Maahanmuuttajanuorten määrää peruskoulun päättöluokalla (= ysillä) käsittelevä luku on lyhyt. Mielenkiintoisia ovatkin tuon luvun tietojen perusteella tehdyt johtopäätökset - raportin kirjoittajien ja omat. Veikkaan että luvun luettuaan jokaisella on ainakin jokin johtopäätös mielessään.
Nyt tulee numeroita, joten tarkkana. Muistakaa myös tarkistaa suoraan lähteestä, ettei koko homman uskottavuus kaadu pikku fiboihin tuolin ja näppiksen välissä.
Peruskoulujen yhdeksäsluokkalaisista oli koko maassa ajanjaksolla 1996–2006 äidinkieleltään suomenkielisiä 93 prosenttia, ruotsinkielisiä runsaat viisi prosenttia ja muuta kieltä puhuvia kaksi prosenttia. Muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvista eli käytännössä maahanmuuttajataustaisista nuorista lähes puolet asui Uudenmaan maakunnassa, joka kymmenes Varsinais-Suomessa ja joka 15:s Pirkanmaalla. Muiden maakuntien osuudet vieraskielisistä nuorista vaihtelivat vajaasta prosentista kolmeen ja puoleen prosenttiin. Suurin suhteellinen vieraskielisten osuus oli Uudellamaalla ja pienin Etelä-Pohjanmaalla. Pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa asui 42 prosenttia koko maan vieraskielisistä yhdeksäsluokkalaisista.
Nyt varastan tähän kuvan suoraan OPH:n pdf-tiedostosta sivulta 58. Nuo pallukat ovat kivoja.
Vieraskielisten 9.-luokkalaisten määrän ja suhteellisen osuuden (kaikista yhdeksäsluokkalaisista) kehittyminen vuosina 1996–2006 koko maassa
Kasvua on, tietynlaista keskittymistä myös kieltämättä huomattavissa. Nuo pallot ovat kyllä aivan sairaan isoja. Maahanmuuttajanuoria on siis pakko olla todella paljon. Mutta missä luuraavat kylmät numerot? Koko ajan puhutaan suhteellisista osuuksista, prosenteista. Mutta prosentit eivät käy koulua. Kuinka paljon maahanmuuttajanuoria siis on päättöluokalla?
Kuviosta ilmenee, että määrä ja suhteellinen osuus ovat lähes 2,5-kertaistuneet ajanjaksolla 1996–2004. Tämän jälkeen vuosittainen määrä on tasaantunut vajaaseen 1 800 oppilaaseen ja noin 2,5 prosenttiin kaikista yhdeksäsluokkalaisista.
Käytetää sitten tätä 2,5%:ta ikäluokasta. Kymppiluokkalaisista 2 tai 2,5% on niin pieni lukumäärä ettei sitä juuri kannata pohtia.
Tutkimuksessa käytetty Tilastokeskuksen viimeisin tieto, joka on vuodelta 2006:
Yhdeksäsluokkalaisia kokonaisaineistossa: 65782. Tämä on siis koko ikäluokan koko. Näin suurilla pääluvuilla erilaiset tutkimuksessa mainitut poikkeamat eivät juuri tunnu missään. (Jos olet tilastoanaalikko, kiistä toki.)
Kymppiluokkalaisia kokonaisaineistossa: 1327. Hyvin pieni määrä siis, eivätkä sadankaan oppilaan muutokset suuntaan tai toiseen vaikuta koko 9+10-luokkalaisten määrään juurikaan.
Yhteensä päättöluokkalaisia siis: 67109. Koska olen suurpiirteinen, käytän laskuissani tästedes pyöreän kaunista lukua 67100.
(Mainittakoon että Tilastokeskuksen vuotta 2008 koskevat luvut kertovat peruskoulun yhdeksännellä luokalla olevan 65831 ja kympillä 1295 oppilasta.)
Sovelletaan lukua 67100 edellä mainittuihin prosenttiosuuksiin.
Äidinkieleltään muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä: 2,5% = 1677.
Näistä "lähes puolet" Uudellamaalla: 50% = 838, tai siis vähän alle. Olisiko 800?
Pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa (oikeastaan kolmessa, koska Kauniaisissa ei asu porukkaa juuri muutenkaan mitenkään Hki-Vantaa-Espoo-kolmikkoon verrattavia määriä, saati sitten ysi/kymppiluokkalaisia, saati sitten 9/10-lk mamuja) 42% = 704.
Uudellamaalla siis vähän alle puolet kokonaisuudesta, pääkaupunkikunnissa 42% kokonaisuudesta. Nämähän ovat aika lähekkäisiä osuuksia. Olisiko noin että Uudellamaalla maakunnassa ei juurikaan asu maahanmuuttajanuoria, vaan lähes kaikki asuvat pääkaupunkiseudulla. Oliko tämä yllätys jollekin? Edellä nähdystä pallukkakuvasta voidaan todeta että maahanmuuttajuus on urbaani ilmiö. Joten voitaisiinko unohtaa pötypuheet "Varsinais-Suomesta, Uudestamaasta ja Pirkanmaasta"? Emmehän ole lapsia. Suur-Helsinki, Turku ja Tampere ympäryskuntineen. Sinne ne mamut menneet on.
Ikäluokassa on siis noin 1600-1800 maahanmuuttajanuorta. Näin moni per vuosiluokka (plus vähän päälle joka vuosi, niin kauan kuin nykyisen muotoinen maahanmuutto jatkuu) mahdollisesti osallistuu siis S2-, oman kielen ja osaltaan oman uskonnon opetukseen. Näin monesta valikoituvat ne prosentti osuudet jotka eivät pääse jatkoon peruskouluopintojen jälkeen. Näistä 1600-1800:sta oppilaasta vuosittain valikoituvat ne jotka vaativat lisähuomiota koulun nivelvaiheissa. Neljäsosahan heistä ei tarvitse S2-opetusta, joten jäljelle jää 1200-1350 jotka tarvitsevat.
Nämä 1200-1350 oppilasta jakautuvat ympäri maata epätasaisesti, mutta jakautuvat kuitenkin. Sinänsä merkittävä määrä oppilaita kokonaisuutena, mutta hyvin pieniksi määriksi hajautuneina. Paitsi pääkaupunkiseudulla, jossa S2-tarjontaa kaipaa jotakuinkin 500-570 oppilasta.
Lukuunottamatta joitakin suurten kaupunkien alueita maahanmuuttajanuorten ongelmat eivät siis juurikaan kosketa koulujamme. Saman katon alle koottuna S2-tarve voitaisiin tyydyttää pääkaupunkiseudulla yhdellä suurehkolla yläasteen koululla. Näinhän ei tietenkään toimita, mutta se antaa kuvan ongelman mittaluokasta. Tai siis ongelman pienestä mittakaavasta. Toki jokainen nuori on ainutlaatuinen, mutta alle 600 oppilasta pääkaupunkiseudun kaikista yseistä on aika vähän. Koko maassakin siis korkeintaan 1350 päätä.
Verrataan lukua johonkin toiseen tunnettuun ja tunnustettuun ongelmaan, joka koskee koko ikäluokkaa.
(Vuonna 2007) opiskelua ei jatkanut 6 prosenttia peruskoulun päättäneistä. Jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus pieneni 0,5 prosenttiyksiköllä edellisvuodesta.
6% koko ikäluokasta on suuruusluokkaa 4000. Tämä on valtava määrä. Sanoisin että koulutien katkeileminen ja hidastuminen on yksi keskeisiä syitä kenen tahansa vaikeuksiin sopeutua yhteiskuntaan, ei pelkästään niiden maahanmuuttajanuorten jotka tietysti lukeutuvat samaan osuuteen. (Mielenkiintoinen juttu tuosta luvusta 4000: Opettaja-lehti väittää tänään että 4000 oppilasta on 12% ikäluokasta. Selvä virhe siis, mutta Opettaja-lehdessä on ennenkin laskettu väärin...)
Kukaan ei kiistä etteikö maahanmuuttajanuorten koulutus olisi ongelmainen ja vaikea asia. Kukaan ei kiistä ettei Suomessa pysyvästi oleskelevilla lapsilla ja nuorilla olisi oikeus saada käytettävissä olevilla resursseilla parasta mahdollista koulutusta. Joillakin voi tosin olla sellaisiakin ajatuksia että "oma väestö" pitäisi ruokkia/hoitaa/kouluttaa ensin...
Mutta oletteko edellä esitettyjen numeroiden valossa valmiit nielemään Opetushallituksen raportin johtopäätöksen:
Suomen väestön ikärakenteen vuoksi tavoitteena pidetään työperäisen maahanmuuton voimakasta lisäämistä. Toisaalta kuntien palvelurakenneuudistuksen vuoksi pääkaupunkiseudulle (Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa) on tehty ensi kertaa vieraskielisiä koskeva kasvuennuste, joka ulottuu vuoteen 2025 (Vuori 2007). Sen mukaan vuonna 2025 noin viidesosan pääkaupunkiseudun peruskouluikäisistä ennakoidaan olevan maahanmuuttajataustaisia, kun vastaava osuus on nyt kahdeksan prosenttia. Koko väestön osalta nopeasti kasvavina kieliryhminä pidetään Itä-Euroopan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sekä Aasian kieliä puhuvia. Edellä mainittujen jo havaittavien trendien ja lähitulevaisuutta koskevien ennusteiden perusteella voidaan pitää selvänä, että maahanmuuttajaoppilaiden opetuksesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi keskeisimpiä suomalaisen koulujärjestelmän kehittämisalueita, ellei peräti kaikkein keskeisin.
Ratkaistavana on kaksi erilaista kysymystä. Ensimmäinen on se, miten niiden koulujen tulee toimia ja miten niitä kouluja parhaiten tuetaan, joissa maahanmuuttajaoppilaiden osuus on hyvin suuri. Erilaiset hankkeet eivät tarjoa kestävää ratkaisua, koska ne perustuvat lisäresursointiin, joka päättyy samalla kun hankekin. Toinen ratkaistava kysymys on, miten tarjotaan yhdenvertaiset koulutuspalvelut niille maahanmuuttajaoppilaille, jotka asuvat alueilla, joissa maahanmuuttajien osuus on pieni.
Maahanmuuton lisääminen on tavoite. Maahanmuuttajaoppilaiden opetuksesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on koulujärjestelmän keskeisin kehittämisalue.
Laita tuo mietintämyssyysi.
