Opetushallituksen mukaan maahanmuuttajanuorista jopa joka neljäs jää peruskoulusta päästyään ilman aloituspaikkaa ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa. Syyn tähän arvellaan löytyvän kielitaidon puutteista.
Suomi toisena kielenä -opettajien yhdistyksen puheenjohtaja Katriina Rapatin mukaan esimerkiksi aineenopettajien, olipa aine sitten matematiikka tai historia, tulisi nähdä oma roolinsa myös kielenopettajana ja kielellisen aineen opettajana. Näin kielenoppimista voitaisiin tukea paremmin. Peruskoulun maahanmuuttajille suunnatut suomi toisena kielenä -tunnit eivät Katriina Rapatin mukaan yksistään takaa opinnoissa pärjäämistä.
Maahanmuuttajapojat aloittavat peruskoulun jälkeiset opinnot jonkin verran tyttöjä useammin. Opetushallituksessa on huomattu, että maahanmuuttajatytöt eivät välttämättä hae opiskelupaikkaa toista kertaa, mikäli ensimmäisellä hakukerralla ei tärppää.
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin mukaan ongelmana on myös se, että kaikissa kulttuureissa ei välttämättä kannusteta opiskeluun samalla tavalla kuin Suomessa.
Ei mikään pieni pala nieltäväksi, eikä koulu ole vielä edes alkanut.
Tällaisten uutisten edessä tahtoo tulla voimaton olo. Mistä aloittaa kommentointi? Mikä on keskeinen asia? Miten purkaa sotku johon koko Suomea ollaan vetämässä?
Aloitetaan alusta.
Jopa joka neljäs jää ilman aloituspaikkaa. Sana "jopa" tarkoittanee että osuus on suuri. En osaa sanoa. Mikä mahtaa olla kantaväestön nuorten osuus niistä joille jatkopaikkaa ei lohkea? Tai niistä jotka menevät lukioon huonoilla papereilla pudotakseen pian pois?
"Joka neljäs" on valtava osuus, kun tarkasteltavana on koko koulunsa lopettava ikäluokka. Vai onko? Keitä ovat "maahanmuuttajanuoret?" Vastatulleita? Koko ikänsä Suomessa asuneita? Jos vastatulleita, en näe suurta syytä huoleen. Tietysti kieli on hakusessa. Tietysti ongelmia on. Mutta turvapaikanhakijoita ei ole vyöryksi asti, pakolaisia otetaan vain 750 ja työperäisistä tulijoista on karjahteleva pula. Neljäsosa mitättömän pienestä määrästä on siis hyvin hyvin vähän. Missä ongelma? Emmekö selviä kourallisesta tyttöjä ja poikia, jotka tarvitsevat vain vähän lisäopetusta, tukea opiskelupaikan haussa ja ehkä pikkiriikkisen kiintiön kielipuolille.
Vai onko totuus että uutisessa maahanmuuttajanuoriin lasketaan se valtaisa, alati kasuava kansanosa joka varttuu itäisen pääkaupunkiseudun lähiöissä? Toisen polven maahanmuuttajat, jotka ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajien ainoa konkreettinen kontribuutio Suomen kehitykselle?
Mitä tekemistä heillä olisi maahanmuuttajakategoriassa? Ainakaan jos puhutaan kielivaikeuksista? Miten maahanmuuttajuus rampauttaa koko ikänsä Suomessa asuneen nuoren koulunkäynnin? Mikä osa hänestä on maahanmuuttajaa, jos hän on Suomessa syntynyt?
Uutisen epämääräisyys on huomattava. Jos tarkoitus oli valottaa yhtä maahanmuuton kiistatonta ongelmaa, yritys epäonnistui. Se jää nimittäin kertomatta että ulkonäöltään ja kieleltään erilainen, maahanmuuttajaTAUSTAINEN henkilö on Suomen johtavien monikulttuuristajien kirjoitta mamu silloin kuin HEILLE sopii, ja suomalainen aina muulloin.
Tämä on klassinen kusetuskikka. Aina kun puhutaan maahanmuuttajista ja maahanmuutosta, pitää kysyä: kenestä oikeasti puhutaan.
Teen sen ilkeän johtopäätöksen että myös ikänsä ja koko koulutaipaleensa Suomessa asuneet maahanmuuttajataustaiset nuoret putoavat tähän yhden neljänneksen uhrikategoriaan. Ainakin omat havaintoni ja kirjoitukseni tukevat johtopäätöstä.
Sana "jää" viitannee siihen että mainitut nuoret ovat aktiivisesti hakeneet jatkopaikkaa. Tähän on helppo uskoa, koska jokainen palkkansa arvoinen opo kaivaa ei jätä kiveä kääntämättä saadakseen joka penskan sijoitettua. Vaikka sitten väliaikaisestikin, ks. maininta lukioista edeltä.
Uskon todellakin että kielitaidon puute on selittävä tekijä koulutien tyssäämiselle lähtökuoppiinsa. Mitä tälle asialle voitaisiin tehdä?
Lainaan itseäni Hommafoorumilta. Näpyttelin tuohtuneen pikavastauksen Spinnun postaamaan uutiseen, mutta uskon että olennainen välittyy siitäkin:
Maahanmuuttajien palvelemiseksi ei riitä mikään sen vähempi kuin kokonaan erillinen, rinnakkainen koulujärjestelmä. Mistä rahat? Jos... kun mamujen määrä nykyisen muotoisissa kouluissa lisääntyy, lisääntyy opettajien työmäärä eksponentiaalisesti. Opetat - tai itket ja opetat - matikat ja yhteiskuntaopit monikielisesti ja -kulttuurisesti. Tulos: opettajat kävelevät ulos. Tuollaisen menon pedagogisena tuloksena saadaan sillisalaattia josta TODELLISEN tuen tarpeessa olevat oppilaat eivät saa yhtään mitään. Mutta näyttää hyvältä paperilla: hei me monikulttuuristutaan!
Jos opettaja tuohon Rapatin visioon lähtee, hän joutuu käytännössä luomaan tyhjästä oppimateriaalit ja kasvattamaan omaa kompetenssiaan päättymättömillä jatko-opinnoilla. Mistä rahat? Mistä aika? Mistä motivaatio? Monikulttuurisista kouluista tulee pikkurapattien pelikenttiä. Mitä suomi toisena kielenä-aineen opettaja tietää tiede- ja muiden substanssiaineiden opetuksesta? He askartelevat pienryhmiensä kanssa, pienemmällä perustuntimäärällä, eli heillä on aina enemmän aikaa yhtä oppilasta kohti kuin riviopettajalla.
Periaatteessa Rapatti on ihan oikeassa: jos halutaan kielipuolioppilaat kunnialla läpi koulusta, jotain tuon kaltaista pitäisi viritellä. Kasvukeskusten pakkomonikulttuuristamisella luodaan todellinen kasvuala. Kasvava kysyntä pienille yksiköille joissa on pienet ryhmäkoot ja rajattomasti materiaali- ja henkilöstöresurssia, että maahanmuuttajat, nuo kallisarvoinen rikkaus, saadaan tekemään edes jotain tuottavaa työtä tulevaisuudessa.
Jokainen voi omalta osaltaan funtsia olisiko tuollaisille yksiköille käyttöä ihan kantislapsillakin.
Summa nuivarum: Suomen koulun kantokyky ei kestä lisääntyvää monikulttuurisuutta. Paitsi jos jostain löytyy runsaudensarvi joka syytää rajattomasti rahaa rapattien projektille.
Vaikka rahaa löytyisikin, en näe mitään syytä haaskata sitä kansainvaelluksen ruokkimiseen.
On kaikkien etu että jokainen Suomessa asuva nuori saa koulutuksen, ammatin ja työtä. Se vain ei onnistu niiltäkään joilla kieli ei ole pääasiallinen ongelma.
Rapatti:
Peruskoulun maahanmuuttajille suunnatut suomi toisena kielenä -tunnit eivät Katriina Rapatin mukaan yksistään takaa opinnoissa pärjäämistä.
Maa kutsuu Rapattia. MIKÄÄN ei takaa opinnoissa pärjäämistä. Kielitaidon puute kyllä aika tarkkaan takaa että opinnoissa EI pärjätä.
Sitten yksinkertaiseen mutta kiistämättömään loppupäätelmään: maahanmuutto on huono ajatus sekä vastaanottavalle maalle että muuttavalle yksilölle. Erityisesti lapselle. Suomella ja koulullamme ei ole resursseja auttaa kaikkia. Suomeen saapuminen ei takaa onnea ja menestystä tulijoille. Mitä useampi tulee rasittamaan resurssejamme, sitä vähemmän kaikille riittää. Ensimmäisenä ja eniten kärsii suomalainen lapsi, ja heistä ensimmäisenä ja eniten ne jotka tarvitsisivat systeemin tukiresursseja, eli köyhät, oppimishäiriöiset ja muuten tuettavat yksilöt. Veikkaan että aika moni heistä löytyy siitä kasasta joka variseen lattian raoista sen yhden neljäsosan maahanmuuttajista seurana. Missä heidän tukijansa ovat?
