KIELITAITOMME VAARASSA
Hannu Laaksola
hannu.laaksola@oaj.fi
Samaan aikaan kun muualla Euroopassa kielitaito on parantumassa, on suomalaisten kielivaranto heikkenemässä. Useissa Euroopan maissa toteutetaan Euroopan komission kieltenopetuksen suositusta 1+2 eli äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä, mutta Suomessa tämä ei enää toteudu. Muiden kuin englannin ja toisen kotimaisen kielen opiskelijoiden määrä on jo pitkään näyttänyt alaspäin peruskoulussa ja lukiossa. Pojista vain viidennes opiskelee lukiossa muutakin kieltä kuin englantia ja toista kotimaista.
Suomi on kielellisesti englantilaistunut viime vuosina yhä enemmän ja enemmän. Globalisoituvassa Suomessa englanti on vahvistanut asemaansa viihdeteollisuuden ja sähköisten yhteyksien siivellä. Englannilla onkin yhä tiukempi ote ensimmäisenä vieraana kielenä, ja sen opiskelu alkaa usein jo ennen kolmatta vuosiluokkaa. Yhdeksän oppilasta kymmenestä aloittaa englannin ensimmäisenä vieraana kielenään, ja se viimeinenkin kymmeniköstä tarttuu tähän kieleen vapaaehtoisena pitkänä kielenä. Muiden kielten opiskelu jää pääasiassa vapaaehtoisuuden ja valinnaisuuden varaan.
Valinnaisten ja vapaaehtoisten kielten opiskelun kuitenkin ennakoidaan tulevaisuudessa vähenevän, koska perustettavien kieliryhmien kokoa nostetaan koko ajan säästöihin vedoten. B2-kieltä ei toisaalta enää tarjota kaikissa kouluissa, mikä murentaa tasa-arvon perinteen kielten opetuksessa. Eri osissa maata on hyvin erilaiset mahdollisuudet opiskella muita kieliä kuin englantia. Vaikka Itä-Uudellamaalla ja Pohjanmaalla asiat on hyvin ja Lapissakin keskinkertaisesti, ongelmallisessa tilanteessa ovat Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Etelä- ja Pohjois-Karjala sekä Etelä- ja Pohjois-Savo. Kielten opiskelua yksinkertaisesti arvostetaan eri puolilla maata eri tavoin.
On harhaa luulla, että vastaisuudessa suomalaiset pärjäisivät pelkän englannin avulla. Äskettäin EU-maiden pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattu tutkimus osoitti, että suomalaisista pk-yrityksistä useampi kuin joka kymmenes oli menettänyt kansainvälisiä kauppamahdollisuuksia kielitaitopuutteiden vuoksi. Maailmankielten – arabian, japanin, kiinan, ranskan, espanjan ja venäjän – osaajia tarvitaan Suomessa koko ajan enemmän.
Merkit viittaavat siihen, että saksan, ranskan ja venäjän opiskelijamäärät laskevat edelleen ja Suomesta tulee kielissä suppean osaamisen maa. Se on vakava asia laajemminkin kuin vain koulutuspoliittisesti. Suomi tarvitsee pitkäjänteistä kielivarannon kehittämistä. Vaikka opetuksen järjestäjien on katseltava kieltenopetusta oman alueensa kielitarpeiden kannalta, on niiden ja myös valtakunnan päättäjien otettava ratkaisuissaan huomioon myös valtakunnallinen kielten osaamisen tarve. Ratkaisuja ei pidä tehdä lyhyellä aikavälillä vaan katse on suunnattava 10–15 vuoden päähän.
Ilman riittävää kielivarantoa Suomeen ei synny uusia nokioita eikä hyvinvointimme lisäänny toivotulla tavalla. Kielet ovat siksi vakava asia.
Nousivatko kulmakarvasi boldatussa kohdassa? Etsitkö lopputekstistä jotakin pelastavaa logiikan murusta? Ei, en minäkään sitä löytänyt. Kyllä siinä luki juuri niin kuin siinä luki.
Muistatteko hölmöläläiset jotka kävivät uimassa viljapellossa? Palattuaan uimasta he laskivat toisensa, mutta saivat aina luvuksi yhden liian vähän. Minä, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, he laskivat, vaikka uimaan mennessä meitä oli kuusi. Yksi on siis hukkunut peltoon.
Naapurikylän täyspäinen joutomies ehdotti että hölmöläläiset työntävät nenänsä tuoreeseen lehmänkakkaraan ja laskevat sitten nenänjäljet. Niitä oli kuin olikin kuusi. Kaikki olivat siis tallella.
Kuka työntäisi Hannu Laaksolan nenän lehmänläjään? Hän nimittäin laskee vieraat kielet kuin hölmöläläinen: ruotsi, yksi. Luemme siis vain yhtä vierasta kieltä!
Pikku uutispläjäys: ruotsi on vieras kieli suomenkielisille. Ruotsin opiskeleminen vie ajan ja resurssin jonkin toisen vieraan kielen opiskelulta. Kuten venäjältä, ranskalta, saksalta, espanjalta, italialta.
Huoli kielten vähyydestä on aiheellinen. Ruotsin sivuuttaminen vieraiden kielten listalta on typeryyttä. Oma kieli + ruotsi + englanti = 1+2, eli ihan sama kuin Euroopassakin. Tyhmempi saattaisi luulla että tämän näkee Opettaja-lehden pääkirjoituksen laatijakin.
Noh, leikki leikkinä. Eihän kukaan oikeasti oleta että ruotsin asema muita VIERAITA kieliä tärkeämpänä kyseenalaistetaan. Heti pääkirjoituksen alla on nimittäin harkittu paikkausliike:
Suomessa osattava ruotsia
Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Ville Virtanen esitti äskettäin, että ruotsin kielen opiskelu pitäisi muuttaa lukiossa vapaaehtoiseksi. Hänen mielestään Suomessa ei tarvita eniten ruotsin kieltä vaan esimerkiksi venäjän osaamisesta olisi enemmän hyötyä joillakin alueilla. Lisäksi hän arvelee, että siellä, missä ruotsia tarvitaan, kieltä luettaisiin edelleen.
Vaikka Virtanen haluaa tehdä tilaa muille kielille, ei ratkaisumalli ole hyvä. Ei voida ajatella, että vain jollain alueella luettaisiin ruotsia, toisella venäjää ja mahdollisesti kolmannella jotain muuta kieltä. Kielten opiskelu ei ole aluekysymys jo pelkästään siksi, ettei kukaan opiskelija voi sanoa, missä päin Suomea hän myöhemmin asuu ja elää.
Lukion tehtävänä on antaa yleissivistystä, johon kuuluu myös ruotsin kieli. Vaikka ruotsi on ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoinen, on jokaisen lukiolaisen osattava myös toista kotimaista kieltä. Perusteluksi siihen ei riitä historia vaan käytännön nykypäivä.
Jään odottelemaan musertavaa empiiristä näyttöä käytännön nykypäivässä ilmenevästä kipeästä ruotsin kielen tarpeesta, mutta en pidättele hengitystäni.
Samaa teemaa jatkaa eläkeläisopettajan hyväntahtoinen toivomus että ruotsia opetettaisiin mielenkiintoisemmin, koska se on oikeastaan helppo kieli. Helppoudesta olen samaa mieltä, mutta epäilen ettei eläkeläisen näppituntuma ruotsinopetuksen nykytilasta ole ihan ajan tasalla. "Vääränlaisen rikssvenskan matkimisen" halventaminen on ihan pelkkää kusipäisyyttä. Ettei opiskelemaansa vierasta kieltä saa yrittää puhua oikein, vaan kannattaa pysytellä helpossa suomenruotsin puheenparressa.
Mikä vain menee läpi, kunhan ideologia on oikea. Tällaisen geriatrisen höpinän julkaiseminen on noloa.
