Ns. monikulttuurikriittisten kirjoituksissa naisen asema maahanmuuttajakulttuureissa on kestoaihe. On yleisesti tunnettu fakta että kolmannen maailman maahanmuuttajat eivät suinkaan muutu länsimaisten arvojen kannattajiksi ylitettyään rajan tai saatuaan turvapaikan tai edes saatuaan kansalaisuuden. Erittelemättä sen enempää yksittäisten kulttuurien erityisiä ominaispiirteitä tyydyn toteamaan että erilaiset uskonnolliset ja perinteiset tavat vahvistuvat länsimaisessa yhteiskunnassa. Poikkeuksetta näihin perinteisiin tapoihin kuuluu naisen alisteinen asema perheessä. Kolmannen maailman (ja hyvin suuren osan ensimmäistäkin maailmaa, toisesta puhumattakaan) toimija, aktiivinen osapuoli, on mies. Mies on perheen pää. Hän on paitsi perheensä hallitsija, myös sen ulkosuhteiden hoitaja. Naisen osa suurimmassa osassa maailmaa on, no, naisen osa: synnyttää, hoitaa lapsia, palvella miestään.
Maahanmuuttajanaiset pulassa ilman kielitaitoa
Maahanmuuttajanaisten parissa työskentelevät asiantuntijat pitävät luku- ja kirjoitustaidottomuutta erittäin vakavana ongelmana. Kielitaidon puute johtaa paitsi moniin arkielämän ongelmiin, naiset eivät usein tiedä heille kuuluvista perusoikeuksista.
Marokosta Suomeen kuusi vuotta sitten tullut Elazizi Hanane on käytännössä opetellut kieltä puhumalla suomalaisten kanssa. Varsinaista kielikoulutusta hän ei ole saanut , koska hän hoitaa lapsia kotona ja mies on Hananen sanojen mukaan aina töissä.
- Osaan lukea esimerkiksi lastenkirjoja. Opin minun lapseni kanssa, Hanane kertoo.
Kolmen lapsen äidillä on paljon kavereita, jotka eivät osaa sanaakaan suomea lähes kymmenen vuoden maassa asumisen jälkeen.
Suomessa arvellaan olevan tuhansia luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajanaisia. He eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa edes omalla kielellään, saati sitten suomeksi. Eniten heitä tulee Afrikan maista.
TIETO OMISTA IHMISOIKEUKSISTA VOI PUUTTUA
Kielitaidottomien naisten määrä todennäköisesti kasvaa, koska turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Varsinkaan pakolaistaustaiset naiset eivät usein edes tiedä, että pari- ja lähisuhdeväkivalta on rikos. Naiset eivät välttämättä tiedä sitäkään, että heillä olisi oikeus tehdä töitä Suomessa.
Järjestöt auttavat naisia selviytymään suomalaisesta arkielämästä, kuten kaupassa käymisestä. Suurin osa maahanmuuttajanaisista vie lapsia kouluunkin, vaikka lapsi joutuu tulkkaamaan yhteydenpitoa vanhemmilleen.
Länsimaat, erityisesti pohjoismaat ovat maailman mittakaavassa harvinainen poikkeus. Tasa-arvo on todellista. Mahdollisuudet kodin ulkopuoliseen elämään, uraan, liikkumavapauteen ovat itsestään selvät. Jopa valta päättää avioitumisesta ja lasten hankinnasta on naisella itsellään.
Edellä lainatussa artikkelissa on monta kohtaa jotka saavat, tai ainakin pitäisi saada kaikkien naisten oikeuksista kiinnostuneiden karvat pystyyn. Tuhansia kielitaidottomia, kymmenen maassaolovuoden jälkeen, määrä lisääntynyt räjähdyksenomaisesti.
Karvojen pitäisi nousta pystyyn siitä syystä että asiat joita on voinut aikaisemmin kauhistella kaukaisina, abstrakteina vääryyksinä, ovat nyt sitten meilläkin ihan arkipäivää. Ja koska asiat ovat lähellä, niille pitäisi tehdä jotakin. Se mikä käy Afganistanissa, Irakissa, Somaliassa tai Sudanissa ei nyt jumalauta vaan käy Suomessa. Mutta artikkelin mukaan mikään ei ole joidenkin perheiden kohdalla muuttunut kymmenessä vuodessa. Mikään ei viittaa siihen että asiat muuttuisivat seuraavankaan kymmenen vuoden aikana. Ja koska tulijoita on koko ajan enemmän, ongelma on ja pysyy. Ja kasvaa.
Naisen huono asema ei rajoitu naiseen itseensä. Samalla perheen naispuoliset lapsetkin kasvatetaan "perinteisen" mallin mukaisesti. Koulussa - johon Suomessa on pakko päästää tytötkin - he saavat aivan erilaisen mallin. Ruotsissa, jossa kaikessa ollaan meitä parikymmentä vuotta edellä, on lukuisia esimerkkejä siitä kuinka ristiriita länsimaista vapautta kaipaavien tyttöjen ja perinteisiin arvoihin takertuvien isien riidat ratkaistaan muiluttamalla jälkeläinen takaisin "kotimaahan" tai ns lopullisella tavalla, eli kunniamurhalla.
Tämä kehityskulku on yhtä ennustettavaa ja väistämätöntä kuin kaikki muutkin maahanmuuton lieveilmiöt. Kyse on vain volyymista ja todennäköisyyksistä.
Silti joidenkin mielestä kasvava maahanmuutto kolmannen maailman maista on hyvä juttu.
Mutta miten toimia kielitaidottomien naisten voimaannuttamiseksi? Kielikoulutuksen pitäisi olla pakollista, ja sosiaalietuuksien, jopa asunnon saamisen pitäisi olla kytkyssä aktiivisen kielenopiskelun kanssa. Nythän kielitaitoa tosissaan tarvitaan vasta kansalaisuutta hakiessa. Selvää on että kaikille yhteisten sääntöjen puitteissa kansalaisuus jää perheen äidiltä saamatta. Yhtä selvää on ettei tämä asiaintila ainakaan paranna naisen asemaa.
Mutta vaikka kielikoulutus olisi pakollistakin, on ainakin yksi takaportti olemassa. Naisen kutsuminen synnytyskoneeksi on rumaa mutta osuvaa. Koko hedelmällisen ikänsä joko raskaana, imettävänä tai pikkulapsiinsa sidottuna viettävä äiti pystyy aivan hyvin viettämään toistakin kymmentä vuotta ilman mitään pysyviä kontakteja sen maan todellisuuteen jossa hän elää ja joka häntä elättää. Joko mies tai joku muu välittävä taho hoitaa tulkkaamisen ja asioinnin. Helsingin kaupungilla on merkittävä joukko erilaisia välimiehiä joiden toimenkuva koostuu kielen ja kulttuurin tulkkaamisesta. Kukaan ei Suomessa jää heitteille kielitaidottomuuden vuoksi, AINAKAAN JOS HÄNEN OMA ETNINEN RYHMÄNSÄ ON OSANNUT HOITAA ASIANSA OIKEIN.
Tuleko lukijalle mieleen mitään etnistä ryhmittymää jolla on erittäin suuri medianäkyvyys ja erittäin suuri riippuvuus julkisista tuista? Ryhmä jonka näkyvimmät jäsenet ovat monikulttuurisuuden kansikuvapoikia, jopa -tyttöjä?
Jonnekin korpeen suoraan lentokoneesta viety postimyyntimorsian saattaa todellakin jäädä ilman hänelle kuuluvia oikeuksia. Toisin on niiden ryhmien joilla on jo vankka jalansija suomalaisen monikulttuurisuuden sisäpiirissä.
Voidaan jopa omin silmin todeta ettei kielitaidottomuus välttämättä tarkoita alistettua asemaa tai osattomuutta. Suomessa on tänä päivänä mahdollista elää ilman kielitaitoa. Meillä nimittäin muut hoitavat sinun asiasi jos et itse osaa tai halua. Olettaen tietysti että sinulla on jokin pätevä syy olla hoitamatta itse omia asioitasi. Pakolaisuus ja kielitaidottomuus ovat päteviä syitä.
Täysin vastoin tämän blogin virallista linjaa otan tarkasteluun yksittäistapauksen jonka lukija saa vapaasti yleistää jos siltä tuntuu. Sen voi nähdä toivon pilkahduksena niille joita valvottaa öisin kielitaidottomien maahanmuuttajanaisten kerrassaan kurja asema. Etteivät edes ihmisoikeuksistaan tiedä.
Minulla on ollut ilo ja kunnia seurata erään maahanmuuttajaperheen sopeutumista maahamme lähes alusta asti. Ennuste ei ollut mitenkään loistava - perheen isä kun joutui jäämään kotimaahan, vaikka muu perhe pakenikin henkensä edestä. Turvapaikka löytyi Suomesta. Helvetin esikartanoksi muuttuneessa kotimaassa (jonne edes paatuneita rikollisia ei aikuisten oikeesti saisi lähettää) isä elelee miten kuten, epäilemättä kaivaten lihaansa ja vertansa täältä kylmästä ja kaukaisesta pohjolasta. Onneksi edes voi soitella lapsille silloin tällöin.
Äiti siis saapui rajallemme hädässä lapsineen. Jumala on suuri: asunto ja oleskelulupa järjestyivät. Kaiken kiireen keskellä äiti ei ehtinyt opiskella suomea, ja viiden maassaolovuoden jälkeen lisää jälkikasvua ilmeni. Isän henkilöllisyydestä meillä opetushenkilöstöllä ei ole mitään tietoa, kuten ei ole nyt jo koulunsa lopettaneiden vanhempien lastenkaan isästä. Uskon isän henkilöyden olevan ainakin maahanmuuttajanaisen oman yhteisön sisällä selvitetty tapaus. Sylttytehdas löytyy tietojen mukaan edelleenkin kotimaasta. Miten lie onnistunut yhdistymään vaimoonsa parin vuoden välein sieltä kaukaa. Jumala on suuri. Eivätkä iloiset perhetapahtumat tuohon jääneet. Ilkeämpi voisi uskoa että isä ei oikeastaan asukaan ihan niin kaukana kuin meidän on annettu ymmärtää. Siis se muille viranomaisille ilmoitettu isä. Kertovathan pahat kielet jopa yhteisöstä toiseen kiertelevistä matkaisistä jotka valtion rajalla muuttavat nimeä ja osoitetta, voidakseen elättää perheensä, siis monikossa perheensä, näissä kylmissä ja karuissa pohjoisissa maissa. Erilaisten etuuksien nauttiminen kun on kiusallisesti sidottuna henkilöllisyyteen. Onneksi henkilöllisyys on yhtä venyvä juttu kuin perhekäsitys. Mitäpä ei tekisi perheidensä vuoksi.
Onnekkaita ovat ne isät joiden perheet eivät sijaitse eri maissa. Jopa Espoon ja Helsingin välillä sukkuloivia lähi-isiä on kuulemma tavattu. Mutta mistäs me tietäisimme. Kaikenlaista puhutaan. Jopa se maa josta perhe saapuu saattaa olla eri riippuen siitä keneltä perheen jäseneltä kysytään. Tärkeintähän on että ne kaikkein suojattomimmat saavat turvapaikan. Tarvittaessa useampia.
Tuntemattomalla tavalla kasvava perheemme siis kulkee papereissa yksinhuoltajastatuksella. Lasten lukumäärä lienee estänyt äitiä edelleenkään oppimasta sanaakaan suomea. Onneksi kaikki kouluun ja muuhun lapsia koskevaan liittyvä voidaan hoitaa tulkin välityksellä. Kovin tiukkaa kannustetta kielikursseille ei siis ole. Vanhimpien lasten jo saatua kansalaisuuden ei ole kovin todennäköistä että äitiä kiusattaisiin kielitaitovaatimuksilla.
Nuorimmat lapset pysyvät ummikkoina esikouluikään asti. Tämän takaa rahallisesti tuettu kotihoito. Eihän äiti sellaista itse yksin jaksaisi, mutta Jumala on suuri: vanhemmat tyttäret saavat täyttää äidin sandaalit. Lapset tulevat kyllä hoidetuiksi. Maahanmuuttajien kulttuuri on niin ihanan perhekeskeistä ja yhteisöllistä!
Kuvatunkaltaisten äitien ja heitä elättävän järjestelmän ansiosta Suomessa syntyneiden mutta kielitaidottomien lasten tulva kouluihimme ei ole hellittämässä. Äidin kielitaitokaan ei ole tuttavuutemme aikana petraantunut, vaikka jonkinlainen kuullunymmärrys on joidenkin sanojen kohdalla selvästi kehittynyt.
Kielitaidottomuus on äidille myös helpoin tapa olla puuttumatta nyt aikuisten lastensa koulunkäyntiin joka, sanottakoon tässä, meni päin helvettiä. Eikä heidän kulttuurissaan äidillä olisi valtaakaan poikiaan ohjata.
Kielitaidon puute ei siis tarkoita automaattisesti menolippua sosioekonomiseen pohjasakkaan (tm). Nähdäkseni pakolais-yh-äidin perhe voi aineellisesti hyvin. On ollut ilo olla todistamassa tätä menestystarinaa. Vuodesta toiseen vaihtuvat tulkit (joita onkin työllistetty kiitettävästi) ovat voineet välittää perheelle terveiseni: Suomi välittää. Toivon perheelle kaikkea hyvää.
