Koulupoika otti ylimääräisen kalapuikon - Koulu kutsui poliisit
14.01.2009 06:24
Ylimääräisen kalapuikon ottamisesta puhjennut kriisi kärjistyi mellakan partaalle Vantaankosken yläasteella viime viikolla. Tilannetta selvittämään kutsuttiin poliisi.
Tapahtumien vyöry lähti liikkeelle ruokalan jonosta viime torstaina noin kello 11 aikoihin. 13-vuotias koulupoika otti lautaselleen neljä kalapuikkoa. Se oli väärin, sillä
normiannokseen olisi saanut ottaa vain kolme.Emäntä huomautti ylimääräisestä kalapuikosta pojalle ja vaati tätä pistämään yhden kalapuikon takaisin.
- Poika sanoi, että eihän sitä voi pistää takaisin, kun se on jo ihan muusissa ja
kastikkeessa, pojan äiti kertoo.Pian paikalle tuli sananvaihtoa seurannut opettaja, joka tarttui päättäväisesti poikaa olkapäästä kiinni. Kontaktin tiimellyksessä tarjotin antimineen lennähti lattialle.
Opettajat vaativat poikaa siivoamaan jäljet. Poika kieltäytyi. Tästä rangaistukseksi poikaa ei enää päästetty ruuanottoon.
Seuraavaksi poika meni luokkansa kanssa kotitalouden tunnille.
- Kuraattori tuli kahdesti hakemaan luokasta Aleksia, mutta tämä ei lähtenyt mukaan.
Kolmatta kertaa varten koulu otti käyttöön järeämmät aseet.
Opettajanhuoneesta soitettiin paikalle poliisipartio.Vantaan poliisi sai ilmoituksen häiriötä aiheuttavasta koululaisesta. Oppilas istui luokassa muiden oppilaiden keskellä. Poliisin mukaan poika lopulta lähti.
Poliisipartion saapuminen kouluun sähköisti tunnelman. Osa oppilaista alkoi riehua ja heitellä paperiroskia käytäville. Kahakan yhteydessä ainakin yksi ikkuna
rikkoontui.Vantaankosken yläaste ei kommentoi tapahtunutta. Vuoden 2003
perusopetuslaki antoi opettajalle ja rehtorille mahdollisuuden poistaa
vastusteleva oppilas luokasta fyysisiä voimakeinoja käyttäen. Kuraattorilla tätä
valtaa ei ole.Pasi Jaakkonen, Tuomas Manninen
Tämä versio on siis se mihin kansan tieto ja ymmärrys asiasta perustui. Päivän mittaan asiaa puitiin mm radiokanavilla, jonne alkoikin tihkua tietoa tai luuloa asiasta.
Ilta-Sanomien juttu on huvittava, mahtipontinen, maalaileva, lapsellinen ja osoitus lehdelle luonteenomaisesta viemäritason journalismista, ilman vastuuta tai asiantuntemusta.
Puhutaan siis alaikäisen aiheuttamasta järjestyshäiriöstä ja sen jälkipuinnista. Tapahtumia kommentoi ainoana lähteenä asianomaisen oppilaan äiti. Kertomatta jää miten tämä sinänsä ikävä tapaus kiiri Ilta-Sanomien kiireisten journalistien korviin.
Jutussa pistävät silmään sanonnat ja sanavalinnan kriisi, kärjistyi, mellakka, tapahtumien vyöry, kontaktin tiimellys, järeät aseet, sähköisti, kahakka.
Nyt puhutaan siis kiukuttelevasta teinistä ja koulun käyttämistä laillisista keinoista. Kaikki muu on toimittajan omassa päässä.
Valistumaton arvaukseni on että Vantaankosken koulu on liian pieni lammikko Jaakkonen-Manninen-Sonderkommandolle. Heidän elämästään puuttuu säpinää, kyynelkaasua, Merkavan mylvintää ja valkoista fosforia. Paremman puutteessa sentataan sitten Vantaalaisen koulun sukkamehun hajuisesta arjesta.
Onhan siinäkin tarinassa kuulemista, mutta tämä on naurettavaa.
Iltapäivän versioon on ehtinyt jo enemmän actionia:
Ylimääräisen kalapalan ottamisesta puhjennut kriisi kärjistyi mellakan partaalle Vantaankosken yläasteella viime viikolla. Tilannetta selvittämään kutsuttiin poliisi.
Tapahtumien vyöry lähti liikkeelle ruokalan jonosta viime torstaina noin kello 11 aikoihin. 13-vuotias koulupoika otti lautaselleen neljä kalapalaa. Se oli väärin, sillä normiannokseen olisi saanut ottaa vain kolme.
Emäntä huomautti ylimääräisestä palasta pojalle ja vaati tätä pistämään yhden takaisin.
- Poika sanoi, että eihän sitä voi pistää takaisin, kun se on jo ihan muusissa ja kastikkeessa, pojan äiti kertoo.
Pian paikalle tuli sananvaihtoa seurannut opettaja, joka tarttui päättäväisesti poikaa olkapäästä kiinni. Kontaktin tiimellyksessä tarjotin antimineen lennähti
lattialle.Opettajat vaativat poikaa siivoamaan jäljet. Poika kieltäytyi. Tästä rangaistukseksi poikaa ei enää päästetty ruuanottoon.
Seuraavaksi poika meni luokkansa kanssa kotitalouden tunnille.
- Kuraattori tuli kahdesti hakemaan luokasta Aleksia, mutta tämä ei lähtenyt mukaan.
Kolmatta kertaa varten koulu otti käyttöön järeämmät aseet. Opettajanhuoneesta soitettiin paikalle poliisipartio.
Vantaan poliisi sai ilmoituksen häiriötä aiheuttavasta koululaisesta. Oppilas istui luokassa muiden oppilaiden keskellä. Poliisin mukaan poika lopulta lähti.Poliisipartion saapuminen kouluun sähköisti tunnelman.
Osa oppilaista alkoi riehua ja heitellä paperiroskia käytäville. Kahakan yhteydessä ainakin yksi ikkuna rikkoontui.
Vantaankosken yläaste ei kommentoi tapahtunutta.Vuoden 2003 perusopetuslaki antoi opettajalle ja rehtorille mahdollisuuden poistaa vastusteleva oppilas luokasta fyysisiä voimakeinoja käyttäen. Kuraattorilla tätä valtaa ei ole.
Perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo suostuu toteamaan vain, ettei Vantaan kouluissa yleensä soiteta poliisia paikalle harkitsematta asiaa ensin tarkkaan.
- Palkkalistoillamme on turvallisuusasiantuntija, ja usein kouluista otetaan häneen yhteyttä haasteellisissa tilanteissa. Hän antaa suosituksen siitä, miten toimitaan.
Turvallisuusasiantuntija Timo Varpula puolestaan kertoo, että yleensä Vantaan kouluista soitetaan poliisille yhteensä pari kertaa vuodessa. Useimmiten kyse on joko väkivaltaisesta tilanteesta tai ilkivallasta kuten koulun seinien töhrimisestä. Viime vuonna poliisia tarvittiin poikkeuksellisen usein Kauhajoen tapahtumien poikimien koulu-uhkausten vuoksi.
Linkki Kauhajoelle on pystytetty. Tällä jutulla myydään vielä monta lehteä!
Kansa on avautunut aiheesta yli 800 kertaa (and counting) Helsingin Sanomien verkkokeskustelussa. Ilta-Sanomien keskustelussa on jo yli tuhat viestiä. Kansa on liikuttavan yhtä mieltä siitä ettei kolme kalanpalaa riitä kasvavalle pojalle ja että poliisin vaivaaminen yhden kalanpalan vuoksi on naurettavaa. Huomio keskittyy kouluruokailuun ja siihen neljänteen kalanpalaan.
Mielestäni keskusteluun osallistuneen kansan päässä on jotain vikaa. Kyse ei ole kalanpalasesta. Poliisia ei kutsuta selvittelemään yhden kalanpalan kohtaloa. Pitää olla todella pihalla ja irti todellisuudesta että voi edes kuvitella tällaista. Toisaalta on ihan selvää että monella, ehkä enemmistöllä, ei todellakaan ole jalat kovin tukevasti maassa.
En tiedä mistä alkaa ruotia aikuisten (?) ihmisten hataraa kontaktia reaalitodellisuuteen, enkä haluakaan. Minua kiinnostaa se miten helposti aikuiset (?) ihmiset uskovat mitä mielikuvituksellisempia tarinoita koulusta.
Kaikkihan tietävät mitä koulussa tapahtuu, koska ovat olleet itse joskus koululaisia. Jokainen on asiantuntija, jokaisella on näkemys. Tähän asiantuntijuuteen opettajat törmäävät päivittäin. Lähes joka kodista löytyy asiantuntemusta siitä miten lapsia tulisi opettaa, kasvattaa, ojentaa jakohdella. Varsinkin sen oman jälkeläisensä suhteen vanhemmat ovat suorastaan huippuosaajia. Mitä siitä että on yhteiset säännöt, meidän veeti-jessika on erikoistapaus.
Itsekin vanhempana ymmärrän tämän oikein hyvin. Lapsilleenhan haluaa vain parasta, ja aina jäytää pelko (usein aiheellinen) siitä että omaa ainutkertaista lasta, herkkää ja haavoittuvaista, kohdellaan osana massaa.
Koulu tietysti pyrkii ottamaan jokaisen oppilaan yksilönä huomioon. Oppilaita on kuitenkin yhtä opettajaa kohden tunnilla 10-30 kappaletta. On suotavaa, jopa välttämätöntä, että valtaosa heistä alistuu olemaan massaa, käyttäytymään tiettyjen normien mukaisesti. Muuten koulun perustehtävää ei voida toteuttaa.
Erityistarpeet vaativat erityishuomiota. Erityishuomiota saa aina vaatia. Laki sanelee, ja käytäntö määrää, kuka saa erityiskohtelua ja millä perusteella. Sääntö on että säännöt ovat samat kaikille, ja poikkeukset luetellaan erikseen.
Erityistarpeiden huomioimiseksi ne on tuotava esille, tutkittava ja tehtävä päätös. Eriyttäminen, yksilöllistäminen, erityisluokkapaikka, erityiskoulu... Kaikkeen erityishuomioon vaaditaan mustaa valkoisella.
Ne joilla ei ole mustaa valkoisella erityiskohtelusta, saavat saman kohtelun kuin kaikki muutkin. Joustoa, jos sellaista sovelletaan, saa yksilö- ja tapauskohtaisesti.
Lähestulkoon aina ongelmatilanteet kodin ja koulun välillä syntyvät käytösongelmista. Lapsi käyttäytyy tavalla joka ei ole koulun toiminnan ja yleisen hyvinvoinnin kannalta hyväksyttävää. Normaalitilanteessa, oli kyse sitten tappelusta, kiusaamisesta, vandalismista tai varkauksista, tilanteen pitää ensinnäkin tulla opettajien tietoon. Tieto voi tulla itse havainnoimalla, oppilaiden tai vanhemman "ilmiannon" kautta, joskus valitettavasti lähikauppojen henkilökunnan tai jopa poliisin taholta.
Kun asiasta on tietoa, tieto pyritään varmentamaan haastattelemalla asianosaisia. Vasta kun tapahtumien kulku on selvitetty, voidaan ryhtyä korjaaviin ja ojentaviin toimenpiteisiin. Näitä ovat sitten mm vertaissovittelu, korvaukset, rangaistukset (jälki-istunto, varoitus, erottaminen määräajaksi jne). Joskus tarvitaan oikeuslaitoksen apua, esim. pahoinpitely ei ole asianomistajarikos, vaan poliisilla on velvollisuus puuttua tietoonsa tulleisiin tapauksiin asian vaatimalla tavalla. Tällöin asia on pois koulun käsistä, paitsi että erilainen jälkihoito, kuraattorin apu yms jäävät tietysti koulun hoidettavaksi.
Kovaksi keitetyistä dekkareista olen lukenut että poliisia kyrpii kun kaikki joille puhuu,valehtelevat aina. Luuleekohan joku että opettajille kerrotaan kysyttäessä aina suoraan kuka teki mitä ja kenelle? Ehei. Lumipalloa ei heittänyt kukaan, tai ainakaan kukaan ei nähnyt. Käytävällä räjähtäneen raketin sytytti Näkymätön Mies. Luokalla kiusaa Joku, jonka nimeä kukaan ei nyt muista, eikä varsinkaan ole itse koskaan nähnyt ketään kiusattavan. Ja niin edespäin. Nämä ovat ne edellytykset joilla ristiriitoja sovitellaan.
Koska lapset eivät ole Mafian jäseniä, joku aina kuitenkin viime kädessä murtuu, tai vasikoi, ihan miten vain. Ensin on vain käytettävä aikuisen järkeä, elämänkokemusta ja oppilaiden profilointia. Sitten kerätään tavanomaiset epäillyt kokoon ja vaivihkaa kysellään omilta vasikoilta. Tuskin mikään asia jää loppujen lopuksi aivan pimeäksi tapaukseksi. Kun tekijä tiedetään, tiedetään myös korvaajan tai rangaistavan nimi.
Tiedetään myös kenen kanssa joudutaan tekemisiin seuraavaksi, jos ei vielä olla jouduttu: tekijän huoltajan.
Useimmilla huoltajilla on jokseenkin realistinen kuva siitä mitä heidän lapsensa tekevätja mihin he ovat valmiita. Ei kaikilla. Jostain kumman syystä juuri ne yksilöt, useimmiten murrosikäiset pojat, joiden vanhemmilla, usein yksinhuoltajanaisilla, on kaikkein hatarin käsitys lapsukaisensa puuhista, ovat kaikkein useiten syytettyjen penkillä. Mikään tarina ei ole liian epätodennäköinen, mikään liioittelu liian räikeä, mikään kohtuu ei käy mielessäkään, kun pitää puolustaa omia pentujaan. Kun vaikeuksiin joutunut lapsi esittää kotona oman versionsa, siitä muodostuu vanhemmalle Totuus. Kaikki jotka kiistävät Totuuden, ovat pahansuopia, katkeria, ilkeitä, luonnevikaisia, mielisairaita, kaunaisia etc, ja he ovat "aina" inhonneet juuri tätä lasta, ottaneet silmätikukseen, vierittäneet kaiken aina juuri tämän lapsen niskoille.
Ilmiölle on varmasti lääketieteellinen nimi. Jonkinlainen todellisuuspako, itsesuojelu, syyllisyydentunnon peittäminen rajulla toiminnalla, vääristynyt käsitys oman lapsen kypsyydestä ovat yhteisiä nimittäjiä. Tällainen huoltaja pystyy heittämään opettajakunnan niskoille sanoja ja syytöksiä jotka voisivat olla kotoisin halvasta saippuasarjasta. Ulkonäöstä puheääneen, iästä vaatetukseen - kaikki on opettajassa pielessä. Onko siis ihme ettei opettaja tule toimeen lapsen kanssa?!1?
Ennen asiat juoruttiin hiekkalaatikolla ja pyykkituvassa. Sitten puhelimessa. Sitten sähköpostilla - allekirjoittanutkin on saanut maistaa selän takana käytävän kansantuomioistuimen terävää päätä. Asioita ei kannata selvittää avoimesti, koska juoruilu täyttää jonkin tarpeen elämässä.
Tänä päivänä soitetaan Ilta-Sanomille. Ellei laiteta suoraan asiaa poliisille.
Opettajat saavat tänä päivänä suurin piirtein yhtä paljon poliisilla uhkaamista kuin portsarit potkuilla uhkaamista. Ja yleensä opettajien asiakkaat toimivat selvin päin. Malttia, harkintaa tai sovinnonhalua ei ole. On vain tuomitseminen, halu tehdä jotain rankkaa, heti ja funtsimatta.
Tarvitseeko edes mainita ettei asianomaisen oppilaan äiti välttämättä ole se kaikkein paras lähde - edes silloin kun hän on ainoa lähde. Koulu ja poliisihan eivät voi kommentoida alaikäisten asioita muuten kuin virallisesti, ja silloin on kieli keskellä suuta. Ilta-Sanomille ei ihan heti avauduta.Oppilaan vanhemmalla sen sijaan on oman harkintansa mukaan oikeus paljastaa lehdelle vaikka oppilaan nimi. Miksi hän sen tekisi, sitä en ymmärrä isänä enkä opettajana.
Sana "koulu" tai "koululainen" tai "opettaja" otsikossa myy. Iltapäivälehdistö tietää tämän. Iltapäivälehdistön uutisointi kouluasioista pitää aina nähdä kaupallisen suodattimen läpi. Otsikkoon laitetaan jopa enemmän petäjäistä kuin tavallisesti.
Tämän päivän follow-up-artikkeli Ilta-Sanomissa esittelee yli satakiloisen, kamppailulajeja harrastavan ja turvallisuuskoulutetun ex-sinibaretin, joka kertoo koulun olevan ihan Bronx. Juttu ei ainakaan heti löytynyt verkosta. Mies on ollut koulussa sijaisena ja kertoo jengeistä, pahoinpitelyistä, veitsiuhasta, ja jopa hän itse on saanut nenänsä vereen riehujan kanssa.
Ilta-Sanomien etusivun otsikko jatkaa lehden valitsemaa viemärilinjaa sekä tyylin että asiasisällön osalta:
"KALAPUIKKOKOHU PALJASTI KOULUHELVETIN - OPETTAJAT KERTOVAT"
Kohu syntyy siitä että joku alkaa kohista. Nyt kohisija oli lehti itse. Kouluhelvetti - en edes viitsi. Opettajat kertovat - ei, vaan yksi sijainen kertoo.
Ja tietysti Iltis laittaa itse jutun perään toisen aukeaman - kouluruokailusta. Josta siis EI ollut kysymys.
Kysymys oli oppilaan niskoittelusta. Ensin ruoan, sitten siivoamisen, sitten lähtökäskyn kanssa.
Koulun henkilökunnalla on vastuu oppilaista. Vastuuta on mahdotonta ottaa jos oppilas ei tee yhteistyötä. Mitään tarkempaa tietoa tapauksen ja oppilaan taustoista ei ole saatavilla - koulun suu on sidottu. Joka tapauksessa koulu turvautui siihen ainoaan keinoon mikä sillä oli käytettävissään, koska ilmeisesti kukaan koulun opettajista ei halunnut käyttää lain antamaa oikeuttaan poistaa oppilas paikalta riittävää ja rajallista voimaa käyttäen. Turvauduttiin siihen ainoaan instanssiin joka viime kädessä takaa sen ettei kukaan tule teille syömään teidän jääkaapistanne ja nukkumaan teidän sängyssänne - poliisiin.
Vaihtoehto olisi ollut jättää tapaus huomiotta, antaa mennä vain. Ikävä kyllä juuri tämä asenne on johtanut siihen että nyt ollaan tässä: auktoriteettia ei ole, lapset tekevät mitä haluavat, ja vanhemmat komppaavat. Käräjillä uhataan jos käyttäydyt tilanteessa kuten vastuullisen aikuisen kuuluu.
Ilmeisesti tilanne koululla on päässyt aika pahaksi, muuten näin ei olisi toimittu. Sijaisen tarinan mukaan koulussa on nähty kaikki se tavallinen säpinä mihin teinit pystyvät. Sotkemista, väkivaltaa, uhkailuja, läheltä-piti-tilanteita, opettajien tuntemaa pelkoa.
Ikävää, mutta ei suinkaan ainutkertaista. Ei edes kovin epätavallista.
Kertoisin, jos voisin. Kyllä näitä tapahtuu. Pari kunnon munapäätä samassa vuosikerrassa, resurssipulan kourissa kärvistelevä kaupunki, kyrpiintynyt ja aseeton opettajakunta -> kalapuikkokohu, kouluhelvetti. Täällä ei ole mitään nähtävää, keep moving.
Tämä alkuperäinen kalapalatilanne tuli lehtiin koska joku soitti Iltsariin. Uutisarvo on pieni, myyntiarvo suuri.
Kaupungin edustaja kiistää kamppailijakarpaasin kertomukset pahoinpitelyistä. Tämä kertoo siitä että kunta ja mies tulkitsevat tilanteet eri tavalla. Tästä kirjoitin aikanaan: miten tilanteet koetaan, mikä on väkivaltaa, milloin on uhka, jne. Lisäksi kunnan etu on painaa ongelmat villaisella ja toivoa että ongelmat kasvavat ulos koulusta. Tällä tavalla koulu saa kärsiä joskus vuosiakin. Ei ole mitään syytä epäillä ettei nyrkki heiluisi. Virallisesti pahoinpitelyjä ei ole. It's magic!
Levoton, huojuva massa teinejä ON pelottava näky tottumattomalle, kunnes tuntee yksilöt massan joukosta. Sitten he ovat vain parvi suuria lapsia. Eivät kovin pelottavia, vaikka kuinka haastavat.
Sitten ovat ne pari kunnon seppää joilla on asiat pahasti sekaisin. Heitä sopii pelätä.
Olisiko poliisin kutsumisen takana jotain tällaista? Eikä se leivitetty, rapea kalapala?
Tekisiköhän Iltsikka jutun Aleksin taustoista ja kotioloista? Aleksin äidin luvalla?
Opettajatkin voisivat avautua. Aleksi Kalapuikko, this is your life!
Lisää Vantaan kouluista seuraavassa numerossa.
