perjantai 14. elokuuta 2009

OPH:n raportti, osa 3: Maahanmuuttajien koulutus Suomessa

Tutkimuksen ensimmäinen luku tiivistetään seuraavasti:

Säädöksiä ja suosituksia koskeva luku on tarkoitettu ensisijaisesti sen kuvaamiseen, mitä nyt tehdään, ja samalla sen arvioimiseksi, turvaavatko säädökset ja suositukset riittävästi maahanmuuttajaoppilaidemme yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet kantaväestön oppilaiden kanssa. Säädöspohja voidaan siis suhteuttaa tuloksiin. Säädökset, ohjeet ja suositukset koskevat niin sanottua valmistavaa opetusta, suomi toisena kielenä -opetusta, oppilaiden oman äidinkielen opetusta ja oppilaiden saamaa äidinkielistä opetusta. Maahanmuuttajaoppilaiden opetusta koskevaa ohjeistusta on täydennetty viime vuosina, ja sitä voidaan muuttaa jatkossakin.


Kahlattuaan säädösten viidakon ja arvopohjan läpi lukija saapuu käytännön selostukseen kouluissa vallitsevista nykykäytännöistä.

Valmistava opetus:

Oppivelvollisuusikäisille ja esiopetusikäisille maahanmuuttajalapsille voidaan antaa perusopetukseen valmistavaa opetusta. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu jokaiselle maahanmuuttajataustaiselle oppilaalle, jonka suomen tai ruotsin kielen taito ei vielä ole riittävän hyvä perusopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Valmistavan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavat valmiudet perusopetukseen siirtymistä varten. Valmistavassa opetuksessa oppilaalle annetaan opetusta perusopetuksen oppiaineissa oppilaan opinto-ohjelmassa tarkemmin määritellyllä tavalla. Oppiaineiden opetuksessa noudatetaan soveltuvin osin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Opetuksessa otetaan huomioon, että oppilaat ovat iältään, oppimisvalmiuksiltaan ja oppimistaustaltaan erilaisia. Valmistavan opetuksen aikana oppilaat integroidaan perusopetuksen ryhmiin lähinnä ikätasoaan vastaaviin suomen- tai ruotsinkielisiin opintoihin oppilaan oman opinto-ohjelman mukaan. Integroinnilla edistetään kotoutumista, sosiaalisen kielitaidon kehittymistä ja oppiaineen sisällön omaksumista.


Toim. huom: tämän tyylinen teksti on tyypillistä opetussuunnitelmien perusteille. Asiat ilmoitetaan toteavalla tyylillä, aktiivin indikatiivissa. Soveltaminen jää kouluille. Kun siis todetaan että "Integroinnilla edistetään kotoutumista, sosiaalisen kielitaidon kehittymistä ja oppiaineen sisällön omaksumista", tarkoitetaan tavoitetta, ei kuvata todellisuutta.

Opetusta annetaan 6–10-vuotiaille vähintään 450 tuntia ja tätä vanhemmille vähintään 500 tuntia, mikä tarkoittaa noin puolen vuoden mittaista koulutusta. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003–
2008 tavoitteeksi oli asetettu, että perusopetukseen valmistavaa opetusta laajennetaan lukuvuoden mittaiseksi.


Nyt laajennus on tehty, ja valtio kustantaa kunnille vuoden verran valmistavaa oppilasta per maahanmuuttajanenä. Helsingissähän toinen puoli vuotta oli maksettu omasta pussista jo vuosia. Vuosi on luonnollisesti paljon parempi kuin puoli vuotta, joten pidennys oli hyvin tarpeellinen. Tai siis, pidennykseen annettavan rahan lisääminen. Kaikkihan maksaa.

Kiusallisen usein kunnat kikkailevat mm valinnaisten kielten ryhmäkokojen kanssa. Ryhmien minimikoko määrätään naurettavan isoksi, ettei ryhmiä syntyisi, ja sitten säästetään rahaa. Lapset eivät opi kieltä, mutta kunnallahan on niin paljon tähdellisempää käyttöä fyrkalle.

Onneksi ryhmäkoko ei ole mikään ongelma, kun kyse on valtion kustantamasta mamuopetuksesta:

Ryhmäkoolle ei ole asetettu vaatimuksia, joten ryhmän voi perustaa myös yhdelle maahanmuuttajaoppilaalle.


Kylläpä naurattaisi ellei harmittaisi. Yksi ryhmä vaatii nimittäin yhden opettajan. Siihen kieltenryhmään, joka myös vaatii sen yhden opettajan, saatetaan tarvita jopa 20 oppilasta.

Ajatelkaapa tätä tasavertaisuuden ilmentymää, tai mieluummin älkää, ettei nuppi ala kuumeta.


S2 eli suomi toisena kielenä-oppiaine:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan oppilaille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame ja joiden suomen tai ruotsin kielen taito ei ole äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla, opetetaan suomea tai ruotsia toisena kielenä.


Eli käytännössä ihan joka ikinen maahanmuuttaja (OPH:n raportin tarkoittamassa mielessä, siis myös Suomessa syntyneet ja kasvaneet "maahanmuuttajat") sujahtaa iloisesti erityisryhmään, opettelemaan eri suomea eri lailla ja eri porukassa kuin suomalaiset lapset.

Ihan näin karkeasti sanottuna tässä ei ole mitään vitun järkeä.

Nimimerkki RP totesi Hommafoorumilla Pikku Raamaa koskevan uutisen nähtyään:

Uutispätkän katsoneena tuon kyseisen 2. polven maahanmuuttajalapsen kielitaito itseasiassa ei tuntunut mitenkään erityisemmin huonolta. Varmoja johtopäätöksiä lyhyen esiintymisen pohjalta ei voi tehdä, mutta todennäköisimmät syyt miksi hän osallistuu "äs kakkoseen" ovat kuitenkin nähdäkseni A) ujous, B) yhteiskunta, joka tarjoaa erityistä mamukoulutusta myös lapsille, jotka eivät sitä oikeastaan tarvitsisi.


Juuri niin. Jos Raaman suomen kielen taito ei ole luokan kantisten tasolla, tyhmempi saattaisi luulla että pieni lapsi oppisi parhaiten istumalla samassa huoneessa niiden kantisten kanssa. Eihän ero niin valtava voi olla, ja lapsethan oppivat kielen luonnollisella tavalla nopeasti. Ekaluokkalaiset eivät keskustele äikän tunneilla ydinfysiikasta tai kvanttimekaniikasta. He pörisevät ekaluokkalaisten juttuja. Mutta ei. Äs kakkoselle on kysyntää koska sitä tarjotaan. Mitä jos ei tarjottaisi?

Huomaatteko miten Raaman kaappaaminen omalle kaistalle jo ekalla luokalla valmistaa häntä tulevaan erillis-, erikois- ja kiintiökelpoisuuteen?

Mutta eivät kaikki maahanmuuttajat saa S2-opetusta:

Kaikkien kuntien yhdistettyjen tulosten mukaan koko maassa arviolta neljäsosa (25 %) kaikista maahanmuuttajaoppilaista ei saa erillistä suomi toisena kielenä -opetusta. Keskeinen syy opiskella suomi äidinkielenä -tunnilla on yleensä se, että oppilaan kielitaito on jo varsin hyvä tai että hän pärjää suomi äidinkielenä -tunnilla. Erityisesti suurissa kunnissa tämä on yleisin syy. Toinen yleinen syy on puuttuvat resurssit. Resursseja puuttuu sekä yksittäisiltä kouluilta kuntien sisällä että kunnilta.


On kai lohduttavaa että joka neljäs maahanmuuttaja pystyy käymään Suomessa koulua aivan kuten suomalaisetkin. Toivottavasti tutkimus osaa myös kertoa pelastuuko tämä neljännes maahanmuuttajanuorta suurella todennäköisyydellä odottavilta ongelmilta, vai ovatko hekin yhtä lailla erityistuen varassa päästäkseen peruskoulusta eteenpäin.

Resurssipuute on mielenkiintoinen asia. S2:ta ei tarjota jos ei voida. Miten näiden kuntien maahanmuuttajat pärjäävät? Hehän joutuvat siis kotikuntansa tai -koulunsa perusteella alistumaan samaan kuin kantiskoululaisetkin.


Maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus

Äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan ajattelun sekä kielenkäyttötaitojen, itseilmaisun ja viestinnän kehittymistä, sosiaalisten suhteiden ja maailmankuvan muodostumista ja persoonallisuuden ehyttä kasvua. Yhdessä suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen kanssa oppilaan oman äidinkielen opetus vahvistaa oppilaan identiteettiä ja rakentaa pohjaa monikulttuurisuudelle ja toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Oman äidinkielen opetuksella edistetään oppilaan mahdollisuuksia opiskella täysipainoisesti kaikkia perusopetuksen oppiaineita.


Opetussuunnitelman perusteet-kielestä suomennettuna: omaa äidinkieltä on hyvä osata.

Kuitenkin:

Maahanmuuttajien äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta. Se ei ole perusopetuslain 12 §:n mukaista opetusta, vaan sitä opetetaan erillisen valtionavustuksen turvin.

Opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää maahanmuuttajien äidinkielen opetusta. Mikäli kunta järjestää opetusta, sillä on mahdollisuus saada opetuksen järjestämiseen erillistä valtionavustusta. Valtionavustusta suoritetaan enintään 2,5 viikkotunnista taloudellisesti muodostettua opetusryhmää kohden. Ryhmään tulee kuulua opetuksen alkaessa vähintään neljä oppilasta. Opetuksessa noudatetaan maahanmuuttajien äidinkielen opetukseen laadittuja opetuksen perusteita. Vaikka opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää maahanmuuttajien äidinkielen opetusta, opetukseen osallistuneiden määrä on suunnilleen sama kuin suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetukseen osallistuneidenkin määrä. Jos opetusta ei ole voitu järjestää, syynä on ollut yleensä joko se, että opetusryhmää (vähintään neljä oppilasta)ei ole saatu muodostettua tai että ei ole löytynyt opettajaa.


Kyllä. Valtio kustantaa oman kielen opetuksen jos kunta saa kaivettua esiin kieltä osaavan opettajan, vaikka laki ei sitä edellytä eikä kuntia siihen velvoiteta.

Ja ryhmäkoko - neljä oppilasta. Vaikka kyllä ne ryhmät ovat oikeasti ihan hyvän kokoisia - käytännössä kaikki S2-lukijat eli käytännössä 75-100% maahanmuuttajista osallistuu oman kielen opiskeluun.

Monta kieltä. Monta ryhmää. Monta opettajaa. Tarkat luvut:

Maahanmuuttajien äidinkielen opetukseen osallistui syyslukukaudella 2006 yhteensä 11 013 oppilasta tai opiskelijaa 50 eri kielessä. Opetusta järjestettiin tuolloin yhteensä 81 kunnassa. Tähän opetukseen voivat osallistua esi- ja perusopetuksen oppilaat sekä lukiokoulutuksen opiskelijat.


Valtio maksaa - saadaanko opetus siis ilmaiseksi? Mistä valtio ne rahat tempaisee?

Ai niin. Pöntön henki hankkii ne taikakeinoillaan.

Eihän se ole keneltäkään pois, ja kukapa tahtoisi ryöstää Pikku Raamalta MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVON.


Muiden uskontojen opetus

Oppilaalla on oikeus saada oman uskontokuntansa mukaista opetusta, jos kyseiseen uskontokuntaan kuuluvia oppilaita on vähintään kolme ja vanhemmat pyytävät opetuksen järjestämistä. Uudessa, elokuun alussa 2003 voimaan tulleessa uskonnonvapauslaissa korostuu positiivinen uskonnonvapaus ja oikeus omaan uskontoon. Opetuksessa tämä näkyy oppilaan oikeutena oman katsomuksensa mukaiseen opetukseen.


Kolme oppilasta riittää. Eikä siinä vielä kaikki:

Huoltaja voi nyt vaatia lapselleen opetettavaksi myös sellaista uskontoa, mitä tällä hetkellä ei koulussa opeta. Opetus järjestetään, jos sitä vaatii 3 huoltajaa. Näiden kolmen oppilaan tulee kuulua vaadittuun, Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uuden uskonnon opetus tulee jäsenyyskriteerien täyttyessä aloittaa, vaikka Opetushallitus ei olisikaan vielä vahvistanut kyseisen uskonnon valtakunnallisia perusteita.


Muistatteko eräästä vanhasta kirjoituksestani mainintani siitä että Suomessa järjestetään uskonnonopetusta Hare Krishna-tietoisuudessa? Nyt tiedätte miksi. Kolme harekrishnaa keksi vaatia sitä.

Verorahasi työssä. Onko nyt kiva olo? Onko nyt hyvä fiilis?