Huomaan kirjoittelevani harvoin, vaikka inspiraatiota olisi vaikka jokapäiväiseen räksytykseen. Älyttömyyksiä ja yhteiskunnallista itsetuhoa työntyy joka tuutista. Juuri siksi mikään ei niin erityisesti kiihota mieltä että siitä lopulta sitten jaksaisi pyöräyttää oman kallisarvoisen näkemyksensä.
Toinen syys hiljaisuuteen on ollut Hommafoorumi. Sen Media ja uutiset-osio on niin aktiivinen ja kattava, että jopa Opettaja-lehden mokutukset (= halventava ilmaus monikulttuuria kritiikittömästi puffaavalle journalistiselle röyhtäisylle) ehtivät sinne riivittäviksi ennen kuin olen edes ehtinyt alan lehteä avata.
Koulumaailma tuntuu vetävän henkeä, ja paskalehdilläkin on nyt muuta tekemistä kuin hehkuttaa pilttiemme syvenevää syöksykierrettä. Eniten taisi maailmaa kohauttaa tutkimus jossa todettiin että (nais)opettajiin kohdistuu ulkonäköpaineita. Tuohon nyt ei viitsi edes heittää mitään sarkastista, muuta kuin että nuorison lisäksi myös naisemme voivat pahoin, ja sen syynä on se sama kuin aina: huono itsetunto. Jos haluaa näyttää että itsetunto on kohdallaan, kannattaakin mennä keekoilemaan työpaikalla pelleksi pukeutuneena kuten jutun kirjoittaja.
Kyllähän koulumaailmassa edelleenkin sattuu ja tapahtuu, ja Vantaankosken kalapalabaliikkiin verrattuna astetta ikävämmät väkivalta- ja varkaustapaukset Myllypuron ylä- ja ala-asteella taisivat jäädä yhden lehden uutisiksi.
23.04.2009 16:05
Poliisipartio kävi kahdesti tiistaina Myllypuron Yläkiventiellä toimivissa kouluissa.
Poliisit selvittivät tappelua ala-asteella ja ryöstöä yläasteella.
Poliisi sai ilmoituksen ala-asteen nujakasta puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Kaksi vuonna 1997 syntynyttä poikaa hakkasi nyrkein ja kuristi samanikäistä poikaa.
Uhri sai tilanteessa mustelmia, mutta hänen ei tarvinnut käydä lääkärissä.
Opettajat kertoivat, että osapuolten välillä on ollut aiemminkin pientä kähinää.
Yläasteelle poliisipartio hälytettiin tiistaina sen jälkeen, kun vuonna 1994 syntynyt koulupoika ryösti vuotta nuoremmalta pojalta kännykän. Kännykkä saatiin palautettua sen oikealle omistajalle.
Tosiasiahan on ettei mediaa kiinnosta koulu jos tarjolla ei ole draamaa a) loistavan menestyksen ja kansainvälisen huomion tai b) myyvän skandaalin merkeissä. Se tavallinen hikinen ja puuduttava aherrus ja sen ongelmat eivät puhuttele ostavaa yleisöä.
Tavalliseen aherrukseen nyt vain kuuluvat myös edellä mainitun kaltaiset tapahtumat. Mitään ihmeellistä noissa tapauksissa ei ole, ainoastaan se että poliisi tuli paikalle ja asia mainittiin lehdessä. Yhdessä.
Ihmettelen usein että MITÄ oikein pitäisi tapahtua että koulujen ongelmat otettaisiin vakavan ja laajan yhteiskunnallisen debatin aiheeksi. En nyt tarkoita satunnaisia ammuskeluja vaan resurssien pienenemistä, henkilökunnan väsymistä, koulutilojen huonoa kuntoa ja sen sellaista hidasta eroosiota. Näihin koulu kaatuu jos on kaatuakseen.
Opettaja-lehdestä pari asiaa kuitenkin. Toisaalla käsittelemääni typerääkin typerämpään kolumniin tuli lehdelle tuomitsevaa palautetta, ja palaute julkaistiin.
Mikko Lehtosen kolumni rasismista (Opettaja 13/27.3.) menee yli ymmärryksen. Hänen lainaamansa teksti on arvio jonkin yhteiskunnan kehityksestä ja voisi yhtä hyvin olla jonkun antiikin filosofin kirjoittama.
Siinä kuvattu kehityskulku tulee liian monen ihmisen mieleen, kun media kertoo mikä porukka riehuu Tukholmassa, Malmössä, Pariisissa, Sydneyssä, nämä mainitakseni, tappaa New Yorkissa, Madridissa, Lontoossa, Mumbaissa, nämä mainitakseni, haluaa tappaa piirtäjiä, kirjoittajia, elokuvantekijöitä, silpoo ja murhaa oman perheen tyttäriä ja vielä silmittömästi toisiaankin.
Kuka tahansa pitää kuvattua kulttuuria pimeänä ja barbaarisena. Jos oman kulttuurimme pitäminen parempana on Lehtosen mielestä rasismia, niin olen sitten rasisti.
PEKKA KAAKINEN
Asia siis sikäli kunnossa: kolumnisti on ajatuksineen melko yksin - tai ehkä pikemminkin niin moni on samaa mieltä ettei katsonut tarpeelliseksi kirjottaa kannatuspuheenvuoroa aiheesta.
Halla-ahohan on virallisesti leimattu rikolliseksi rasistiksi, tunnetuin seurauksin. Halla-ahon episodi oikeusjuttuineen ja euroehdokkuuskuvioineen viimeistään osoittaa mikä on median ja siihen kietoutuneen poliittisen nomenklatuuran todellinen valta. Kaikkien pitäisi olla pöyristyneitä, mutta kaduilla ei silti marssita.
Suomi kuristetaan hiljaa, eikä kukaan edes huomaa. Sananvapaus meni jo, ja Tarja hymyilee.
Päätoimittaja Hannu Laaksola on taas vauhdissa. Pääkirjoituksessaan 27.4.2009 Hannu kertoo ettei maahanmuuttajia saa eristää. Keskeinen ajatus oli kai se huomio ettei ihmisillä ole varaa asua siellä missä olisi kiva asua ja hyvät koulut. Tämähän on esim omalla kohdallani ns. spot on. Kirjoitus on sellainen kökkö ettei vatsani kestä liittää sitä tänne, mutta asiasta käyty keskustelu löytyy Hommasta, aloitteellisena tahona kannattajakorttihai J. Mäki-Ketelä, alan miehiä hänkin.
Myös edellinen Opettaja oli silkkaa asiaa. Koko viikon pysyi hyvällä tuulella kun muisti ruotsalaisuus- ja toiseusministeri Stefan Wallinin tiedostuksesta tikahtuneen haastattelun. Paras huumori ei vaadi kommentointia, joten lukaiskaapa itse. Ministeri Wallin harjoittaa ajattelussaan sukupuolisensitiivisyyttä. Förbryllande!
---
Huumorihakuinen sivaltelu on helppo ja halpa tapa tuulettaa todellista ja konkreettista ahdistusta. Asemani vuoksi joudun nielemään niin paljon asioita jotka pitäisi huutaa kovaan ääneen vaikka Ajankohtaisen kakkosen haistapaskakeskusteluissa. Paine on kova. Ihmettelen miten kollegat selviävät. Aikaisempina vuosikymmeninä on ollut ahdistusta päihdeongelmaisten, mielenterveysongelmaisten, köyhien ja syrjäytyneiden, rikos- ja huumekierteisten lasten ja perheiden kanssa. Uusi aika tuo oman lisänsä - Opettaja-lehden Hannu Laaksolan käsittelemää aihetta mukaillen maahanmuuttajat joutuvat elämään meidän oman pohjasakkamme keskellä, eikä se ole kenellekään hyväksi.
Miksi monikulttuurisuus on ongelma? Tämän vuoksi: "Ympärileikatut somalinaiset, 1992, YLE."
Barbaria ujutettiin Suomeen kulttuurin kaavun alla.
Tunnen maahanmuuttajatytön joka tietää joutuvansa ympärileikatuksi, ja hyväksyy asian. Se kuulua kulttuuri.
Tunnen myös maahanmuuttajatytön joka ei uskalla lähteä perheen kanssa "lomalle" kotimaahansa (jossa pitäisi olla täysi harmagedon käynnissä, mutta eihän se nyt saa lomaa häiritä) koska pelkää joutuvansa ympärileikatuksi. Pikkusiskot ovat lähdössä, ja liian nuoria vaikuttamaan päätökseen.
Vähät siitä että hädänalaiset matkustelevat enemmän kuin keskiverto suomalaisministeri. Ongelma on se ettei epäilys riitä toiminnan perusteeksi. Pitää osoittaa rikoksen tapahtuneen. Miten se tehdään, kun sensitiivisyyspaineet estävät jopa terveyssisarta tsekkaamasta mitä kaapujen alla tapahtuu?
En halua Suomeen tällaista kulttuuria. Kuka haluaa?
Maahanmuuttokriittisiä arvostellaan joskus, paitsi rasismista ja ihmissyönnistä, myös siitä että jo maassamme olevien ulkomaalaisten ongelmat pysyvät vaikka maahanmuutto loppuisi kokonaan, ja ettei heillä/meillä ole ratkaisuja. Mutta kenellä on?
Olen iloinen siitä että oleskelu ja kasvaminen Suomessa on saanut monet toiskulttuuriset tytöt kyseenalaistamaan oman kulttuurinsa barbaariset tavat. Tässä on nyt se kaivattu ja harvinainen monikulttuuristumisen positiivinen puoli. Suomi on tytöille parempi paikka kuin kehitysmaa.
Valitettavasti kehitysmaa asuu kehitysmaiden asukkaiden kotona. Voittajia on vähän, eikä Suomi mielestäni pääse omilleen tämän pienen moraalisen voiton perusteella.
