Terve itsetunto tarkoittaa sitä että nuori on sinut itsensä kanssa ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on: erilaisena kuin kaikki muut, mutta kuitenkin samanlaisena. Nuoruuteen kuuluu epävarmuus ja erilaiset pelot omasta tulevaisuudesta, kun nykypäiväkin on yhtä hullunmyllyä kavereiden, vanhempien, koulun ja hormonien tehosekoittimessa.
Ilman tervettä itsetuntoa nuori on muiden vietävissä. Mitä useampi itsestään epävarma nuori kokoontuu, sitä varmemmin mennään joukon tyhmimmän ja vastuuttomimman tahtiin. Tulokset luetaan iltapäivälehtien otsikoista. Terveen itsetunnon omaava nuori päättää itse omista rajoistaan, esimerkiksi päihteiden ja seksin suhteen. Terve itsetunto on paras suoja joukkopainetta ja kaikenlaista alistamista vastaan.
Terve itsetunto ei tietenkään tarkoita itsensä jumalaksi asettamista. Realistinen kuva omista mahdollisuuksista tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Taivas ei ole auki kaikille, mahdollisuudet eivät ole rajattomat. Kaikista ei ole NHL:ään, idoliksi tai edes haluamaansa opiskelupaikkaan. Jos tavoitteet asetetaan saavuttamattomiin, kynnys yrittämiselle on turhan korkea. Luvassa on pettymyksiä, ja ne voivat saada lopettamaan yrittämisen kokonaan.
Toisaalta nuoren pitää ymmärtää että kaikkea voi yrittää, kunhan tietää mitä haluaa, miten sen saavuttaa ja mitä se vaatii - sitten ei jää kuin tekemisen vaiva. Ei ole mitään syytä asettaa tavoitteitaan liian matalallekaan. Pitäisi aina pyrkiä niin hyvään kuin pystyy, vaikka välillä tulisi takapakkiakin.
Kyky ajatella omilla aivoillaan tarkoittaa sitä että nuori tekee ratkaisunsa itse, perustaen päätöksensä omiin haluihinsa, kykyihinsä ja mielenkiintoonsa. Tämä voi aiheuttaa hankauksia vanhempien tai kavereiden kanssa, joskus jopa yhteiskunnan normien ja niiden valvojien kanssa. Itse ajatteleminen ei tarkoita että pitäisi aina tehdä eri lailla kuin muut tai rikkoa rajoja ja konventioita itse rikkomisen vuoksi. Se tarkoittaa että uskaltaa kyseenalaistaa asioita jotka eivät itseä miellytä tai jotka yleensä hyväksytään ajattelematta.
Kuten huomaamme, elämässä pärjäämisen eväät ovat aika lailla samat sekä nuorelle että aikuiselle. Ero on siinä että nuoret ovat aktiivisen kasvattamisen kohteita - heidän eteensä tehdään työtä että heistä tulisi onnellisia ja tasapainoisia aikuisia.
On ikävä tosiasia että monesta ei tule onnellista. Se ei silti saa estää meitä yrittämästä.
Kuten todettua, nuorella on paljon asioita mietittävänään. Hän tarvitsee tukea ja opastusta. Vastuulliset aikuiset nuoren elämässä ovat kaiken a ja o. Silti nuori nojautuu ensisijaisesti ikätovereihinsa, hyvässä ja pahassa. Vanhempien, opettajien ja kavereiden lisäksi on olemassa yhteisöjä - uskonnollisia, aatteellisia ja harrastus- - joissa nuori voi saada ohjausta ja tukea kasvussaan.
Suomessa suhtaudutaan ainakin puheen tasolla jyrkän kielteisesti kaikkeen mikä voi vaikuttaa haittaavasti lapsen ja nuoren kehitykseen. Tietämyksen ja tiedostamisen taso on noussut, ruumiillinen kuritus on kriminalisoitu, seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan estämiseksi tehdään jatkuvasti valistusta ja käytännön työtä. Myös henkinen väkivalta tunnustetaan ongelmaksi, kiusaaminen ja alistaminen on yksimielisesti tuomittu. Ja näin kuuluu ollakin.
Silti pahaa tapahtuu, myös ja erityisesti lapsille ja nuorille, koska he ovat avuttomimpia ja puolustuskyvyttömimpiä kaikista.
Erityisen vakavaa ja haitallista lapsen kehitykselle on jos hän kokee häirintää, ahdistelua tai alistamista jonkun läheisen, jokapäiväisen ja luotettavaksi koetun ihmisen taholta. Omat vanhemmat ja sukulaiset, naapurit, opettajat, uskonnolliset auktoriteetit - näiden pitäisi tehdä kaikkensa tukeakseen lapsen kasvua ja suojellakseen häntä.
Mikä tuokin meidät siihen mikä innoitti kirjoittamaan tästä aiheesta.
Vantaalainen Raimo Myöhänen, AKA Roskanpoimija on omaperäinen kansalaisaktivisti ja mielipidevaikuttaja. Hän on tuttu näky Vantaan kadunvarsilta, tekemässä jotain konkreettista paremman maailman puolesta. Tämänkaltaista aktiivisuutta ei voi kyllin kiitellä.
Tässä on Hommafoorumilta lainattu kirjoitus Myöhäsen blogista. Alkuperäinen kirjoitus ei ole enää luettavissa uusisuomi.fi:n blogissa, enkä ole saanut Myöhäseen yhteyttä kyselläkseni lisää yksityiskohdista.
On koulun urheilutunti. Tai joku ulkoiluaiheinen hetki koulun pihalla. Pojat potkivat jalkapalloa omalla alueellaan, muutama tyttökin on uskaltautunut mukaan. Tytöt hyppäävät narua tai pelaavat polttopalloa. Kevätaurinko lämmittää koulun hiekkakenttää mukavasti saaden huivipäiset leikkijät riisumaan, tiukat pään ympäri kiedotut, huivinsa. Kaikilla on hauskaa, kunnes sen lopettaa kadulta, koulun alueen ulkopuolelta kuulunut huuto.
Tytöt lopettavat leikkinsä ja kietovat huivinsa tiukasti päänsä ympärille. Huivipoliisi on on taas liikkeellä, eikä tästä selvitä vähällä. Ensinnäkin koulun loputtua portilla on kaksi - kolme miestä, jotka selvittävät tyttöjen nimet ja kotipaikan. Samalla tuodaan esille, miksi huivia on aina käytettävä kodin ulkopuolella liikuttaessa. Jos huivia ei käytetä, siitä luvataan olevan haittaa heidän vanhemmilleen. Jo tästä tapauksesta otetaan vanhempiin yhteyttä ja vaaditaan heitä paremmin perheessään noudattamaan perinteitä. Lapset katsovat peloissaan maahan ja lupaavat noudattaa miesten ohjeita.
Olen itse nähnyt tuon kaiken keräillessäni roskia kadulta kyseisen koulun edustalla. Tiesin koulun loppuvan tunnin kuluttua ja järjestin itseni koulutien varrelle nähdäkseni jo edellä kertomani tapauksen. Ihmeekseni yksi huivipoliisi käytti puhuessaan suomen kieltä, joten saatoin ymmärtää, mistä puhuttiin. Yksikään tytöistä ei puhunut vastaan, vaan vaikenivat pää painuksissa.
Mitenkähän tämä huivipoliisin toiminta soveltuu Suomen lain kanssa. Minusta kyseessä on pakottaminen noudattamaan jotain tapaa, riippumatta siitä, haluaako lapsi tai nainen sitä. Jos suomalaiset körttiläiset toimisivat edellä mainitulla tavalla, varmasti siitä tehtäisiin montakin rikosilmoitusta. Mutta nyt ei tohdita, sillä onhan kyseessä maahanmuuttaja ja meillä vieraan kulttuurin edustajat. Heidän tapansa ovat pyhiä heille, eikä meillä ole oikeutta sekaantua niihin.
Meillä on siis kaksi menetelmää noudattaa maamme lakeja: ensin on meille maahamme muuttaneet ja heidän lakinsa, sitten seuraa omat lakimme, joita on vain kantasuomalaisten määrä noudattaa. Tämä voidaan kuvata liikennesäännöllä, jossa henkilöautoilla on määrä ajaa tien oikeata laitaa ja kuorma-autoilla tien vasenta laitaa.
Nyt haluan korostaa että kaikissa maahanmuuttoa, maahanmuuttajia ja monikulttuurisuutta käsitelleissä kirjoituksissani en ole eriyisesti ottanut kantaa aiheeseen jota Myöhänen tässä käsittelee, eli eräissä maahanmuuttajakulttuureissa esiintyvää yhteisoön sisäistä valvontaa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että en ole törmännyt ilmiöön suuressa mittakaavassa tai järjestelmällisenä. En myöskään usko että kyseessä olisi kaikkialla ja aina maahanmuuttajayhteisöissämme noudatettava käytäntö. Ei ole kuitenkaan mitään syytä epäillä Myöhäsen havaintoja, etenkään kun viestit kentältä kertovat samanlaista tarinaa muualtakin Suomesta:
Toi naisen asema on kiveen hakattu, oon törmänny koulussa tilanteisiin, joissa vieras, mutta muslimioppilas huomauttaa sukuunsa kuulumattomalle ja sinänsä tuntemattomalle tytölle huivin asennosta, syödessään ite makkarakeittoa ja tyttö on selvästi peloissaan. tähän olen kommentoinut pojalle, että hoitelee vaan omia asioitaan. nämä kommentit eivät ole vaikutttaneet jatkossa pojan "vahtimis" halukkuuteen.
Oletan Myöhäsen liikuskelleen roskankeruuretkillään Vantaan suurimpien maahanmuuttajakeskittymien liepeillä, joko Hakunilassa tai Havukoskella, mutta saatan olla väärässäkin.
Itse olen havainnut ilmiön hyvin lievässä muodossa. Jonkun pojan yksittäinen huomautus, joka lienee tarkoitettu huumoriksi - ainakin siihen on suhtauduttu huumorilla - tai tyttöjen keskinäinen pähkäily siitä miten jonkun "pitäisi" olla puettu.
Yksittäistapauksia tai ei, ilmiö on huolestuttava ja suorastaan järkyttävä. Aivan puun takaa ilmestyy uusi, nuorten tyttöjen itsemääräämisoikeuteen, itsetuntoon ja luonnollisesti täten myös seksuaalisuuteen kohdistuva uhka, joka ilmenee katseiltamme piilossa mutta silti aivan silmiemme alla. Uskonnollis-kulttuurillinen pukeutumiskoodi joka koskee vain tyttöjä ja naisia, ja jota valvotaan ympäri vuorokauden, jopa koulun pihassa, ja ulkopuolisten toimesta.
Vai tuliko uhka puun takaa? Minua paremmat monikulttuurikriitikot ovat varoitelleet nimenomaan juuri tästä ja muista, eräisiin kulttuureihin kätkeytyvistä sisäisistä ongelmista jo hyvin, hyvin kauan.
Tyttöjen päähuivi ei ole kulttuuria. Se on alistamisen merkki. Kyse ei ole tyttöjen omasta valinnasta. Eräissä kulttuureissa tytöillä ja naisilla ei OLE omia valintoja.
Ranskassa ja Turkissa on sovellettu erilaisia rajoituksia uskonnolliseksi tulkittaviin vaatekappaleisiin ja koristeisiin. En pidä tätä järkevänä. Jos joku haluaa pukeutua huiviin, hän saa sen tehdä. Suomihan on vapaa maa.
Toivottavasti se pysyy vapaana myös tulevaisuudessa. Että tyttö voi laittaa huivin päähänsä jos haluaa. Ja riisua sen pois jos haluaa. Tai jos tulee hiki.
Suomi ei ole maa jossa aikuiset miehet pitävät vahtia koulujen aitojen takana. Tällaisessa tapauksessa suomalaisen ja opettajan tulee toimia seuraavalla tavalla:
- selvittää kuka koulun liepeillä maleksija on sekä
- mikä on hänen asiansa
- auttaa häntä selvittämään asiansa, jos se koskee koulua tai sen oppilasta kouluun liittyvissä asioissa; henkilökunnan ei ole soveliasta tapailla tuttaviaan koulun alueella!
- pyytää häntä kohteliaasti poistumaan koulun välittömästä läheisyydestä, jos hänen syynsä oleskella alueella ei ole legitiimi
- valokuvata henkilö tai ottaa hänen tuntomerkkinsä ylös
- ilmoittaa esimiehelle ja tarvittaessa poliisille tapahtuneesta.
Jos "huivipoliisilla" on yhteyksiä uskonnolliseen yhteisöön tai esim. paikalliseen moskeijaan, asia pitää mitä pikimmin ottaa esille yhteisön edustajien kanssa. Vakavaan sävyyn.
Kotoa ja omasta yhteisöstä lähtevä kontrolli ja alistaminen EI anna lapselle hyviä eväitä pärjätä maailmassa.
Usein epäilen ettei tämä ole kaikissa kulttuureissa tarkoituskaan. Ainakaan tyttöjen ja naisten kohdalla.
