Nämä nyt kuitenkin tietävät mistä puhuvat, toisin kuin dynaaminen tohtoriduo.
HS 26.11.2008
Mielipide
Maahanmuuttajalapsia opetetaan asiantuntevasti Itä-Helsingissäkin
Filosofian tohtori, kansanedustaja Päivi Lipponen ja kasvatustieteen tohtori Mirja-Tytti Talib puuttuivat tärkeään asiaan pohtiessaan monikulttuuristen oppilaiden opetusta Vieraskynässä (HS 21.11.)
He olivat oikeassa siinä, että maahanmuuttajaoppilaiden opettaminen on haasteellista, ja opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta. Kirjoituksessa kuitenkin leimattiin Itä- ja Koillis-Helsingin opettajat taitamattomiksi opettamaan maahanmuuttajia. Kirjoitus oli asenteellisuudessaan loukkaava, vaikka varmasti piti sisällään paljon opettajankoulutukselle tärkeitä näkökulmia.
Suurella osalla Itä- ja Koillis-helsingin koulujen opettajista on pitkä ja monipuolinen kokemus maahanmuuttajaoppilaiden opettamisesta. Heillä on halu ja kyky toimia luontevasti erilaisissa kulttuurisissa ympäristöissä. Kulttuurien tuntemus on välttämätön edellytys maahanmuuttajaperheiden lasten opettamisessa. Siksi opettajat ovat omalla ajallaan perehtyneet kulttuuritaustoihin, joista lapset ovat lähtöisin. Varmasti on myös sellaisia opettajia, jotka eivät tätä ymmärrä. Usein he kuitenkin hakeutuvat työskentelemään toisenlaisiin kouluihin.
Monet Lipposen ja Talibin väitteet tuntuivat vierailta. Kirjoituksessaan he käyttivät ilmaisuja ”opettaja saattaa,” ”jotta opettaja voisi” ja niin edelleen, mutta samalla yleisesti totesivat, että yksityisillä elämänalueilla monimuotoisuus hyväksytään, toisin kuin kouluissa. Lähdekritiikkiä on vaikea esittää, koska lähteitä ei ole mainittu. Haluamme kuitenkin kommentoida muutamia kirjoituksen kohtia.
Lipposen ja Talibin mukaan muun muuassa ”koulujen, joissa on oppilaita useista kulttuureista, käytänteet suosivat suomalaisia oppilaita. Opettaja, joka ei pidä maahanmuuttajista saattaa asennoitua monikulttuuriseen oppilaaseen vähättelevästi. Opettaja saattaa pitää omaa kulttuuriaan ainoana oikeana ja ryhtyy puolustamaan sitä.”
Itä- ja Koillis-Helsingin – jotka tohtorit kirjoituksessaan mainitsevat – kouluissa kulttuurien monimuotoisuus on itsestäänselvyys, eivätkä koulujen käytänteet ole syrjiviä. Opettajat eivät pidä omaa kulttuuriaan ja sen edustajia ainoina oikeina ja vain ”siedä muita kulttuureja edustavia.”
Kouluissa tapahtuu koko ajan todellista kulttuurien välistä kohtaamista, joka rikastaa päivittäistä yhdessäoloa ja tekee opettajan työstä mielekästä ja antoisaa, toisinaan konflikteissa myös vaikeaa ja joskus jopa vaarallista. Maahanmuuttajaoppilaisiin ei suhtauduta vähättelevästi, eikä heidän eikä heidän kulttuuriensa erityislaadusta harmistuta, päinvastoin: sehän on koulujen rikkaus!
Toisin kuin tohtoreiden kuvaama ääliöopettaja, emme näe erilaisista kulttuuritaustoista tulevia oppilaita vanhempineen uhkana, emme välttele heitä, emmekä suhtaudu heihin ennakkoluuloisesti. Tapaamme oppilaamme vanhempineen vanhempaintapaamisissa ja vanhempainilloissa useita kertoja lukuvuoden aikana. Suhtaudumme oppilaisiimme yksilöinä ja pyrimme kohtaamaan heidät sellaisina.
Monikulttuurisissa kouluissa opetusryhmien riittävän pieni koko mahdollistaisi yksilöllisen opetuksen ja olisi paras tae hyviin oppimistuloksiin. Aina se ei ole luokkatilanteessa helppoa suurten opetusryhmien takia.
Monet meidän koulujemme maahanmuuttajaperheiden lapsista ovat Suomessa syntyneitä, suomalaisia lapsia. Kansallisuudesta riippumatta me haluamme kasvattaa jokaisesta oppilaastamme suomalaisessa kulttuurissa pärjäävän, omasta kulttuuristaan ylpeän, suomalaisen yhteiskunnan jäsenen.
Elina Ojala
uskonnon, historian ja yhteiskuntaopin lehtori
Myllypuron yläaste
Pekka Hurjanen
luokanopettaja
Myllypuron ala-aste
Veikkaanpa että tohtorit palaavat vielä astialle.
