torstai 26. marraskuuta 2009

O'rly? ja muita ornitologisia uutisia

Kuin Post Scriptumina edellisiin kirjoituksiini Helsingin sanomat kertoo että koulujen täyttyminen maahanmuuttajista huolestuttaa EU:ta.

EU-maat ovat huolissaan koulujen täyttymisestä maahanmuuttajataustaisista lapsista.

Esimerkiksi Irlannissa maahanmuuttajia on jo 40 prosenttia koululaisista.

Italian kouluja käy jo 570 000 maahanmuuttajalasta. Tämä on hieman alle viidennes kaikista koululaista.

Maahanmuuttajakoululaisten osuuden raju kasvu kävi ilmi EU:n opetusministerien kokouksessa torstaina Brysselissä.

Suomen opetusministerin Henna Virkkusen (kok) mukaan jäsenmaat suhtautuvat kuitenkin itse maahanmuuttoon positiivisesti.

"Huoli on se, että maahanmuuttajien ja muiden välille syntyy kuilua, joka näkyy myöhemmin myös työelämässä ja sosiaaliekonomisessa asemassa", Virkkunen sanoi.


Eikös se huoli ollut koulujen täyttyminen? Ja nyt huoli onkin vasta se mitä tästä seuraa?

Hyviä uutisia Hennalle. Nämä ongelmat voidaan estää! Arvaapa miten?

Kyllähän Henna tietää:

Suomi aikoo kuitenkin ottaa oppia muiden maiden parhaista käytännöistä.


Pelkään tosin että Hennan ja allekirjoittaneen näkemykset parhaista käytännöistä eivät osu yksiin.

Pelkään että Henna tarkoittaa että otamme mallia siitä miten koulujen täyttymiseen on muissa maissa sopeuduttu, tai yritetty, tunnetuin seurauksin. Onhan liikaa vaadittu että yritettäisiin tehdä jotain itse ongelmalle, eli koulujen täyttymiselle maahanmuuttajista.

Yhdessä asiassa Hennakin on jyvällä, eikä edes peittele tietämystään. Vai onko tämä se kuuluisa jyvä jonka sokea kana löytää?

Virkkusen mukaan Suomen ongelmat ovat pienemmät kuin useiden muiden EU-maiden, koska Suomessa on toistaiseksi suhteellisen vähän maahanmuuttajia.


Uskon että Henna kompastui jyvään ihan vahingossa ja huomaamattaan. Lausunto on kuitenkin napakymppi. Ja aikas maahanmuuttajavastaiseksi tulkittavissa. Hyi ministeriä. Että ongelmia? Maahanmuuttajista?

Kysyisin kuitenkin EU:n kovapalkkaisilta ministereiltä: tarvittiinko tämän jyväsen löytämiseen paljonkin aikaa, vaivaa ja rahaa?

Tämä jyvänen nimittäin näkyy avaruuteen asti.

Harmittavasti poliitikoidemme suurin ongelma onkin nähdä itsestäänselvyydet. Onneksi me blogistit ja hommailijat yritämme auttaa näkemään. Tosin kuulemma Hesarin keskusteluun linkattu oman blogini osoite juuttui sensuuriin. Ihan mitä vain ei kansalaistenkaan sovi lukea.

Rinkebyn ihme monikulttuurisen koulun mallina

Eräs pitkäaikainen projekti on ollut linkkikokoelma jolla ampua alas jokainen joka hehkuttaa naapurimaamme pääkaupungin monikulttuurisimman lähiön mainiota ja menestyksekästä maahanmuuttajakoulua - Rinkebyskolania. Valitettavasti toimituksellisista syistä homma on aina vain lykkääntynyt. Joten tässä raakaversio. Ruotsin taidosta on hyötyä koska en jaksa kääntää muuta kuin pääkohdat ja johtopäätökset. Samaten Rinkebyskolanin historiikki jää nyt kirjoittamatta. Lisää tietoa löytyy googlaamalla Rinkebyskolan tai Börje Ehrstradin nimi.

Haluan korostaa mitä painokkaimmin että arvostan suunnattomasti rehtori Ehrstrandin panosta ja sinnikyyttä. Hän on toiminut mielestäni esimerkillisesti ja osoittanut tiukassa paikassa todellista johtajuutta. Hän on tehnyt sen minkä mies parhaimmillaan tekee: saanut aikaan parhaat mahdolliset tulokset käytettävissä olevilla keinoilla ja resursseilla. En pidä hänen henkilöönsä tai omaan liiketoimintaansa liittyviä kysymyksiä merkittävinä. Mies ansaitsee palkkansa, etenkin jos urakka on noin kusinen.

Sitäkin ikävämpi juttu tekijämiehelle että urakka on mahdoton. Epäonnistumiset ja jatkuvat ongelmat eivät ole yhden miehen syytä. Yhteiskunta on epäonnistunut. Jos Rinkebystä jotain mallia haetaan, pitää koko yhteiskunnallinen kehitys nähdä varoittavana esimerkkinä. Ruotsi on viimeinen paikka mistä Suomeen kannattaa hakea mallia monikulttuuriasioissa.

Faktoja Rinkebystä:

Ruotsinkielinen Wikipedia-artikkeli

Kaikki tarpeellinen tilastotieto

Rinkebyskolan - Wiki

Rinkebyskolan - koulun oma sivu

Koulun oma etusivu antaa liikuttavan hienon kuvan palkitusta ja puhutusta koulusta joka tuottaa matikka- ja urheilutähtiä, joka on nostanut keskiarvojaan eniten (kymmenen kärjessä Tukholmassa) ja jossa nobelistit, ministerit ja yritysjohtajat laukkaavat tuhkatiheään vierailemassa. Eipä siis ihme että koulu ja alue vetävät puoleensa hunajapytyn lailla myös suomalaisia valtuuskuntia. Sillä selvästikin Rinkebyssä tehdään jotakin oikein. Eikö niin?

Hesari: Ei ihme, että joukko Helsingin kaupungin asuntopolitiikan suunnittelusta vastaavia virkamiehiä suuntaa juuri sinne kuulemaan, mitä opittavaa Suomella on Ruotsin tyylistä asuttaa maahanmuuttajia.


...."Rinkebyn koulu päihittää vuosi vuodelta koko Ruotsin muut koulut matikassa. Silti puolet tämänkin alueen perheistä, maahanmuuttajat itse, lähettää lapsensa muualle kouluun", Lorentzi sanoo.


....[Järvan alueen] kouluissa on sadan eri kansallisuuden lapsia, jotka puhuvat noin sataa eri kieltä, kertoo Järva-vision projektijohtaja Magnus Andersson.


Minun korviini tuo Magnuksen kertoma kuulostaa samalta kuin aliupseerin korviin kuulla kesällä -41 että Stalinilla on 3,2 miljoonaa miestä, 35000-40000 lentokonetta ja 12000-15000 tankkia.

Sata kieltä, sata kansallisuutta, lukematon määrä kulttuureja. Huh.

Tämä on Rinkebyn koulusta levitetty mielikuva(linkissä Ehrstrandin ja koulun historiasta):

Ongelmakoulusta vetovoimaiseksi huipputason opinahjoksi


Tämä otsikko antaa ymmärtää että koulu ei ole enää ongelmakoulu, että se on vetovoimainen ja että se on huipputason koulu. Nämä ovat kaikki melko hirtehisiä väitteitä seuraavan uutiskavalkadin valossa:

"Rinkebyn koulu ei ole palkintojensa arvoinen", sanoo Ruotsin opettajien ammattijärjestön PJ - yli puolet on vaarassa jäädä ilman lukiokelpoisuutta (Ruotsissa tämä tarkoittaa käytännössä keskiasteen opiskelumahdollisuuksia, koska Gymnasieskola yhdistää ammatti- ja lukiokursseja).

Tämä siitä huolimatta että Rinkebyskolan - monien muiden koulujen tavoin - on hinannut oppilaille annettuja numeroita ylöspäin keinotekoisesti.

"Eliittiluokkien poistaminen ei muuta tilannetta", sanoo Tukholman skolborgarråd Lotta Edholm; koulun tilanne ei eroa mitenkään muista segregoituneiden alueiden kouluista (!); jos eliittiluokat jätetään pois laskuista, jopa 67% (!!) oppilaista saa hylätyn arvosanan keskeisissä aineissa [päästötodistukseensa]; ratkaisuksi Edholm vaatii kouluilta parempaa tukea ruotsin kieltä osaamattomille maahanmuuttajaoppilaille (111!!11!!111eleven).

Vararehtori: numeroita nostetaan! - aiomme työskennellä kovasti. Mutta Tukholman keskitasolle nousemiseksi arvosanojen (meritpoäng) pitää kaksinkertaistua (!!!)

Rinkebyn koulu kaksinkertaistaa opettajien määrän - tosin vain matemaattisissa aineissa.

"Ruotsalaisen koulun suurin epäonnistuminen", sanoo samainen Edholm - Tukholma on segregoitunut, koulujen välillä on valtavia eroja - parhaissa kouluissa tulokset kaksi kertaa parempia kuin huonoimmissa. Kouluissa on monia ongelmia, ja tämä on suurin haasteemme.

Lääkkeeksi esitetään, ei toki pelkästään kruunuja ja äyrejä, vaan monenmoisia toimenpiteitä joilla rikotaan yhteys vanhempien ja lasten koulutustason välillä. Lausuu opposition (socialdemokraterna) kouluneuvos Roger Mogert:

De utlovade satsningarna kommer att kosta pengar och här måste staden hjälpa till, menar han.


Eli ilman niitä kruunuja ja äyrejä kaikki hyvä ja mukava jää saavuttamatta. Kaupunki on hyvä ja kaivaa kuvettaan.

Hitsin hitsi kun sellaista koulua ei ole vielä keksitty joka toimisi ilman kruunuja ja äyrejä. Pelkillä hyvillä ajatuksilla ja aikomuksilla.


Takaisin Rinkebyhyn. Koululla pidetyssä kriisikokouksessa Ehrstrand mainitsi saavutuksekseen mm sen että koulu on nykyään töhryistä vapaa. Se on erittäin hieno saavutus. Samoin matikkaluokan upeat suoritukset, satsaukset kodin ja koulun yhteydenpitoon ja kaikki muukin. Rinkebyskolan on nostettu kaikkein pahimmasta tilastaan kouluksi jossa todellakin yritetään, ja tietyillä osa-alueilla saavutetaan paljon hyvää.

Mutta onko se malli johon kannattaa nojata, jotain mistä ottaa oppia, jotain mitä kopioida?

Rinkebyn koulu mainitaan usein esimerkillisenä maahanmuuttajakouluna. En ymmärrä miksi. Kaikkine menestyksineenkin Rinkebyskolan edustaa minulle pahinta mahdollista skenaariota. Että kaiken pitää mennä pieleen jotta saataisiin vähäkin parannus näyttämään suurelta edistysaskeleelta.

Suuren tulipalon jälkeen asukkaat pelastanut palomies on kiistämätön sankari. Kaikkein parasta olisi kuitenkin ettei sankaritekoja tarvittaisi. Parasta olisi jos tulipalo ei olisi syttynytkään.

Helsingin päättäjien ei pidä miettiä miten maahamme tupsahtavat ulkomaalaiset saataisiin kaikkein parhaiten asutettua, ruokittua, koulutettua ja työllistettyä, tai etsiä tähän ratkaisuja ulkomailta. Ensin pitäisi miettiä miten pidämme asunnon, ruoan, koulutuksen ja työn tarvitsijoiden määrän ja laadun hyväksyttävällä, taloudellisesti kestävällä pohjalla. Sitten meillä on edes jonkinlainen mahdollisuus tehdä jotain niiden eteen jotka em. asioita yhteiskunnalta tarvitsevat.

Tämän tulipalon me voimme estää, eikä sankaritekojakaan sitten tarvita. Tosin sankaritekojen mahdollisuus tuntuu olevan niin suuri houkutin että varmasti monissa piireissä raavitaan kuvainnollisesti tikkuja. Tälläkin hetkellä.

Halla-aho

Homma

torstai 19. marraskuuta 2009

Keskeistä luettavaa

Blogini on ollut sivuraiteella viime aikoina, kun olen ottanut linjaksi olla enää puuttumatta jokaiseen älyttömyyteen mediassa ja ajassa - muutenhan kaikki aika menisi täällä manailemiseen. Ihmiset kuitenkin linkkaavat tänne ahkerasti, joten asiakaspalvelun nimissä tässä tärkeimmät jutut ettei tarvitse kaivella.

Lisäksi muistutan että kommenttiosio on auki, myös ja varsinkin kielteisten näkemysten esittämiselle. Erään rienablogin kommenteissa on kannatettu allekirjoittaneen "savustamista" työstään ja "toimenpiteisiin" ryhtymistä. Toivon että asianomaiset tahot avautuisivat täällä mieluummin kuin jossain muualla moderointijonoon tai tahmaavaan softaan juuttuneina. Sanavahvistus, ei moderointia (caveat: Seppo Lehto), ei sensuuria. Anna tulla ja kerro miltä tuntuu.

Miksi kirjoitan

Mitä mieltä rasismista - älä kommentoi jos et osaa lukea.

Miksi Päivi Lipponen on väärässä 1, 2, 3, 4, 5 - miten yksi ihminen edes VOI olla noin paljon väärässä niin monessa asiassa? Päivi voi.

Kaikkeen ei ole varaa - on valittava - polemiikkia.

Monikulttuurin riskit koulussa 1, 2, 3

Media valehtelee maahanmuuttajien koulumenestyksestä

Kestohitti! Linkatkaa ihmiset! Islamin vaatimat erikoisjärjestelyt kouluissamme

Oppimistulokset laskussa Ruotsissa - Rinkebyn ihme on valetta. Rinkebystä myös Leena Sharman ansiokasta SK:n artikkelia käsitelleessä jutussa

Elokuussa käsittelin Opetushallituksen raporttia. Lukemisen arvoinen paperi.


Tietysti blogissa on paljon muutakin, mutta uutta tavaraa ei nyt vain synny. Ei siksi ettei puitavaa olisi, vaan siksi että moni ajankohtainen ilmiö ei liity suoraan koulutukseen. En halua olla yleiskriittinen bloggari (tai bloggari ollenkaan, tämä on rasittavaa ja tylsää).

Keskustelu jatkuu Hommafoorumilla. Myös kommenttiosioni on auki, kaikille. Myös teille muille.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Tämä viikko jää historiaan.

Timo Vihavaisen kirjoitus Helsingin Sanomissa oli ilmeisesti katalyytti joka käynnisti mokutuskoneen ison pyörän. Eikä meno taida ihan heti loppua.

Tämän viikon uutistarjontaa tullaan joskus lähitulevaisuudessa lukemaan juuri sellaisena kuin mitä se onkin: moraalisessa ja älyllisessä umpikujassa olevan poliittisen koneiston ja median sairaskertomuksena.

Hommafoorumin uutisaluetta lukiessa tulee ahdistunut olo, eikä olo purkaudu kovin helposti huumoriksi entiseen malliin. On itsestään selvää että suuri osa päättäjistämme, ml. kaikki avainministerit ovat raivoavia mielipuolia.

Tämä ei voi päättyä hyvin. Monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokritiikkiini on aina kuitenkin kuulunut optimistinen pohjaväre - kokonainen kansa ei voi kävellä hirttolavalle kuuliaisesti ja hymy huulilla. Olen aina luottanut siihen että enemmistön ääni alkaa kuin alkaakin kuulua, vaikka vasta juuri ennen kuin on liian myöhäistä.

Nyt en ole siitä enää kovin varma. Vai miksi nuo seinähullut käkikellot edelleenkin nostavat kovaa palkkaa siitä että kampeavat maatamme ja kansaamme kepillä jään alle?

Lukemalla Roopen Mediaseuranta-blogia lukija voi itse todeta hulluuden laajuuden ja tiheyden. Kerään tähän vain muutaman otoksen, lähinnä omalta alaltani (ne joille oma alani on jäänyt tuntemattomaksi pitkien bloggaustaukojeni vuoksi: olen pääkaupunkiseudulla vaikuttava monikulttuurisen koulun opettaja.)

Osa Suomessa syntyneistä ei osaa kieltä kouluiässä


Kenelle tämä oli uutinen? Ongelma on yleisesti tunnettu ja mm tässä blogissa käsitelty.

Suomalaiset karsastavat maahanmuuttajavaltaisia kouluja


Tämä on looginen seuraus siitä että kansa näkee omin silmin monikulttuurin todellisuuden. Silti:

(Opetusministeri) Virkkunen: Maahanmuuttajat voimavara kouluille


Koska en jaksa aina olla kohtelias ja sivistynyt idiotian edessä, kerron Virkkuselle lattiatason terveiset: vitut ole. Voimavara ei ole se sana jolla kuvataan resurssisyöppöä. Kysykää vaikka Soinisen koululta.

Samalla luokalla voi olla toistakymmentä eri kansallisuutta. Oppilaiden kielitaito vaihtelee huomattavasti, sillä toiset heistä ovat syntyneet Suomessa, toiset saapuneet vasta hiljattain.

- Opettajalla saattaa olla kahdeksantoista eri lukujärjestystä eri oppilasryhmien takia. Opettaja on aikamoinen taikuri, kuvaa koulun rehtori Leila Lindqvist koulun arkea.

Hänen mukaansa haasteita riittää. Maahanmuuttajat eivät saa luontaista tukea suomen kielen oppimiseen, koska suomen kieltä puhuvat ovat vähemmistönä.


Onneksi myös hallituksessa istuu taikureita jotka tekevät paskasta kultaa ja ilmasta rahaa, jolla pitää yllä suunnatonta voimavaraa.

Sinnemäki: Kielitaito ei saisi olla este työhön

Sinnemäen mielestä suomalaisyritysten pitäisi hyväksyä, että ihmiset voivat työskennellä Suomessa, vaikka he eivät osaisi suomea eikä ruotsia. Hän myös tahtoisi helpottaa ulkomaalaisten työntekijöiden perheiden asettumista Suomeen.

Suomessa koulutetaan vuosittain tuhansia ulkomaalaisia opiskelijoita. Heidän on kuitenkin valmistuttuaan vaikea löytää työtä Suomesta.


Tämä olisi aivan saatanallisen hauska juttu, ellei Sinnemäki olisi hallituksessa istuva ministeri ja menestyvän Vihreiden puheenjohtaja. Jostain syystä ei naurata yhtään.

Siitä työnsaannista... Tässäkin blogissa, ihan tuossa alla itse asiassa, on käsitelty aihetta "ulkomaalaiset opiskelijat Suomessa". Aiheesta kertoo myös Iltalehti:

Maisteriksi tähtäävä ei aio jäädä Suomeen

Suomessa koulutetaan tuhansia ulkomaalaisia, mutta heitä ei oteta töihin.

...työn löytäminen täällä on niin vaikeaa, sanoo 24-vuotias Donna Owindi.

Owindin mukaan syy on selvä.

- Suomen kieli. Ja vaikka osaisit suomea, sinulle sanotaan, että et osaa tarpeeksi hyvin. On hassua, että suomea vaaditaan myös kansainvälisissä yrityksissä, jotka työskentelevät hyvin vähän suomalaisten kanssa.


Mitäpä Suomessa suomen kielellä tekisi. Siitä on nyt ministerin sana että suomen kielen osaamisen vaatiminen on kiusantekoa ahkerille ja työmyönteisille ulkkareille.



Tee tästä nyt sitten huumoria tai edes analyysia. Hulluimmatkin jutut joita normaali ihminen keksii ovat jo todellisia lausuntoja ministeriemme suista.

Kärttyinen pedagogi vaikenee taas hetkeksi, mutta ensin pikku vinkki tiedostaville vanhemmille (enkä nyt tarkoita "Tiedostavistoa" vaan omilla aivoillaan ajattelevia suomalaisia joita eivät ministerien houreet hämää): lapsesi tulevaisuus on tärkeä. Ota päivä vapaata ja mene hengailemaan potentiaalisen uuden asuinalueesi koulun nurkille. Poikkea myös sisällä esittäytymässä henkilökunnalle ja kerro avoimesti harkitsevasi muuttoa alueelle. Samalla voit todeta monikulttuurin määrän ja asteen.

Tee sitten niin kuin oma järkesi sanoo. Älä kuuntele Virkkusta, joka on selvästi joko läpihullu tai erittäin kylmäverinen poliittinen kiemurtelija. Mahdollisesti molempia.

Tai sitten Virkkusella on sellaista sisäpiirin tietoa monikulttuurin hyvistä puolista mitä minulla ei ole, tehtyäni työtä monikulttuurin parissa kouluissa yli kymmenen vuotta. Minun kohtaamani monikulttuurisuus ei ole voimavara. Se on kallis ja rasittava taakka koko yhteiskunnalle. Eikä se helpota ajan mittaan. Jos epäilet, ajattele tämän uutisen sisältöä vielä hetki:

Osa Suomessa syntyneistä ei osaa kieltä kouluiässä


Kerro minulle Virkkunen, missä se voimavara tässä tapauksessa piilee?

perjantai 4. syyskuuta 2009

Suomi tarvitsee ulkomaalaisia ____________, osa XXXIV

Hannu Laaksola tekee sen tahallaan. Opettaja-lehden päätoimittajankuvatus keksii aina jotain mikä viimeistään perjantaina pilaa viikon.

Tämänviikkoisessa pääkirjoituksessaan Hannu kertoo: Suomi tarvitsee ulkomaalaisia opiskelijoita. Boldaan heti rutiininomaisesti kohdat joissa Hannu tahallaan ärsyttää bloggaamaan vaikka mieli tekisi jo viikonlopun viettoon.

Ulkomaalaisten opiskelu Suomessa nousi jälleen esille, kun sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä kirjoitti verkkolehdessä, että heitä on Suomessa liikaa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Hän huomautti, että samaan aikaan kaduillamme kulkee työttömänä nuoria, jotka eivät pääse opiskelemaan. Sillä ministeri tarkoitti, että ulkomaalaiset vievät suomalaisten opiskelupaikat. Ulkomaalaisten opiskeluun Suomessa on ottanut aiemmin kantaa myös pääministeri Matti Vanhanen, jonka mielestä Euroopan unionin ulkopuolelta tuleville yliopisto-opiskelijoille voitaisiin määrätä lukukausimaksut.

Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee noin 12 500 ulkomaalaista, kolme prosenttia kaikista opiskelijoista. Toisin kuin Hyssälä väittää, ulkomaalaiset opiskelijat eivät vie suomalaisilta opiskelumahdollisuuksia, koska jokainen korkeakouluun valittu on käynyt läpi tasavertaisen valintaprosessin. Hyssälän väite epäsuhdasta tuntuu jopa nurkkakuntaisuudelta. Suomen ylioppilaskuntien liitto on oikeassa sanoessaan, että kirjoituksella lietsotaan tarpeetonta ulkomaalaisvastaisuutta.

Suomessa tarvitaan nyt ja vastaisuudessa ulkomaisia opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia. Suomalainen yhteiskunta ei väestön vanhetessa tule toimeen ilman ulkomailta tulevaa työvoimaa. Parhaiten ulkomaalaisia saadaan tänne pysyvästi töihin tarjoamalla heille ensin hyvä koulutus.

Toinen kysymys on, pitääkö Suomen antaa maksutonta koulutusta myös EU:n ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville korkeakoulujen tutkinto-opiskelijoille. Vuonna 2005 opetusministeriön työryhmä ehdotti, että heiltä perittäisiin 3 500–9 500 euron vuotuiset lukukausimaksut. Uusi yliopistolaki mahdollistaakin maksujen keräämisen yksittäisissä ohjelmissa. Ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksujen viisivuotisen perintäkokeilun on määrä alkaa 2010.

Koulutuksen maksuttomuutta on perusteltu tasa-arvosyillä. Ulkomaalaisten maksutonta koulutusta moni on kuitenkin pitänyt pelkkänä hyväntekeväisyytenä, koska koulutus vaatii aktiivista markkinointia ja rekrytointia. Ulkomaisia opiskelijoita ei ole paljon, mutta heidän määränsä on kasvamassa ja vieraskielinen opetus on kallista. Kaikki ulkomailta Suomeen opiskelemaan tulevat eivät kuitenkaan ole varattomia, ehkä jopa päinvastoin. Silti lukukausimaksut voisivat vähentää ulkomaalaisten halua tulla Suomeen. Tutkimuksen mukaan 60 prosenttia ulkomailta tulleista opiskelijoista ei ole valmis maksamaan koulutuksesta.

Suomi on korkeassa kurssissa koulutusmaana eikä ainoastaan Pisa-menestyksen vuoksi. Suomea arvostetaan koulutus- ja opettajankoulutusmaana, ja koulutus voisi olla menestyvä vientituote. Koulutuksen myynti on maailmalla yksi nopeimmin kasvavista bisneksistä, mutta Suomi on jäänyt siinä sivustakatsojaksi. Esimerkiksi Australiassa koulutuksen vientitulot olivat vuonna 2002 neljä miljardia dollaria ja koulutus oli maan kahdeksanneksi suurin vientitoimiala.

Koulutus sopii erinomaisesti kansainväliseksi kasvutoimialaksi Suomelle. EU:n ulkopuolelta Suomeen opiskelemaan tuleville pieni lukukausimaksu voisi olla perusteltu, jos sen avulla saadaan varoja yliopistoille, mutta ei estetä etevien opiskelijoiden tuloa Suomeen.


Hannu siis antaa lopussa myöntymyksensä "pienelle" lukukausimaksulle EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. YLIOPISTO-opiskelijoille.

Hyssälällä oli huoli myös ammattikorkeakouluista jotka vetävät pitkääsiimaa pitkin Länsi-Afrikkaa saadakseen luokat pullistelemaan. Hannu puhuu yliopisto-opiskelijoista, mutta myöntää että olisihan se kiva jotain muodollista korvausta saada. Kunhan emme karkoita eteviä opiskelijoita rajoiltamme.

Mikä siis Hyssälän lausunnossa olikaan Hannun mielestä vikana? Veikkaan ettei mikään, mutta tämä oli mainio paikka päästä lyömään rintaansa ja karjahtaa ammattiliiton lehdessä NURKKAKUNTAISUUTTA JA ULKOMAALAISVASTAISUUTTA VASTAAN! KREEGAH HANNU BUNDOLO!

Hannu, huomio. Ulkomaalainen opiskelija vie AINA paikan joltain muulta, vaikka maksaisikin siitä. Koulutus ei ole rajaton luonnonvara. Se on tuote jota tuotetaan polttamalla rahaa. Hannukin tajuaa varmasti että rahaa on rajallinen määrä. Se on vain käytännöllistä unohtaa silloin tällöin. Ainakin jos on oma lehmä ojassa tai tilaisuus poseerata säihkyvässä moraalihaarniskassa.

Kirjoitin jo taannoin koulutusresurssin rajallisuudesta. Pelkäsin vääntäväni rautalankaa. Onneksi Hannu osoittaa ettei asia olekaan niin selvä kuin tyhmempi voisi luulla.

Fiskaalisen faktan lyttääminen moraalisesti paheksuttavana osoittaa että Hannunkin tapulissa asuu avaruuslepakko.

Hannu näkee koulutuksessa bisnestilaisuuden. Visio ja malli on valmiina. Ja tuotehan on tutkitusti priimaa. Ihan tarkkaan ottaen miten koulutusta viedään (siis sillä tavalla että siitä saadaan ihan oikeaa rahaa käteen) jää Hannulta täsmentämättä, mutta ehkä se selviää vielä.

Koulutus maksaa rahaa. Koulutuksemme on huippulaatua. Nyt jaamme sitä ilmaiseksi niille jotka vain kehtaavat tulla hakemaan. Jaamme siis puhdasta rahaa pois ilman vastinetta. Tästä ei kyllä bisnes voi kuin parantua, sen verran paska konsepti tämä nykyinen on. Nykymallia Hannu perustelee työvoiman tarpeella, joka tyydytettäisiin kätevästi kouluttamalla ulkomaalaisia ihan itse. Tässä kohtaa ei liene sopivaa muistuttaa että Suomessa englanniksi koulutettu huippuosaaja karistaa maamme tomut jalkineistaan heti kun paperi on kädessä. Mutta jos vain jatketaan näin, varmasti jokunen pyllynpyyhkijäkin jää haaviin. Ihan varmasti. Suomen huikea palkkataso ja reilu verotus takaa tämän. Ja Elvis elää.

Kautta Nigerian peräkyliä haalittujen näennäisopiskelijoiden niputtaminen Suomen kiistämättä tarvitsemien ulkomaisten opettajien ja tutkijoiden kanssa on huima ajatuskuperkeikka. En tiedä mitä aineita Hannu käyttää mutta minä haluan samoja.

Ja kuinka paljon Suomen potentiaalista hittivientituotetta arvostetaan ulkomailla? 60% ei maksaisi siitä pesoakaan.

Hannun markkinatutkimus nojaa ilmaiskappaleiden jakeluun. Kertokaa joku talousihminen mikä tämän ajattelun fundamentaalinen vika on. Mä en jaksa.

Kasvunäkymien maalaaminen sopii Hannun toimenkuvaan, koska hän ei puhu lehden pääkirjoitussivulla opettajana, veronmaksajana tai edes kansalaisena. Hän puhuu ammattiliiton palkkarenkinä. Virastot ja yliopistojen laitokset pullistelevat byrokraatteja ja tutkijoita jotka näkisivät mielellään tällaisen kasvun poikivan heille sitä samaa mitä kaikki toivovat: hohdokkaita työtilaisuuksia, nimeä ja kunniaa, palkintoja, tunnustusta.

Mitä tästä suodattuu lattiatason kouluille ja niiden oppilaille - suomalaisten veronmaksajien lapsille?

Nada. Zip. Zero. Bupkis. Nothing. Ei mitään. Korkeintaan enemmän ja enemmän käytävillä hiippailevia ulkomaalaisia jotka tekevät oman ohjelmointinsa mukaista työtään - ottavat sen mikä ilmaiseksi tarjotaan, jättämättä maahamme mitään muuta kuin hitaasti vajenevan kassan ja laajenevan kansainvälisen toiminnan synnyttämän jatkuvan lisäresurssin tarpeen.

Ajatus rahaksi muutettavasta koulutusosaamisesta on kylläkin kiehtova. Jos nyt jätetään tulevaisuuden potentiaaliset miljardivoitot sivuun hetkeksi ja ajatellaa aivoilla. Niillä toisilla aivoilla joita pidetään päässä, siis.

Muutetaan koulutus rahaksi myymällä koulutuksen ylikapasiteettia ulkomaalaisille markkinahintaan. Tuotot käytetään koulutuksen ylläpitoon ja kipeästi kaivattuihin perusinvestointeihin, alkaen vaikkapa homeisten koulurakennusten korjaamisesta ja kouluruokailun parantamisesta.

Jos tuote ei käy kaupaksi ja ne 60% jäävät tulematta, tiedättekö mitä? Suomi säästää selvää rahaa. Ainoa häviäjä on sellainen oppilaitos - ammattikorkea tai yliopisto - joka joutuu lopettamaan tarpeettomia toimintojaan maksukykyisten ulkomaalaisopiskelijoiden tai ilmaiseen koulutukseen oikeutettujen suomalaisten puutteessa. Oikeastaan oppilaitoksetkaan eivät häviä yhtään mitään, koska varat voidaan suunnata todellisen tarpeen mukaan. Ja jos kysyntä kerrassaan tyrehtyy, joudutaan toteamaan että systeemissä on kuin onkin ollut ilmaa ja kuollutta kasvustoa joka sietääkin leikata pois.

Näin vapautuvan rautaisen ammattitaitoisen hallinto- ja opetushenkilöstön ei liene mikään ongelma löytää palkitsevaa työtä. Hehän voivat vaikka täyttää ne paikat jotka saapumatta jääneet ulkomaalaiset jättivät täyttämättä. Ja jättävät tällä hetkelläkin.

Mutta Hannu on liiton renki. Hän ei ajattele Suomen etua, vaan työnsä mukaisesti palkkansa maksajan etua. Liitto ei voi koskaan myöntää että koulutuskaan ei voi vain rajattomasti kasvaa, ja että kerran perustetusta oppilaitoksesta tai opiskelupaikasta pitää osata luopua, jos sitä ei tarvita.

torstai 27. elokuuta 2009

Rasismia siellä, rasismia täällä, rasismi se hyppii 8-vuotiaan ruumiin päällä

Muistatteko sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän? Hän sai kuulla olevansa ulkomaalaisvastaisuuden airut kun kyseenalaisti ulkomaisten opiskelijoiden koulutamisen Suomessa ilmaiseksi, kun samaan aikaan suomalaisia nuoria syrjääntyy kotisohvalla ilman opiskelupaikkaa.

Tiedättehän Hommafoorumin? Se on maahanmuuttokriittinen ja monikulttuurikriittinen keskustelupalsta. Jotku keskustelijat saattavat olla rasistejakin. Niinpä YLEX uutisoi: Hommafoorumi on rasistinen keskustelupalsta.

Opettajatkin voivat olla rasistisia - tai rasisteja, uutisen versiosta riippuen. Yleisradio:



Opettajat käyttäytyvät suomalaisessa koulussa välillä rasistisesti. Vaikka opettajan tarkoitus ei ole olla välttämättä rasistinen, maahanmuuttajaoppilaat ainakin kokevat käytöksen sellaisena.


Ensimmäinen ongelma: voidaanko väittää että x on y, jos todistelu perustuu subjektiiviseen kokemukseen? Vihje: ei todellakaan voi.

Tarkoittaako tämä ettei opettaja voi olla rasistinen tai rasisti? Ei tietenkään.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n mukaan kyse on osin väärinkäsityksistä. Järjestöstä kuitenkin myönnetään, että monikulttuurisuuskoulutusta tulisi järjestää lisää.


Seuraava ongelma: jos rasistisuuden todisteena on maahanmuuttajan subjektiivinen kokemus, kumpaa aletaan muokata: opettajan käyttäytymistä vai maahanmuuttajan tulkintoja?

Vastauksen tietysti tiedämme kaikki. Me muutumme, joustamme, suvaitsemme. Jos mamu kokee rasismia, sitä on. MOT. OAJ:n lausuntohan toteaa että mamu saattaa tulkita tilanteen väärin, mikä on ihan normaalia ja mikä voidaan hoitaa kertomalla mamulle ettei kaikki ole rasismia mikä siltä tuntuu. Mutta heti perään usutetaan monikulttuurisuuskoulutukseen. Näissä koulutuksissa opimme mitä mamuille ei saa sanoa tai miten heidän kanssaan ei saa toimia.

Suomessa kuusi vuotta asunut 22-vuotias Najma Abdirahman nyökkää heti, kun häneltä kysyy, onko suomalaisessa koulussa rasismia tai opettajilla ennakkoluuloja. Abdirahmanin mukaan esimerkiksi kiusaamistapauksissa opettajat usein syyttävät heti maahanmuuttajaa ja suomalainen kiusaaja pääsee pälkähästä.


Väärinkäsitys vai sysimustaa rasismia? Kiusaamistapauksissa on se ikävä puoli ettei pirukaan ota selvää mitä tapahtui, kuka sanoi, kuka teki, ja kenelle. Kaikki valehtelevat. Myös mamut. Voisin jopa sanoa että joillakin ryhmillä ei aina tunnu edes olevan selvää eroa todella ja keksityllä.

Jos myönnetään että väärinkäsityksen mahdollisuus on olemassa, eikö olisi kohtuullista olettaa aina ensiksi että kyse on väärinkäsityksestä? Ei. Koska jos mamusta tuntuu rasismilta, rasismia on.

Lisäksi opettajat usein vähättelevät eivätkä kannusta maahanmuuttajia.

- Joillekin lapsille opettaja on esimerkiksi sanonut, että heidän ei kannata haaveilla lääkärin urasta, sillä sinähän olet maahanmuuttaja. "Ei sinulla pitäisi olla sellaisia odotuksia tulevaisuudesta", opettaja saattaa sanoa, Abdirahman kertoo.


On väärin lytätä lapsen unelmat. Aikuisen ja opetajan tilannetajun ja empatian pitäisi olla sillä tasolla ettei haaveita murskata. Ja jokaisen kohdalle lienee osunut ainakin yksi opettaja joka todellakin nauttii sadistisesti toisten alistamisesta, vähättelystä ja nollaamisesta.

Mutta että mamun kohdalle sellainen sattuu niin usein...

Kyselläänpä keskiverto mamupitoisessa luokassa oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmia. Jarkkokyllikki ja Pirjoheikki mutisevat "emmätiä, lukioon kai" eikä kepilläkään saa ulos mitään konkreettisia urasuunnitelmia. Hassanhassan ja Abdulabdul aikovat lääkäriksi, mutta Mohamedmohamed vain ammattiurheilijaksi.

Keskuudessamme elää kulttuuri jossa kynttilää ei laiteta vakan alle. Pojat, ja miksei jotkut onnekkaat tytötkin, kasvatetaan uskomaan itsestään vaikka mitä. Jos unelmat eivät materialisoidu esimerkiksi, sanotaan nyt vaikka huonon kielitaidon, laiskuuden tai riittämättömien henkisten resurssien vuoksi, syy pitää löytää jostakin. Ja syyhän löytyy katedeerin takana kyykkivän rasistin pikimustasta rasistin sielusta. Tai yhteiskunnan piilorasismista. Ihan kaikesta, paitsi oppilaan omasta puserosta.

Realiteettien myöntäminen itselleen ja perheelleen on kova paikka. Kaikista ei tule lääkäreitä. Tai ammattifutareita. Opettajan tulee selvittää oppilaalle mitä tällaisen unelman tavoitteleminen oppilaalta edellyttää. Joskus niin selkeästi ettei se enää tunnu mukavalta. Joten... opettaja käyttäytyy rasistisesti.

Rasistista nimittelyä ei tiedosteta

Abdirahmanin kokemukset ovat kuin suoraan YLE Uutisten viime viikolla tekemästä asenne-kyselystä. Kyselyssä monikulttuuristen kohtaamispaikkojen toiminnanjohtajat ympäri Suomen kertoivat maahanmuuttajien kokemuksia rasismista tämän päivän Suomessa. Kouluista mainittiin muun muassa, että rasistista nimittelyä ei tiedosteta, yläkouluun siirryttäessä kiusaamisesta ei enää puhuta ja opettajista jotkut käyttävät edelleen rasistisia ilmauksia.


Tähän kaivataan kipeästi esimerkkejä. Kyse on siis ilmeisesti oppilaiden keskinäisestä nimittelystä? Kaikki Suomen koululaiset ovat joko homoja tai huoria, jotkut molempia, jos tämä on kiinni toisten nimittelystä. Nimittelystä tiedetään. Jos sitä havaitaan, asiaan puututaan. Näin toimii jokainen palkkansa arvoinen opettaja. Sitä mitä ei kuulla, ei tiedosteta. Sille mitä ei tiedosteta, ei voida tehdä mitään. Kuinka usein haastateltua on nimitelty avoimesti opettajan läsnäollessa? Kiusaaminen tapahtuu piilossa. Kiusaaminen on suuri ongelma. Kaikki Suomen liian lihavat, liian laihat, liian erilaiset yms voisivat myös kääntää tilanteen opettajan lihava-, laiha- tai erilaisuusvastaisuuden syyksi. Mutta vain maahanmuuttajat osaavat osoittaa täsmälleen mikä kouluissamme menee pieleen. Kun mamu sanoo rasismia on, sitä on. MOT.

Opettajien rasistisista ilmauksista haluaisin kuulla kernaasti lisää. Ensin haluaisin kuitenkin kuulla että mitä ihan tarkkaan ottaen se rasismi on, ja mistä tunnistaa rasistisen ilmauksen. Onko jossain ladattavissa lista asioista ja sanoista joita mamuille ei saa sanoa, nimistä joilla mamuja ei saa kutsua? Onko kyse siitä että opettaja on kutsunut jotakuta neekeriksi? Tai joksikin muuksi?

Ilman esimerkkejä ja todisteita tämäkään uutinen ei ole sen virtuaalipaperin arvoinen jolle se on virtuaalipainettu. Tämä havainto vahvistuu, kun kuulemme asiantuntijan ääntä:

Rasismia lasten ja nuorten arjessa tutkinut tutkija Anna Rastas Tampereen yliopistosta ei ole yhtään yllättynyt opettajien keskuudessa piilevästä rasismista.

- Koulutan paljon opettajia ja olen kohdannut semmoisia asenteita, toimintatapoja tai puhetapoja, jotka mielestäni ovat olleet rasisisia, Rastas sanoo.

Rastaan mukaan suurin ongelma piilee siinä, että opettajat eivät tunnista rasismia. Kouluissa ei siis tiedetä, miten maahanmuuttaja kokee opettajan sanat.

- Suomessa on paljon opettajia, jotka eivät ole joutuneet pohtimaan rasismia omassa elämässään ja jotka eivät ole törmänneet näihin asioihin opettajankoulutuksessakaan, Rastas sanoo.


Minua ei yllätä ettei Rastasta yllätä. Hommafoorumilla on ketju aiheesta Anna Rastas. Itse en kommentoi enempää asaa tai ihmistä jonka työtä en pidä vakavasti otettavana. Lukekoon itse se joka haluaa.

Monikulttuurista koulutusta tarvitaan

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi ei pidä opettajien rasismia suurena ongelmana. Kangasniemi uskoo, että kyse on osin väärinkäsityksistä. Kangasniemi kuitenkin myöntää, että monikulttuurista lisäkoulutusta tarvittaisiin opettajille.

- Kaikista meidän vaatimuksista huolimatta työnantaja ei satsaa tämmöisiin asioihin. Ehkä tänä päivänä jo vähän opettajankoulutuksessa kiinnitetään tällaisiin asioihin huomiota, mutta ei kaksikymmentä vuotta sitten ollut tällaista olemassaakaan, Kangasniemi sanoo.


Kuka sitä koulutusta tarvitseekaan? Miten opettajan täytyy muuttaa olemustaan, ulosantiaan ja ajatteluaan sellaisen ihmisryhmän vuoksi joka on vaikuttanut maassamme jo lähes 20 vuotta? Ja ihan tarkkaan ottaen mistä ryhmästä Kangasniemi mahtaa puhua? Ei kai Erkki vihjaa että jokin ryhmä olisi Suomen "perinteisiä" monikulttuurisia ryhmiä alttiimpi väärinkäsittämään ja loukkaantumaan?

Ei tarvitse vastata.

Somalitaustaisen Nadma Abdirahmanin mielestä suomalaisten pitäisi kuitenkin jo alkaa olla tottuneita ulkomaalaisiin. Opettajan taholta tottumattomuus on vieläkin kummallisempaa.

- Opettaja on niin kuin poliisi tai vartija. Sellaisia ihmisiä, joilta ei odota, eikä halua rasismia. Opettajan tai poliisin rasismi on pahempi kuin vain jonkun kadulla kulkevan ihmisen. Opettajan pitäisi olla se, joka tekee reilua peliä tässä maailmassa, Abdirahman jatkaa.



Ilman konkreettisia esimerkkejä ja todisteita tästä opettajissa ilmenevästä rasismista en voi kuin todeta että Nadma (vai Najma?) on ihan oikeassa. Epäilen kuitenkin ettei Nadma kykene antamaan minua tyydyttävää vastausta kysymyksiin: mitä on rasismi, kuka on rasismi, mistä rasismin tunnistaa, miksi juuri se on rasismia?

Se on aivan satavarmaa että se joka Suomessa kaikkein vähiten osaa vastata näihin kysymyksiin on Anna Rastas.

Nadma/Najma ei ole tilanteessa suinkaan yksin. Erittäin mielenkiintoisen filmin perusteella rasismia on joka paikassa, kaikki ovat sitä kokeneet, mutta kysyttäessä kukaan ei osaa sanoa mitä se on tai miten sen tunnistaa. Ainoa mistä oollaan yhtä mieltä on että rasismiin pystyy vain valkoinen ihminen, ja sen kokee vain tumma ihminen.

Aika rasistista.

Katsokaa ja kuunnelkaa. Tämä pätkä opettaa enemmän kuin tuhat Rastaan seminaaria rodullistavasta katseesta.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

... and Education for All

Kaikkien nettinatsien suosikkikirjailija JRR Tolkien kirjoitti kuinka kääpiöt kaivoivat ahneuksissaan liian syvälle Khazad-Dumin kaivoksessaan ja herättivät syvältä maan alta siellä lepäävän pahan, Balrogin, joka teki lopun kääpiöiden Morian valtakunnasta.

Tämän viikon uutiset herättävät epäilyksen että joku, mahdollisesti Musiikkitalon urakoitsija, on kaivanut liian syvälle Töölönlahden rannassa ja herättänyt valottomassa ja hapettomassa luolassaan torkkuneen avaruuslepakoiden lauman, joka nyt mellastaa vapaana maassamme, antaen toinen toistaan mielipuolisempia lausuntoja oikealle ja vasemmalle.

Ei liene mikään uutinen että avaruuslepakoiden (eng. Moon Bat) esiintymistiheys Arkadianmäen Sirkuksessa on suuri. Paikallinen kanta on kuitenkin pysynyt suhteellisen hyvin kurissa, koska äänestäjillä kaikesta huolimatta on jonkinlaiset aivot, eikä mitä hyvänsä horinaa katsota hyvällä omienkaan riveistä. Todellinen emäsuoni on paikallistettavissa SYL:iin, Suomen Ylioppilaskuntien Liittoon, tarkemmin sanottuna sen johtoportaaseen. Opiskelijapoliitikkoja eivät näytä koskevan kansanedustajia ja ministerejä sitovat rajoitteet, joten kun opiskelijabroileri avaa suunsa, odottaa sopii ihan mitä tahansa. Eikä tällä viikolla ole ollut puutetta hämmennyksestä ja häpnadista.

Muistanemme kaikki tämän ikävän uutisen: Suomea, joka tekee parhaansa profiloituakseen koulutuksen suurvallaksi, käytetään sumeilematta hyväksi. Jopa vilppiin turvautuen.

Ulkoministeriö epäilee, että Hämeen ammattikorkeakouluun (Hamk) loppukesällä lisähaulla hankittujen 130 afrikkalaisen opiskelijan pätevyyttä ja motivaatiota tulla Suomeen ei ole ehditty kunnolla tarkistaa.

Kesän aikana länsiafrikkalaisia on hakenut runsaasti myös muihin Suomen ammattikorkeakouluihin.

Jopa yli puolet Suomen Nigerian-suurlähetystössä kesä–heinäkuussa käsitellyistä opiskelijoiden oleskelulupahakemuksista sisälsi väärennettyjä liiteasiakirjoja kuten todistuksia.

Pääosin hakijat olivat kotoisin Nigeriasta ja Ghanasta, mutta myös Kamerunista ja Gambiasta.


Ei liene yllätys kenellekään jolla veri kiertää päähän asti että kun ilmaista jaetaan, ottajia on. Kun ilmaiseksi jaetaan priimaa, maailman parasta koulutusta, ottajia on tungokseksi asti. Ja kun sinne ilmaiseen tullaan oikein paikan päälle hakemaan ja järjestämään pääsykokeita, ovenkamanat natisevat. Ja kun kilpailu on kovaa, neuvokkaimmat fuskaavat. Ainakin maassa jossa pääelinkeino, pääasiallinen ajanviete, toiseksi merkittävin vientituote ja kansallinen tapa tuntuu olevan ns. apinan koijaaminen. Kuten Nigeriassa. Enkä malta olla lainaamatta halpamaisesti Helsingin Sanomien terävintä kynää, Katja Marteliusta, joka totesi että

Ollaanko tässä enää siinä asemassa, että on varaa nirsoilla? Luulisi pikemminkin, että työministeri olisi nigerialaisia vastassa Helsinki-Vantaalla ja puristaisi jokaisen kättä henkilökohtaisesti, ilon kyyneleet silmissään.


No niin, tavalla tai toisellahan ne tulijat on valikoitava, joten miksei sitten vaikka niin että nohevimmat fuskaajat saavat palkinnoksi ilmaisen koulutuksen, englanniksi, Suomessa, veronmaksajien rahoilla, ja voivat sitten mennä etsimään onneaan mistä tahansa englanninkielisestä maasta. Suomihan ei sellainen ole, joten eipä voi opiskelijoita syyttää siitä että lähtevät.

Ilmiselvä kysymys onkin että mitä vitun järkeä on kouluttaa ilmaiseksi ulkomaalaisia ulkomaan kielellä Suomessa veronmaksajien rahoilla, että he voisivat hakeutua hyviin työpaikkoihin jossain muualla. Tähän kysymykseen liittyvätkin viikon avaruuslepakkobongaukset mediassa.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä pohtii mielestäni ihan aiheesta vievätkö ulkomaalaiset opiskelijat suomalaisten nuorten opiskelupaikkoja.

Ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) kysyy, ottaako Suomi liikaa ulkomaalaisia opiskelijoita yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.

- Katson tätä työttömyyden ja syrjäytymisen näkökulmasta, hän perustelee pohdintaansa Verkkoapilalle.

... Korkeakouluja houkutellaan rahakannustimin hankkimaan ulkomaalaisia opiskelijoita. Hyssälä aprikoi, onko tässä menty liian pitkälle, jos kotimaan nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa.

Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee 12 500 ulkomaalaista. Opetusministeriö korjasi luvun tänään. Eilen, tiistaina, ministeriön virkamies kertoi Verkkoapilalle, että luku olisi 15 000.


Järki sanoisi että opiskelupaikkojen määrä mitoitetaan kysynnän mukaan. Tyhjiä paikkoja ei pitäisi olla, koska jos ei ole opiskelijoita, ei opetetakaan. Tietenkään ei kannata purkaa kerran pystytettyä infraa ja osaamista, joten kausittaisen vaihtelun tasoittaminen ulkomaalaisilla opiskelijoilla olisi oikein järkevää. Samalla saataisiin katettua opiskelumaksuilla suomalaisen koulutuksen kroonista rahapulaa, joka ilmenee mm homehtuvina rakennuksina ja kasvavina ryhmäkokoina.

Mutta ulkomaalaisia koulutetaan siis ilmaiseksi. Koska tässä ei normaalilogiikalla ajateltuna ole mitään järkeä, täytyy sukeltaa avaruuslepakon hämärään tapuliin selvittääkseen miksi näin tehdään, ja miksi se on hieno juttu.

Mainittakoon ja korostettakoon että koulutus todellakin on parasta apua, oli vaiva lähes mikä hyvänsä. Jos hilloa ja kapasiteettia on, olisi todella mahtavaa kouluttaa koko maailman lapset ja nuoret suomalaiseen malliin. Kuitenkin olen muista uutisista ollut päättelevinäni että juuri paraikaa puitavaan budjettiin kaivataan 13 000 000 000 euroa lisää, ja se joudutaan lainaamaan ulkomailta.

Pidän siis osoitettuna että hilloa ei ole. Purkin kansi siis kiinni. Eikö? EI!

Jussi Rauvola, opiskelijajärjestö SYL:n puheenjohtaja

”Lukukausimaksukokeilu EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tulee ilman muuta poistaa. Suomessa on moneen kertaan koeteltu poliittinen linjaus siitä, että koulutuksen tulee olla tasa-arvoista ja siten maksutonta. Autonomia tarkoittaa itsehallintoa. Siksi yliopiston hallituksessa pitää olla enemmistö yliopistoyhteisön sisäisillä jäsenillä. SYL on esittänyt, että heitä olisi yksi enemmän kuin ulkopuolisia jäseniä.”


Paitsi että koulutuksen ilmaisuus ja tasa-arvoisuus on puolihuolimattomasti ulotettu koko muuhun maailmaan, eikä pelkästään suomalaisten veronmaksajien lapsiin, samainen Rauvola on sitä mieltä että ulkomaalaisten subjektiivisen oikeuden ilmaiseen koulutukseen Suomessa kyseenalaistaminen on, tadaa, ulkomaalaisvihamielisyyden lietsomista.

Luulisi että Rauvola on valitettava yksittäistapaus, mutta pahempaa kuuluu. Aamulehden mukaan opiskelijajärjestöt laidasta laitaan paheksuvat Hyssälän lausuntoa:

Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto tyrmäsi Hyssälän väitteen muistuttaen, että suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä opiskelijavalinnat tehdään tasapuolisten valintakokeiden perusteella. Tällöin myös suomalaisilla nuorilla on tasavertainen mahdollisuus hakea opiskelemaan.

Kokoomusopiskelijoiden mielestä suomalaisiin korkeakouluihin on saatava lahjakkaimmat ja pätevimmät opiskelijat kansallisuuteen katsomatta.

Demariopiskelijoiden puheenjohtaja Katri Nokela oli puolestaan ällistynyt Hyssälän rajoittuneesta käsityksestä nuorisotyöttömyyden monimutkaisesta kokonaisuudesta.

- Hyssälä sysää nuorisotyöttömyyden ulkomaalaisten opiskelijoiden viaksi. Tämä osoittaa tietämättömyyttä, ja on tulkittavissa suorastaan ulkomaalaisvastaiseksi, Nokela sanoi tiedotteessa.


Onhan se huomaavaista että suomalaiset ovat sentään samalla viivalla muun maailman hakijoiden kanssa. Viiden miljoonan suhde yli kuuteen miljardiin on kuitenkin sellainen että jos täydellinen koulutuksen tasa-arvo jonain päivänä toteutuu, Suomen kouluissa ei opiskele yhtä ainoaa suomalaista nuorta.

Ulkomaalaisvastaisuudella polttomerkitty Hyssälä saa kiittää onneaan siitä ettemme elä 1600-luvulla. Pikkutyttö on todistanut Hyssälän eukon lentäneen noitasapattiin ilkamoimaan alasti pimeyden prinssin kanssa, joten ei kun roviolle.

Demaripolitrukki sentään muistaa mainita sen mikä Hyssälällä kai viran puolesta oli suurin murhe: ilman opiskelupaikkaa jäävien suomalaisnuorten tilanne.

Rauvola/SYL kertoo:

SYL:n mukaan syrjäytyneitä suomalaisnuoria ei voi asettaa vastakkain ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa, sillä tällaiset nuoret eivät muutenkaan kilpailisi korkeakoulupaikoista ulkomaalaisten kanssa.


Ulkomaalaisten opiskelu Suomessa ei siis ole keneltäkään pois. Tähän viitannee myös demaripolitrukin laittamaton lausunto "rajoittuneesta käsityksestä nuorisotyöttömyyden monimutkaisesta kokonaisuudesta." Suomalainen syrjäytyjä ei ole kinuamassa ammattikorkeakoulupaikkaa joka menee sitten ulkomaalaiselle. Opetusministeri Henna Virkkunenkin kiirehti tyrmäämään Hyssälän lausunnon:

Virkkunen puolestaan muistuttaa, että erityisesti suomalaisissa ammattikorkeakouluissa on useita sellaisia koulutusohjelmia, jotka eivät yksinkertaisesti kiinnosta suomalaisia.

- Ammattikorkeakouluista jäi tänäkin vuonna täyttämättä 1500 opiskelupaikkaa, koska hakijoita ei ollut riittävästi. Näihin ohjelmiin haetaan täydennyshaulla opiskelijoita laajasti myös ulkomailta, Virkkunen muistuttaa.


Koska lukijani ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin linkkaamieni uutispalveluiden ja lehtien lukijat, puhumattakaan näiden medioiden lähteinään käyttämistä opiskelijapoliitikoista, en viitsi vääntää rautalankaa. Vastaan perinteisellä dialogimallilla keskeisiin kysymyksiin.

- Onko oikein kouluttaa ilmaiseksi muita kuin omaa porukkaa?
- On, jos siihen on resursseja ja halua. Halua on, resursseja ei. Näin siis vastaus kysymykseen on ei.

- Kun kuitenkin koulutetaan, onko ulkomaalaisen paikka pois suomalaiselta?
- Tietysti. Opiskelijapoliitikonkin pitäisi ymmärtää resurssien rajallisuuden käsite. Koulutuskapasiteetti pitää saattaa kohtaamaan kysyntä, eikä toimia niin että ylitarjonta hoidetaan kasvattamalla kysyntää samalla kun toisessa päässä kenttää tarjotaan eioota. Koulutus on sikäli kuin mikä tahansa yhteiskunnan toiminto - se syö rahaa ja paskantaa (toivon mukaan) yhteistä hyvää. Kun raha käytetään tarpeettoman toiminnan tekohengittämiseen, sitä ei riitä todelliseen tarpeeseen.

- Onko näin ajatteleminen ulkomaalaisvastaisuutta?
- Se että vastustaa ulkomaalaisten ilmaista kouluttamista suomalaisten nuorten maatessa kotona syrjäytymässä ilman soveltuvaa koulutuspaikkaa voidaan tietysti leimata ulkomaalaisvastaisuudeksi - hehän ovat ulkomaalaisia. Mutta samalla logiikalla rottien pitäminen pois viljalaarilta voidaan leimata jyrsijävastaisuudeksi. Tai sadetakin pitäminen vesivastaisuudeksi. Tosiasiassahan halutaan vain suojella satoa ja pysyä kuivana. Oman jälkikasvun ajatteleminen ennen vieraiden mukuloita on lajia säilyttävä biologinen ominaisuus, jota perinteisesti on pidetty oikein hyvänä juttuna. Mutta avaruuslepakko onkin evoluution umpikuja, joka itse työntää munansa alas pesästä ja laittaa ulos kyltin - CUCKOOS WELCOME - WE SPEAK ENGLISH. Avaruuslepakko ei kynnä eikä kylvä, se lentää sirittäen ympyrää luottaen rikkinäiseen tutkaansa. Kun se törmää seinään, putoaa maahan siipi poikki ja joutuu ketun ruoaksi, se ei yllätä ketään. Paitsi hänet itsensä.

- Minkälaista koulutusta samalla rahalla sitten pitäisi tarjota?
- Siinäpä haaste. Sanoisin jopa että ministerien ja opiskelijajärjestöjen kannattaisi käyttää aikansa ja energiansa juuri tämän kysymyksen pohtimiseen. Ainakin poliitikoille ja virkamiehille jopa maksetaan palkkaa siitä hyvästä että tekisivät jotain tällaisille selkeille yhteiskunnallisille ongelmille.

(Mahdollisesti) urospuolinen avaruuslepakko luontaisessa ympäristössään. Villi tuijotus kertoo otsaluun takaisesta kuumeisesta kamppailusta todellisuutta vastaan.



---

Tajusin Yrjöperskeleen kirjoittaneen samansuuntaisesta ihmis(?)lajista, mitätöijistä. Kannattaa lukea, kuten Ykää aina.

perjantai 14. elokuuta 2009

OPH:n raportti, osa 4: Maahanmuuttajaoppilaiden määrästä ja koulujärjestelmän keskeisimmästä kehittämisalueesta

Tämän luvun otsikko on melkoinen, mutta se on perusteltu. Kun pääsemme loppuun saakka, monella lukijoista pyörivät sukat jalassa. Joten istukaa tukevasti.

Maahanmuuttajanuorten määrää peruskoulun päättöluokalla (= ysillä) käsittelevä luku on lyhyt. Mielenkiintoisia ovatkin tuon luvun tietojen perusteella tehdyt johtopäätökset - raportin kirjoittajien ja omat. Veikkaan että luvun luettuaan jokaisella on ainakin jokin johtopäätös mielessään.

Nyt tulee numeroita, joten tarkkana. Muistakaa myös tarkistaa suoraan lähteestä, ettei koko homman uskottavuus kaadu pikku fiboihin tuolin ja näppiksen välissä.

Peruskoulujen yhdeksäsluokkalaisista oli koko maassa ajanjaksolla 1996–2006 äidinkieleltään suomenkielisiä 93 prosenttia, ruotsinkielisiä runsaat viisi prosenttia ja muuta kieltä puhuvia kaksi prosenttia. Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvista eli käytännössä maahanmuuttajataustaisista nuorista lähes puolet asui Uudenmaan maakunnassa, joka kymmenes Varsinais-Suomessa ja joka 15:s Pirkanmaalla. Muiden maakuntien osuudet vieraskielisistä nuorista vaihtelivat vajaasta prosentista kolmeen ja puoleen prosenttiin. Suurin suhteellinen vieraskielisten osuus oli Uudellamaalla ja pienin Etelä-Pohjanmaalla. Pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa asui 42 prosenttia koko maan vieraskielisistä yhdeksäsluokkalaisista.


Nyt varastan tähän kuvan suoraan OPH:n pdf-tiedostosta sivulta 58. Nuo pallukat ovat kivoja.

Vieraskielisten 9.-luokkalaisten määrän ja suhteellisen osuuden (kaikista yhdeksäsluokkalaisista) kehittyminen vuosina 1996–2006 koko maassa






















Kasvua on, tietynlaista keskittymistä myös kieltämättä huomattavissa. Nuo pallot ovat kyllä aivan sairaan isoja. Maahanmuuttajanuoria on siis pakko olla todella paljon. Mutta missä luuraavat kylmät numerot? Koko ajan puhutaan suhteellisista osuuksista, prosenteista. Mutta prosentit eivät käy koulua. Kuinka paljon maahanmuuttajanuoria siis on päättöluokalla?

Kuviosta ilmenee, että määrä ja suhteellinen osuus ovat lähes 2,5-kertaistuneet ajanjaksolla 1996–2004. Tämän jälkeen vuosittainen määrä on tasaantunut vajaaseen 1 800 oppilaaseen ja noin 2,5 prosenttiin kaikista yhdeksäsluokkalaisista.


Käytetää sitten tätä 2,5%:ta ikäluokasta. Kymppiluokkalaisista 2 tai 2,5% on niin pieni lukumäärä ettei sitä juuri kannata pohtia.

Tutkimuksessa käytetty Tilastokeskuksen viimeisin tieto, joka on vuodelta 2006:

Yhdeksäsluokkalaisia kokonaisaineistossa: 65782. Tämä on siis koko ikäluokan koko. Näin suurilla pääluvuilla erilaiset tutkimuksessa mainitut poikkeamat eivät juuri tunnu missään. (Jos olet tilastoanaalikko, kiistä toki.)

Kymppiluokkalaisia kokonaisaineistossa: 1327. Hyvin pieni määrä siis, eivätkä sadankaan oppilaan muutokset suuntaan tai toiseen vaikuta koko 9+10-luokkalaisten määrään juurikaan.

Yhteensä päättöluokkalaisia siis: 67109. Koska olen suurpiirteinen, käytän laskuissani tästedes pyöreän kaunista lukua 67100.

(Mainittakoon että Tilastokeskuksen vuotta 2008 koskevat luvut kertovat peruskoulun yhdeksännellä luokalla olevan 65831 ja kympillä 1295 oppilasta.)

Sovelletaan lukua 67100 edellä mainittuihin prosenttiosuuksiin.


Äidinkieleltään muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä: 2,5% = 1677.

Näistä "lähes puolet" Uudellamaalla: 50% = 838, tai siis vähän alle. Olisiko 800?

Pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa (oikeastaan kolmessa, koska Kauniaisissa ei asu porukkaa juuri muutenkaan mitenkään Hki-Vantaa-Espoo-kolmikkoon verrattavia määriä, saati sitten ysi/kymppiluokkalaisia, saati sitten 9/10-lk mamuja) 42% = 704.

Uudellamaalla siis vähän alle puolet kokonaisuudesta, pääkaupunkikunnissa 42% kokonaisuudesta. Nämähän ovat aika lähekkäisiä osuuksia. Olisiko noin että Uudellamaalla maakunnassa ei juurikaan asu maahanmuuttajanuoria, vaan lähes kaikki asuvat pääkaupunkiseudulla. Oliko tämä yllätys jollekin? Edellä nähdystä pallukkakuvasta voidaan todeta että maahanmuuttajuus on urbaani ilmiö. Joten voitaisiinko unohtaa pötypuheet "Varsinais-Suomesta, Uudestamaasta ja Pirkanmaasta"? Emmehän ole lapsia. Suur-Helsinki, Turku ja Tampere ympäryskuntineen. Sinne ne mamut menneet on.


Ikäluokassa on siis noin 1600-1800 maahanmuuttajanuorta. Näin moni per vuosiluokka (plus vähän päälle joka vuosi, niin kauan kuin nykyisen muotoinen maahanmuutto jatkuu) mahdollisesti osallistuu siis S2-, oman kielen ja osaltaan oman uskonnon opetukseen. Näin monesta valikoituvat ne prosentti osuudet jotka eivät pääse jatkoon peruskouluopintojen jälkeen. Näistä 1600-1800:sta oppilaasta vuosittain valikoituvat ne jotka vaativat lisähuomiota koulun nivelvaiheissa. Neljäsosahan heistä ei tarvitse S2-opetusta, joten jäljelle jää 1200-1350 jotka tarvitsevat.

Nämä 1200-1350 oppilasta jakautuvat ympäri maata epätasaisesti, mutta jakautuvat kuitenkin. Sinänsä merkittävä määrä oppilaita kokonaisuutena, mutta hyvin pieniksi määriksi hajautuneina. Paitsi pääkaupunkiseudulla, jossa S2-tarjontaa kaipaa jotakuinkin 500-570 oppilasta.

Lukuunottamatta joitakin suurten kaupunkien alueita maahanmuuttajanuorten ongelmat eivät siis juurikaan kosketa koulujamme. Saman katon alle koottuna S2-tarve voitaisiin tyydyttää pääkaupunkiseudulla yhdellä suurehkolla yläasteen koululla. Näinhän ei tietenkään toimita, mutta se antaa kuvan ongelman mittaluokasta. Tai siis ongelman pienestä mittakaavasta. Toki jokainen nuori on ainutlaatuinen, mutta alle 600 oppilasta pääkaupunkiseudun kaikista yseistä on aika vähän. Koko maassakin siis korkeintaan 1350 päätä.

Verrataan lukua johonkin toiseen tunnettuun ja tunnustettuun ongelmaan, joka koskee koko ikäluokkaa.

(Vuonna 2007) opiskelua ei jatkanut 6 prosenttia peruskoulun päättäneistä. Jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus pieneni 0,5 prosenttiyksiköllä edellisvuodesta.


6% koko ikäluokasta on suuruusluokkaa 4000. Tämä on valtava määrä. Sanoisin että koulutien katkeileminen ja hidastuminen on yksi keskeisiä syitä kenen tahansa vaikeuksiin sopeutua yhteiskuntaan, ei pelkästään niiden maahanmuuttajanuorten jotka tietysti lukeutuvat samaan osuuteen. (Mielenkiintoinen juttu tuosta luvusta 4000: Opettaja-lehti väittää tänään että 4000 oppilasta on 12% ikäluokasta. Selvä virhe siis, mutta Opettaja-lehdessä on ennenkin laskettu väärin...)

Kukaan ei kiistä etteikö maahanmuuttajanuorten koulutus olisi ongelmainen ja vaikea asia. Kukaan ei kiistä ettei Suomessa pysyvästi oleskelevilla lapsilla ja nuorilla olisi oikeus saada käytettävissä olevilla resursseilla parasta mahdollista koulutusta. Joillakin voi tosin olla sellaisiakin ajatuksia että "oma väestö" pitäisi ruokkia/hoitaa/kouluttaa ensin...

Mutta oletteko edellä esitettyjen numeroiden valossa valmiit nielemään Opetushallituksen raportin johtopäätöksen:

Suomen väestön ikärakenteen vuoksi tavoitteena pidetään työperäisen maahanmuuton voimakasta lisäämistä. Toisaalta kuntien palvelurakenneuudistuksen vuoksi pääkaupunkiseudulle (Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa) on tehty ensi kertaa vieraskielisiä koskeva kasvuennuste, joka ulottuu vuoteen 2025 (Vuori 2007). Sen mukaan vuonna 2025 noin viidesosan pääkaupunkiseudun peruskouluikäisistä ennakoidaan olevan maahanmuuttajataustaisia, kun vastaava osuus on nyt kahdeksan prosenttia. Koko väestön osalta nopeasti kasvavina kieliryhminä pidetään Itä-Euroopan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sekä Aasian kieliä puhuvia. Edellä mainittujen jo havaittavien trendien ja lähitulevaisuutta koskevien ennusteiden perusteella voidaan pitää selvänä, että maahanmuuttajaoppilaiden opetuksesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi keskeisimpiä suomalaisen koulujärjestelmän kehittämisalueita, ellei peräti kaikkein keskeisin.

Ratkaistavana on kaksi erilaista kysymystä. Ensimmäinen on se, miten niiden koulujen tulee toimia ja miten niitä kouluja parhaiten tuetaan, joissa maahanmuuttajaoppilaiden osuus on hyvin suuri. Erilaiset hankkeet eivät tarjoa kestävää ratkaisua, koska ne perustuvat lisäresursointiin, joka päättyy samalla kun hankekin. Toinen ratkaistava kysymys on, miten tarjotaan yhdenvertaiset koulutuspalvelut niille maahanmuuttajaoppilaille, jotka asuvat alueilla, joissa maahanmuuttajien osuus on pieni.


Maahanmuuton lisääminen on tavoite. Maahanmuuttajaoppilaiden opetuksesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on koulujärjestelmän keskeisin kehittämisalue.

Laita tuo mietintämyssyysi.

OPH:n raportti, osa 3: Maahanmuuttajien koulutus Suomessa

Tutkimuksen ensimmäinen luku tiivistetään seuraavasti:

Säädöksiä ja suosituksia koskeva luku on tarkoitettu ensisijaisesti sen kuvaamiseen, mitä nyt tehdään, ja samalla sen arvioimiseksi, turvaavatko säädökset ja suositukset riittävästi maahanmuuttajaoppilaidemme yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet kantaväestön oppilaiden kanssa. Säädöspohja voidaan siis suhteuttaa tuloksiin. Säädökset, ohjeet ja suositukset koskevat niin sanottua valmistavaa opetusta, suomi toisena kielenä -opetusta, oppilaiden oman äidinkielen opetusta ja oppilaiden saamaa äidinkielistä opetusta. Maahanmuuttajaoppilaiden opetusta koskevaa ohjeistusta on täydennetty viime vuosina, ja sitä voidaan muuttaa jatkossakin.


Kahlattuaan säädösten viidakon ja arvopohjan läpi lukija saapuu käytännön selostukseen kouluissa vallitsevista nykykäytännöistä.

Valmistava opetus:

Oppivelvollisuusikäisille ja esiopetusikäisille maahanmuuttajalapsille voidaan antaa perusopetukseen valmistavaa opetusta. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu jokaiselle maahanmuuttajataustaiselle oppilaalle, jonka suomen tai ruotsin kielen taito ei vielä ole riittävän hyvä perusopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Valmistavan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden tasapainoista kehitystä ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavat valmiudet perusopetukseen siirtymistä varten. Valmistavassa opetuksessa oppilaalle annetaan opetusta perusopetuksen oppiaineissa oppilaan opinto-ohjelmassa tarkemmin määritellyllä tavalla. Oppiaineiden opetuksessa noudatetaan soveltuvin osin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Opetuksessa otetaan huomioon, että oppilaat ovat iältään, oppimisvalmiuksiltaan ja oppimistaustaltaan erilaisia. Valmistavan opetuksen aikana oppilaat integroidaan perusopetuksen ryhmiin lähinnä ikätasoaan vastaaviin suomen- tai ruotsinkielisiin opintoihin oppilaan oman opinto-ohjelman mukaan. Integroinnilla edistetään kotoutumista, sosiaalisen kielitaidon kehittymistä ja oppiaineen sisällön omaksumista.


Toim. huom: tämän tyylinen teksti on tyypillistä opetussuunnitelmien perusteille. Asiat ilmoitetaan toteavalla tyylillä, aktiivin indikatiivissa. Soveltaminen jää kouluille. Kun siis todetaan että "Integroinnilla edistetään kotoutumista, sosiaalisen kielitaidon kehittymistä ja oppiaineen sisällön omaksumista", tarkoitetaan tavoitetta, ei kuvata todellisuutta.

Opetusta annetaan 6–10-vuotiaille vähintään 450 tuntia ja tätä vanhemmille vähintään 500 tuntia, mikä tarkoittaa noin puolen vuoden mittaista koulutusta. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003–
2008 tavoitteeksi oli asetettu, että perusopetukseen valmistavaa opetusta laajennetaan lukuvuoden mittaiseksi.


Nyt laajennus on tehty, ja valtio kustantaa kunnille vuoden verran valmistavaa oppilasta per maahanmuuttajanenä. Helsingissähän toinen puoli vuotta oli maksettu omasta pussista jo vuosia. Vuosi on luonnollisesti paljon parempi kuin puoli vuotta, joten pidennys oli hyvin tarpeellinen. Tai siis, pidennykseen annettavan rahan lisääminen. Kaikkihan maksaa.

Kiusallisen usein kunnat kikkailevat mm valinnaisten kielten ryhmäkokojen kanssa. Ryhmien minimikoko määrätään naurettavan isoksi, ettei ryhmiä syntyisi, ja sitten säästetään rahaa. Lapset eivät opi kieltä, mutta kunnallahan on niin paljon tähdellisempää käyttöä fyrkalle.

Onneksi ryhmäkoko ei ole mikään ongelma, kun kyse on valtion kustantamasta mamuopetuksesta:

Ryhmäkoolle ei ole asetettu vaatimuksia, joten ryhmän voi perustaa myös yhdelle maahanmuuttajaoppilaalle.


Kylläpä naurattaisi ellei harmittaisi. Yksi ryhmä vaatii nimittäin yhden opettajan. Siihen kieltenryhmään, joka myös vaatii sen yhden opettajan, saatetaan tarvita jopa 20 oppilasta.

Ajatelkaapa tätä tasavertaisuuden ilmentymää, tai mieluummin älkää, ettei nuppi ala kuumeta.


S2 eli suomi toisena kielenä-oppiaine:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan oppilaille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame ja joiden suomen tai ruotsin kielen taito ei ole äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla, opetetaan suomea tai ruotsia toisena kielenä.


Eli käytännössä ihan joka ikinen maahanmuuttaja (OPH:n raportin tarkoittamassa mielessä, siis myös Suomessa syntyneet ja kasvaneet "maahanmuuttajat") sujahtaa iloisesti erityisryhmään, opettelemaan eri suomea eri lailla ja eri porukassa kuin suomalaiset lapset.

Ihan näin karkeasti sanottuna tässä ei ole mitään vitun järkeä.

Nimimerkki RP totesi Hommafoorumilla Pikku Raamaa koskevan uutisen nähtyään:

Uutispätkän katsoneena tuon kyseisen 2. polven maahanmuuttajalapsen kielitaito itseasiassa ei tuntunut mitenkään erityisemmin huonolta. Varmoja johtopäätöksiä lyhyen esiintymisen pohjalta ei voi tehdä, mutta todennäköisimmät syyt miksi hän osallistuu "äs kakkoseen" ovat kuitenkin nähdäkseni A) ujous, B) yhteiskunta, joka tarjoaa erityistä mamukoulutusta myös lapsille, jotka eivät sitä oikeastaan tarvitsisi.


Juuri niin. Jos Raaman suomen kielen taito ei ole luokan kantisten tasolla, tyhmempi saattaisi luulla että pieni lapsi oppisi parhaiten istumalla samassa huoneessa niiden kantisten kanssa. Eihän ero niin valtava voi olla, ja lapsethan oppivat kielen luonnollisella tavalla nopeasti. Ekaluokkalaiset eivät keskustele äikän tunneilla ydinfysiikasta tai kvanttimekaniikasta. He pörisevät ekaluokkalaisten juttuja. Mutta ei. Äs kakkoselle on kysyntää koska sitä tarjotaan. Mitä jos ei tarjottaisi?

Huomaatteko miten Raaman kaappaaminen omalle kaistalle jo ekalla luokalla valmistaa häntä tulevaan erillis-, erikois- ja kiintiökelpoisuuteen?

Mutta eivät kaikki maahanmuuttajat saa S2-opetusta:

Kaikkien kuntien yhdistettyjen tulosten mukaan koko maassa arviolta neljäsosa (25 %) kaikista maahanmuuttajaoppilaista ei saa erillistä suomi toisena kielenä -opetusta. Keskeinen syy opiskella suomi äidinkielenä -tunnilla on yleensä se, että oppilaan kielitaito on jo varsin hyvä tai että hän pärjää suomi äidinkielenä -tunnilla. Erityisesti suurissa kunnissa tämä on yleisin syy. Toinen yleinen syy on puuttuvat resurssit. Resursseja puuttuu sekä yksittäisiltä kouluilta kuntien sisällä että kunnilta.


On kai lohduttavaa että joka neljäs maahanmuuttaja pystyy käymään Suomessa koulua aivan kuten suomalaisetkin. Toivottavasti tutkimus osaa myös kertoa pelastuuko tämä neljännes maahanmuuttajanuorta suurella todennäköisyydellä odottavilta ongelmilta, vai ovatko hekin yhtä lailla erityistuen varassa päästäkseen peruskoulusta eteenpäin.

Resurssipuute on mielenkiintoinen asia. S2:ta ei tarjota jos ei voida. Miten näiden kuntien maahanmuuttajat pärjäävät? Hehän joutuvat siis kotikuntansa tai -koulunsa perusteella alistumaan samaan kuin kantiskoululaisetkin.


Maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus

Äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan ajattelun sekä kielenkäyttötaitojen, itseilmaisun ja viestinnän kehittymistä, sosiaalisten suhteiden ja maailmankuvan muodostumista ja persoonallisuuden ehyttä kasvua. Yhdessä suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksen kanssa oppilaan oman äidinkielen opetus vahvistaa oppilaan identiteettiä ja rakentaa pohjaa monikulttuurisuudelle ja toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Oman äidinkielen opetuksella edistetään oppilaan mahdollisuuksia opiskella täysipainoisesti kaikkia perusopetuksen oppiaineita.


Opetussuunnitelman perusteet-kielestä suomennettuna: omaa äidinkieltä on hyvä osata.

Kuitenkin:

Maahanmuuttajien äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta. Se ei ole perusopetuslain 12 §:n mukaista opetusta, vaan sitä opetetaan erillisen valtionavustuksen turvin.

Opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää maahanmuuttajien äidinkielen opetusta. Mikäli kunta järjestää opetusta, sillä on mahdollisuus saada opetuksen järjestämiseen erillistä valtionavustusta. Valtionavustusta suoritetaan enintään 2,5 viikkotunnista taloudellisesti muodostettua opetusryhmää kohden. Ryhmään tulee kuulua opetuksen alkaessa vähintään neljä oppilasta. Opetuksessa noudatetaan maahanmuuttajien äidinkielen opetukseen laadittuja opetuksen perusteita. Vaikka opetuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää maahanmuuttajien äidinkielen opetusta, opetukseen osallistuneiden määrä on suunnilleen sama kuin suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetukseen osallistuneidenkin määrä. Jos opetusta ei ole voitu järjestää, syynä on ollut yleensä joko se, että opetusryhmää (vähintään neljä oppilasta)ei ole saatu muodostettua tai että ei ole löytynyt opettajaa.


Kyllä. Valtio kustantaa oman kielen opetuksen jos kunta saa kaivettua esiin kieltä osaavan opettajan, vaikka laki ei sitä edellytä eikä kuntia siihen velvoiteta.

Ja ryhmäkoko - neljä oppilasta. Vaikka kyllä ne ryhmät ovat oikeasti ihan hyvän kokoisia - käytännössä kaikki S2-lukijat eli käytännössä 75-100% maahanmuuttajista osallistuu oman kielen opiskeluun.

Monta kieltä. Monta ryhmää. Monta opettajaa. Tarkat luvut:

Maahanmuuttajien äidinkielen opetukseen osallistui syyslukukaudella 2006 yhteensä 11 013 oppilasta tai opiskelijaa 50 eri kielessä. Opetusta järjestettiin tuolloin yhteensä 81 kunnassa. Tähän opetukseen voivat osallistua esi- ja perusopetuksen oppilaat sekä lukiokoulutuksen opiskelijat.


Valtio maksaa - saadaanko opetus siis ilmaiseksi? Mistä valtio ne rahat tempaisee?

Ai niin. Pöntön henki hankkii ne taikakeinoillaan.

Eihän se ole keneltäkään pois, ja kukapa tahtoisi ryöstää Pikku Raamalta MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVON.


Muiden uskontojen opetus

Oppilaalla on oikeus saada oman uskontokuntansa mukaista opetusta, jos kyseiseen uskontokuntaan kuuluvia oppilaita on vähintään kolme ja vanhemmat pyytävät opetuksen järjestämistä. Uudessa, elokuun alussa 2003 voimaan tulleessa uskonnonvapauslaissa korostuu positiivinen uskonnonvapaus ja oikeus omaan uskontoon. Opetuksessa tämä näkyy oppilaan oikeutena oman katsomuksensa mukaiseen opetukseen.


Kolme oppilasta riittää. Eikä siinä vielä kaikki:

Huoltaja voi nyt vaatia lapselleen opetettavaksi myös sellaista uskontoa, mitä tällä hetkellä ei koulussa opeta. Opetus järjestetään, jos sitä vaatii 3 huoltajaa. Näiden kolmen oppilaan tulee kuulua vaadittuun, Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uuden uskonnon opetus tulee jäsenyyskriteerien täyttyessä aloittaa, vaikka Opetushallitus ei olisikaan vielä vahvistanut kyseisen uskonnon valtakunnallisia perusteita.


Muistatteko eräästä vanhasta kirjoituksestani mainintani siitä että Suomessa järjestetään uskonnonopetusta Hare Krishna-tietoisuudessa? Nyt tiedätte miksi. Kolme harekrishnaa keksi vaatia sitä.

Verorahasi työssä. Onko nyt kiva olo? Onko nyt hyvä fiilis?

torstai 13. elokuuta 2009

OPH:n raportti, osa 2: mikä on maahanmuuttaja?

Kuten sanottua, maahanmuutto- ja maahanmuuttajakeskustelua vaivaa käsitteiden sekavuus. Periaatteessa jokaiselle yksittäiselle Suomessa oleskelevalle, kantaväestöön kuulumattomalle ihmiselle löytyy jokin nimike tai selite, oma niche, jokin määrite joka kertoo jotain olennaista hänestä samalla ilmaisten kiistatta että kyseessä ei ole etninen suomalainen l. kantis.

Sanoilla on väliä. Miten lukija ymmärtää seuraavat itse keksimäni, esimerkinomaiset lauseet:

"Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Kilpailukykymme säilyminen vaatii ulkomaista asiantuntemusta ja huippuosaamista."

"Maahanmuuttajien ongelmiin on puututtava tehokkaasti."

Kukaan ei kai usko että jälkimmäisessä lauseessa puhutaan EU:n Kemikaaliviraston työntekijöiden ongelmista sopeutua elämään Helsingissä. Eikä kai kukaan usko että ensimmäisessä lauseessa viitataan huippuosaamiseen tai asiantuntemukseen kiinteistöhuollon tai puhtaanapidon osaamisalueilla.

Suomeen saapuu asumaan silmiinpistävän vähän suuria lapsiperheitä Pohjois-Amerikasta, Euroopan Unionin alueelta, Japanista, Australiasta ja Uudesta Seelannista. Myöskään Etelä-Amerikasta ei ole suurta tunkua ollut. Grönlantilaisetkin jäävät perinteisesti Tanskaan. Tällaisen anomalian sattuessa on sangen epätodennäköistä että perhe ja sen lapset joutuisivat riippuvaisiksi Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä tai muista hyvinvontivaltion tukitoimista, kuten erityistoimista koulutuksessa. En nyt mene yksityiskohtiin, näin vain on.

Maailmankartalta jäävät jäljelle Afrikka ja Aasia, erityisesti Lähi-Itä ja jotkin Kaukoidän yksittäiset maat. Sekä tietysti lähialueet: Baltia ja Venäjä. Lähialueeksi on laskettava myös Ruotsi, joka onkin monessa mielessä erityistapaus - kulttuurillisesti, historiallisesti ja taloudellisesti. Paluumuutto ja erinäiset erityisryhmät maidemme välisessä ihmisvaihdossa tekevät hankalaksi edes ajatella ruotsalaisia ulkomaalaisina, saati maahanmuuttajina, vaikka he voivat olla molempia. Mutta myöskään Ruotsin kansalaisia ei tule ensimmäisenä ajatelleeksi sosiaalisen tukiverkostomme rasittajina - paitsi joitakin AIVAN erityisiä erityisryhmiä, joista nyt ei sen enempää.

Tylysti oikaisten voidaan todeta että kun puhutaan maahanmuuttajista, puhutaan ihmisistä joiden erilaisuus on näkyvää, kuuluvaa ja/tai muuten selvästi aistittavaa. Suurta lähialueiden ihmisjoukkoa lukuunottamatta näitä väestöryhmiä voidaan kutsua vitsikkäästi "varsinaisiksi" - tämän hulvattoman freudilaisen termin syntypaikaksi voidaan jäljittää Helsingin Sanomat, mistä se singahti jokapäiväiseen käyttöön Homma-rinnakkaisuniversumissa.

"Varsinainen" tarkoittaa siis afrikkalaista, somalia, arabia, turkkilaista, kurdia, iranilaista, afgaania, pakistanilaista, intialaista, nepalilaista, bangladeshilaista tai muuten silminnähden tummaa ja hyvin suurella frekvenssillä islaminuskoista ihmistä. Jugoslaavien, romanianromanien ja itäaasialaisten "varsinaisuus" on kyseenalaista ja riippunee puhujasta ja tapauksesta. On aistittavissa jonkinasteista liukumaa värikartan reunoilla. Mutta mitä varmemmin vastaantulija erottuu kantasuomalaisesta ensisilmäyksellä, sitä varmemmin kyseessä on "varsinainen."

OPH:n raportissa määritellään termin "maahanmuuttaja" sisältö näin. Huomattavaa on että termin käyttö voitaneen tästedes ainakin koulutusasioissa olettaa samaksi kuin miksi OPH sen nyt määrittelee:

Yksiselitteistä tietoa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrästä on vaikea antaa, eikä tämäkään raportti anna siihen vastausta. Syynä on maahanmuuttajataustan määritelmä. Yksi määritelmä perustuu kansalaisuuteen, ja Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä onkin tarkkaan tiedossa. Toinen määritelmä perustuu syntymämaahan, jolloin myös paluumuuttajat sisältyvät lukuun. Sekin on helppo selvittää. Kolmas mahdollisuus on subjektiivisempi, eli sen mukaan oppilas on maahanmuuttajataustainen, jos hänen äidinkielensä on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Subjektiivisuus syntyy siitä, että kieleen perustuvat määritelmät perustuvat omaan valintaan ja ilmoitukseen. Edellisten yhdistelmistä syntyy uusia määritelmiä, ja kaikki tuottavat ainakin osittain eri perusjoukon. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan maahanmuuttajaoppilailla tarkoitetaan ”sekä Suomeen muuttaneita että Suomessa syntyneitä lapsia ja nuoria”. Määrittely tarjoaa synonyymin ja laajentaa käsitteen koskemaan myös niitä oppilaita, jotka ovat syntyneet Suomessa, mutta se jättää maahanmuuttajataustan avoimeksi.

Objektiivista ja kattavaa määritelmää tärkeämpää on kuitenkin pedagogisesti mielekkään tai tutkimuksen kannalta relevantin tai mahdollisen kriteerin valinta. Tässä on käytetty ensisijaisena kriteerinä oppilaiden ilmoittamaa äidinkieltä. Oppimistulosten arviointien yhteydessä sitä on tiedusteltu karkealla luokituksella suomi, ruotsi tai muu, ja sama koskee toisen asteen yhteishaun yhteydessä koottuja tietoja. Muunkielisyys perustuu siis oppilaiden omaan ilmoitukseen.

Termejä maahanmuuttajaoppilas, maahanmuuttajataustainen oppilas ja muunkielinen tai vieraskielinen oppilas käytetään tässä tutkimuksessa toistensa synonyymeinä. Olennaista on yhteinen ymmärrys siitä, mistä milloinkin puhumme.


No niin, siinä se nyt sitten on. Opetushallitukselle maahanmuuttaja on maahanmuuttaja vaikka olisi syntynyt Suomessa.

Maahanmuuttajuus on siis tila joka ei riipu siitä onko muuttanut sen kauemmaksi kuin viereiseen rappuun.

Ymmärrän että tutkimuksen kannalta on ollut tarkoituksenmukaista omaksua kattotermi, joka jopa vastaa vallitsevaa asiaintilaa melko hyvin. Toisen polven maahanmuuttajien ongelmat ovat hyvin pitkälle samoja kuin ensimmäisenkin. Kielitaidottomuus ja lähtömaan kulttuurissa kiinniolo.

Toivottavasti monikultturistit, työperäisten haikailijat ja muut ihanan kirjavan ja sykkivän Suomen rakentajat ymmärtävät tämän toteamuksen implikaatiot tyveä myöten.

Jos synnyt maahanmuuttajaperheeseen ja puhut maahanmuuttajavanhempiesi kieltä, olet maahanmuuttaja, ja maahanmuuttajille tyypilliset vaikeudet ja rasitteet seuraavat sinua hautaan asti. Voidaan lopettaa paskanjauhaminen uussuomalaisista. Voidaan unohtaa se optimistinen olettama että Suomessa Suomen kansalaiseksi syntynyt lapsi olisi väriin katsomatta yhtä suomalainen kuin sinä ja minä.

Maahanmuuttajataustainen, riippumatta siitä miten kauan hän on Suomessa oleskellut, on oletusarvoisesti huonommassa asemassa koulussa ja yhteiskunnassa johtuen eri äidinkielestä. Järjellä ajateltuna näin ei tarvitsisi olla, koska Suomessa altistuu suomen kielelle heti kun astuu ovesta ulos. Kaksikielisyydestä on eläviä esimerkkejä kaikkialla Suomessa missä asuu ruotsinkielisiä.

Suomessa syntyneen seitsenvuotiaan esikouluveteraanin pitäisi olla täsmälleen samalla viivalla aloittamassa suomen kielen ja kirjallisuuden opettelun ekalta luokalta. Mutta ei ole. OPH:n raportti osoittaa että kielellinen (ja mahdollisesti kulttuurillinen) handicap seuraa mukana aikuisikään ja työelämään asti.

Sekin on melkoinen handicap että omat vanhemmat, ensimmäisen polven maahanmuuttajat, ovat sataprosenttisesti oman kulttuurinsa tuotteita. Jos kulttuuri tuottaa lukutaidottomia aikuisia, ovat Suomen yhteiskunnan ja koululaitoksen resurssit toisen polven pelastamiseksi lievästi sanottuna rajalliset.

Tästä päästäänkin niihin kiisteltyihin prosenttimääriin.

OPH:n raportti, osa 1: Mahdollisuuksien tasa-arvo

Laatujohtaja Ritva Jakku-Sihvonen (kyllä, suoraan Kummelista) on laatinut esipuheen OPH:n raporttiin. Koska se on jokaisen luettavissa, kuten koko raporttikin, poimin vain sattumat kommentoitavakseni.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on keskeinen koulutusjärjestelyjä ohjaava periaatteemme.


Tämä on hienosti sanottu. Koulutuksellahan nimenomaan toteutetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Jokaiselle tarjotaan mahdollisuus olla sitä mihin vain pystyy. Koulutus on suuri tasa-arvoistaja. Päinvastoin kuin moni muu yhteiskunnan toiminto, koulutus on itseisarvo.

Mutta tarkoittaako se että kaikkien pitää koulutuksen avulla pystyä samaan? Pitääkö koulutuksen taata jokaiselle mahdollisuus päästä samoihin lopputuloksiin? Ja jos - kun - tähän ei päästä, koska jokainen ihminen on yksilö, pitääkö koulutuksella yrittää tasoittaa niiden tietä jotka muuten eivät pääsisi aivan yhtä pitkälle kuin toiset?

Valitettavasti uskon että mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa juuri tätä. Kaikkien pitää pystyä samaan, ja jos se ei muuten onnistu, lähdetään erivapauksien, poikkeuksien ja kiintiöiden tielle.

Ja samalla voidaan kuopata tasa-arvo.

Koulutuksen johtoajatuksen pitää olla että jokainen voi tulla siksi miksi pystyy, ja häntä tulee tavoitteessaan auttaa. Se ei missään tapauksessa saa olla se, kuten nyt näyttäisi olevan, että rimaa laskemalla saadaan kaikki NÄYTTÄMÄÄN kykeneviltä samaan.

Ongelma: moni ei pääse peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin tai putoaa opinnoista pois.

Väärä ratkaisu: lasketaan rimaa, annetaan joustoa, taataan pääsy ja valmistuminen omista kyvyistä ja jopa halukkuudesta riippumatta.


Perinteisten alueellisen, sosiaalisen, sukupuolten välisen ja kieliryhmien välisen tasa-arvon rinnalle on noussut myös maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo. Sen merkitys kasvaa lähivuosina entisestään jo siksi, että maahanmuuttajien määrän odotetaan kasvavan voimakkaasti. Maahanmuuttajien lasten oikeuksien ja tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää sekä tasa-arvon toteutumisen kannalta että heidän tulevaisuutensa vuoksi: koulutus luo edellytykset aktiiviseen kansalaisuuteen, työelämään ja hyvinvointiin.


Ajatellaanpa taas Pikku Raamaa, tuota YLEstä tuttua seitsenvuotiasta veteraania. Hän ei koulun alkuun mennessä ole saavuttanut ikäisensä suomalaislapsen tasoista kielitaitoa. Tämä tulee vaivaamaan hänen KOKO KOULUTIETÄÄN. Tämä tulee näkymään hänen mahdollisuuksissaan, valinnoissaan, vaihtoehdoissaan. Tilastot tulevat näyttämään koko ennakoitavan lähitulevaisuuden että maahanmuuttaja ei pärjää koulussa, ja suurimmaksi esteeksi todetaan puutteellinen kielitaito. Eikä lainkaan yllättäen sama selitys kelpaa myös maahanmuuttajien ongelmille työllistymisessä.

Miten taataan mahdollisuuksien tasa-arvo kun Raama lähtee maratonilleen 10 kilometriä muiden perässä? Kieli- ja lukutaidottomista vanhemmista ei ole kirittämään tai valmentamaan. Ilmiselvä vastaus on tietysti hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltio tarjoaa - tai sen pitäisi tarjota - tukitoimia, resursseja, tiloja ja valmennusta KOKO PERHEELLE auttaakseen perheen koululaisia.

Siis jokaisen pikku koululaisen perheen asiat pitäisi laittaa kuntoon, alkaen kielitaidosta. Sitten kai pitäisi puuttua perheiden muuhun hyvinvointiin, henkiseen ja aineelliseen. Onhan todettu että huono-osaisuus ja matala koulutustaso periytyy, koulutuksen tasa-arvoistavasta vaikutuksesta huolimatta.

Lähi-idässä tässä kohdassa hierotaan lampun kylkeä. Henki ilmestyy täyttämään toiveet kodista, työstä, toimeentulosta, ja vauraudesta. Sitten kelpaa kulkea kouluun mahdollisuuksiltaan tasa-arvoisena - ehkä jopa tasa-arvoisempana kuin ne lukuisat suomalaisperheet jotka myös painiskelevat matalan koulutustasonsa ja epävarman toimeentulonsa kanssa.

Länsimaissa tässä kohdassa (mahdollisesti sosiaalidemokraattinen nais-)kansanedustaja nousee pönttöön ja vaatii - järkytyksestä yhä silminnähden vavisten - lisää rahaa maahanmuuttajaperheen kaikkien mahdollisten ongelmien hoitoon. Koska se antaa mahdollisuuksien tasa-arvon. Ja kukapa ei haluaisi tätä Pikku Raamalle.

Lampun hengellä on epäreilu kilpailuetu pöntön henkeen verrattuna. Hän voi taikoa kultaa autiomaan kivistä. Pöntön henki joutuu taikomaan rahat budjetin joltain toiselta momentilta, eli pois jostakin muusta. Pienet työmuurahaiset jotka kantavat rahaa budjetin eri momenteille voivat olla eri mieltä menojen priorisoinnista. Lampun hengellä ei ole tällaisia ongelmia.

Maahanmuuttajaoppilaista puhuttaessa on syytä korostaa, että kysymys ei ole homogeenisesta ryhmästä. Siksi esimerkiksi keskiarvovertailujen perusteella ei tule tehdä liiallisia yleistyksiä. Eri maahanmuuttajaryhmät eroavat toisistaan äidinkielensä, kulttuurinsa ja muun taustansa puolesta. Heillä on myös yksilölliset erityistarpeensa, tavoitteensa, toiveensa ja odotuksensa. Raportissa kuvatut tulokset osoittavat, että maahanmuuttajaoppilaiden ja –opiskelijoiden tilanteeseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota erityisesti eri koulumuotojen välisessä siirtymävaiheessa.


Tämä "eivät homogeeninen ryhmä" on asia jonka kaikki tajuavat. Silti sekä maahanmuuttokriittiset että maahanmuuttokriittiskriittiset joutuvat näköjään loputtomiin veivaamaan samaa levyä. Koska kaikki puhuvat aina eri asiasta.

Etenkin media, siinä muodossa kuin media nykyisessä luku- ja semi-kirjoitustaidottomuudessaan ja asiantuntemattomuudessaan manifestoituu, kaipaa juuri helppoja, kattavia termejä, joiden rajat eivät ole kiusallisen selvät. Muistetaanpa esimerkiksi että Pikku Raama on YLEn mukaan maahantulijalapsi, uussuomalainen, syntyperäinen, esikoulun käynyt veteraani, maahanmuuttajalapsi JA maahanmuuttajataustainen lapsi.

Luojan kiitos OPH:n raportti kertoo seuraavassa jännittävässä blogitekstissäni mikä ja kuka on maahanmuuttaja, ja keitä me oikein käsittelemmekään yhtenä massana. Vastaus tulee yllättämään ja järkyttämään - jos nyt enää kukaan mistään yllättyy saati järkyttyy, sen verran kauas on järjen valo kaikonnut maahanmuuttoasioissa.

Arvatkaapas muuten kaksi kertaa millä tavalla maahanmuuttajaoppilaiden ongelmiin koulun nivelvaiheissa voidaan "kiinnittää huomiota?" Tämä soma eufemismi tarkoittaa lisää työtä ja rahaa.

Maahanmuuttajien kohtaaminen on laaja yhteiskunnallinen ilmiö, joka ei rajoitu pelkästään kouluun. Koululla on kuitenkin keskeinen merkitys sille, miten uusien ryhmiemme integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan onnistuu, ja miten kulttuurisesti varsin yhtenäinen kansa siirtyy hallitusti kohti entistä moniarvoisempaa yhteiskuntaa.


Laatujohtajan oli varmaan viran puolesta pakko kirjoittaa loppuun ihan puhdasta hevonpaskaa moniarvoisuudesta. Integroiminen tarkoittaa käsittääkseni juuri sitä ettei moniarvoisuuteen jouduta, vaan meikäläinen malli kelpaa tulijoillekin.

Miksi he muuten tänne edes tulisivat?

Esipuheen jälkeen esitellään raportin keskeinen sisältö:

tämän raportin keskeinen tehtävä on tutkia, tarjoaako maamme koululaitos tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet myös maahanmuuttajataustaisille oppilaillemme.


MIKÄÄN ei takaa tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia kaikille. Tämä koskee myös maahanmuuttajia, sekä ryhmänä että yksilöinä. Jos koulutukseen luodaan takaportteja, helpotuksia ja kiintiöitä, ei ole tasa-arvoakaan.

OPH:n maahanmuuttajaraportti, prologi: Raama, 7-vuotias veteraani

Yleisradio uutisoi:

TUHANNET MAAHANMUUTTAJALAPSET KOULUTIELLE

Lukuvuoden alku avaa koulutien tuhansille maahantulijalapsille. Heistä parituhatta on ensiluokkalaista. Kaikkiaan oppivelvollisuuttaan suorittaa 16 500 uussuomalaista. Seitsemänvuotias Raama aloitti ekaluokan keskiviikkoaamuna Oulun Kaukovainion koulussa.

Raama Hasan on syntyperäinen oululainen ja esikoulun käynyt veteraani. Silti kouluun meno jännitti.

- Kun en mä tiijä siellä kettään, pelkäsi Raama etukäteen. Turha pelko, sillä jo koulumatkalla näkyi monia tuttuja lapsia.

Koulukäynti sujuu oppimistulostutkimusten mukaan maahanmuuttajalapsilta siinä missä kantaväestöltäkin. Ongelmat alkavat peruskoulun päätyttyä. Joka neljäs uussuomalainen jättää koulukäynnin siihen. Varsinkin tytöt lannistuvat, jos eivät pääse ensi yrittämällä haluamalleen alalle.

Raama Hasanin palestiinalaisäiti on käynyt lapsuudessaan koulua, mutta jemeniläissyntyinen isä joutui jo lapsena leipurintöihin. Hän ei ole käynyt koulua päivääkään.

- En osaa lukea enkä kirjoittaa, sanoo arabiankielinen Amin Hasan. Hän toivoo tyttärensä kouluttautuvan mihin ammattiin ikinä haluaakin.

12 vuotta Suomessa asuneen perheen suomen taitaja on Raama, mutta hänkään ei ole tyytyväinen kielitaitoonsa ja aloittaa suomi vieraana kielenä -kurssiin, peruskouluslangilla äs kakkosen.

Sillä on kovasti kysyntää Oulun Kaukovainion koulussa, jonne on tullut tänä lukuvuonna runsaasti maahanmuuttajataustaisia lapsia. Opettaja Ursula Remeksen mielestä maahanmuuttajalapsien opetus ei juuri poikkea luokan muusta ohjelmasta.

- Vain uskonnon opetus on yleensä eri ryhmässä. Kantaväestön lapsillekaan eivät kaikki suomen sanat ja käsitteet ole vielä täysin selviä. Niitä opetellaan yhdessä.

YLE Uutiset / Hilkka Säävälä



YLEn uutisartikkeli on hämmentävä. Tai ainakin sen pitäisi olla sitä, mutta jos ei osaa lukea maahanmuuttaja-aiheista uutisointia ja etsiä sieltä tiettyjä asioita, se saattaa vaikuttaa ihan tavalliselta koulunalku- tai maahanmuuttajaperheen arkea-kategorian pikkutarinalta. On pikkulapsosia reput selässä, kovia kokenut perhe joka nyt ilon kyynel silmäkulmassa saattaa opintielle sukunsa ensimmäisen sukupolven jonka koulutie ja turvallisuus on taattu. Vaikka sitten tämän arvokkaan asian perässä piti tulla Suomeen ja Ouluun asti.

Olen iloinen siitä että Raama pääsee kouluun. Toivon että hänen koulunsa sujuu hyvin, että hänestä kasvaa iloinen ja onnellinen ihminen.

Valitettavasti nuiva puoleni näkee artikkelissa vain tuhon merkkejä. Jutussa tiivistyvät murskaavalla selkeydellä monet maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat. Jutusta on myös ennustettavissa se mihin suuntaan kasvava maahanmuutto kolmannen maailman maista on Suomea viemässä. Ja tietysti siitä välittyy myös median pallohukkaisuus - tahallinen tai tahaton, sitä on nykytilanteessa mahdoton sanoa.

Aloitan nyt blogissani kaiken muun kirjoittelun kustannuksella kirjoitussarjan joka käsittelee kovinta ja ajanmukaisinta dataa mitä maahanmuuttajien koulutuksesta on saatavilla: OPH:n raporttia

MAAHANMUUTTAJAOPPILAAT JA KOULUTUS
- tutkimus oppimistuloksista, koulutusvalinnoista ja työllistämisestä
Kuusela J., Etelälahti A., Hagman Å., Hievanen R.,
Karppinen K., Nissilä L., Rönnberg U. ja Siniharju M.
OPETUSHALLITUS
© Opetushallitus
Taitto: Sirpa Ropponen
ISBN 978-952-13-3873-1 (nid.)
ISBN 978-952-13-3874-8 (pdf)
Edita Prima Oy, Helsinki 2008


Olen aikaisemmissa kirjoituksissani linkannut raportin tiivistelmään (jota ei enää linkin takaa löydy) sekä OPH:n sivulle jossa raportti on esitelty (jonka linkki suoraan tutkimukseen ei myöskään toimi).

---

Edit: Nimimerkki Risto googlasi julkaisun paikaksi osoitteen

http://www.oph.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/oph/embeds/46518_maahanmuuttajaoppilaat_ja_koulutus.pdf

Ei muuta kuin lukemaan! Sivuja on PDF-formaatissa 199.

---

Raaman koulutien alkua kuvaavasta artikkelista olen korostanut sanat jotka valottavat nuivaa media-analyysiani:

maahantulijalapsille
uussuomalaista
syntyperäinen
esikoulun käynyt veteraani
maahanmuuttajalapsi
maahanmuuttajataustainen lapsi


Ajatelkaapa, pikku Raama on kaikkea tätä. Vaikka jotkut käsitteet kaiken järjen mukaan sulkevat toisensa pois, tai ovat ainakin niin eri asioita ettei niitä pitäisi käsitellä yhtenevinä.

Mistä ihmeestä oikein puhutaan, kun puhutaan maahanmuuttajista?

Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että tarvitsemme maahanmuuttoa?

Puhummeko aivan eri asioista?

Eikö media tiedä mistä puhuu? Kuka tulkitsee raportteja, tutkimuksia ja selvityksiä? Kuka päättää mikä niissä on tärkeää, keskeistä, tai edes totta?

Tämä on keskeinen malfunktio viranomaisten, median ja maahanmuuttokriittisten käymässä dialogissa (keskustelu olisi liian hienosteleva sana - oikeuteen haastamiset ja paskanheittelykin ovat sen sijaan dialogia, jonkinmoista ainakin.)

Toivon että OPH:n raporttiin tutustuminen avaisi joitakin ymmärrysongelmia. Ainakin siellä kerrotaan keitä maahanmuuttajat ovat.

Se on hyvä alku.

---

Olen käsitellyt maahanmuuttajakoululaisten tilannetta monessa kirjoituksessa. Laitan tähän suorat linkit ja lyhyen kuvauksen tekstin pääasioista:

Lipponen ja Talib syyllistävät koulua ja opettajia erikulttuuristen oppilaiden ongelmista

Ainoa ratkaisu maahanmuuttajaoppilaiden nostamiseen opintiellä ammottavasta kuopasta: rajaton rahan pumppaaminen. Muuten kärsivät sekä kantaväestön että maahanmuuttajien lapset.

YK / Lastensuojelun keskusliitto: lisää rahaa ja resursseja maahanmuuttajien lapsille ja heti, tai muuten.

Media tekee itsensä naurunalaiseksi etsiessään jotain hyvää sanottavaa maahanmuuttajien oppimistuloksista. Musta muuttuu valkoiseksi. Tekstissä myös linkki nyt blogissa ajankohtaisen OPH:n raportin tiivistelmään, mutta linkki on vanhentunut.

Pitkä teksti Suomen Kuvalehden monikulttuurista koulua käsittelevästä artikkelista. Ongelmat samat, ratkaisu sama: lisää rahaa, resurssia, ihmisiä, asennetta.

Eri kulttuurit (= islam) vaativat käytännön koulutyön joustamista, koska eri kulttuuri (= islam) ei jousta. Näin se tapahtuu.

Pääsemme jo ihan tuoreisiin kirjoituksiin, jotka kannattaa kerrata pohjiksi.

Maahanmuuttajilla menee koulussa huonosti. Ei siis hyvin, kuten media kertoi aikaisemmin. Ratkaisu: ...no, te arvaatte varmasti.

E.m. kirjoitus perustui YLEn uutiseen joka perustui, yllätys yllätys, OPH:n raporttiin, johon pääsemme ihan tuota pikaa.

Lipposen Päivi järkyttyi: kouluja on paitsi loistavia ja hyviä, myös huonoja!!!11! Arvatkaa mihin näistä kolmesta me rasistiset suomalaiset olemme laittaneet maahanmuuttajat? Arvatkaa kolme kertaa!

Opettaja-lehden antamat luvut maahanmuuttajaoppilaiden koulutien tyssäämisestä ovat erilaiset kuin YLEn.