisuissaan.


tietää takuulla mitä tekee, kun kutsuu toista kirjoittajatohtoria rasistiksi Opettaja-lehden kolumnissaan, ja vielä lyö toisen käden muisteloilla vääristä ajatuksista, joita Jussilla oli alle 18-vuotiaana.

Tähän pystyy vain pesunkestävä stalinisti, bolsevikki ja älyllisesti epärehellinen ihminen.

Mikko Lehtonen, sinä yökötät minua.



P.S: sananvapauden hengessä myös internetin pahuuden poistava ilmiantonappula tekee tuloaan kovaa vauhtia. Todellakin, kansanviholliset eivät lepää.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Valkoinen, nuiva kausi

Hei taas, lukijat. Olen pitänyt pientä bloggausvapaata, samasta syystä kuin varmaan monikin alan bloggaaja (alan bloggaajalla tarkoitan maahanmuuttokriittisiä kirjoittajia - no niin, olen tunnustautunut maahanmuuttokriittiseksi). Syy on se, että kun katsoo maamme nykytilaa ja kehitystä kriittisesti, alkaa nähdä pieniä ja suurempia älyttömyyksiä joka paikassa. Maahanmuuttokriittisyyteen "palaamista" (haha) voi verrata Matrix-elokuvan punaiseen pilleriin jonka syöminen paljastaa kaiken näkemäsi kuvitelluksi. Nuivan pillerin nielaistuaan alkaa nähdä merkkejä suunnattomasta salaliitosta jonka tarkoitus on raunioittaa maamme ja hyvinvointivaltiomme. Tästä havainnosta nousee suuttumus, turhautuminen ja halu tehdä asioille jotakin.

Minun tapani toimia on ollut tämä blogi. Olen yrittänyt täyttää oman valistusvelvollisuuteni kirjoittamalla koulutusta koskevista aiheista, eikä aina edes maahanmuuttoa sivuten.

Jokainen "nuiva" kirjoittaja tunnistaa varmasti tilanteen jossa turhautuminen ja suuttumus alkaa vaarantaa tuotannon asiallisuuden ja objektiivisuuden. Minun kyllästyspisteeni saavutettiin. Suomeksi sanottuna vitutti niin ankarasti että laitoin näppiksen naulaan vähäksi aikaa. Hommafoorumiin saattoi tulla vähän tavallista kitkerämpää kuittia. Enimmäkseen on kuitenkin ollut parempi olla kirjoittamatta kuin kirjoittaa ilkeää tai vihaista tekstiä. Toisaalta aikaakin on ollut aika vähän.

Yksi merkittävä asia on ollut vähemmistövaltuutetun toimiston aktivoituminen. Noitavainot ovat alkaneet tosissaan. Varoittavia esimerkkejä ja ennakkotapauksia haetaan. Vv Johanna Suurpää havittelee väärinajattelijoiden rankaisuvaltaa käyttämällä työrukkasinaan virkamiehistöä ja oikeuslaitosta. Näissä oloissa varovaisuus on valttia. Voidaan sanoa että luomansa pelon avulla Johanna voittaa - ihmiset ovat mieluummin hiljaa kuin oikeassa omalla nimellään. Mutta jos Johanna ja muut virkansa turvin demokratiaa nakertavat uskonsoturit olisivat ajan tasalla, he ymmärtäisivät etteivät netin käyttäjät tarvitse lukemilleen ajatuksille päivystävän dosentin kasvoja. Jos ajatus on hyvä, ei haittaa vaikka sen sanoisi anonyymi nobody.

Kansalaisaktivismi on nousussa.

Palatakseni alussa vihjaamaani pohjaan palamiseen... Harkitsen silti vakavasti ennen kuin kirjoitan harmistukseni syistä. Jotain voinette päätellä siitä että asia koskee esiin tulleita seikkoja erään uusvähemmistömme toimintatavoista ja taloudellisesta pärjäämisestä näinä vaikeina aikoina.

Sen lisäksi ja päälle tulevat tietysti uutisvirrassa ajelehtivat pienet vihjaukset siitä että elämäämme todellakin hallitsee jonkinlainen lumetodellisuus. Tuhannet uudet turvapaikanhakijat. Sadat täysi-ikäiset ankkurilapset. Kymmenien vastaanottokeskusten tarve. Keskustahotellien ja korpimotellien muuttuminen hätämajoitukseksi maahamme ilmestyneille hädänalaisille. Yltyvä ja kiihtyvä rummutus erilaisuuden ihanuudesta ja suomalaisten asenteiden huonoudesta. Vähemmistövaltuutetun ahkerointi suiden sulkemiseksi perusoikeuksien kustannuksella. Ja kaiken yllä presidenttimme äidillisesti hymyilevät kasvot.

Teen varovaisen paluun julkistamalla joitakin laukkuun kertyneitä linkkejä.

KouluHelsinki –lehti on opetusviraston neljä kertaa vuodessa ilmestyvä henkilöstölehti. Viime vuoden viimeisen numeron kansi on kyllin tuomaan tietäväisen hymynkareen jokaisen "nuivan" huulille. Tämä on juuri tätä. Voin taata että koko lehti on lukemisen arvoinen. Mutta uusin KouluHelsinki (ei vielä verkossa, 20.3.) on myös tiukkaa tavaraa. Sivulla 7 keikistelee Helsingin opetuslautakunnan uusi jäsen, Perussuomalaisten (sit.) Jussi Halla-aho. Kysyttäessä tärkeimpiä asioita joihin haluaa lautakunnassa vaikuttaa, Halla-aho vastaa:

Ennen kaikkea haluan seurata sitä, kohdistetaanko hupenevia resursseja koulun perustoimintoihin vai johonkin muuhun.


Sanoisinko että jalo päämäärä.

Saan postia jossa kysellään islamin ja muiden uskontojen opetuksesta kouluissamme. Saman lehden sivulla 21 raportoidaan opetusviraston seminaarista jossa käsiteltiin islaminopetuksen haasteita:



Panittehan merkille tahon jonka kanssa pääkaupunkiseudun kunnat tekevät yhteistyötä? SINE - Suomen Islamilainen Neuvosto. Kuulostaa todella ammattimaiselta ja asiantuntevalta organisaatiolta. Lukekaa itse.

PROFEETTA MUHAMMEDISTA JA ISLAMOFOBIASTA

Eri tahoilla internetissä ja muualla on esiintynyt muslimeja loukkaavia väitteitä profeetta Muhammedista, jotka täyttävät islamofobian tunnusmerkit. Tämän päivän maailmassa ei ole yhdentekevää, mitä julkisilla kanavilla sanoo jostain ihmisryhmästä, sillä pahimmillaan islamofobialla lietsotaan ihmisiä yhtä kansanryhmää, muslimeja vastaan. Olemme lisäksi koonneet alle lyhyesti asioista Profeetan elämästä...


SINE kerää tietoja muslimien syrjintätapauksista ja voi välittää tiedot anonyymeina tapauksina viranomaisille!


Epäilemättä.

Koska aion palata uskonnonopetukseen tulevassa kirjoituksessa, pyydän lukijaa tutustumaan tekstiin itsenäisesti. Koulun perustehtäviä ja resurssien priorisointia pohtivien kannattaa lukaista ajatuksella vasen alanurkka, joka päättyy sanoihin"... Krisna-tietoisuudessa." Kyllä, luitte aivan oikein.

Veroeurosi työssä!

Opettaja-lehden verkkopalvelu on tätä kirjoitettaessa huollossa, mutta uusin lehti kertoi että vain kymmenenesosa romaneista saa opetusta romanikielessä. Tämän hätkähdyttävän huomion hätkähdyttävyys tosin laimenee, kun tutustuu juttuun. Romanikieli, tuo olennaistakin olennaisempi osa Suomen romanien kulttuuriperintöä, ei nimittäin ilmeisesti ole kenenkään äidinkieli. Silti sen opettamista yhteiskunnan varoilla pidetään arvokkaana.

Mistäs sen tietää vaikka romaneita vaivaava työttömyys ja rikollisuus johtuisivat siitä että heidän oman kielensä opetusta on instituutionaalisesti laiminlyöty.

(Humoristisena välihuomiona, joka toivoakseni ei johda yhteydenottoon vähemmistövaltuutetun puolesta, esittelen Octaviuksen blogin kommenttiosiosta löydetyn linkkivinkin. Joku vantaalainen ei pidä graffitista, eikä ihan hirveästi romaneistakaan. Kumma juttu.)

Toinen asia jota aion käsitellä (ja tämän lupasin jo uudenvuoden lupauksissanikin) on vähemmistökielten opetus. Yllä oleva liittyy löyhästi tähänkin. Helsingin kaupunki rahoittaa noin 40:n vieraan kielen opetusta äidinkielenä.

Takuulla toinen toistaan tärkeämpiä kieliä. Perustehtäviä, siis.

Ulkomaanosiossa katse kohdistuu lahden taakse, entiseen emämaahamme Ruotsiin, jolla on huima etumatka meihin nähden kilpajuoksussa kohti monikulttuurista tulevaisuutta. Eri tavoilla tietooni tulleita Ruotsi-uutisia viikon varrelta:

MTV3: Ruotsissa irtisanotaan opettajia. Kun rahat loppuvat, nähdään mistä on varaa leikata. Ledsen, kollegor!

Ruotsissa lama koettelee jo kouluja. Yli tuhat opettajaa on saanut varoituksen irtisanomisesta. Heistä 319 on jo sanottu irti. Ruotsalaislehti Aftonbladetin mukaan lähes puolet maan kunnista suunnittelee varoittavansa yhä lisää opettajia.

Ruotsissa on varoitettu jopa 15 000 julkisen sektorin työpaikan häviävän - joiden joukossa paljon koulussa työskenteleviä - jos mitään ei tehdä taloustilanteelle.

Yksi kovimmin kärsivistä kunnista on Borlänge, jossa jopa viidesosa kunnan 500 opettajasta voi pian olla poissa töistä.

- Olemme huolissamme. Lapsilla ei tule olemaan opettajaa joka tunnilla, ja erikoisopettajat tulevat katoamaan, sanoo Nygårdskolanin opettaja Lotta Lagnelius.

Borlängen kunnallisneuvos Nils Perssonin mukaan muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole.

- Täytyy säästää kaikkialta, myös kouluista, vaikka se olisi viimeinen asia, mitä haluaisi tehdä, hän sanoo.

Maan opetusministeri Jan Björklund ei lupaa lisäresursseja kevään budjettiin.


Uusisuomi.fi: Opettajaa lyötiin nyrkkiraudalla kesken oppitunnin. Mikä noita ruotsalaisia vaivaa?

Ruotsissa malmöläinen opettaja sai nyrkkiraudasta kesken koulupäivän. Kolme naamioitua miestä ilmestyi hänen luokkaansa kesken koulupäivän ja pahoinpitelivät häntä, kertoo Dagens Nyheter.

Hieman yhdentoista jälkeen aamupäivällä hänen luokkaansa ilmestyneet miehet kysyivät opettajalta erästä nimeä. Kun opettaja vastasi hänen olevan kyseinen henkilö, miehet kävivät tämän päälle. Yksi heistä löi opettajaa verisesti nyrkkiraudalla.

Koulun rehtorin mukaan oppilaat menivät shokkiin, kun he näkivät miesten pahoinpitelevän opettajaansa kesken tunnin. Opettaja ei itse kuitenkaan joutunut shokkiin. Hän lähti miesten perään.

Pakoon pötkineet miehet hajaantuivat, mutta malmöläisen opettajan onnistui saamaan yhden henkilön kiinni. 21-vuotias mies on poliisin hallussa. Hänellä on rikostausta. Kaksi muuta tekijää ovat edelleen vapaalla jalalla.


Eivätkä Ruotsin vastoinkäymiset lopu tähän. Nyt jopa turvapaikanhakijat karttelevat Svea-mamman hupenevia helmoja!

The Local: Sharp drop in asylum applications to Sweden.

Eivät kai maailman turvattomat ole löytäneet jotain uutta onnelaa - vaurasta, vakaata ja vapaata?

Sama lehti kertoo myös Rosengårdin ympärivuotiseksi muodostuneesta kokonpolttoperinteestä.

Eikä Ruotsinkatsaus olisi täydellinen ilman tätä tietoa: Somalian kapinallisia islamisteja johtaa ruotsalainen!

Vaikka sehän kyllä tiedettiin että kolonialistisella Ruotsilla on jo pitkään ollut vaikutusvaltaa etelän mailla. Efraim Pitkätossu-niminen onnensoturi on jo vuosikymmeniä vaikuttanut Kurrekurredutmaassa neeker... afrikkalaisamerikkalais... hottentottikuninkaana.

Kannatti tosiaan repäistä irti länsinaapurista jo 200 vuotta sitten.


Kyllä tämä tästä. Nyt kaikki kirjoittelemaan nimiä adresseihin ja kannattajakortteihin. Sillä lailla Homma nousee, ja joka vaaleissa vähän lisää.