25%, 50% vai 37,5%?

Opettaja-lehti kolahti luukusta ja olihan sielläkin jotain tästä ajankohtaisesta aiheesta, eli siis siitä kuinka emme tee tarpeeksi maahanmuuttajiemme hyväksi.

Ihan juuri kerroin YLEn kertoneen että 25% maahanmuuttajanuorista ei pääse peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin käsiksi. En yksinkertaisesti viitsi etsiä alkuperäistä Opetushallituksen julkaisua josta YLE on tietonsa saanut, mutta uskon sen olevan juuri kuten YLE sanoo. Miksikö uskon tiedotusvälineen sanomisiin maahanmuuttaja-asioissa? No siksi että 25% on aivan helvetinmoisen iso luku, helposti ymmärrettävä osuus jostakin, ja YLE ei takuulla kaunistele lukua ainakaan alaspäin.

Pidän siis osoitettuna että Opetushallitus todellakin kertoo joka neljännen maahanmuuttajanuoren jäävän vaille amis- tai lukiopaikkaa.

Mutta sitten Opettaja-lehti kertoo että

Maahanmuuttajataustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutuksessa suomalaisia huomattavasti harvemmin.

– Alle puolet toisen polven maahanmuuttajista saa suoritettua lukion tai ammattikoulun loppuun, Mia Halonen kertoo.

Minusta alle puolet on huomattavasti suurempi ja paljon iskevämpi luku kuin 25%.

Opettaja-lehti ei kerro mikä on Mia Halosen ja Johanna Lasosen lähde, mutta kun he ovat ihan kirjan tehneet aiheesta

Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisemassa kirjassa Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä tarkastellaan monikulttuurisuutta ja siihen liittyviä ilmiöitä. Kirjan toimittajat Johanna Lasonen ja Mia Halonen toteavat, että ihmisten tapojen ja ulkonäön erilaisuus vaikuttaa muun muassa maahanmuuttajien työllistymiseen.

niin kai heillä jotain kovaa dataa on esittää väitteen perustaksi.

En todellakaan epäile väitteen todenperäisyyttä. Ja pidän lukua järkyttävän suurena.

Mutta kuten aina median kanssa askarrellessa, olen ymmälläni.

Opetushallituksen mukaan vain 75% maahanmuuttajanuorista jatkaa toisen asteen opintoihin. Lasonen-Halosen mukaan alle 50% maahanmuuttajanuorista valmistuu oppilaitoksestaan.

Olen aina vähän pihalla matematiikasta, mutta minua kiinnostaisi kovasti kuulla tarkoitetaanko nyt alle 50%:ä KAIKISTA maahanmuuttajanuorista vai alle 50%:ä JATKO-OPINTOIHIN PÄÄSSEISTÄ maahanmuuttajanuorista. Toisin sanoen, valmistuuko toisen asteen oppilaitoksista vähän alle 50% vai vähän alle 37,5% kaikista maahanmuuttajanuorista.

Edelleenkin olen enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan mikä mahtaa olla juuri tämän tutkijakaksikon tulkinta "maahanmuuttajasta". Vastatullut vai pelkästään -taustainen? Vaivaako koulutuksen katkeaminen (ja sitä väistämättä seuraava syrjäytyminen jos nyt ei elämästä niin ainakin työelämästä) ja täysin ennustettava loppuelämä veronmaksajien elättinä siis 37,5-50%:a niistä nuorista jotka aloittavat koulunsa kesken ja ilman kielitaitoa, vai ovatko luvuissa mukana ne uussuomalaiset jotka ovat ihan yhtä suomalaisia kuin me kanta-astujatkin, mutta silti ainutlaatuisen ihmeellisen erilaisia.

Paljon jää auki. Onneksi "joka neljäs" ja "alle puolet" ovat iskeviä ja päähän tarttuvia lukuja joita on hyvä heitellä, kun etsitään syitä siihen miksi maahanmuuttajilla on niin vaikeaa Suomessa.

Me emme tee tarpeeksi heidän hyväkseen. Siksi alle puolet jne.







Mutta eipä hätää! Halosen-Lasosen kirja kädessämme voimme matkata kohti parempaa tulevaisuutta. Tässä makupaloja Opettajan artikkelista. Teos on varmasti silkkaa rautaa ja täyttä asiaa:

Avainsanana monikulttuurisuuden hyväksymisessä ja ymmärtämisessä on kulttuurienvälinen osaaminen, joka perustuu avoimeen vuorovaikutukseen eri kulttuurien ja ihmisten välillä.

Tämä on todella hienosti sanottu. Käytännön sovellukset ovat varmasti aivan nurkan takana.

Erilaisuudesta voimaa

Kulttuurienvälisen osaamisen kehittämisessä lähtökohtana on monikulttuurisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen.

– On tunnustettava ihmisten eri- ja monikielisyys, kulttuuritausta ja kaikesta erilaisuudesta syntyvä osaaminen, Lasonen toteaa.

Erilaisuudesta syntyvä osaaminen. Joo, sitä mä haluan. Mulle yks tuollainen, kiitos, ja paljon kastiketta. Muuten tarttuu pahasti kurkkuun.


Edit: täältä voi lukea taas jotain ihan muuta näistä prosenteista. Opetushallituksen vastaus ihmettelyyni kantaväestön nuorten koulupaikatta jäämisestä tai pois jäämisestä näyttäisi olevan 5,5%, mikä suhteutettuna koko ikäluokkaan on valtav määrä potentiaalisia syrjäytyjiä. Mutta maahanmuuttajista - mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - OpH sanoo... 15,4%, täsmennettynä että kyse on EU:n ulkopuolisten maiden ensimmäisen polven mamuista.

Kun kantaväestöstä jätti hakematta toisen asteen koulutukseen, jäi sen ulkopuolelle tai keskeytti sen varhaisessa vaiheessa 5,5 prosenttia opiskelijoista, vastaava osuus EU-maiden ulkopuolelta tulleilla ensimmäisen polven muuttajilla oli 15,4 prosenttia.

Kuka osaa prosentit? Jos ensimmäisen polven maahanmuuttajista dropoutteja on 15,4% ja "maahanmuuttajista" yleensä 25%, minusta näyttää että luvuissa on jotain mätää.

Kotoutuminen, maahanmuutto ja koulun kantokyky: Suomen Kuvalehti 19.2.2009

Millaisia ohjeita voisin antaa henkilölle joka on tulossa tekemään lehteen juttua yläasteelta?

Ne joiden omat lapset eivät ole teini-ikäisiä tai jotka eivät ole töissä teini-ikäisten kanssa kokevat teini-ikäiset hyvin eri tavalla kuin me jotka olemme heidän kanssaan tekemisissä joka päivä. Opettajana unohtuu helposti että ne pikku pirpanat jotka me tunnemme hädin tuskin vaipoista päässeinä, pohjattoman lapsellisina ja epävarmoina tenavina, näyttävät ulkopuolisen silmiin uhkaavalta, rähisevältä, syljeskelevältä möykkälaumalta. Kaksimetrinen tai satakiloinen teinikin on silti vain lapsi. Naamalävistetty tai itseään viiltelevä tai aineriippuvainen tai nuorisorikollinen tai ihan mikä vain, lapsia siitä huolimatta. Mutta joidenkin silmissä aina samoja mummonpotkijoita. Voi kuinka kaikki rakastavatkaan vihata teinejä! Ja juuri siksi heitä pitäisi rakastaa.

Itse pyrin kirjoituksissani kritisoimaan joitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta älköön kukaan väittäkö että kritisoisin lapsia ja nuoria. Kuten olen toisaalla todennut, lapsi ja nuori on (ainakin tiettyyn ikään asti) itse se joka on vähiten syypää aiheuttamiinsa ongelmiin. Missä kohtaa kehitystä ympäristötekijät ja vapaa tahto vaihtavat paikkaa on kiistanalaista, ja yksilöllistä. Maahanmuuttajalapsi ei ole huonon maahanmuuttopolitiikan syyllinen vaan uhri, siinä missä me kaikki muutkin.

Vastatakseni omaan kysymykseeni: paras lähestymismetodi olisi varata aikaa koko vuosi. Totutella meluun, tapoihin ja nuorten tapaan olla. Mennä sisään maailmaan josta kirjoittaa, jättää pois pintakerros ja keskittyä ilmiöihin, ei niiden ilmiasuun.

Tämä pohdinta siksi että Leena Sharma, internetistä tuttu toimittaja (yksi ja kaksi), on tehnyt Suomen Kuvalehteen jutun Myllypuron yläasteesta (joka kirjoitetaan yhteen, siis yläaste, ei ylä-aste, kuten SK:n kannessa...)

Hän on viettänyt viikon koulussa havainnoiden ja haastatellen. Erityinen mauste keitoksessa on että kyseessä on Sharman oma entinen koulu, josta hänellä on huonoja muistoja.

Tässä on oiva paikka iskeä jos haluaa kritisoida kirjoitusta ja sen objektiivisuutta. Voidaan syyllistää toimittajaa liiasta omakohtaisuudesta, revanssin hakemisesta, puhdistautumisesta, epäkypsyydestä... En halua ottaa kantaa jutussa esiintyneiden oppilaiden henkilöön tai käytökseen - uskon että Sharma kertoo sen minkä näki ja koki. Sellainen pikkuasia kannattaa kuitenkin muistaa että nuori ei ole oikeastaan koskaan normaalissa tilassa. Yhden päivän, viikon tai vuodenkaan perusteella ei pitäisi tehdä analyysia, ja toivon että jutussa naamalla ja (toivottavasti) keksityillä nimillä esiintyvät kauhukabinetin asukkaat jätetään rauhaan. Olen heidän puolestaan pahoillaan. Ehkä asiaa olisi palvellut paremmin pelkkä monikulttuuri/maahanmuutto-angle. Siitäkin nimittäin riittää kerrottavaa.

On muuten ihan mahdollista että Suomen Kuvalehti kuulee vielä oppilaiden vanhemmista.

Mielestäni jutussa on selkeästi erillään nähtävissä kaksi juonnetta - toisaalta omakohtainen muistelo ja vertailu, toisaalta monikulttuurisen koulun arjen havainnointi ja analyysi. Koulumuistelot ja teinien kauhistelun voi sivuuttaa ja keskittyä asiaan.

Ainakin nettiversiossa SK:n ja Sharman artikkeli lähtee liikkeelle asialinjalla: nettisivuilla alustuksena itse juttuun toimii koulun entisen rehtorin haastattelu. Myös pääjuttu rakentuu monikulttuurisuus- ja maahanmuutto-osiltaan koulun henkilökunnan haastatteluiden ympärille.

Iso Huom: mikään ei takaa että mediassa julkaistu mielipide vastaisi tarkalleen sitä mitä haastateltava on sanonut tai tarkoittanut. Nojaudun jatkossa vain toimittajan tulkintaan sanotusta. Tämän tason julkisuus saa takuuvarmasti aikaan reaktioita, jos haastatellut tuntevat tulleensa väärin tulkituiksi.

Kuten niin monessa muussakin asiassa poliittisen korrektiuden riivaamassa moku/mamu-keskustelussa joudun toteamaan: tämä ei ollut vielä tässä.

Tässä haastatteluosuus:

Itähelsinkiläisen Myllypuron yläasteen oppilaista kolmannes on maahanmuuttajataustaisia.

Koulusta viime vuonna eläkkeelle jäänyt rehtori Anneli Luotonen ratkoi monikulttuurisuuden ongelmia ansiokkaasti vuosikausien ajan. Presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle vuonna 2005 Arjen turvaaja -palkinnon, ja vuoden myllypurolaiseksi hänet valittiin 2007.

Luotonen on julkisissa puheenvuoroissaan muistuttanut kerta toisensa jälkeen, että päättäjien on nyt viimeinen hetki herätä tajuamaan Itä-Helsingin koulujen erityisasema. Ja että pelkillä opetuksen keinoilla ei maahanmuuttajien kotoutumisen haasteita voida ratkaista.

"Sekä opettajat että oppilaat ovat kovassa paineessa, he joutuvat venymään liikaa", Luotonen pohtii. Hän yritti pitkään ajaa yhteistyötä eri hallinnonalojen kesken - laihoin tuloksin.

"Koulu kulkee omassa putkessaan, sosiaalitoimi omassaan, lastensuojelu omassaan. Yritin maahanmuuttajien kohdalla saada eri toimijat työskentelemään yhdessä. Mutta en saanut mitään aikaiseksi. Lastensuojelu ja sosiaalitoimi ovat liian ylikuormitettuja, henkilökunta vaihtui siellä puolen vuoden välein."

Luotonen ei usko, että koulutuksen resurssit jatkossa juurikaan lisääntyvät. Kestääkö koulusysteemi tällaisessa tilanteessa maahanmuuttajin määrän kasvun?

"Vaikea kysymys. Myllypuron yläaste on kestänyt toistaiseksi, koska valtaosa opettajakunnasta suhtautuu tilanteeseen positiivisesti. Tiedän, että tämä ei ole itsestään selvää. Jos opettaja joutuu opettamaan hyvin eritasoisia oppilaita, se aiheuttaa hänessä ymmärrettävää ahdistusta ja vastustusta, että kuinka paljon oikein vaaditaan."

Monet maahanmuuttajat tarvitsisivat Luotosen mielestä aikalisän, mahdollisuuden käydä peruskoulua hieman kauemmin.

"Koulu on ainoa paikka, jossa yhteiskunta pitää kiinni kaikista lapsista. Jos he liukuvat sieltä pois, missä heidät saadaan kiinni? Ei missään. Muualla maailmassa on nähty, mitä tapahtuu joutilaille nuorille miehille, jotka kokevat itsensä syrjityiksi. Jos he eivät ole mukana yhteiskuntaa tukevassa toiminnassa,
he ovat mukana sellaisessa toiminnassa, joka ei ole yhteiskunnan mieleen."

Luotosen esikuva oli ruotsalainen Rinkebyn koulu.

"Siellä lähdettiin liikkeelle todella hirveässä tilanteessa: koulu oli poltettu, ja koko lähiö oli räjähtämispisteessä. Uusi rehtori palkkasi talousjohtajan ja sosiaalitoimen ihmisiä, ja tuloksia syntyi heti."

"Mutta suomalainen yhteiskunta ei ole tällaiseen yhteistyöhön valmis. Sittenkö vasta on pakko suostua, kun katastrofi on ovella, kun koko kaupunki pelkää, että joku paikka räjähtää käsiin?"

Luotosen vastaus "kestänyt toistaiseksi" vastaa täysin omaa näkemystäni. Kysymys kuuluukin kuinka paljon lisää kestetään. Tämä on oikeastaan koko blogini olemassaolon syy. Oma näkemykseni on ettei sosiaalista maahanmuuttoa (siis juuri sitä joka pitää sopeutTAA, kotoutTAA ja asutTAA sen sijaan että se sopeutuisi, kotoutuisi ja asuttuisi itse) ei tarvita lisää yhtä ainutta päätä.

Luotonen kertoo myös mistä pärjääminen on revitty: opettajan selkänahasta. Niin kauan kuin motivoituneita ja osaavia ihmisiä riittää, ruuvia voidaan kiristää. Mutta eikös lehdissä ole annettu ymmärtää että opettajankin mitta tulee täyteen?

Merkillepantava asia Luotosen lausunnossa on että samaan ongelmaan sisällytetään myös kantaväestön pahoinvoiva ja syrjäytyvä nuoriso. Maahanmuuttokriittinen lukija saattaa jättää tämän asian huomaamatta, ja rassismia!-kiljuja myös. Kyse EI siis ole vain maahanmuuttajista.

Rinkeby mainitaan rohkaisevana esimerkkinä. Rinkebyn koulusta olen maininnut ennenkin että sen menestystarina on kovin suhteellista laatua. Kertauksen vuoksi: rehtori Börje Ehrstrand todellakin sai syliinsä säkin räjähdysherkkää ongelmajätettä ja käänsi tilanteen paremmaksi. Ollaan silti kaukana hyvästä tai edes hyväksyttävästä tasosta. Rinkebyskolan loistaa erikoisluokillaan joihin hakeudutaan
koulupiirin ulkopuoleltakin, mutta samaan aikaan puolet koulun tavallisista oppilaista jää vaille jatko-opiskelukelpoisuutta.

Voidaan kysyä miten hyvä vertailukohta Rinkeby on. Epäilemättä koululla on toimivat käytänteet joilla yhteistyötä maahanmuuttajaperheiden kanssa YRITETÄÄN hoitaa. Epäilemättä tulokset ovat rohkaisevia Rinkebyn viitekehyksessä. Mutta jos rohkaisevana pidetään sitä että koulu EI pala, lähiössä EI mellakoida, paikka EI ole kauttaaltaan sotkettu ja tuhottu... Se taso jota Rinkebyskolan lähestyy alapuolelta on vielä hyvän matkaa matalammalla kuin meidän "ongelmakouluillamme." Rinkebystä voidaan oppia jotain, mutta kuten sanottua, parasta on pyrkiä tilanteeseen jossa Rinkebyn oppeja ei tarvita.

Itse lehdessä julkaistu artikkeli (osin):

Koulu on kulttuurien sulatusuuni: muuta kuin suomea puhuu äidinkielenään reilu kolmannes oppilasta.

Kielten ja kanssallisuuksien lukumäärä on olennainen osa monikulttuurisuuden numero- ja sanamagiaa. Monesti kuulemme miten on hienoa ja tavoiteltavaa että kaupunkikuvassa näkyy ja kuuluu maailman kielten ja värien kirjo. Monen kymmenen kielen koulu on jotain uskomattoman hienoa.

Todellisuus: mitä useampi kieli, sitä enemmän ongelmia. Asian rikastava (positiivisessa mielessä) vaikutus on jäänyt itselleni totaaliseksi mysteeriksi.

Helsingissä [maahanmuuttajien valmistavia]luokkia on kolmekymmentä, hiljattain perustettiin kolme uutta. Valtosen mielestä yksi valmistava luokka on Myllypuron yläasteelle sopiva määrä. ”Sen verran oppilaita pystymme integroimaan. Suurempia määriä emme.”

Myllypuron koulu on pieni. On siinä ja siinä kuinka niin pieni koulu pystyy selviytymään edes yhdestä valmistavasta luokasta. En nyt tarkoita että valmistavien luokkien porukasta olisi sinänsä suoraa vaivaa (muuten kuin opetuksen järjestämisen ja mahdollisten, rikastavien kulttuurierojen setviminen ja ne satunnaiset järjestyshäiriöt) vaan sitä hetkeä kun valmistavan luokan oppilaat "integroidaan" tavalliseen koululuokkaan. Yhden vuoden opiskelun jälkeen, tavalliseen suomalaiseen yläasteen ryhmään.

Aivan. Eihän siinä aina hyvin käy.

Venäjä, Viro, Gambia, Somalia, Nepal, Tšetšenia. Valmistavan luokan oppilaat ovat muuttaneet Suomeen kaikista maailman kolkista. Valtaosa heistä aloitti syksyllä, mutta uusin tulokas saapui Tartosta vasta edellisellä viikolla. Itse asiassa joululoman jälkeen ryhmään on liittynyt joka viikko uusi oppilas. Se on valmistavan luokan arkea. Tällä hetkellä tilanne on hyvä: kaikki oppilaat puhuvat vähintään auttavasti englantia tai suomea. Yhteinen kieli opettajan kanssa löytyy. Sellaisiakin aikoja on ollut, jolloin kommunikoinnin välineiksi on pitänyt ottaa käsimerkit ja muut luovat ratkaisut.

Merkit ovat sellaiset että luoville ratkaisuille on kasvava kysyntä. Ankkurien laahaamisen ääni kovenee päivä päivältä. Paine iskee Helsingin ja Turun köyhille asuinalueille, esimerkiksi juuri Myllypuroon.

Miten suu laitetaan kun kaupunki ilmoittaa perustavansa kouluun sen toisen valmistavan luokan? Kuntatalouden kurjistuessa yksittäisen toimipisteen odotetaan joustavan ja mukautuvan, koska "johonkinhan ne maahanmuuttajat on saatava mahtumaan. Se että vaikkapa nyt vastaanottokeskuksissa lojuvat 2000 eivät kelpaa yhdellekään kunnalle tarkoittaa että heille tehdään tilaa jonnekin. Tarvittaessa lain voimalla.

Tästähän koko ylhäältä johdetussa ja johdatellussa maahanmuuttopolitiikassa onkin ollut kysymys: niiden joita asia koskee oletetaan joustavan ja mukautuvan.

Jos asut köyhällä alueella tai peräti kaupungin vuokrajonossa, sopeudut ja mukaudut, koska et muuta voi.

Maahanmuuttajataustaisten nuorten välillä on huimia eroja. Niin huimia, että kaikkien ei-alkuperäissuomalaisten niputtaminen samaan joukkoon tuntuu väkivaltaiselta. Oppilaanohjaaja Tiina Valtonen nimeää kolme ryhmää: aina Suomessa asuneet, ne jotka ovat tulleet tänne ala-asteiässä ja vanhimmat, jotka saapuvat suoraan yläasteelle. Osa yläasteikäisistä maahanmuuttajista on luku- ja kirjoitustaidottomia. Osa ei ole käynyt lähtömaassaan päivääkään koulua, tai korkeintaan koraanikoulun. Näille oppilaille vuodet yläasteella eivät mitenkään riitä vaikkapa lukioon siirtymiseen. Toisaalta taas ala-asteikäisten ryhmästä nousee Valtosen mukaan joskus ”koko koulun parhaita oppilaita”.
Valmistavat luokat Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa pullistelevat
oppilaita, ja tulijoita on koko ajan lisää.

Tästä aiheesta minulla on jo kokonainen kirjoitus.

Ilman kielitaitoa ei yksikään maahanmuuttaja pötki pitkälle.
Opetushallituksen verkkosivuilla todetaan: ”Perusopetuksessa maahanmuuttajaoppilaat opiskelevat suomea ’suomi toisena kielenä’ -oppimäärän mukaan, joka eroaa tavoitteiltaan suomea äidinkielenään opiskelevien oppilaiden opetuksesta. Suomen kielen opetus ei rajoitu vain oppiaineen opiskeluun, vaan koko koulussa annettava opetus tukee sitä.”


Äidinkielen opettajat Katriina Rapatti ja Anni Sissonen vetävät suomi toisena kielenä-ryhmiä (S2). Heidän mielestään on kyseenalaista, kuinka paljon ”koko koulussa annettava opetus” oikeasti tukee S2-oppilaiden kehitystä. ”Reaaliaineet ja oppikirjojen tekstit ovat liian vaikeita valmistavasta luokasta tulevalle oppilaalle. Hän saattaa ymmärtää vain 20 prosenttia opetuksesta. Koevastauksista selviää, ettei oppilas ole ymmärtänyt kysymyksiä”, Rapatti pohtii.
”Muiden aineiden ja S2-opetuksen välillä pitäisi olla enemmän vuorovaikutusta”,
sanoo Sissonen.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja paljastava kommentti. Koulu jossa on paljon maahanmuuttajia muuttuu väkisinkin maahanmuuttajakouluksi, jossa asioita tehdään maahanmuuttajien ehdoilla ja hyväksi. Prosessi on niin vääjäämätön, että jopa opettajat itse alkavat tuntea riittämättömyyden painetta. Reaktio voi olla kuten yllä kuvailtu: meidänhän pitää tehdä enemmän maahanmuuttajiemme hyväksi! Jopa muuttaa opetuksen sisältöä vastaamaan paremmin maahanmuuttajien tarpeisiin!

Ihan tosi, tytöt. Mitä voivimme tehdä sellaisen oppilaan hyväksi joka tulee yläasteelle ilman luku- ja kirjoitustaitoa? Mille mutkalle koulun pitää taipua että tulokkaat pääsevät taatusti tasaveroisiksi muiden kanssa?

Loppujen lopuksi ainoa tapa taata maahanmuuttajille tasavertainen kohtelu koululaitoksessa on luoda jokaiselle kieliryhmälle oma rinnakkainen järjestelmä rajattomine tukiresursseineen. Täydellisessä maailmassa raha tähän tulisi taikaseinästä. Reaalimaailmassa ihmiset saavat kenkää töistä ja verotuotto alenee. Mutta jos kylmät talouden lait eivät tulisi vastaan, ei olisi mitään (poliittisesti korrektia) syytä kieltää maahanmuuttajilta tämä ihmisoikeuteen verrattava etuus.

Tämä hämmentävä ajatuskulku valaisee aktiivisen monikulttuuristamisen vaikutusta yhteiskunnassamme paremmin kuin moniliuskainen analyysi. Meitä ohjelmoidaan.

Eräs kahdeksannen luokan maahanmuuttajaoppilas oli kysynyt Rapatilta historian tunnin jälkeen, mitä eroa on sillä, että Ranska voitti ja että Ranska voitettiin. Toinen taas ihmetteli, että mikä se aatelisto oikein on, joku paikkako.

Pystyn enempiä miettimättä osoittamaan kymmeniä oppilaita joilla ei ole aateliston merkityksestä harmainta aavistustakaan. Samoin aikuisista. Esimerkki ei kuvaa yhtikäs mitään. Suomen kielen sijamuotojen moninaisuus taas on sinänsä validi ongelma, mutta millä ihmeellä me muokkaamme ummikosta peruskoulukelpoisen yhden vuoden opiskelun jälkeen? Vajaakielisten integrointi on valtaisa ongelma, paljon suurempi kuin miltä ne Helsingin kolmisenkymmentä pienluokkaa numeroiden valossa vaikuttavat.

Eikä kieliongelma lopu peruskouluun. Ylemmällä tasolla on uudet, isommat ongelmat.

Ratkaisu? Vähemmän maahanmuuttoa, tai vain maahanmuuttoa joka tuo resurssit tullessaan - koulunkäyntitaidot, kodin tuen, hyvät tulot (joilla katetaan oma ja lasten riittävän laajat ja tasokkaat kieliopinnot) sekä aktiivisuuden omissa ja yhteiskunnallisissa asioissa. Kaikki ominaisuuksia jotka tulevat hyvätuloisen työperäisen ihmisen mukana luonnostaan - näillä IT-guruilla ja muilla huippuasiantuntijoillahan meille monuikulttuuria ja maahanmuuttoa myydään - ja jotka puuttuvat sosiaaliselta maahanmuuttajalta (eli turvapaikanhakijalta) todennäköisesti kokonaan.

Sissosen mielestä tilanne on Myllypurossa kuitenkin hyvä moniin muihin kouluihin verrattuna, sillä ryhmät ovat pieniä. Pienet luokkakoot ovat koulun vahvuus.

”On aivan eri asia, että luokalla on seitsemän oppilasta kuin jos heitä on 25.”

Pienet luokkakoot järjestetään rahalla. Rahaa saa positiivisen diskriminaation kautta, eli olemalla kyllin ongelmainen alue ja koulu (köyhyyttä + maahanmuuttoa). Tämähän ei ole tavoiteltava asiaintila, mutta resurssia sillä kyllä saa.

Vähän kuin sytyttäisi talon palamaan että palokunta tulisi kastelemaan nurmikon.

Näiden havaintojen jälkeen voisi kuvitella, että kansankynttilät suhtautuvat kriittisesti maahanmuuttajaväestön määrän kasvattamiseen.
Mutta mitä vielä: Rapatin ja Sissosen mielestä maahanmuuttajat ovat rikkaus, heitä on ajateltava voimavarana, suomalainen ”yksi kieli ja yksi kansa” -ajattelutapa ei ole terve ja monikulttuurisuus tuo tuulahduksia maailmalta. ”Opetuksen keinoin voidaan auttaa maahanmuuttajien kotoutumista”, Rapatti vakuuttaa. ”Kaikkia keinoja ei ole vielä kokeiltu.”

Viittaan yllämainittuihin luoviin ratkaisuihin. Niiden aika tulee vielä. Millä ne maksetaan, se onkin mielenkiintoinen kysymys. Maahanmuuttaja voimavarana on kuin sähkö: sitä tulee töpselistä rajattomasti, mutta siitä saa maksaa.

Haluaisin kyllä kuulla miksi yksi kieli ja kansa ei ole terve ajattelutapa. Paremminhan sillä on pärjätty kuin monella muulla versiolla. Ja monikulttuurin tuulahduksista en viitsi edes aloittaa.

Erityisopettaja Ulla Hukka pohtii maahanmuuttoa koulun näkökulmasta, mutta myös laajemmin. ”Maahanmuuttajia käsitellään suomalaisessa poliittisessa keskustelussa kovin varovasti. Ei uskalleta sanoa suoraan mitään, pelätään rasistileimaa. Vaikka meillä olisi vielä mahdollisuus välttää muualla tapahtuneet virheet, kuten gettoutuminen.” Hukan mielestä Myllypuron koulu toimii äärirajoilla. ”Jos halutaan oikeasti integroida nämä nuoret yhteiskuntaan, ulijamääriä ei voi tästä kasvattaa.” Paljon aikaa maailmalla viettänyt Hukka muistuttaa, että vaikka Suomeen otettaisiin joka vuosi kymmeniä tuhansia pakolaisia, maailman ongelmat eivät sillä ratkeaisi. ”Onko määrä ainoa arvo?” hän kysyy.

Allekirjoitan joka sanan. Viisainta puhetta mitä olen lukenut pitkään aikaan Hommafoorumin ulkopuolella.

Jotkut vanhemmat pelkäävät, että Myllypuron tapaisissa kouluissa suomalaisoppilaat eivät saa riittävän hyvää opetusta, koska opettajien aika menee kielitaidottomien maahanmuuttajien auttamiseen. Onkohan peloissa perää? Hukka opettaa itse vain pieniä erityisryhmiä, joten hän siirtää vastausvuoron toisessa
päässä pöytää istuvalle historianopettaja Elina Ojalalle.
”Onhan niissä”, Ojala vastaa lyhyen harkinnan jälkeen. ”Olisi itsepetosta väittää, että oppilaat saavat täällä yhtä hyvää reaaliaineopetusta kuin jossain eriluonteisessa koulussa.”
”Olen miettinyt tätä asiaa paljon. Kuinka alas opetusta voi viedä, että se on vielä kelvollista.” Ojala on tullut siihen tulokseen, että niin kauan kun hän olisi valmis tuomaan omat lapsensa Myllypuroon opiskelemaan, opetus täyttää riittävät kriteerit. Toistaiseksi näin on.

Toistaiseksi. Muuten tämäkin puheenvuoro oli täyttä asiaa. Haastateltu oli muuten toinen kirjoittajista jotka vastasivat Talibbosen aivoripuliin Hesarin yleisönosastolla.

Jotenkin sen vain aistii kun joku puhuu asiasta josta tietääkin jotain. Se on virkistävää.

Opetushallituksen Maahanmuuttajaoppilaat ja koulutus -tutkimuksessa viime vuodelta todetaan, että jopa neljäsosa maahanmuuttajista jää ilman toisen asteen koulutusta. Suurimmassa putoamisvaarassa ovat EU-maiden ulkopuolelta tulevat ensimmäisen polven maahanmuuttajat, joiden riski on kantaväestöön verrattuna yli kolminkertainen. Naisoppilailla jopa nelin- tai viisinkertainen.

Tämäkin havainto on jo käsitelty toisaalla. Netti on nopea. Paperimedia tulee väistymään.

Tuoreimmat tiedot Myllypuron yläasteen oppilaiden sijoittumisesta jatko-opintoihin ovat vuodelta 2006. Koulun päättäneistä 57 oppilaasta 21 prosenttia ei jatkanut toisen asteen koulutukseen. Niistä jotka jatkoivat, siirtyi lukioon 37,8 prosenttia. Luvuissa ovat mukana kaikki yläasteen oppilaat, maahanmuuttajien sijoittumisesta ei ole erikseen tilastoja. Oppilaanohjaaja Tiina Valtonen toteaa,
että jatkosijoittumisessa on olennaista – jälleen kerran – kielitaito.
”Monet tarvitsevat yläasteen jälkeen aikalisän, esimerkiksi maahanmuuttajien kymppiluokan.”
”Peruskoulun jälkeen kaikille oppilaille löytyy koulutuspaikka, mutta on eri asia, pysyvätkö he niissä. Jos perhe tukee, pysyvät.”

Sanotaan nyt taas: mamujen pitäminen kärryillä maksaa rahaa. Samaa rahaa maksaisi suomalaistenkin nuorten pitäminen kärryillä. Ostetaanko isommat kärryt? Mistä rahat? Miten pulkan saa kääntymään, kun kyydissä on niin paljon porukkaa?

Pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino. Tämä on koulun tuoreen rehtorin Sinikka Saranpään tärkein viesti päättäjille. Tasapaino sen suhteen, kuinka paljon Suomeen otetaan ulkomaalaisia, mihin heidät sijoitetaan asumaan, missä he käyvät koulunsa...
”Nyt maahanmuuttajaoppilaat ovat keskittyneet tänne Itä-Helsinkiin, vaikka tasaisempi jako olisi kaikkien edun mukaista. Koulut, jotka pysyvät umpisuomalaisina, köyhtyvät myös. Eristäminen on yhtä vaarallista kuin keskittäminen.”

Kuka oikeasti pitää umpisuomalaista koulua köyhänä? Me eristämme, kun asutamme vääriin paikkoihin. Mikä olisi ratkaisu?

Saranpää aloitti Myllypurossa viime syksynä. Monet kollegat reagoivat hämmentyneesti: miksi ihmeessä sinne menet, eihän siellä ole kuin ongelmia, käytöshäiriöitä ja resurssipulaa. Ongelmia toki on, mutta on muutakin. Myllypuro ei ole pelkkiä kaupungin vuokratalokasarmeja tai laajaa julkisuutta saaneita myrkkymaita, joiden yltä taloja joudutaan purkamaan. ”Täällä on myös vaurasta omakotitaloaluetta. Koulun rakenteessa pitäisi näkyä, että täällä on kaikenlaista elämää”, Saranpää toteaa. Jos maahanmuuttajavolyymit lähivuosina selvästi kasvavat, mikä näyttää nykypolitiikan valossa todennäköiseltä, se tarkoittaa myös huomattavia taloudellisia satsauksia maahanmuuttajien koulunkäyntiin. Ja moneen muuhunkin asiaan.
”Jos lapset ovat kovin traumatisoituneita tai he ovat yläasteelle tullessaan luku-ja kirjoitustaidottomia, meidän järjestelmämme ei toimi. Ei riitä, että ollaan vuosi valmistavalla luokalla ja sitten integroidutaan yleisopetukseen.”
Oppilaat tarvitsevat muutakin tukea: sosiaalityöntekijöitä, lastensuojeluviranomaisia, nuorisopsykologeja. ”Opettaja ei voi ruveta traumoja hoitamaan, vaikka joutuukin niitä kohtaamaan”, Saranpää muistuttaa.

Tuota ongelmakenttää olen lähestynyt lähes kaikissa kouluaiheisissa bloggauksissani.

Onhan meillä ongelmia, mutta onneksi on myös rahaa. Eikun sitä rahaa ei ollutkaan. Tuohon nyt on turha lisätä yhtään mitään. I sit on your face, ei kun I rest my case.

Myllypuron yläaste
Oppilaita: 238
Muualla kuin Suomessa syntyneitä: 79
Muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia: 89
Eri äidinkieliä: 22
Opettajia: 24
Keskimääräinen opetusryhmän koko: 14 oppilasta

Islam ja sen vaatimat poikkeusjärjestelyt opetuksessa

Toisista kulttuureista saapuneiden maahanmuuttajien erityisasemasta ja -kohtelusta on liikkeellä paljon huhuja ja kuulopuheita. Haluan omalta osaltani hälventää luuloja ja lisätä tietoa. Joten voila: mustaa valkoisella siitä miten muslimioppilaiden erityisasema huomioidaan opetuksessa.

Kaikki lainaukset ovat suoraan Helsingin kaupungin ohjeistuksesta. Vastaukset ovat siis niitä samoja mitkä jokainen veronmaksaja saisi Opetusvirastosta kysyessään. Nämä eivät ole mitään kuviteltuja tilanteita vaan autenttisista kulttuurikohtaamisista syntyneitä käytännön ratkaisuja kulttuurieroihin jotka tekevät maastamme rikkaamman.

Sanat "useimmat muslimit" esiintyvät tekstissä usein. En halua ottaa tässä tekstissä kantaa minkään ilmiön kokoon tai ongelmallisuuten an sich.

Uskon että lukija löytää punaisen langan ilman johdattelua.


Linjausten perusteista:

Peruskoulussa olevat oppilaat osallistuvat perusopetukseen, jolle puitteet
antaa Perusopetuslaki ja -asetus. Lain 11 § sisältää luettelon perusopetuksen oppiaineista. Tässä luettelossa ovat musiikki, liikunta ja kuvataide, aineet joiden opetukseen osallistumisesta joudutaan joskus kouluissa neuvottelemaan.

Peruskoulussa opiskelevan oppilaan tulee osallistua perusopetukseen. Perusopetuslain 18 §:n mukaan oppilaan opetus voidaan järjestää osittain toisin, jos
(1) oppilaalla katsotaan joltakin osin jo ennestään olevan perusopetuksen
oppimäärää vastaavat tiedot;
(2) perusopetuksen oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle olosuhteet ja
aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta;
(3) se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.

Näin laki ei tunne mahdollisuutta olla osallistumatta perusopetukseen
uskonnollisen tai eettisen vakaumuksen vuoksi. Oppiaineen suorittamisesta ristiriitatapauksissa on sovittava huoltajan kanssa ja koulu tarjoaa huoltajalle sellaiset eriyttävät ratkaisut, jotka koulun arjessa ovat mahdollisia. Näin ratkaisu jää koulun tehtäväksi.

Opetusvirasto suosittelee, että "koulu voi noudattaa joustavia opetusjärjestelyjä ja eriyttää opetusta", mutta tässä pitää ottaa huomioon vastuu- ja turvallisuuskysymykset sekä opetussuunnitelma ja oppilaiden tasavertaisuus opetusjärjestelyjä tehtäessä.

Tasavertaisuudesta:

Oppilaiden välinen tasavertaisuus pitää ottaa huomioon eriyttävissä ratkaisuissa. Jos joku oppilas korvaa tietyn aihealueen toisenlaisilla opinnoilla, pitäisi työmäärän olla suurin piirtein vastaava kuin on työmäärä perusopetuksessa (eli luokassa työskentelevien). Oppilaiden välille syntyy helposti hankauksia, jos he kokevat, että joku saa tehdä jotain muuta tai vastaavasti, jos eriytetty oppilas kokee joutuvansa tekemään liian paljon. Eriyttämisessä kannattaa muistaa se, että vastaavia ratkaisuja on tehty ja tehdään koulussa monesta muustakin syystä. Opettajan työmäärä ei saisi olla kohtuuton, kun hän laatii korvaavia tehtäviä.

Musiikki:

Suurin osa muslimihuoltajista suhtautuu neutraalisti musiikin opetukseen ja oppilaat osallistuvat aineen opetukseen ilman eriyttäviä toimia. Hengellisen musiikin suhteen opettajan täytyy noudattaa samoja periaatteita kuin kaikkien sellaisten oppilaiden suhteen, joilla on erilainen uskonnollinen vakaumus tai sellaista ei ole.

1. Oppilas ei voi soittaa eikä koskea soittimiin

Osa muslimiperheistä suhtautuu kriittisesti soittimiin. Soittamisen oppilas voi korvata esimerkiksi tutustumalla soittimiin ja niiden historiaan sekä käyttötapaan teoreettisesti. Hän voi tehdä esitelmän jostakin/joistakin soittimista jne. Muuten oppilas osallistuu musiikin teorian opiskeluun ja laulamiseen normaalilla tavalla.

2. Oppilas ei voi soittaa eikä laulaa

Osa perheistä ilmoittaa, ettei hyväksy musiikkia lainkaan. He perustavat tämän perimätietoon, jonka mukaan silkkiin pukeutuminen, vapaisiin sukupuolisuhteisiin houkutteleminen ja musiikki-instrumenttien soittaminen on profeetan mukaan tuomittavaa. Tällaisissa tapauksissa olemme vaatineet, että oppilas tekee musiikin teorian tehtävät, jotka opettaja antaa (esim. soittimiin ja niiden käyttötapaan tutustuminen, eri kansojen musiikkiperinteeseen tutustuminen kirjoista, esitelmät säveltäjistä ja musiikilliseen sanastoon tutustuminen). Ääritapauksessa laulun voi korvata resitoimalla Koraania opettajalle ja musiikin kuuntelun kuuntelemalla Koraania korvalappustereoilla joko musiikkiluokassa tai sen välittömässä läheisyydessä. Huoltajalle pitää korostaa, että musiikkia opettava opettaja on vastuussa kaikista ryhmän oppilaista ao. tunnin aikana ja siksi oppilaan oleskelu musiikkiluokassa tai sen välittömässä läheisyydessä on välttämätöntä. Jos tämä tuottaa oppilaalle vaikeuksia, on mahdollista pyytää huoltajaa kouluun oppilasta valvomaan. Näin on menetelty eräässä tapauksessa, kun oppilas ei pystynyt keskittymään luokan edessä olevassa tilassa.

Kuvataide:

Jotkut muslimit katsovat, että ihmisen tai muun elävän olennon kuvaaminen tai muovaileminen ei ole sallittua. Osalle kielletty on vain ihmishahmo, osalle myös eläimet. Suurin osa muslimeista hyväksyy kaiken kuvaamisen, koska on kyse opetustarkoituksesta. Jos asiasta aiheutuu kuvataidetunneilla tai muilla oppitunneilla pulmia, perheelle kannattaa tähdentää kuvan ja visuaalisuuden merkitystä opetuksessa yleensä ja kuvallisen ilmaisun liittymistä mm. opetuksen eheyttämiseen. Huoltajalle kannattaa siis korostaa, että kuvallinen ilmaisu liittyy paitsi itse kuvataiteeseen, myös monen muunkin oppiaineen opetukseen.

Jos elävän olennon kuvaaminen piirtämällä tai maalaamalla on huoltajan mielestä ehdottomasti kiellettyä, voidaan näissä ääritapauksissa antaa oppilaille muita aiheita. Arviointia suorittavan opettajan on tällöin päätettävä, onko tiettyjen osa-alueiden sisältö kuvataiteen opetussuunnitelmassa korvattavissa ja miten tämä vaikuttaa arviointiin.

Liikunta:

Alemmilla vuosiluokilla tyttöjen ja poikien sekaryhmät eivät aiheuta ongelmia eikä niitä ole tullut paljon 5. tai 6. vuosiluokillakaan, jos koulussa on ollut sekaryhmiä. Huoltajalle kannattaa selvittää, mitä liikuntatunneilla tehdään ja miten suihkussa käyminen ja pukeutuminen on järjestetty. Suihkussa käymisessä voi muslimioppilaiden kohdalla joustaa niin, että he pääsevät tunnilta suihkuun hieman muita aikaisemmin. Joissakin kouluissa muslimioppilaat ovat saaneet käyttää erillistä suihkukoppia, jos sellainen koulussa on ollut.

Musiikkiliikunta on ollut joidenkin muslimihuoltajien mielestä ongelmallista, koska he katsovat tietynlaisen musiikin tanssimusiikiksi. On huoltajia, joiden mielestä Fröbelin palikat –yhtye ja Los Ketchup, Tiputanssi tms. ovat muslimioppilaille sopimatonta musiikkia liikuntatunneilla. Huoltajille kannattaa selvittää, missä tarkoituksessa musiikkia liikunnassa käytetään.
Jos huoltaja ehdottomasti kieltää oppilaan osallistumisen musiikkiliikuntaan, ovat voimassa samat pelisäännöt kuin muidenkin taito- ja taideaineiden kohdalla. Eriyttäminen on mahdollista, mutta sen on tapahduttava niin, että liikuntaa opettava opettaja voi oppilasta valvoa ja että toiminta vastaa musiikkiliikuntaa liikunnan opetussuunnitelman puitteissa. Jos oppilas ei saa liikkua musiikin tahtiin, hän voi samaan aikaan tehdä omia harjoituksiaan salin peräosassa.

Vuosiluokilla 7-9 saattaa joillakin maahanmuuttajataustaisilla muslimitytöillä olla esteitä osallistua joihinkin harjoituksiin esim. kuntosalilla. Näissä tapauksissa tytöt osaavat itse selvittää opettajalle asian ja tilalle voi tarjota jotakin muuta toimintaa.

On sattunut tapauksia, jolloin maahanmuuttajataustainen huoltaja on kieltänyt luistelemisen sillä perusteella, että se aiheuttaa pysyviä vaurioita. Tässä auttaa asiallinen selvitys siitä, mitä vaikutuksia luistelemisella on ja mitä sillä ei ole. Joku huoltaja on saattanut nähdä televisiossa taitoluistelua ja liittää luisteluun vähän pukeutumisen. Tässäkin auttaa asiallinen selvitys.

Liikunnassa on pidettävä kiinni asiallisesta pukeutumisesta. Peittävä vaatetus ei estä ketään liikkumasta ja muslimien pukeutumissääntöjen puitteissa on mahdollista löytää itselleen kunnolliset jalkineet ja muut asusteet liikuntatunteja varten.

Uinti:

Huoltajille on selvitettävä, että Suomessa uinnin opetus on paitsi osa liikunnan opetusta myös elintärkeän kansalaistaidon opetusta. Jokainen huoltaja ymmärtää tämän, koska perheet matkustavat autolautoilla Ruotsiin ja Viroon. Yleensä nuorempien muslimioppilaiden kohdalla ei ole asiassa ongelmia, vaan he voivat osallista uinnin opetukseen. Poikien suhteen muslimihuoltajat ovat kokemusten mukaan väljempiä eikä vastaan ole tullut usein tilanteita, ettei muslimipoika olisi voinut osallistua uinnin opetukseen.

Muslimihuoltajat voivat olla huolissaan riisuutumisesta, suihkussa käymisestä ja saunomisesta uinnin yhteydessä. Nämä asiat voi sopia huoltajan kanssa niin, että ao. oppilas voi riisuutua yksin ja käydä suihkussa ja vaihtaa uima-asun hieman toisten oppilaiden jälkeen. Joillekin muslimityttöjen huoltajille on sopinut se, että tytöt ovat uineet pitkässä t–paidassa. Tämä on kuitenkin aina sovittava etukäteen uimahallin kanssa. Kaikki uimahallit eivät salli pitkiä t–paitaa uima-asuna.

Jos muslimioppilaan huoltaja kieltäytyy uinnin opetuksesta, neuvottelussa huoltajan kanssa on syytä korostaa, että uinti on osa liikunnanopetusta ja välttämätön kansalaistaito. Uimataitoa ei voi päättöarvioinnissa kompensoida millään muulla taidolla, jos oppilaalla on ollut mahdollisuus osallistua uinnin opetukseen. Uimataidon puuttuminen vaikuttaa liikunnan arvosanaan. Jos huoltaja kieltäytyy uinnin opetuksesta, on hänen kirjallisesti sitouduttava huolehtimaan uimataidon oppimisesta.Liikuntavirasto järjestää muslimilapsille uintikursseja.

Koulukohtaisesti voidaan sopia, että osallistuminen ao. kurssille voi korvata koulun järjestämän uinnin opetuksen. Tästä on kuitenkin oltava asianmukainen uinnin opettajan antama todistus.

Koulun juhlat:

Osa muslimioppilaiden huoltajista haluaa oppilaiden osallistuvan koulun kaikkiin juhliin. Osa huoltajista on itse mukana juhlissa. Kuitenkin suuri osa katsoo, että jouluun ja muihin kirkollisiin juhlapäiviin liittyvät juhlat eivät ole sopivia.

1. Joulujuhlat

Monessa koulussa uskonnollinen sisältö on siirretty joulujuhlasta kirkossa pidettävään tilaisuuteen. Jos näin on menetelty, voi huoltajalle kertoa asiasta ja antaa hänen tehdä päätös sen jälkeen.

Yksittäinen virsi tai joululaulu ei tee joulujuhlasta vielä uskonnollista tilaisuutta. Mutta jos juhlassa on selkeästi uskonnollisia aineksia, esim. jouluevankeliumi tai vastaava, on tästä syytä ilmoittaa huoltajille etukäteen. Tällöin vältytään jälkiselvittelyltä. Jotkut koulut ovat sisällyttäneet joulujuhlan uskonnollisen aineksen juhlan alkuosaan ja ilmoittaneet tämän huoltajille. Osa oppilaista on tullut juhlaan tämän osan jälkeen sovitun laulun aikana eikä tästä ole aiheutunut häiriötä.

Osa muslimihuoltajista kuitenkin katsoo, etteivät oppilaat voi missään tapauksessa osallistua joulujuhlaan. Hyviä kokemuksia on saatu, kun muslimioppilaille ja heidän huoltajilleen on järjestetty samaan aikaan joulujuhlan kanssa oma tilaisuus. Islamin opettaja on ollut mukana järjestelyissä. Osa muslimioppilaista on silloin osallistunut sekä joulujuhlaan että omaan tilaisuuteen huoltajan päätöksen mukaan. Jos koulussa ei ole resursseja järjestää tätä, oppilas jää varsinaisesta juhlasta pois. Tällöin voi yhteen luokkaan järjestää oppilaille jotakin toimintaa juhlan ajaksi etenkin silloin, kun todistusten jako tapahtuu joulujuhlan jälkeen.

2. Kevätjuhla ja suvivirsi

Kevätjuhla ei ole aiheuttanut juuri ongelmia, vaan yleensä kaikki oppilaat ovat siihen osallistuneet. Suvivirsi kuuluu suomalaiseen juhlaperinteeseen. Jos oppilaan huoltaja kuitenkin katsoo, että suvivirren sanat loukkaavat oppilaan vakaumusta, hän voi sopia, että oppilas jättäytyy juhlasta pois. On syytä välttää tilanne, että oppilas poistuu juhlasta kesken, kun suvivirsi alkaa. Tällaisia yksittäistapauksia on joissakin kouluissa ollut ja niitä on syytä välttää kertomalla huoltajalle, että suvivirsi on osa juhlaa.


3. Muut juhlat ja tilaisuudet

Yksittäinen virsi ei tee myöskään itsenäisyysjuhlasta uskonnollista, mutta jos oppilaan huoltaja katsoo, että virren laulaminen on vastoin oppilaan vakaumusta, kannattaa sopia, että oppilas jää pois juhlasta. Juhlasta kesken poistuva oppilas aiheuttaa enemmän hämminkiä.

Luokan pikkujouluista ja muista juhlista kannattaa tiedottaa koteihin, ettei niistä aiheudu epätietoisuutta. Monet huoltajat sallivat oppilaiden olla mukana luokan pikkujouluissa, jos sisältö on kulttuuripainotteinen tonttuleikkeineen ja lahjoineen. Osa huoltajista ei halua oppilaiden osallistuvan mihinkään jouluun liittyvään tilaisuuteen ja silloin on hyvä, että kotona tiedetään, milloin ao. tilaisuus luokassa on.


4. Juhlapäiviin liittyvä muu toiminta

Juhlapäiviin liittyy koulussa aina myös muuta toimintaa, kuten askartelua, käsityötä ja kuvataidetta. Tätä kaikkea toimintaa pitää luokassa eriyttää silloin, jos muslimioppilaiden huoltajat eivät pidä juhliin osallistumista soveliaana. Muslimioppilas voi tonttujen sijaan askarrella samasta punaisesta pahvista jotakin muuta. Monet joulukoristeet saa pienellä vaivalla muutettua joksikin ihan muuksi eikä oppilaalle tarvitse järjestää vaihtoehtoista toimintaa, puhumattakaan siirtymisestä toiseen luokkaan. Samoin voi menetellä käsitöissä ja kuvataiteissa. Jos muut piirtävät pääsiäispupuja, voi muslimioppilas piirtää samoilla välineillä ja ohjeilla jotakin muuta.

Juhlapäivät näkyvät koulun käytävillä ja luokkahuoneissa. Tämä on syytä selvittää huoltajille. Koulu on kaikkien koulu ja sekä enemmistöllä että vähemmistöllä on oikeus näkyä koulussa. Myös muslimien juhlapäivät voivat näkyä koulussa ja luokissa, joissa heitä on. Moskeijan kuva luokkahuoneen seinällä voi edistää oppilaiden välistä ymmärtämystä ja saa muslimioppilaat tuntemaan luokkahuoneen omakseen.

Rukoushetket, perjantairukoukseen osallistuminen:

Osa muslimioppilaista ilmoittaa haluavansa rukoilla koulupäivän aikana. Rukousaikataulut vaihtelevat riippuen auringon noususta ja laskusta. Keski- ja iltapäivän rukoushetket sijoittuvat koulupäivään. Useimpien muslimien mielestä rukousaikataulussa voidaan joustaa. Pääperiaatteena kannattaa pitää sitä, että rukoushetki ei saa häiritä koulutyötä eikä rukoileminen kesken oppitunnin ole suotavaa.

Pienten oppilaiden kanssa voi menetellä niin, että he voivat lähteä rukoilemaan viitisen minuuttia ennen tunnin päättymistä, jotta he ehtivät normaalisti välitunnille. He voivat pitää silloin rukoushetkensä käytävän päässä tai muualla luokkahuoneen läheisyydessä. Isompien oppilaiden kanssa voi sopia, että he voivat rukoilla välitunnin aikana tyhjässä luokkahuoneessa tai muussa tilassa.

Silloin tällöin isommat oppilaat pyytävät perjantaisin lupaa lähteä moskeijaan rukoilemaan. Tällaisessa tapauksessa oppilaan pitäisi aina sopia tuntien sisällön opiskelusta asianmukaisella tavalla niiden opettajien kanssa, joiden tunneilta oppilas on poissa. Poissaolo ilman asianomaisen opettajan lupaa ja sopimusta sisältöjen suorittamisesta ei ole mahdollista.

Diskot, retket, käynnit yms:

Diskoihin ja leirikouluihin suhtautuvat monet muslimihuoltajat varauksella. Joukossa on huoltajia, jotka päästävät oppilaan diskoon eivätkä näe siinä ongelmaa. Jotkut huoltajat päästävät oppilaan sillä ehdolla, että hän ei osallistu tanssimiseen. Diskoista on parasta kertoa huoltajalle niiden todellinen sisältö etukäteen. Silloin huoltaja voi itse arvioida, onko toiminta sopivaa vai ei.

Leirikoulun suhteen on myös parasta selvittää huoltajalle mahdollisimman tarkoin, miten asiat siellä tehdään. Tärkeää on mainita, miten yöpyminen, peseytyminen ja ruokailu on järjestetty. Monet vanhemmat pelkäävät tyttöjen ja poikien välistä lähempää kanssakäymistä. Suihkussa käyminen ja saunominen yhdessä muiden oppilaiden kanssa ovat usean muslimihuoltajan mukaan ehdottomasti kiellettyjä, vaikka oppilaat olisivat samaa sukupuolta.
Opetukseen kuuluvat retket ja opintokäynnit eivät ole vapaaehtoisia. Tätä kannattaa painottaa etenkin sellaisille muslimihuoltajille, joiden kotimaissa koulutyö on ollut kovin erityyppistä. Ongelmia retkiin osallistumisessa ei ole juurikaan ollut. Jotkut museo- ja taidenäyttelyvierailut ovat jälkikäteen herättäneet keskustelua, jos esillä on ollut alastomia kuvia tai veistoksia. Opettaja ei voi aina tietää, mitä kaikkea jossakin näyttelyssä on eikä asioita voi silloin ennakoida. Jos opettajalla on tietoa mahdollisista vakaumusta loukkaavista taideteoksista tms. hän voi sopia huoltajan kanssa, että oppilas ohittaa tällaiset ja keskittyy muuhun antiin. Kuitenkin pitää muistaa, että taiteessa ja kulttuurissa on aina ollut ja tulee aina olemaan asioita, jotka saattavat loukata jonkun vakaumusta. Kaikkea ei koskaan voi ennakoida.

Pukeutuminen:

Muslimityttöjen vaatetus ei ole koskaan ollut suuri ongelma Helsingin kouluissa.

Liikuntatunneilla on oltava asianmukainen vaatetus eikä muslimitytöillä ole mahdollisuutta poiketa tästä. Sopiva vaatetus voi olla peittävä ja islamin pukeutumistapojen mukainen. Huivin käytölle liikuntatunneilla ei ole esteitä, mutta turvallisuussyistä se kannattaa solmia siten, ettei se aiheuta ongelmia esim. köysissä, peleissä tai leikeissä. Yläasteella tyttöjen ja poikien liikuntatunnit järjestetään yleensä erikseen ja muslimitytöt ovat yleensä käyttäneet samanlaisia liikuntavaatteita kuin kaikki muutkin.

Kasvohuntujen käyttö voi aiheuttaa pulmia äidinkielen ja kirjallisuuden ja vieraiden kielten tunneilla, jossa suullinen kielitaito on yksi oleellinen osa. Isossa luokassa on puhetta vaikea kuulla kankaan läpi, samoin kielistudiossa. Suullinen kielitaito lienee ainakin neljänneksen arvoinen kielitaidon arvioinnissa. Jos suullisen kielitaidon osuus jää kasvohunnun vuoksi pois kokonaan tai osittain, tämä vaikuttaa arviointiin ja huoltajaa ja oppilasta pitää siitä informoida. Jokaisen oppilaan pitää olla tunnistettavissa kokeissa ja ylioppilaskirjoituksissa. Kasvohuntua käyttävän oppilaan on ennen kokeisiin tai ylioppilaskirjoituksiin osallistumista näytettävä kasvonsa naispuoliselle opettajalle, koska kouluissa ei ole muita tunnistamiskeinoja.

Jos vaatetuksen vuoksi ei voi osallistua kemian työtunneille, opettaja voi antaa korvaavia tehtäviä, mutta tehdä myös selväksi, että kaikkea ei voi korvata, vaan arviointiin vaikuttaa kokeellisen työskentelyn poisjättäminen.

Ruokailu:

Muslimi ei voi syödä Koraanin mukaan sianlihaa eikä sen johdannaisia (kinkkua, leikkeleitä jne.) eikä mitään veriruokia. Naudanliha, lammas, kana ja kalkkuna, joita Suomessa käytetään yleisesti, ovat sallittuja. Ongelmaksi voi joidenkin perheiden kohdalla nousta lihan teurastustapa. Jotkut muslimit eivät syö muuta kuin ns. halal -lihaa, joka on teurastettu juoksuttamalla veri ruhosta ja lausumalla muslimien rukous toimenpiteen yhteydessä. Koraanissa on kohta, jonka mukaan juutalaisten ja/tai kristittyjen teurastaman lihan syöminen on sallittua ja useat muslimiperheet käyttävät tavallista suomalaista naudan-, lampaan-, kanan ja kalkkunan lihaa.

Lisäaineet, jotka saattavat sisältää sikaperäisiä aineita (esim. liivate) ovat joskus ongelma. Lisäaineen rasva voidaan tarkistaa valmistajalta, jos muslimiperhe on tarkka tässä asiassa. Kouluruuan lisäaineiden tarkistamiseen ei henkilökunnalla eikä palvelun tarjoajalla ole resursseja eikä velvoitetta. Huoltaja tai oppilas itse voi varmistaa asian valmistajalta. Jotkut tuotteet on jo tarkistettu, kuten Valiolta tulevat jäätelöt, jotka sisältävät vain kasviperäisiä lisäaineita. Monet muslimiperheet noudattavat tulkintaa, jonka mukaan lisäaineen valmistusprosessissa siasta peräisin olevat aineet ovat hajonneet ja yhdistyneet toisiin aineisiin niin, etteivät ne enää ole Koraanin tarkoittamaa kiellettyä ainetta.

Kouluissa tarjotaan monipuolinen, täysipainoinen ja ohjattu kouluateria, joka kattaa osan nuoren päivittäisestä ravinnontarpeesta. Kouluruokailu täydentää kodissa tapahtuvaa ruokailua. Ruokailu on järjestetty kouluravintolassa itsepalveluna, jolloin oppilas voi itse koota oman ateriansa. Koululounas tarjotaan päivittäin kello 10–12 välillä. Ateriaan kuuluu lämmin ruoka, salaatti, raaste tai tuorepala, näkkileipä ja leipärasva. Ruokajuomaksi tarjotaan maitoa, piimää ja vettä. Ruokalistat (perus- ja kasvisruokalistat) ovat kiertäviä ja kuuden viikon mittaisia.

Perusruokalistan pääruokalajeista noin 70 % - 80 % soveltuu sellaisenaan muslimeille. Kouluruokalistoihin merkitään selkeästi ja havainnollisesti ruokalajien soveltuvuus muslimeille. Jos pääruoka koulussa on sikaperäistä, on muslimioppilaille tarjolla vaihtoehtoinen lämmin ruoka, joka on koottu perus- ja kasvisvaihtoehtojen pohjalta. Jos tarjolla oleva vaihtoehto ei jostakin syystä tyydytä oppilasta, ateriaa voi täydentää leivällä, maidolla, salaatilla ja raasteella.

Muslimiruokavalion tarpeesta huoltaja ilmoittaa erityisruokavaliolomakkeella. Lomake palautetaan koulun terveydenhoitajalle tai luokanopettajalle.

Osallistuminen paastoon on yksi islamin uskonnon viidestä peruspilarista. Pyhä paastokuukausi, Ramadan sijoittuu hieman eri aikaan vuosittain. Yleensä alle murrosikäiset lapset eivät paastoa, mutta tämä vaihtelee riippuen perheestä. Jotkut lapset saattavat paastota jo ala-asteella ollessaan, jotkut harjoittelevat paastoamalla yhden tai kaksi päivää viikossa. Monessa perheessä harjoittelupäivät ovat viikonloppuina, ettei koulutyö kärsi. Hyväksi käytännöksi on havaittu se, että huoltaja tai oppilas itse ilmoittaa keittiöön edeltä käsin, aikooko hän paastota ja onko paastossa keskeytyksiä. Ylemmillä luokilla oleville oppilaille kannattaa muistuttaa ilmoittamisesta.

JOS ASIOISTA EI PÄÄSTÄ SOPIMUKSEEN:

Joskus kouluissa on tullut esille valitettavia tilanteita, jolloin koulun esittämät kompromissiratkaisut eivät ole huoltajalle sopineet. Joku yksittäinen huoltaja on vaatinut oppilasta lähtemään pois, kun lukujärjestyksessä on ollut musiikkia ja oppilas on noudattanut huoltajan kehotusta. Vastaava tilanne on syntynyt myös jossakin liikunnan osalta.

Huoltajaa on syytä muistuttaa siitä, että oppivelvollisuuden suorittaminen on huoltajan vastuulla eikä suinkaan sen estäminen.

Jos oppilaan huoltaja ei suostu tarjottuihin kompromisseihin ja oppilas on poissa säännöllisesti tietyn oppiaineen tunnit, suoritus tässä aineessa on hylätty. Oppilaalle voidaan tämän jälkeen antaa vielä mahdollisuus esim. kesällä tarvittavan näytön antamiseen ao. oppiaineessa. Jos tämänkään ei käy, on ainoa mahdollisuus oppilaan siirtyminen kotiopetukseen. Huoltajalle on kotiopetuksen osalta kerrottava, että jos oppilaalle joskus halutaan peruskoulun päättötodistus kotiopetuksen jälkeen, on hänen suoritettava kaikki peruskoulun oppiaineet - myös musiikki - ns. erityisessä tutkinnossa, jossa hänen tietonsa ja taitonsa tutkitaan.

Punaisia lankoja voi löytää lukuisiakin, jos haluaa. Kehotan etsimään ja kertomaan. Se kaikkein helpoin on perheen pienimmille merkitty valmiiksi.

Keskustelua.

Koulu, monikulttuuri ja väkivalta, osa 3: maahanmuuttajat ja väkivalta

Vähän kankea otsikko johtuu siitä että haluan keskittyä tässä viimeisessä teemaa esittelevässä jutussa (ei siis viimeisessä jutussa aiheesta vaan sen esittelystä) nimenomaan juuri tähän aiheeseen: maahanmuuttajaoppilaat väkivallan tekijöinä ja jossain määrin myös kohteina. Tästä aiheesta olisin ehkä aloittanut, ellen olisi niin huolissani imagostani. Pelkurina (eli siis ei riittävän varakkaana kertoakseni näkemyksiäni omalla nimellä) halusin alustaa aiheen niin ettei kukaan hyppää väärään johtopäätökseen - joka siis olisi se että olen rasisti ja haluan hehkuttaa maahanmuuttajien väkivaltaa tässä tämän hetkisessä ylivirittyneessä mamukeskusteluilmapiirissä.

Epäilemättä olisin päässyt siteeratuksi moneen paikkaan jos olisin ladannut kaikkein räväkimmät tapaukset luettavaksi ilman mitään lämmittelyjä. Varsinkin kun tänne on linkki Valtakunnanperkeleen etusivulta, mistä nöyrä kiitokseni.

Koska en edelleenkään halua Ilta-Sanomia oveni taakse, jätän tapauksiin sen verran tulkinnan varaa että voin aina kiistää kaiken. Näinhän me puskasta ampujat teemme, jejapekkojen suureksi harmiksi. Muistettakoon myös vaitiolovelvollisuus viranhoitoon liittyvistä asioista. Kaikkien nuorten ja lasten asiat ovat luottamuksellisia. En halua tehdä politiikkaa yksilöiden ongelmilla, vaan käsitellä ilmiötä.

Väitin edellisessä osassa seuraavaa:

Väitän että nuorten väkivaltaisuus on lähes puhtaasti yksilölähtöistä.
Syntymässä saadut ominaisuudet ja ympäristön vaikutus yhdessä aiheuttavat väkivaltaista käyttäytymistä. Kulttuuritausta voi joissakin tapauksissa vahvistaa joitakin käytösmalleja tai alentaa kynnystä syyllistyä väkivaltaan, mutta selittävien tekijöiden etsiminen ensisijaisesti kulttuurista on virhe. Väitän myös että suomalaisella yhteiskunnalla ja koululla on mahdollisuus vähentää kulttuuritaustan vaikutusta haitalliseen käyttäytymiseen, mutta tällä kyvyllä on rajansa.Taas vahvasti yksinkertaistaen: maahanmuuttajuus tai
erilainen kulttuuritausta sinänsä ei tee kenestäkään väkivaltaista, eikä kukaan ole koodattu noudattamaan oman kulttuurinsa haitallisia käytösmalleja. On kuitenkin aivan selvää että maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on suurempi todennäköisyys käyttäytyä väkivaltaisesti kuin kantaväestöllä.

Tämän jälkeen viittasin synnynnäisten tekijöiden tutkimisen vaikeuteen ja koko aiheen vahvaan arvolataukseen. Todettakoon vielä että synnynnäinen aggressiivisuus tai muut geneettiset tekijät vastaajasta riippuen joko liittyvät tai eivät liity etniseen taustaan. Mutta yhtä lailla saattaa olla kyse yksilön synnynäisistä valuvioista. Kompetenssini ei riitä aiheen vatvomiseen, eikä sillä käytännössä edes ole työssäni väliä. Jos joku on selkeästi sairaanhoidon heiniä, en pidä ongelmaa koulun ongelmana. Muut selvittäköön missä johdot menevät ristiin ja miksi.

Toinen, ylläkin mainittu mahdollinen osatekijä maahanmuuttajan väkivaltaisuudessa on kulttuuritausta. Palaan tähän myöhemmin. Turha kai mainita että kulttuurien eroista joutuu nykyään jostain syystä puhumaan yhtä lailla kieli keskellä suuta kuin biologisesti erilaisten kansanryhmien eroista. Tämä on mielestäni hulluutta ja ristiriidassa koko tieteellisen maailmankuvan kanssa, mutta minkäs teet.

Mielestäni selkeimmät ja suurimmat selittävät tekijät maahanmuuttajalapsen ja -nuoren poikkeavaan (väkivaltaiseen) käytökseen ovat ympäristötekijät, lapsen elämässään kokemat asiat - hänen henkilökohtainen selkäreppunsa. Tähän tekijään kätkeytyvät myös selkeimmät maahanmuuton uhat koko yhteiskunnallemme. Emme ole edes alkaneet tosissaan käsitellä sitä ongelmavyyhteä jonka saamme ratkaistavaksemme joka ikisen maahamme saapuvan avuntarvitsijan mukana. Paitsi tietysti ns. maahanmuuttokriittiset kirjoittajat - heille asia ei ole uusi eikä yllättävä.

Toistaiseksi media ei ole katsonut tarpeelliseksi puuttua näiden kirjoittajien esille ottamiin ongelmiin kovin laajasti. Ymmärtäähän sen että media on ollut liian kiireinen. Onhan toki tärkeämpää julistaa kirjoittajien henkilöiden heikkouksia, nuoruuden toilauksia, aikaisemmin sanottuja harkitsemattomuuksia, muita kompromettoivia detaljeja... Kansalla on oikeus tietää!

Ehkä piakkoin, kun maahanmuuttokriittisten pieksämiseltä ehtivät, median edustajat kääntävät huomionsa niihin asioihin joista nämä henkilöt kirjoittavat. Ehkä piakkoin.

---

Olisi aivan turhaa lähteä pohtimaan maahanmuuttajanuorten väkivaltaisuutta tyypillisen hollantilaisen, amerikkalaisen tai ruotsalaisen maahanmuuttajan näkövinkkelistä. Puhutaan suoraan edes tämän yhden kerran: nuorten väkivaltaisuus on ongelma lähinnä kolmannen maailman maahanmuuttajien kohdalla. Näitä ovat sekä työperäisten että turvapaikanhakijoiden perheiden jälkeläiset. Näiden lisäksi on huomioitava ryhmät jotka pelkän lukumääränsä vuoksi tuovat mukanaan paljon potentiaalia kaikkeen mahdolliseen: idästä ja etelänaapurista muuttavat eurooppalaiset. Sitten ovat turvapaikanhakijat muualta kuin kolmannesta maailmasta - tosin itäisen Euroopan ja kolmannen maailman raja on veteen piirretty.

Määritelmällisesti pakolainen, tai oikeastaan turvapaikanhakija pakenee sotaa, vainoa ja hengenvaaraa. Ilkeät kielet kertovat että ihan jokainen hakija ei välttämättä ole sen suuremmassa hädässä kuin vaarassa joutua menemään töihin, mutta puhutaan nyt niistä oikeista hädänalaisista. Siis niistä jotka tarkkojen tutkimusten jälkeen todetaan todellakin turvapaikan väärteiksi. Heitä on vähän. Minkälainen on pakolaisen mukanaan tuoma henkinen matkatavara?

Riskitekijöitä kriisialueella ja sieltä poistuessa:

Muutto - muuttaminen jopa aivan turvallisissa olosuhteissa on lapselle valtava stressitekijä. Suhteet tuttuihin ihmisiin ja paikkoihin katkeavat. Uudessa elämäntilanteessa riski valita väärä seura tai vääriä toimintamalleja on suuri. Oireilu on normaalia, kunhan elämä hakee (ja saa) uudessa ympäristössä uuden, turvallisen uoman, elämässä on jotakin pysyvää ja jonkinlaista jatkuvuutta. Mitä suurempi muutos, sitä suurempi riski.

Muutto pakon edessä - odottamatta, ilman luonnollista siirtymäaikaa ja surutyötä, syistä joita nuori lapsi ei ymmärrä tai joita hänelle ei osata selittää.

Muutto traumatisoivissa olosuhteissa - esim. nähdä oman kotinsa ja yhteisönsä tuhoutuvan.

Joutuminen eroon perheestä, epävarmuus perheen kohtalosta ja omasta turvallisuudesta. Mikäli perhe pysyy koossa: vanhempien perheenjäsenten trauman läpikäyminen puheissa ja teoissa.

Perheenjäsenen katoaminen, ehkä kuolema.

Perheenjäsenen väkivallan kohteeksi joutumisen ja/tai kuoleman todistaminen.

Väkivallanteon tai sen uhan kohteeksi joutuminen.

Väkivallantekoihin osallistuminen olosuhteiden pakosta; muihin traumatisoiviin tekoihin turvautumaan joutuminen.

Väkivallantekoihin pakottaminen.

Väkivallantekoihin osallistuminen pitkällä ajalla, huumeiden vaikutuksen alaisena.


Kuten tästä (ei suinkaan tyhjentävästä listasta) voi nähdä, kuka tahansa kriisialueelta saapuva yksilö voi olla koko loppuelämänsä mielenterveyspalveluiden tarpeessa. Voidaan jopa sydämettömästi todeta että kaikkein pahimmin kärsineet ovat peruuttamattomasti rikki. Mikään määrä terapiaa ja ymmärrystä ei takaa että vahingoittunut sielu saadaan kuntoon. Etenkin jos maasta ei satu löytymään hoitohenkilökuntaa joka puhuu potilaan kieltä.

Suomalainen yhteiskunta korostaa yksilön taustaa kun arvioidaan yksilön syyllisyyttä kovan luokan rikoksiin. Tämä onkin oikein, koska aniharva syntyy hirviöksi. Hirviöitä tehdään. Onko jonkun mielestä sattumaa että sekä Stalin että Hitler olivat väkivaltaisen ja juopon isänsä pahoinpitelemiä lapsia? Puhdasta psykopaattia lukuunottamatta jokaisen väkivallantekijän taustalta löytyy väkivaltaa, ja tietysti myös päihteitä.

Voidaanko ajatella että turvapaikanhakija jättäisi tämän painolastinsa kotimaahansa?

Muuttamaan joutuneesta mutta muuten ehjän perheen lapsesta on pitkä matka vuosien tappo- ja raiskausorgioihin osallistuneeseen lapsisotilaaseen. Yhtä lailla molemmat ovat turvan tarpeessa. Mutta mistä tiedämme kuka on kuka? Mistä tiedämme mitä todellisuudessa löytyy turvapaikanhakijan taustalta? Ja jos tietäisimmekin, olisiko meillä lääke kaikkiin ongelmiin?

Lasten mielenterveystyö on kroonisessa rahoituskriisissä, ja on ollut sitä koko nousukauden.

Lastensuojelu Helsingissä ei toimi. Ilmiselvät tapaukset joutuvat odottamaan kuukausikaupalla toimia.

Maahanmuuttajien kohdalla erityistarpeita ei ehkä huomata, joko kommunikaatiovaikeuksien tai resurssipulan vuoksi. Myös liika fiksoituminen kulttuurisiin selityksiin ja ennen kaikkea vääränlainen "ymmärtäminen" voivat viivyttää hoitoon ohjaamista.

Muistatteko puheet siitä miten kokonainen sukupolvi miehiä kadotettiin sodissamme? Kuinka miehet palasivat kotiin lapion varteen ja sorvin ääreen henkisinä raunioina? Kuinka seuraavakin sukupolvi menetti lapsuutensa väkivaltaisten ja alkoholilla itseään parantelevien miesten kipuillessa? Kun kriisiapua ei saanut puhelimitse, kun puhumista pidettiin häpeänä ja köysi oli kunniallisempi tie kuin heikkouden myöntäminen?

Monesti kuulee että me ihmiset olemme samanlaisia, emmekä ole miksikään muuttuneet. KUKA haluaa maahansa kansanosan jonka lapsuus ja nuoruus, mahdollisesti koko elämä on mennyt sodan keskellä?

Tiedostavan suvaitsevaiston hellimä kuva pakolaisesta, erityisesti nuoresta, on tänne kylmään ja epävieraanvaraiseen pohjolaan susien keskelle heitetty, ajovaloissa sokaistunut saaliseläin, jonka peli on pelattu jo sillä hetkellä kun hän syntyi eriväriseksi kuin me. Suojelemalla ja auttamalla, ja tietysti meitä susia kurittamalla, pakolainen saa uuden kiinnityksen elämään.

Se mistä ei haluta puhua on että joskus parempi kuvaus on lammasaitaukseen laskettu hyeena.

Me voimme antaa turvapaikan. Olemmeko me itse turvassa turvan saaneilta? Ovatko lapsemme?



Riskitekijöitä uudessa asuinmaassa ja sopeutumisen esteitä:


Tuttuuden puute, vanhan kaipuu. Totuttujen mallien muuttuminen.

Kulttuurishokki.

Kommunikaatiovaikeudet.

Ympäristön kummeksunta, vieroksunta tai vääränlainen mielenkiinto.

Muuttuminen yksilöstä osaksi massaa; redusoituminen ainutlaatuisesta yksilöstä logistiseksi ongelmaksi.

Todellisten selviytymiskeinojen puute.

Ristiriitaiset odotukset.

Tulevaisuuden epävarmuus.

Edelleen vanhempien perheenjäsenten kohtaamien ongelmien suodattuminen omaan kokemusmaailmaan. Toisen huonoista kokemuksista tulee omia.


Yllä on lisää selittäviä syitä siihen miksi sopeutuminen maahan, sen kulttuuriin ja sen ihmisiin jää tapahtumatta. Mikä tahansa näistä, tai aikaisemmin esitetyistä, olisi aivan validi selitys suomalaisnuoren syrjäytymiseen. Juuri tällaisilla syillä perustellaan nuorelle itselleenkin sitä miksi hän ei ole vastuussa tekemisistään.

Maahanmuuttajista puhuttaessa nämä selitykset on jo betonoitu mantraksi joka toimii kuin loitsu Harry Potter-kirjassa. Syrjäytymiys nuivistus! Sosiaalietuus maximus! Työnantajus rasismus! Itse asiassa mikä tahansa ympäristön reaktio (tai sen puute) voi toimia selittävänä tekijänä maahanmuuttajan ongelmille.

Halpamaisena vetona minun on aivan pakko lainata tähän jo mainetta niittäneen "Saidin" (nimi muutettu) tilitys. Tokihan kovia kokenut ansaitsee toisenkin mahdollisuuden?

Jokelan vankilassa istuu katuvainen nuori mies. Somalian levottomuudet ajoivat Saidin kymmenvuotiaana kotimaastaan Suomeen, mutta nyt viidentoista Pohjolassa vietetyn vuoden jälkeen edessä häämöttää karkotus takaisin Afrikkaan.

"Kadun tekojani. Toivon, että saisin vielä toisen mahdollisuuden Suomessa", 26-vuotias mies sanoo Helsingin Sanomille vankilassa.

Viranomaisten mielestä yhteiskunnan etu ajaa Saidin oman edun ohi. Korkein hallinto-oikeus vahvisti hänen ja toisen somalimiehen karkotuspäätökset ennen joulua.

Said on tuomittu lukuisista väkivalta- ja omaisuusrikoksista. Osa niistä on ollut törkeitä. Hän on saanut kaksi yli kahden vuoden vankeustuomiota.

Said ei ole kotoutunut Suomeen.

Näin lukee oikeudenkäyntipapereissa, mutta Saidin mielestä viranomaisten tiedot ovat osaksi pötyä.

Maahanmuuttoviraston mukaan hän on elänyt pääosin sosiaalietuuksilla, mutta Said kertoo tehneensä pääkaupunkiseudulla töitä muun muassa Asematunnelin S-marketissa ja Fallkullan kotieläintilan kahvilassa.

Lisäksi hän kertoo jakaneensa Alueuutisia ja siivonneensa rappukäytäviä.

"Minusta on ollut myös hyötyä tälle maalle. Monella ei ole ollut näin paljon töitä. Mitä siteitä minulla vielä pitäisi olla Suomeen?"

Saidin mukaan häntä kutsuttiin välillä Ihmemies MacGyveriksi, koska hän osasi huolehtia asioistaan.

Tilanne muuttui, kun hän muutti nuorisokotiin 2000-luvun alussa. Siellä nuorukainen tutustui päihteisiin ja rikoksiin.

Said epäilee, että joku pahantahtoinen "vasikka" on levittänyt hänestä valheellista tietoa viranomaisille. Hän ei luota kovin paljon valtion edustajiin.

"Ne inhoavat minua."

Said kertoo pitäneensä yhteyttä Suomessa syntyneeseen poikaansa, vaikka viranomaiset väittävät muuta.

Saidin mukaan viranomaisten väite hänen oman äitinsä asumisesta Somaliassa on perätön.

"Äitini elää Suomessa. Täällä on myös 5–7 veljeäni."

Toisaalta viranomaisetkaan eivät aina luota Saidiin.

Maahanmuuttoviraston mukaan hän tuli Suomeen alun perin väärällä henkilöydellä perheenyhdistämistapauksen kautta.

Syntymävuodekseen Said on ilmoittanut eri tilanteissa 1983 ja 1985.

Viranomaisten mukaan Saidin perättömäksi väittämä tieto äitinsä asumisesta Somaliassa on peräisin mieheltä itseltään.

Tosin kaikki viranomaiset eivät ole karkottamassa Saidia.

Vähemmistövaltuutettu pitää karkotusta kohtuuttomana, koska Said on asunut valtaosan elämästään Suomessa.

Said on määrä karkottaa Somalimaahan, jossa hän asui yhdeksänvuotiaaksi asti. Alue on selvästi rauhallisempi kuin Etelä- ja Keski-Somalia.

"En muista sieltä oikein mitään, enkä tunne ketään."

Viranomaisten mukaan Said voidaan karkottaa sinne, koska hän kuuluu alueen valtaväestöön Ishaak-klaaniin.

Karkotettava voi saada klaanilta tukea ja siten päästä sisään yhteiskuntaan. Näin totesi kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM raportissaan toukokuussa 2007.

Said ei usko, että Ishaak-klaani ottaisi häntä suojiinsa. Hän pelkää paluuta Afrikkaan.

"Papereissa puhutaan jostain klaanista. Se on ihan valhetta koko juttu. Minut tapetaan siellä", hän tuhahtaa.

Karkotettava elättelee vielä toivoa elämästä Suomessa. Hän aikoo valittaa karkotuspäätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Saidin ajatukset suuntautuvat myös Presidentinlinnaan.

"Voisikohan Tarja Halonen armahtaa minut?" hän pohtii.

"Saidin" tarina tiivistää hienosti monia ongelmia. Rajalle ilmestyy ihminen josta emme tiedä yhtikäs mitään. Hän - pieni lapsi, joka takuulla on itse ainoa täysin syytön omaan tilanteeseensa - ei ole edes se henkilö joka hänen väitetään olevan. Hänen on käsketty olla joku muu, olla eri ikäinen, jopa perheen koko muuttuu tilanteen mukaan. Hän joutuu asumaan todennäköisesti tuikituntemattoman porukan kanssa, osana suurta ja kannattavaa sosiaalietuusvilppiä ja kansainvälistä ihmiskauppaa.

Kun Said, 10, kertoo äitinsä olevan vielä Somaliassa, ja Said, 26, kertoo sen olevan valetta, mikä on oikea tapa toimia? Kuka viime kädessä on vastuussa Saidin muuttumisesta pahoinpiteleväksi rikolliseksi?

Säälin Saidia. Jos voisin, kääntäisin kelloja taaksepäin. Haluaisin pelastaa sen noin 10-vuotiaan lapsen, vaikkapa maksamalla hänen sukulaisilleen: antakaa pojan pysyä kotona, äitinsä talossa, mikä vain on parempi kuin lähteä kauppatavaraksi ja taakaksi toiselle puolelle maailmaa. Itselläni on pieniä lapsia, eikä tarvita paljon kuvittelua kun jo kyynel nousee silmäkulmaan. Said poloinen, yksin ja hylättynä.

26-vuotias Said säälittää minua myös. Jos uskoisin hetkenkin että hänestä voisi tulla ympäristölle vaaraton, ehkä jopa hyödyllinen osa suomalaista yhteiskuntaa, olisin valmis miekkarille ettei hän joutuisi palaamaan Somaliaan.

Mutta Saidin pahoinpitelemät ihmiset ja hänen avioton lapsensa ansaitsevat parempaa. Saidin pitää mennä. Paska säkä.

Rajalla on tungosta. Pikku Saideja pukkaa, nyt jo Ruotsistakin. Mitä teemme heille? Otammeko riskin? Jos otamme, kuka kantaa vastuun jos pahin tapahtuu taas?

Huomaan että aiheen on mahdotonta pysyä koulun seinien sisäpuolella. Aihe on laajempi, yhteiskuntaa kokonaisuudessaan koskettava. Sanomattakin on selvää että kaikki Saidit käyvät Suomessa koulua. Onko Said antanut köniin vai ottanut, vai molempia? Onko haukuttu, kutsuttu neekeriksi? Kuinka kauan Saidin kesti oppia haukkumaan takaisin samalla kielellä? Puhuivatko nyrkit ennen kuin Said oppi?



Omakohtaisia havaintoja maahanmuuttajaoppilaiden väkivaltaisuudesta

Epävarmoista oloista saapuneita nuoria yhdistää väkivallankäytössä matala kynnys käyttää voimaa, suhteeton reaktio sekä fyysisiin että verbaalisiin loukkauksiin (tai sellaisiksi koettuihin), piittaamattomuus seurauksista ja katumuksen sekä empatian puuttuminen.

Erilaisia apuvälineitä käytetään hyvin matalalla kynnyksellä. On oikeastaan ihme ettei vahinkoa synny paljon enemmän - vaikka toisaalta ihmettelen ettei juuri mikään teko ole kyllin törkeä päästäkseen lehtiin.

Toimiminen ryhmänä yhtä vastaan nähdään viisaana ja toimivana taktiikkana. Siinä ei ole raukkamaisuuden leimaa - tavoitehan on voittaa.

Yleinen levottomuus, luottamuksen puute ja lyhytjännitteisyys lisäävät todennäköisyyttä ratkaista erimielisyydet voimalla.

Esivaltaan, siis poliisiin tai opettajakuntaan, suhtaudutaan ylenkatseella. Omat teot nähdään oikeutettuina. Mitään ei myönnetä. Totuuden puhuminen on vaikeaa koska totuus on ollut tarpeellista taivuttaa niin monessa paikassa.

Oma tilanne nähdään epärealistisesti. Toisaalta ollaan omaksuttu uhrin asema, toisaalta oma itse ja oma sidosryhmä nähdään ylivertaisena voimaltaan, kulttuurisesti tai tarkemmin määrittelemättömällä tavalla.

Silloin kun toimijoita on tarpeeksi muodostamaan selvän voimaryhmittymän, pyritään ottamaan tila haltuun muilta ryhmittymiltä, erityisesti kantaväestöltä, joka ei ole tottunut ryhmäytymään samalla tavalla. Tämä kehitys noudattaa samaa kaavaa kuin raportit Saksasta ja Ruotsista: pieni vähemmistö onnistuu halutessaan terrorisoimaan koko muuta väestöä rajoitetulla alueella. Tilan haltuun ottaminen sisältää myös vaikeasti kuvailtavan kontrollin tyttöjen koskemattomuuden rajojen määrittelyssä. Lyhyesti sanottuna koskemattomuuden raja alenee. Kielenkäyttö ei ole niinkään ongelma, vaan kyseessä on jonkinlainen henkinen yliote. En varmaan osu kovasti väärään jos yhdistän tähän asiaan sumeilemattoman voimankäytön toisessa sukupuolessa aiheuttaman vaikutuksen. En osaa enkä rohkene analysoida asiaa sen syvällisemmin; tyydyn toteamaan että monikulttuurisissa kouluissa ei toimita siten kuin suomalaisessa yhteiskunnassa sen perinteisten arvojen mukaan toimitaan.

Edellä kuvailtu on siis tulkintani nimenomaan kolmannen maailman (ja muiden kriisialueiden) maahanmuuttajanuorien tilanteesta. Tehköön siitä omat johtopäätökset jokainen kohdallaan. Monikulttuurinen koulu on värähtelevä ja yllätyksellinen paikka!

Mutta tämä kattaa vain ensimmäisen sukupolven. Mitä esimerkit jo mainituista massamaahanmuuton maista kertovatkaan meille toisen sukupolven maahanmuuttajien tilanteesta? Tuleeko tilanne paranemaan vai huononemaan? Entä meillä jo koulua käyvä toinen sukupolvi? Entä lähialueiden maahanmuuttajat? Entäs ne raflaavat tositarinat? Entä kulttuurin osuus selittävänä tekijänä?


Pelkäänpä ettei tämä ollut vielä tässä.

Saksan nuorisosta ja "nuorisosta"

Tuossa linkkilistassa on linkki Saksan maahanmuuttajataustaisen nuorison ongelmia käsittelevään YLEn Peili-ohjelmaan. Muistin tällaisenkin jutun tulleen vastaan ja laitoin talteen. Alkuperäinen täällä.

Mehän emme ole tässä tilanteessa, emmekä toivottavasti koskaan siihen joudu. Varoittava esimerkki kuitenkin siitä mitä tapahtuu jos asioista ei saa puhua niiden omilla nimillä.

No nyt selvisi tämäkin

Maahanmuuttokritiikki johtuu tukahdutetusta halusta mustan miehen kehoon. Kertoo tutkija Hesarissa tänään.

Legendaarista.

Osa 1

Osa 2

---

Uskomatonta kyllä, Mielipidesivulle häveliäästi kätketty tiedepläjäys oli Vieraskynä-artikkeli. Se löytyy täältä, ja kuuluu siis näin:

Muukalaispelko ja seksuaalisuus kietoutuvat toisiinsa
Julkaistu: 14.12.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus

Helena Oikarinen-Jabai

Kuluvana syksynä julkisuudessa on käsitelty tuoreen kaupunginvaltuutetun maahanmuuttajavastaisia nettikirjoituksia. Erityistä huomiota on herättänyt maahanmuuttajaväestön kasvun linkittäminen seksuaalirikoksiin. Varsinkin tumma ihonväri on epäsuorasti liitetty seksuaaliseen holtittomuuteen ja viettien hallitsemattomuuteen.

Vastaaviin rasistisiin asenteisiin on tukeuduttu kautta aikojen niin alkuperäiskansoja tuhottaessa kuin rotuerottelujärjestelmiä rakennettaessakin. Kolonialistisia tavoitteita pönkittämään luotiin uskomusjärjestelmä, jonka mukaan ei-eurooppalaiset kansakunnat olivat vaaleita valloittajiaan kehittymättömämpiä.
Joissakin tapauksissa alkuperäiskansat tulkittiin jaloiksi, hyväntahtoisiksi villeiksi, useimmiten raakalaismaisiksi barbaareiksi. Suomalaisten olisi hyvä muistaa, että näissä keskusteluissa meidänkin sijoittumisemme oli sattumanvaraista.

Yhdysvalloissa ja muualla lännessä - samoin kuin Etelä-Afrikassa vielä joitakin vuosia sitten - orjuutta ja rotusyrjintää perusteltiin kolonialistisen politiikan argumenteilla. Koska mustia ei pidetty sivistyneinä, heitä ei nähty ihmisinä samassa mielessä kuin valkoisia. Näin heidät voitiin välineellistää osaksi tuotantokoneistoa. Vaikka orjuus lakkautettiin Euroopassa, Karibialla ja Yhdysvaltojen pohjoisissa osavaltioissa 1800-luvun alkupuolella ja Yhdysvaltojen etelävaltioissakin vuonna 1865, kansalaisoikeudet mustat saivat Yhdysvalloissa vasta vuonna 1965.

Taloudellinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen "toiseuttaminen" ovat usein kulkeneet käsi kädessä. Valkoisen ja mustan ihmisen välistä seksuaalista kanssakäymistä on paheksuttu ja rotujen sekoittumista pidetty rappeutumisena.

Mustien ja valkoisten väliset avioliitot tuomittiin pitkään sekä vanhalla että uudella mantereella. Yhdysvaltojen useimmissa osavaltioissa ne laillistettiin vasta vuonna 1967. Yhdysvaltojen etelävaltioissa mustien miesten väitetyn yltiöpäisen seksuaalisuuden kammo johti afroamerikkalaisten vainoamiseen, jota harjoittivat valkoisten erityisyyttä painottavat ryhmät. Passiivisesti sitä kannattivat useimmat valkoiset ja oikeuslaitos. 1800- ja 1900-luvuilla Ku Klux -klaani lynkkasi ja hirtti
lukuisia mustia miehiä. Tavallisesti heitä syytettiin valkoisten naisten raiskauksista. Näytöksi riitti, että jokainen vapaana kulkeva musta oli mahdollinen raiskaaja ja valkoisen naisen kunnian uhka.

Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan. Lynkkauksiin liittyi usein seksuaalista väkivaltaa ja uhrien kastroimista. Tämän on tulkittu viittaavan rasismin ja seksismin toisiinsa kietoutumiseen. Omat, alas painetut viettivoimat on helpompi sijoittaa toisenlaiseksi tulkittuun kehoon.

Valkoisten isäntien harjoittama mustien naisorjien seksuaalinen hyväksikäyttö jätettiin rankaisematta. Orjanaisella ei katsottu olevan oikeutta koskemattomuuteen, sillä hän oli isäntänsä omaisuutta. Joskus orjanomistajat raiskasivat naisia tuottaakseen lisää työvoimaa. Tummaihoisiin naisiin myös liitettiin seksuaalinen avomielisyys, joka puritaanisessa yhteiskunnassa oli kielletty valkoisilta naisilta. Monien tutkijoiden mielestä media toistaa edelleen valkoisen ja mustan naisen seksuaalista eroa. Nykyisin vanhan asetelman rinnalle on kohonnut toisenlainen ero: länsimaiset seksuaalisesti vapaat naiset verrattuna kehitysmaiden alistettuihin naisiin.

Suomessa on viime aikoina puolusteltu erilaisia ihmisryhmiä leimaavien asenteiden esiintulon tärkeyttä maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta käsittelevien keskustelujen vauhdittajana. Keskustelu onkin tärkeää. On kuitenkin muistettava, että rasistiseen puheenparteen tukeutuvat seksuaalisväritteiset puheet ja kirjoitukset ovat eri asia kuin varsinaiset, keskenään ristiriitaisetkin monikulttuurisuuskeskustelut. Rasistiset puheenvuorot ovat kaikuja toivottavasti aikansa eläneistä asenteista, jotka ovat tuottaneet maailmanhistoriaan hyvin surullisia lukuja.
hoikarin@taik.fi

Kirjoittaja on monikulttuurisuudesta ja kulttuurien
kohtaamisesta väitellyt taiteen tohtori.

---

Ettäs tiedätte.

Myös rikoksen uhrit saavat ihan liikaa huomiota nykyään. Todellinen uhri on rikollinen itse. Lehdessä luki tänään.


Onko tänään joku nenäpäivä?



Joo tiedän että kuvat ovat selällään. En vaan osaa. Tai sitten se on piilopatouma siitä että olen selällään mustan miehen kehon edessä. Emmätiä.


Viime yönä keksittiin kilpaa nuivia elokuvia. Tässä omat suosikkini:


- Agatha Muslimen tarinaan perustuva Kymmenen pientä ankkurilasta
- klassikko Nuiva oli laaksoni
- Kiihotuslowskin väritrilogia (Valkoinen, Valkoinen ja Valkoinen)
- Kamelimäen veljesten koko tuotanto (mm Helsinki Mogadishu All Night Long, Mies vailla oleskelulupaa, Leningrad Cowboys go Mecca, Leningrad Cowboys meet Mohammed, Calahari Union, Klaani)
- Taru Turvapaikan Herrasta-trilogia (B-luvan ritarit, Kaksi vastaanottokeskusta ja Työperäisen paluu)
- Matkustusasiakirja.Nyt
- Hei, me mokutetaan
- moniosainen farssisarja Toimittajaopisto
- Somalian Pie
- Ota kännykkä ja juokse
- romanieepos Suurkaupugin Hait
- Last Exit to Vuosaari
- Ahmed Saksikäsi
- Ammutaanhan homojakin
- Salainen agentti 020-sarjasta Mies ja luvaton ase, Kultamuna, Kun toimeentulotuki ei riitä, Casino Täyspotti, FGM-Pussy sekä Vähemmistövaltuutetun salaisessa palveluksessa.

Joko mainitsin että perustuslaillinen sananvapaus kattaa myös huonon huumorin?

Nuo taitavat, koulumyönteiset maahanmuuttajat

Nimimerkki Roope on ottanut Homman dokumentoinnin tosissaan. Suorastaan käsiin räjähtäneen monikulttuuri- ja maahanmuuttajakeskustelun seuraaminen olisi täysipäiväinen työ, ellei joku tekisi tällaista tallennustyötä. Suurkiitos Roopelle! Käykää Mediaseurannassa katsomassa mistä suomalaisten halutaan puhuvan, ja miten!

Yksi tärkeimmistä sivujuonteista Suomen monikulttuuristamisprojektissa on Tiedostavan median etnopositiivinen aihevalinta, aiheiden käsittely ja ennen kaikkea otsikointi. Lyhyesti etnopositiivisuudella tarkoitetaan sitä tahattomaksi huumorin lajiksi muuttunutta tapaa jolla media, erityisesti Helsingin Sanomat (mutta myös moni muu lehti, sekä tv-kanavien uutistoimitukset) etsii vaikka kiven silmästä jotain positiivista sanottavaa kaikesta ei-suomalaisesta, ja vastaavasti piehtaroi orgastisesti kaikessa mistä joku suomalainen saattaisi pahoittaa mielensä. Näin pysymme vakuuttuneina siitä että Suomi on kertakaikkiaan kurjin rotankolo Maan päällä, ja että kaikki hyvä tulee ulkopuolelta. Milloin suomalainen ei pärjää älykkyydessä, milloin suomalaisen penis on pieni, milloin sperma huonoa, milloin mikäkin tutkitusti huonompaa kuin ihan kaikkialla muualla. Naisten, lasten ja ulkomalaisten on ihan varppisti kaikista pahin olla juuri Suomessa.

En keksi miksi tällaista tehdään. Muilla on asiasta näkemyksiä, kysykää niiltä.

Mediaseurannan blogikirjoituksessa käsitellään Opetushallituksen raporttia MAAHANMUUTTAJAOPPILAAT JA KOULUTUS - tutkimus oppimistuloksista, koulutusvalinnoista ja työllistämisestä.Tässä tiivistelmä Opetushallituksen raportista:

Maahanmuuttajaoppilaiden osaaminen eri oppiaineissa on keskimäärin heikompaa kuin suomenkielisen vertailuryhmän, kun kriteerinä pidetään Opetushallituksen arviointikokeissa osoitettua osaamista. Oppilaiden asenteet koulua ja opiskelua kohtaan ovat kuitenkin suomalaisia myönteisempiä. Todistusten keskiarvoja verrattaessa toisen polven maahanmuuttajat menestyvät parhaiten, jopa kantaväestöä paremmin. Heikoimmat keskiarvot saavat muista kuin EU-maista muuttaneet. Maahanmuuttajissakin tytöt menestyvät paremmin kuin pojat.

Muistakaamme, että kun puhutaan varsinaisista maahanmuuttajista, puhutaan EU-maiden ulkopuolelta tulleista. EU-maiden maahanmuuttajat eivät ole varsinaisia. Varsinaiset siis menestyvät heikoiten.

Muotoilu "todistusten keskiarvoja verratessa" vaatii itse raportin tekstiin tutustumista. Siellä sanotaan näin:

Yleisenä koulumenestyksen mittana voidaan käyttää kaikkien aineiden ja lukuaineiden keskiarvoja. Niissä toisen polven maahanmuuttajat menestyvät jopa kantaväestöä paremmin. Se on kuitenkin pienin maahanmuuttajaoppilaiksi luokiteltavissa oleva ryhmä (N = 351). Heikoimmat keskiarvot ovat muualta kuin EU-maista muuttaneillaoppilailla.Se on puolestaan tämän aineiston suurinryhmä (N = 3 618).

Sen parhaiten pärjäävän mutta kooltaan pienimmän ryhmän nostaminen otsikkomateriaaliksi -huonoiten pärjäävän ja suurimman osan sijasta - kertoo että hinku löytää jotain positiivista on kova. Vähät siitä että koko uutisoinnin arvo on tällä valintaperusteella kyseenalainen.

Ehkä vika on toimittajakoulutuksessa. Moni nettikirjoittaja syyttää uusstalinistista Tampereen yliopiston tiedotusopin laitosta, mutta siihen en osaa sanoa mitään. Totuus kuitenkin näyttää uutisoinnissa seuraavan enemmän toimittajan toiveajattelua kuin ikävää ja epämiellyttävää totuutta.

Ja palataan taas tiivistelmän tekstiin:

Maahanmuuttajaoppilaiden opetuksessa painotetaan eniten suomen kielenopetusta, ei niinkään oman äidinkielen opetusta. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa maahanmuuttajaoppilaat saavat myös enemmän tuki- tai erityisopetusta kuin suomenkieliset. Matematiikassa maahanmuuttajanuoret saavat tuki- ja erityisopetusta suunnilleen saman verran kuin samantasoisesti suoriutuneet suomenkieliset oppilaat.

Tämähän on ihan loogista. Kieltä pitää opiskella, jos sitä ei osaa. Ja eihän sitä opi jos kotona puhutaan jotain muuta kieltä.

Raportissa korostetaan, että maahanmuuttajat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan oppilaiden ja opiskelijoiden tilanne vaihtelee huomattavasti kulttuuritaustan, Suomessa oloajan ja suomen kielen taidon mukaan. Muista kuin EU-maista tulleet ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret ovat riskialtteimmassa asemassa koulumenestyksen,toisen asteen koulutukseen pääsyn, sen läpäisyn ja työllistymisen osalta.

Eipä sisällä yllätyksiä tämäkään kappale. Aivan yhtä selvästi vastasyntyneet kävelevät keskimäärin huonommin kuin kaksivuotiaat, jotka taas jäävät toiseksi kuusivuotiaalle.

"Ensimmäinen polvi" saapuu siis maahan ilman kielitaitoa. Tämähän täyttää nollatutkimuksen kriteerit, paitsi että tämä on vain raportti. No, ehkä itsestäänselvyydetkin pitää raportoida.

Raportin mukaan maahanmuuttajien opetusjärjestelyissä eri viranomaisten yhteistyö kangertelee. Taloudellisia resursseja pidetään riittämättöminä eikä sopivia opettajia aina löydetä. Myös kodin ja koulun yhteistyö koetaan toisinaan pulmalliseksi. Kaikilla maahanmuuttajaryhmillä lukio on ollut yleisempi toisen asteen koulutusvaihtoehto kuin ammatillinen koulutus. Maahanmuuttajaoppilaat pyrkivät ja myös pääsevät lukioon keskimäärin heikommin arvosanoin kuin kantaväestöön kuuluvat. [Boldaus allekirjoittaneen]

Monikulttuurisuus koulussa maksaa selvää rahaa. Sitä ei ole. Monikulttuurisuus koulussa aiheuttaa opettajille ja koko systeemille valtavasti lisäkuormitusta johon ei ole varauduttu.

Kun kantaväestöstä jätti hakematta toisen asteen koulutukseen, jäi sen ulkopuolelle tai keskeytti sen varhaisessa vaiheessa 5,5 prosenttia opiskelijoista, vastaava osuus EU-maiden ulkopuolelta tulleilla ensimmäisen polven muuttajilla oli 15,4 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen kielikoe saattaa raportin mukaan olla yksi toisen asteen koulutukseen pääsyn este.Toisen asteen koulutukseen siirtymävaiheen tukeen tulisi tutkimuksen mukaan kiinnittää erityistä huomiota.

Tässä siis koko OPH:n antama tiivistelmä. Kiinnittäkää huomiota median otsikontiin(c/o Mediaseuranta):

Helsingin Sanomat: Maahanmuuttajaoppilailla myönteiset kouluasenteet 8.12.2008 09:00

Uusi Suomi/STT: Toisen polven maahanmuuttajat menestyvät koulussa 8.12.2008 08:31

Ilta-Sanomat/STT: Toisen polven maahanmuuttajat menestyvät koulussa - jopa kantaväestöä paremmin8.12.2008 09:00

Uusi Suomi: Maahanmuuttajanlapsi päihittää muut koulumenestyksessä 8.12.2008 09:52

YLEUutiset: Kieli vaikeuttaa maahanmuuttajien opiskelua 8.12.2008 10:56

Aamulehti: Toisen polven maahanmuuttajat menestyvät koulussa 8.12.2008 16:25

Aamulehti: Maahanmuuttajatviihtyvät koulussa 8.12.2008 19:37

Ylen linkkiä lukuun ottamatta vaikuttaa siltä että media on lukenut ihan eri tiivistelmän. Koska en ole salapoliisi en välitä selvittää mistä tämä fokusointi raportin myönteiseen osaan on alunperin kotoisin - uutisten aikaleima viittaisi tosin STT:n uutiseen, jonka Ilta-Sanomat muotoilee seuraavasti:

Toisen polven maahanmuuttajat pärjäävät koulussa jopa kantaväestöä paremmin. Opetushallituksen tutkimuksen mukaan myös maahanmuuttajissa tytöt menestyvät koulussa poikia paremmin. Keskimäärin maahanmuuttajien osaaminen on heikompaa kuin suomenkielisten, mutta heidän suhtautumisensa opiskeluun on myönteisempää kuin kantaväestön. Heikoimmin koulussa menestyvät EU:n ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat.

Minun mielestäni uutisen tärkein sisältö on se että maahanmuuttajat eivät pärjää koulussa, ja syynä on resurssipula. Jos tilanteeseen halutaan muutosta, pitää saada lisää hilloa tai jakaa mamut tasan kaikkiin kaupungin kouluihin ja varmistaa ettei kaupunki rikastu enempää. Noin niin kuin kookospähkinänkuoressa.

Mutta oletetaan etteivät mediaa kiinnosta kaikille jo ennestään selvät tosiasiat. Raportista pitää löytää jotain uutta ja positiivista. Ja OPH toimittaa: sopivasti etsimällä löydetään kullankiiltoa isossa kasassa soraa - Aamulehden mukaan

Toisen polven maahanmuuttajat pärjäävät koulussa jopa kantaväestöä paremmin. Tämä ryhmä on kuitenkin vielä toistaiseksi varsin pieni.

Maahanmuuttajissa on siis joitakin poikkeuksellisen lahjakkaita yksilöitä, tai ainakin keskivertokantaväestöön nähden lahjakkaita.Mutta ei kovin paljon. Niinhän se on että erityinen lahjakkuus on harvassa - muuten se ei olisi erityistä. Mikä helvetti tässä oli uutisoimisen arvoista? Miksi tästä sinänsä ihan kivasta jutusta piti tehdä koko uutisoinnin keskeinen teema? Miksi otsikko piti vetää ei-yleistettävästä yksittäistapauksesta eikä toisen polven maahanmuuttajien todistetuista ja tunnetuista ongelmista? Lisääkö tällainen uutisointi median luotettavuutta? Tuo OPH:n raportti on kovaa dataa. Siitä vedetyt otsikot ovat tahallisesti harhaan johtavaa mokutusta, eli monikulttuurisuuden puffaamista hienona ja ihanana asiana joka on rikkautta, rikkautta, rikkautta.

Ja tähän lopuksi lisäätutkittua tietoa Outi Soilamolta:

Pieni määrä maahanmuuttajataustaisia oppilaita rikastutti koko luokan opiskelua, mutta jos oppilaita oli enemmän kuin kolme, rikkaus muuttui yleensä rasitukseksi.

Päivi Lipponen, herätys! Aistittu huonoa asennetta!

---

Lisäys: myös Lapinleuku on kirjoittanut aiheesta. Huomaan että selvät älyttömyydet ja epärehellisyys herättävät ihmisissä samoja reaktioita, jopa sanamuotoja myöten.

Koulu, väkivalta ja monikulttuuri osa 2: käytäntö

Kuten edellisessä kirjoituksessa vihjasin, monikulttuurikriittiseksi bloggaajaksi ilmoittautuminen luo ennakko-odotuksia. Osittain vastasin niihin jo mainitessani lukuisat ongelmat jotka ovat kohdanneet muita Euroopan maita näiden suurten maahanmuuttajavähemmistöjen kanssa. Mutta mainitsin myös ettei tämä ole vielä Suomen tie. Taannoisesta somalinuorten katuryöstöaallosta huolimatta meillä on vielä pitkä matka siihen pisteeseen jossa esim Pariisi on: lähiöiden vyö metropolin ympärillä on kiellettyä aluetta jota hallitsevat huumekauppiaat, ja väkivaltaiset nuorisojengit työntyvät jopa eleganteille keskustan ostoskaduille.

Tähän verrattuna 11-vuotiaiden tyttöjen hakkausporukka Vuosaaressa on pientä. Se on kyllä osoitus ongelmista, mutta erilaisista ongelmista kuin Ranskassa. Tämä kirjoitus ei maalaile kauhukuvia vaan raportoi tapahtunutta todellisuutta. Kaikissa tulevaisuuden skenaarioissa yritän pitää jalat maassa. Kaikesta huolimatta olen pohjimmiltani optimisti - mutta vähemmän optimisti kuin 10 vuotta sitten.

Valitettavasti nopeasti kasvavan maahanmuuttajataustaisen koululaisjoukon mukana peruskouluihimme tulee joitakin uusia kielteisiä ilmiöitä, ja vanhat tutut jatkuvat uusissa muodoissa ja mittasuhteissa.

Jokelan ja Kauhajoen hirmuteot eivät oikeastaan kuulu tämän kirjoituksen skooppiin, mutta kai ne pitää mainita. Pidän tapahtumia osoituksena läheis- ja vertaisverkon pettämisestä, viranomaisvalvonnan leväperäisyydestä ja aivan uudenlaisesta alakulttuurista jonka internet on mahdollistanut. En pidä kouluammuskeluja suurena yhteiskunnallisena uhkana tai realistisena vaaratekijänä koulun arjessa. Numeroiden valossa perinteinen kloppien nahistelu ja satunnaiset, käytävillä harhailevat päihdeongelmaiset ovat todellinen uhka. En usko uuden trendin syntyneen, mutta koputan silti puuta. Pahinta uusissa ongelmissa on ettei niihin ole voinut varautua.

Maahanmuuton kohdalla ei voida vedota siihen ettei tiedettäisi mitä pahimmillaan voi seurata.

Mitä kouluväkivalta on? Mistä se johtuu? Kuka on tekijä ja kuka uhri? Miten koulujen monikulttuuristuminen on vaikuttanut kouluväkivallan kuvaan ja määrään? Yritän vastata näihin kysymyksiin mahdollisimman paljon oman kokemuksen, jopa intuition kautta. Jos olet kiinnostunut tilastoista tai haluat kahlata uutislinkkejä, voit käyttää Googlea.

Aiheesta tehtyjä tutkimuksia vaivaa muutama asia - tai ainakin minua on vaivannut, kun olen noihin tutkimuksiin tutustunut. Ensinnäkin käsite "väkivalta" ja sen uhka, sekä uhan aiheuttama pelko ja ahdistus. Tämä on mitä suurimmassa määrin yksilöllinen asia. Pienikokoinen nainen tai mies voi kokea uhan eri lailla kuin iso ja ronski mies tai kaiken nähnyt rautarouva. Lapsen kokemus väkivallasta ja uhasta on ihan oma lukunsa. Teini-ikäisten leikkitappelu näyttää hurjalta ja voi muuttua veriseksi todeksi silmänräpäyksessä. Poikien töniminen muuttuukin kiusaamiseksi ja pahoinpitelyksi heti jos joku ylittää jonkun toisen henkiläkohtaisen sietokyvyn. Kun peruskoulun opettajilta - enimmäkseen naisia (70 % v. 2004) kysellään subjektiivisia väkivallan tai sen uhan kokemuksia, saadaan tulos joka ei ole aivan sellaisenaan allekirjoittaneen kokemusmaailmaa vastaavaa dataa. Jos tuijotetaan pelkkään sanakirjamerkitykseen, on väkivaltaa jopa esikoululaisen saama paskahalvaus. Itsehillintänsä menettänyt päiväkotipiltti, erityisoppilas, autistinen tai pimahtanut alakoululainen on kyllä hurja näky. Hän voi huutaa, lyödä, potkia, purra, rikkoa paikkoja, heitekllä esineitä. Mutta onko se väkivaltaa? Lasten mielenterveydenhoito on alennustilassa. Lastensuojelu ei selviä tehtävistään. Luokissa ja ryhmissä on paljon lapsia jotka ovat väärässä paikassa. Perusopetuksen ryhmiin integroidaan mitä erilaisempia erityistapauksia, joilla monilla on oma henkilökohtainen koulunkäyntiavustajansa. Voidaan kysyä ovatko he oikeassa paikassa, ja olisiko kouluväkivaltaa vähemmän jos kaikki olisivat "tavallisia" lapsia. Potentiaalisesti vakavimman näkemäni toiselle aiheutetun ruumiinvamman oli aiheuttaa eräs pienikokoinen seiskaluokkalainen autisti joka ilman mitään näkyvää ärsykettä heitti opettajaa terävällä esineellä, ja näön menetys oli senteistä kiinni. Epäonnistunutta sairaanhoitoa vai normaalia kouluväkivaltaa?

Onneksi tämäkin on monikulttuuria, ja sellaisena suunnaton rikkaus.

Keskiverto koululainen ymmärtää että isku ja potku tekee kipeää. Hän myös tietää mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Kun iso joukko 12-18-vuotiaita nuoria kootaan saman katon alle, mitä vain voi sattua, ja sattuukin. Valtaosa vakavista loukkaantumisista on onnettomuuksia. Teinit eivät osaa rajoittaa voimankäyttöään. Myös kaikilla elämänaloilla valta-aseman saanut tyhmyys ja vastuuttomuus heijastuu nuorten tekemisiin. Ja nuoruus on muutenkin sitä aikaa kun seuraamuksia ajatellaan vähiten. Mitä voi sanoa 16-vuotiaalle joka on omaa tyhmyyttään ja harkitsemattomuuttaan saanut päänahkansa silmilleen? Tai juossut lasiovesta läpi? Kaatanut kaverinsa leikillään ja aiheuttanut aivotärähdyksen? Valtava enemmistö nuorten kolhuista ei ole vakaasti harkiten tai tarkoituksella tehtyjä.

Millä tavalla maahanmuuttajanuori voi poiketa totutusta kaavasta tai pahentaa sitä?

Väitän että nuorten väkivaltaisuus on lähes puhtaasti yksilölähtöistä. Syntymässä saadut ominaisuudet ja ympäristön vaikutus yhdessä aiheuttavat väkivaltaista käyttäytymistä. Kulttuuritausta voi joissakin tapauksissa vahvistaa joitakin käytösmalleja tai alentaa kynnystä syyllistyä väkivaltaan, mutta selittävien tekijöiden etsiminen ensisijaisesti kulttuurista on virhe. Väitän myös että suomalaisella yhteiskunnalla ja koululla on mahdollisuus vähentää kulttuuritaustan vaikutusta haitalliseen käyttäytymiseen, mutta tällä kyvyllä on rajansa.

Taas vahvasti yksinkertaistaen: maahanmuuttajuus tai erilainen kulttuuritausta sinänsä ei tee kenestäkään väkivaltaista, eikä kukaan ole koodattu noudattamaan oman kulttuurinsa haitallisia käytösmalleja. On kuitenkin aivan selvää että maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on suurempi todennäköisyys käyttäytyä väkivaltaisesti kuin kantaväestöllä. Toivon että lukija jaksaa lukea perusteluni.

Syntymässä saadut ominaisuudet ovat sitä aluetta jolla seikkailevia saatetaan Suomessa rangaista varsin heppoisin perustein. Koska en ole biologi enkä perehtynyt ihmisen geeniklusterien käytännön vaikutuksiin, tyydyn toteamaan sen minkä jokainen (ainakin vielä) voi todeta ilman Ajatuspoliisin visiitin pelkoa: jotkut meistä vain ovat syntyneet johdot sillä tavalla ristissä että väkivalta on luonteva ongelmanratkaisukeino. Jos normaali perhetausta ja tavallinen, turvattu lapsuus ja vanhempien huolenpito tuottaa hakkaavan kusipään, näin vain sitten on. Tällaisia tapauksia voi sitten jokainen tutkia oman mieleisensä luupin läpi: poliittisen, lääketieteellisen, biologisen, kemiallisen, astrologisen... Erilaisia diagnooseja löytyy joka lähtöön. Syitä voidaan hakea mieshormoneista, välittäjäaineista, mielenterveydestä tai mystisistä ominaisuuksista kuten sielu tai luonne. Jotkut meistä lyövät, piste. Jos tällainen käsi on jaettu maahanmuuttajanuorelle, saatetaan syitä etsiä ihan vääristä paikoista.

Ympäristötekijät voivat tehdä väkivaltaisen kenestä vain. Aggressiivinen maahanmuuttajanuori käynnistää välittömästi ympäristön kulttuurisesti sensitiivisten sensorit: mitä, tai kuka on tämän takana? Patenttiselitys on ympäristön nuivuus, syrjivyys, rasismi, ennakkoluulot. Hyväksyn tämän selityksen yhtenä mahdollisena motiivina väkivaltaiseen käyttäytymiseen, mutta päinvastoin kuin jopa oikeuslaitoksessamme tunnutaan ajattelevan, toisten ihmisten toiminta ja ajatukset eivät oikeuta tai aiheuta väkivallan käyttöä. Väkivaltaisen ratkaisumallin käyttäminen edellyttää yksilön omaa aktiivista toimintaa. Keinoja on aina useampia - väkivaltaan turvautuminen paljastaa osataanko muita keinoja käyttää.

Suomalainen kantaväestö ja yhteiskunta eivät suinkaan ole ainoa ympäristötekijä. Maahanmuuttajanuori tai maahanmuuttajataustainen nuori on jo määritelmällisesti altistunut elämässään muillekin vaikutteille kuin nykyiselle suomalaiselle asuinympäristölleen ja koululleen. Oirehtivaa kantaväestön nuorta ei varmasti tutkittaisi vain nykytilanteen ja -olosuhteiden valossa, vaan koko lääketieteellisen ja henkilökohtaisen historiansa kautta. Oikaiseminen kulttuuri- tai ympäristön rasismi-selityksiin on väärin yksilöä kohtaan. Se on väärin myös ympäristöä kohtaan. Maahanmuuttajan ongelmien näkeminen ensisijaisesti etnisyyden tai toiseuden läpi on pahimmanlaatuista rasismia. Se riisuu ihmiseltä yksilöllisyyden ja arvon ihmisenä. Tämä ajattelu on tyypillistä juuri niille joille maahanmuuttajan ja toiseuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaikkein tärkeintä: monikultturisteille, moraalisäteilijöille, kukkahatuille.

Monikultturistien lempi-ilmauksia on ettei maahanmuuttajia saa käsitellä yhtenä massana. Tämä on kaksinaamaista, koska juuri monikultturistien taipumus on toisaalta vedota maahanmuuttajien erityisiin ominaisuuksiin ja tarpeisiin kokonaisuutena silloin kuin se sopii heidän poliittiseen agendaansa, ja vastaavasti poimia rusinoita pullasta silloin kun halutaan löytää soveliaita yksittäistapauksia yleistettäviksi.

Ei ole olemassa tyypillistä maahanmuuttajanuorta tai tällaisen elämäntarinaa. Ehdoton enemmistö kohtaamistani maahanmuuttajanuorista on kotoisin perheestä joka välittää heistä. Osa on käytännössä ilman aikuista huoltajaa. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajanuorten kotitausta on yhtä kirjavaa kuin suomalaistenkin oppilaiden.

Jokainen opetusalalla toimiva aikuinen ymmärtää maahanmuuttajien kirjavuuden. Osaako lukija itse analysoida omaa maahanmuuttajakuvaansa? Aloitko lukea tätä kirjoitusta mielessäsi jonkinlainen arkkityyppinen maahanmuuttajan kuva? Se kannattaa kyllä pitää mielessä, koska stereotyypeissä on aina totuuden siemen.

Olemme saaneet lukea pöyristyttäviä uutisia maahanmuuttajajengien suorittamista katuryöstöistä ja jopa joukkoraiskauksista. Ulkomaiden uutiset kertovat väkivaltaisten jengien tyrannisoimista asuinalueista, vuokrataloista, kaduista ja kouluista. Monien pelko on että tämä on Suomenkin tie, ja helposti ajatellaan että tulevaisuus on jo täällä. Tälle pelolle haetaan vahvistusta, ja uutisointi näyttäisi toisinaan antavan tällaiselle ajattelulle aihetta. Tämä pelko on turha, ainakin osittain. Suomen kouluissa ei vallitse minkäänlainen anarkia. Koulunkäynti ei ole hengenvaarallista, tai jos on, se ei johdu ainakaan maahanmuuttajanuorten väkivaltaisesta joukkoliikehdinnästä.

Aikaisempien kirjoitusteni vuoksi viestini saattaa nyt vaikuttaa ristiriitaiselta. Enkö itse ottanut esiin selviä esimerkkejä maahanmuuttajaväkivallasta ja sen uutisoinnista? Kyllä ja kyllä. Väitän silti etteivät nuo tapaukset ole sitä mitä ne maahanmuuttokriittisen ajattelun läpi saattavat vaikuttaa olevan. Ongelmia ne kyllä ovat - vakavia ja kasvavia ongelmia.

Nuo suurimmat raportoidut rikokset tai rikossarjat ovat aikuisten tai lähes täysi-ikäisten, enimmäkseen ei-kouluakäyvien nuorten ja "nuorten" tekosia. ("Nuorilla" tai NuorillaTM tarkoitetaan tiedostavan median kiertoilmaisua 12-40-vuotiaalle maahanmuuttajataustaiselle väestönosalle joka on lähes kaiken laajamittaisen mellakoinnin takana Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa...) Yhteiskunnan epäonneksi mutta koulun onneksi pahimmat tapaukset eivät käy koulua. Tämä pätee niin kantaväestöön kuin maahanmuuttajiinkin. Ne joilla on suurimpia sopetumisvaikeuksia ovat sosiaalitoimen, poliisin ja esim. hotelli Yrjöperskeleen heiniä. Tosin he saattavat hengailla oman alueensa koulun lähistöllä leikkimässä lainsuojatonta, mafiosoa tai parittajaa alaikäisille bändäreilleen. Koulun ulkouoliset hiippailijat tai alueen kingit ovat sinänsä merkittävä uhkatekijä kouluille, mutta eivät niiden sisäinen ongelma.

Oma lukunsa ovat ne lukuisat nuoret joille koulu on sosiaalinen tila jossa ruokaillaan, vietetään aikaa ja tavataan ikätovereita, mutta jossa ei opiskella. Näille nuorille koulu täyttää jonkinlaisen tarpeen, eivätkä he ajoittaisista katupoikamaisuuksistaan huolimatta ole uhka. Nämä sankarit ovat niitä jotka syrjäytyvät. Koulutusta ei hankita, heittäydytään yhteiskunnan holhokiksi. Tietty osuus näistä tapauksista päätyy väkivalta- tai ainakin rikostilastoihin ennemmin tai myöhemmin. Riippuen siitä missä iässä päihteet tulevat kuvaan he saattavat saada aikaan hyvinkin vaarallisia tilanteita, lähinnä tosin itselleen.

Päihtyneenä tai ainakin krapulassa kouluun saapuvia nuoria on jonkin verran. Ehkä heitä olisi enemmänkin, ellei kotiin jääminen olisi täysin legitiimi toimintatapa. Lintsaamiskulttuuri on muuttunut melkoisesti siitä kun nykyiset vanhemmat kävivät koulunsa. Osittain vanhemmat hyväksyvät asiaintilan jolle eivät (töistä käsin tai omien ongelmiensa vuoksi) voi mitään tai jolle eivät halua voida mitään.

Nykyvanhempien avuttomuus ja voimattomuus nuortensa elämänhallinnattomuuden edessä on ällistyttävää. Tämä aihe vaatii oman kirjoituksensa joskus.

Kuten yllä sanoin, maahanmuuttajanuoret eivät keskimäärin ole sen huonommista perheistä kuin muutkaan oppilaat. Jos koti on kunnossa, eli joukolla on johtaja, oli tämä sitten millainen hyvänsä, maahanmuuttajanuori tulee kouluun ja pelaa pääsääntöisesti samoilla säännöillä kuin muutkin. Joidenkin kulttuurien tapa käsitellä lapsia tuottaa selkeästi paremman paikallaoloprosentin kuin kantaväestön metodit.

Koska minulla on ongelmia ilmaista itseni lyhyesti, pätkäisen tähän ja jatkan tuonnempana. Tämä vika saattaa johtua siitä etten mielellään tule väärinymmärretyksi. Väärinymmärretyksi tuleminen Internetissä voi maksaa rahaa ja työpaikan.