Hei, me toimitetaan!

Siis nykyään sä et ole yhtään mitään ennen kuin sua on tulkittu väärin Hesarissa. Minun suuri hetkeni tuli tänään.

Miska Rantanen kirjoitti päivän lehdessä Välihuomio-kolumnin

http://www.hs.fi/digilehti/kotimaa/artikkeli/K%C3%A4y+t%C3%A4ss%C3%A4+sitten+asiallista+keskustelua/1135242151838

jossa allekirjoittaneen nimimerkki mainittiin. Koska linkin takainen digiteksti on lehden maksullisessa osassa, tässä valokuva jutusta ja koko hoito kirjoitettuna:

http://i402.photobucket.com/albums/pp110/Nikopol2008/hs18122008miska.jpg

(löytyihän se sitten ilmaiseltakin puolelta: linkki)


VÄLIHUOMIO

Käy tässä sitten asiallista keskustelua

Miska Rantanen
helsingin sanomat

Kollega kirjoitti kolumnin äänikomeetta Jussi Halla-ahosta (perus) ja hänen arvomaailmastaan. Seurauksena verkkoon leimahti keskusteluja, joissa käytiin kovilla kierroksilla. Huippuna oli nimimerkki Nikopolin raiskaustoivotus Halla-ahon vieraskirjassa: "Toivotan [kirjoittajalle] oikein suurta, sykkivää ja ympärileikattua yllätysrakkautta." Toiselle kollegalle on käynyt hullummin. Hänen kirjoittamastaan artikkelista on yli kuukausi, ja tänä aikana hän on saanut useita raiskaus- ja tappouhkauksia. Hänen saamiaan törkyviestejä ei voi perhelehdessä julkaista.

Keskustelu maahanmuuttopolitiikasta ei tällä tavoin taatusti etene. Moni kollega on jo kertonut, etteivät he halua kirjoittaa perussuomalaisista tai Suomen Sisusta, kun seurauksena on heti kuraa sähköpostissa ja luurissa. Samalla monet halla-aholaiset ovat nimenomaan vaatineet "asiallista keskustelua"! Tuoreella Homma-palstalla (www.hommaforum.org) on paikoitellen aitoa yritystä dialogiin, mutta sielläkin pari möläyttelijää riittää hapattamaan ison osan maitoa.

Syytön ei ole Halla-ahokaan, joka on kuitannut monet sammakkonsa "huumorina". Silti hän analysoi itsestään tehtyjä juttuja kuin piru raamattua. Huumorimieheksi hän on yllättävän tosikko ja poliitikoksi herkkänahkainen.

Toisaalta voidaan jälkiviisaasti todeta, että nyt saadaan sitä, mitä tilattiin. Takavuosina maahanmuuton ja kotouttamisen ongelmista oltiin julkisuudessa sukkasilteen. Esimerkiksi ulkomaalaisten yliedustus Helsingin raiskaustilastoissa ohitettiin vähin äänin. Asiaa eivät helpota itseään hyvinä pitävien politiikkojen vastaiskut. Tamperelaisten vasemmistonaisten käynnistämä Nollatoleranssi rasismille -ohjelma pitää huolen siitä, että mustavalkoinen juupas-eipäs-jankkaus jatkuu.

MISKA.RANTANEN@HS.FI

KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN POLITIIKAN TOIMITTAJA.

18. joulukuuta 2008 8:25:40



Olisihan ollut ihan liikaa toivottu että vaatimattoman blogini sisältö tai käsittelemäni asiat olisi noteerattu maamme journalismin lippulaivassa. Ei, ainoastaan kuukauden vanha tuotos Vieraskirjasta.

Kaikki aikuisethan tietävät mihin Rannan jutun kärki on suunnattu, ja siihen onkin jo asianmukaisesti reagoitu. Koska en itse ole julkisuuden henkilö enkä sellaiseksi pyri, ei minulla oikeastaan ole mitään syytä puuttua Rannan kirjoitteluun ja tulkintaan nimimerkkini sanomisista.

Mutta kuten Seppo Lehto voisi meille kaikille opettaa, netissä kaikesta jää jälki. Vanha sananlasku kertoo kauimmaksi kuuluvasta pahasta kellosta. Koska aion nyt olla netissä esillä tällä nimimerkillä käsitelläkseni tämän blogin aihepiiriin kuuluvia asioita, en kovin mielelläni hyväksyisi Rannan polttomerkkiä "taas yksi tahdoton halla-aholainen raiskausfantasioissa elävä pienipippelinen nettinatsi."

Niin paljon kuin selittely pilaakin hyvän jutun ja siitä jo saamaani hupia, selitetään nyt sitten niin että toimittajakin tajuaa (tämä toimittaja-ammatin halventaminen on muuten jo toinen luonto – se on ikävää mutta minkäs teet kun negatiivisia yksittäistapauksia tulee vastaan ihan liukuhihnalta.)

Rannan loukattu kollegahan on tietysti Leena Sharma ja kyseinen juttu oli tämä hänen Suomen Kuvalehdessä julkaistu artikkelinsa:


Tule apuun, Sigmund!

Olen hämmentynyt. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, jota en pidä tyhmänä enkä moraalittomana, kehottaa välttämään tiettyjen ihmisten demonisoimista. Olen melko varma, että hän viittaa puolueensa kuntavaalien ääniharavaan, etelähelsinkiläiseen Jussi Halla-ahoon.

Melko laajalle levinneen käsityksen mukaan Halla-aho ei pidä maahanmuuttajista eikä heidän kulttuuristaan. Halla-aho itse kiistää tulkinnan. Hänen näkemyksensä mukaan "stallarimediat", kuten Helsingin Sanomat ja Yle, vainoavat häntä.

Halla-aho antaa netissa tarkat lukuohjeet blogilleen: "Yritä ymmärtää sanojen ja ilmaisun takana oleva ajatus, ja arvioi sen mahdollista rasistisuutta. Sanat ovat pelkkä vaate, johon ajatus on puettu." Yritän tulkita Halla-ahon seuraavan ajatuksen: "Koska mielestäni oma, länsimainen kulttuurini on parempi kuin afrikkalaiset ja aasialaiset kulttuurit, pidän tarpeellisena linnoittautumista niitä vastaan."

Heti tulee ongelmia. Mitä on esimerkiksi "afrikkalainen" kulttuuri?

Oletetaan - ja tällainen oletus ei Halla-ahon blogin perusteella tunnu kohtuuttomalta - että afrikkalaista kulttuuria edustaa hänen mielestään khatia pureskeleva, työtävieroksuva pyssymies, joka silpoo naisensa sukupuolielimet, palvoo pedofiiliprofeetta Muhammadia ja matkustaa pummilla Eurooppaan.

Tietty logiikka alkaa avautua. Jos Halla-aho näkee "afrikkalaisessa" kulttuurissa vain huonoja ominaisuuksia, hän ei pidä mielipiteitään "Afrikka"-vastaisina vaan totuutena. Vastausta vaille jää yhä kysymys siitä, miksi Halla-ahosta on kasvanut ihminen, joka hahmottaa toiset kulttuurit yksinomaan negaation kautta.

Pieni Sigmund Freud sisälläni kuiskii, että tämä kaikki kietoutuu jotenkin seksin ympärille. Halla-aho hekumoi hieman liikaa sillä, miten "tummaihoiset" miehet raiskaavat suomalaisnaisia öisin Kaisaniemen puistossa. Hänen mielestään islamin älyllinen fabriikki kietoutuu "pimpin" ja "pippelin" ympärille. Ihmiskaupasta väkättäminen on vain feministien salajuoni, jolla yritetään torpedoida venäläisten ja aasialaisten prostituoitujen bisnekset, sillä:

"Heitä ärsyttää ajatus, että suomalainen mies voisi saada edes rahalla pimpsaa silloin, kun haluaa, koska feministien haavemaailmassa torttu on kiristyksen, nöyryytyksen ja kontrolloinnin väline numero uuno."

Mikäköhän se on Halla-ahon haavemaailmassa?

Leena Sharma (Suomen Kuvalehti 45/2008, s. 60)


Pieni Sigmund Leenan sisällä saisi pitää partaisen kitansa kiinni, ellei halua että Leena saa sen mikä hänelle yllä esitetyn perusteella kuuluu. Suomen Kuvalehti oli joskus kaukaisessa menneisyydessä laatujulkaisu, mutta niinhän Hesarikin oli...

Sharman juttu yhdessä muutaman muun aihetta käsitelleen kirjoituksen kanssa kirvoitti näppäimistöltäni tämän:

Nimi : Nikopol
Viesti : Kaikista ihokkaanrepijöistä ihmettelen eniten niitä joiden mielestä Jussi "piehtaroi", "hehkuttaa" tai hänellä on "pakkomielle" raiskauksista ja naisen alistamisesta. Eivätkö he tajua että raiskauksista puhutaan Scriptassa koska niitä tapahtuu, eikä asiasta puhuta avoimesti muualla!?

Ilmeisesti puhuminen ongelmasta on pahempi kuin itse ongelma. Ja Freudilla asian saa kivasti medikalisoitua - pikkustalinistin käsikirjan eka temppu on mielisairaaksi leimaaminen.

Tämän sisältöisen messagen yritin saada läpi Jeja-Poika Moskovasta-blogin kommenteissa, mutta eipä mene läpi. Sattuuhan se kun osuu.

Toivotan Jejalle ja Sharmalle oikein suurta, sykkivää ja ympärileikattua yllätysrakkautta molemmille.

7. marraskuuta 2008 14:48:54

http://www.halla-aho.com/scripta/guestbook/3737.html


(Tuo Leenan kyljessä mainittu Jeja-Poika Moskovasta on tietysti Jeja-Pekka Roos. Kuntavaalien jälkimainingeissa mainittu akateeminen ajattelija on niin aukottomasti osoittanut kyvyttömyytensä nähdä, kuulla ja ymmärtää, etten halua edes puhua hänestä, enkä mainostaa hänen blogikirjoituksiaan täällä. Ne saattavat sitäpaitsi olla jo kadonneet bittiavaruuteen, kuten huomattava osa Jeja-Pekalle osoitetusta kommentoinnista ja kritiikistä. Hänen kohdaallaanhan juuri mainitsen ettei hän suostu julkaisemaan kommenttiani omassa blogissaan. Kommenttini sisältö käy ilmi yltä, samoin kuin arveluni julkaisematta jättämisen motiiveista.)

Ja tämän tuotoksen Miska sitten googlasi, kaivoi esiin tai sai tietoonsa samalla mystisellä tavalla jolla Poliisin esitutkintaprosessin yksityiskohdat löytävät tiensä Sanoma-konsernin toimittajien työpöydälle.

Kun sain Vieraskirjan ja Hommafoorumin kautta tiedon maininnastani HS:ssa laitoin ihan ensiksi vastauksen paikkaan josta Miska sen takuulla löytää:


Nimi : Nikopol
Viesti :

. . . Miskalle lähtee kyllä terveisiä, mutta tuo juttu oli kyllä Hesariksi ihan hyvä.Ihan varmasti jossain on lauma onnettomia joiden mielestä on hyvä idea postailla uhkauksia ja saastaa. Ennen nettiä sama porukka lähetteli postissa ihan sitä ihtiään. Mutta luuleeko toimittaja että me voimme jotain näille tapauksille? Nämä sottapostaajatko nyt määräävät mistä saa kirjoittaa?

Median edustajilta toivoisi nettilukutaitoa että asia erottuisi kohinasta. Sitähän tuo Jeja-kommenttinikin koski. Mutta koska ei mitenkään voida olettaa että toimittajat olisivat kaikki tyhmiä, on pääteltävä että ne tekevät tuon tahallaan. Shokeeraa tai kuole.

. . . . Miskalle vielä tiedoksi: blogissani on juttu "Valinnan paikka." Lue se odotellessasi. Siellä on linkki ja kehoitus käydä etsimässä Vieraskirjasta lisää epäkorrekteja täräytyksiä.

Kyllä sieltä löytyy varmasti jotain mikä estää keskustelun itse Asiasta.

18. joulukuuta 2008 12:16:18

(Viestistä poistettu sivullisia koskevia kohtia.)



Harmittavasti muistin väärin tuon kirjoitukseni nimen jossa mainitsemani linkki oli. Tarkoitin tätä tekstiä ja siitä tätä kohtaa:

Mainittakoon että kyseisessä vieraskirjassa harjoitetaan paljon genrehuumoria, joka tekee ilman kontekstia luetuista tuotoksista jokseenkin hapokkaita. Esim natsi/rasisti-sanojen viljely on itsensä immunisointia väistämättömiä rasistikortteja vastaan.. . . Muita, paljon epäkorrektimpia sutkauksia esim tästä.


No niin , Miska. Nythän on niin että jutussa on hyvä jos se ymmärretään. Vielä parempi on jos sitä ei ymmärretä – siinä piilee suurin hupi jutun kertojalle. Mutta se että joku joka ei ymmärrä lukemaansa kirjoittaa juttuun perustuen kolumnin Helsingin Sanomiin – se on, kuten netissä sanotaan, priceless.

Haluaisin kipeästi jättää aiheen tähän ja kuitata Miskan Välihuomion sanoilla sapienti sat, eli tämä riittää niille jotka ymmärtämään pystyvät. Mutta teen mieluummin kuten Hesarin toimittajakuntakin: aliarvioin lukijaani.

Sharma käytti vulgaaria kyökkipsykiatriaa ja Sigmund Freudin nimeä kyseenalaistaakseen Jussi Halla-ahon maahanmuuttokritiikistä sen seksuaalirikollisuutta koskevan osan. Tehdessään näin Sharma bagatellisoi seksuaalirikollisuuden. Samalla hän hyökkää eminentin laatulehden sivuilta suoraan Halla-ahon henkilön kimppuun. Hän myös leimaa kaikki meidät naisväestön turvallisuudesta huolestuneet tavalliset suomalaiset miehet.

Me tavalliset suomalaiset miehet vihaamme ja halveksimme raiskaajaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa, paitsi lapsiinsekaantujia. Aihe herättää sadassa tavallisessa miehessä sadasta valkorystyistä, hehkuvaa vihaa.

Tämä aihe on maahanmuuttokritiikissä esillä koska se on kaikista monikulttuurisuuden lieveilmiöistä kammottavin. Sharman mielestä meillä on pieni pippeli kun pidämme asiaa esillä.

Minussa Sharman artikkeli herätti sekä vihan että säälin tunteita. Säälin siksi että tajusin jälleen kerran että on ihmisiä jotka eivät koskaan voi ymmärtää. Viisainta on olla tuhlaamatta ruutia heihin, koska yleisö ymmärtää kyllä. Sapienti sat. Populismin teho perustuu siihen että vaikka kansa voikin olla tyhmää, se ei koskaan ole niin tyhmää kuin sen luullaan olevan.

Koska viha on hedelmätön tapa käsitellä asiaa, turvaudun huumoriin. Mikä olisi kaikkein selvin, kiistattomin ja helpoiten avautuva freudilainen kielikuva jolla Sharman (ja Jejan) typerän pajatuksen vakavasta aiheesta voisi kuitata? Aivan. Sykkivä, suonikas, suunnaton, voimakas, paksu ja ehdottomasti musta ja ympärileikattu kielikuva. Tätä toivotin heille molemmille, positiivisesti yllätysrakkauden merkeissä. Tätä ei jumalauta sentään voi käsittää väärin, jos on nähnyt yhdenkin jakson Frasieria.

Mielestäni juttu oli aivan loistava. Nimimerkki Pikkupoika tosin Hommafoorumilla sanoi ettei se ollut.

Olen loukkaantunut.

Nyt painan paksulla, suonikkaalla ja muhkuraisella etusormellani enteriä ja lähetän tämän liukkaan, lämpöisen ja sykkivän kirjoituksen kohti Internetin valtavaa, avaraa, tuoksuvaa ja karvaista syliä. Roiskukoon siitä tasapuolisesti Miskan ja koko Hesarin toimituksen kasvoille tahmeaa ja kirpeätä argumentointia.


Jos Leenalla on vielä paha mieli, hän voi kirjoitella tuntojaan etusivulla näkyvään postilaatikkooni yksityishenkilönä. Miska myös, jos sisälläsi on sellainen pakotus. Jos Miska haluaa syyttää minua törkyviestien kirjoittamisesta, hän voi tehdä sen emailissa ihan suoraan - nimimerkki ei ymmärtääkseni nauti kunnian loukkaamattomuuden suojaa. Toivon että uhkailijat ja törkypostaajat saadaan kiinni. Itse en sellainen ole.

Tiedotusvälineille minulla ei ole mitään sanottavaa, mutta toivon että ottaisitte käsittelyyn blogissani OIKEASTI käsittelemiäni asioita.

---

Huomaankin että Leena on jo purkautunut (oops) asian tiimoilta. Onpa harmi etten ehtinyt tuoreeltaan kommentoimaan.

Ekaksi olisin kai ihmetellyt miksi Sharma assosioi sykkivän yllätysrakkauden seksuaaliseksi väkivallaksi. Onko hän yhtä pöyristynyt Jeja-Pekan kohtalosta? Käy sohvalle, Leena. Sisäiset Sigmundimme voivat purkaa patoutumansa yhdessä.

Pakollinen rasismi/maahanmuuttaja-disclaimer

En ole rasisti enkä aio aiheesta kiistellä. Tuomitsen rasismin, koska ihmisen kohteleminen eri lailla yksinomaan etnisyyden, rodun tai muun syntymässä saadun ominaisuuden perusteella on väärin. Ihminen tuomittakoon tekojensa perusteella, yksilönä. Ei minkään muun.

Tämä periaate ei estä tekemästä joitakin empiriaan ja yleiseen elämänkokemukseen perustuvia yleistyksiä silloin kuin se on 1) tilanteessa perusteltua ja/tai 2) käsitellään tilastolliseen todennäköisyyteen perustuvia otaksumia.

Lapsi on viaton. Lapsen syyksi, viaksi tai rasitteeksi ei pidä asettaa mitään sellaista mikä rasittaa hänen viiteryhmiään. Lapsuuden ja viattomuuden päättymisajankohdasta voidaankin sitten olla montaa mieltä.

Laitoin tällaisen tiivistelmän aiheesta taannoin Halla-ahon vieraskirjaan. Se, kuten muukaan meta, ei ole kiinnostava itsessään, vaan ainoastaan taustaa varsinaiselle asialle (jota valmistuu kun valmistuu).

"Tuosta moraalisesta velvoitteesta "pakolaista" kohtaan.

Se on jännä juttu. Pidän itseäni moraalisena ja eettisenä ihmisenä; noudatan itse itselleni asettamiani eettisiä ja moraalisia suuntaviivoja, usein täysin tiedostaen sen mistä nämä suuntaviivat on omaksuttu. Kun teen jonkin eettismoraalisen päätöksen käytännön elämässä, metakognitio tulee heti esiin: teen tämän koska... Usein tuo tiedostamisen ketju loppuu ilmaan. On vaikea perustella edes itselleen miksi on HYVÄ asia olla kohtelias ja huomioiva, auttaa mummoa kaupan ovissa, pysäyttää auto ja mennä katsomaan loukkaantuiko kaatunut pyöräilijä pahasti, huolehtia toisten ihmisten lapsista, omaisuudesta tai turvallisuudesta ilman yhtikäs mitään aineellista hyvitystä. Näin vain pitää tehdä, siksi että.

Toisaalta ymmärrän omien resurssieni rajallisuuden. En voi asettaa elämääni, varojani ja terveyttäni toisten ihmisten käyttöön, koska minulla on omiakin huollettavia, paljon ihmisiä jotka ovat riippuvaisia minusta. Tekeekö tämä minusta vähemmän moraalisen? Ostanko veroillani ja pikku arjen auttamisilla itseni vapaaksi muista velvoitteista toisia kohtaan? Eikö minun pitäisi antaa toinen ihokkaani sitä tarvitsevalle? No ei. Sossu on olemassa. Kukaan ei Suomessa kuole nälkään tai kylmään minun vuokseni. Se ettei systeemi toimi, ja että esim monet vanhukset ovat aliravittuja tai monet lapset liian yksipuolisella ravinnolla ei ole minun vikani. Systeemi vain ei toimi. Olisin hullu jos alkaisin oman soppatykin kanssa kiertää köyhiä alueita, ruokkisin kaikki omasta taskustani. Olisin itse pian kerjuulla, ja kakarat kans.

En myöskään saa toisten auttamisesta mitään ihme kicksejä tai moraalista sankaruutta. Minua vituttavat osaamattomat ja avuttomat ihmiset jotka eivät osaa suunnitella elämäänsä tai edes kaupassa käyntiä siten etteivät olisi holhouksen tarpeessa. En todellakaan tunne sisäistä lämpöä vanhan mummelin kiittäessä. Teen pieniä tekoja siksi että en salli itseni olla niitä tekemättä. Enkä todellakaan odota tai luule saavani hyviä tekoja takaisin karman tai vastapalvelusten muodossa. Jos voisin (enää) päättää, eläisin niin että ihmiskontakteja olisi mahdollisimman vähän.

Tämä nyt vain on minun osani, enkä usko pääseväni taivaaseen valintojeni vuoksi. Nämä ovat silti valintani.

Kirjoitin tämän sen vuoksi että kaiken edellä mainitun sovellan KAIKKIIN lähimmäisiin. Siis kaikkiin. Ne säkitetyt synnytyskoneet ovat sangen usein vaikeuksissa, joko geneettisen (heh) tai kulttuurisen ohjelmointinsa vuoksi. Jos äiti tai lapsi tarvitsee apua, hän saa sen. Väriin ja uskontoon katsomatta. Samoin kuka tahansa ihminen tarpeessaan. Tappeluihin en sekaannu, mutta pahoinpitelyihin kyllä. Ihan sama kuka on ottamassa pataansa. Poliisikin tulee soitettua aika herkästi jos on syytä. Kuinka monta kertaa vaimoni onkaan repinyt hihasta ja sanonut että nyt mennään, et sekaannu tuohon, mutta minä olen sekaantunut. Koska miehen pitää. Kunhan oma henki ja terveys säilyy - ne kun eivät kuulu enää minulle vaan perheelleni.

Moraalinen velvoitteeni ei voi kattaa kaikkia maailman ihmisiä. He ovat vastuussa itse itsestään ja lähimmäisistään. Suomenkin resurssit ovat rajalliset, kuten huomasimme viime lamassa ja tulemme taas huomaamaan. Siksi en halua maahan yhtä ainutta uutta tuottamatonta lähimmäistä. Todella ikävää jos joku jää tämän vuoksi leirille tai kuolee aavikolla nälkään tai hirtetään homona. Paska juttu. Voin laittaa nimen adressiin mutta siinä se sitten onkin.

Tämä vuodatus päättyy tähän:

Kadulla kohtaamani musta, muslimi ja maahanmuuttaja ovat lähimmäisiäni. En pidä heitä itseäni huonompina ihmisinä. En halua heille pahaa. Haluan heille hyvää ja onnellista elämää. Hyväksyn heidän oikeutensa olla olemassa ja pyrkiä onneen. Mutta koska se onni on kovin usein kotoisin minun lompakostani, en halua heitä tänne yhtä ainutta lisää. Toivon että kaikki muut pysyvät muualla eivätkä pyri onneen minun kustannuksellani. Toivon että ne jotka ovat käyttäneet minun ja Suomen luottamusta väärin lähtisivät pois.

Minulla ei ole juuri mitään henkilökohtaisella tasolla juuri ketään maahanmuuttajaa vastaan. Toivon silti että he eivät olisi täällä. Että sellainen rasistinatsisti."

Mainittakoon että kyseisessä vieraskirjassa harjoitetaan paljon genrehuumoria, joka tekee ilman kontekstia luetuista tuotoksista jokseenkin hapokkaita. Esim natsi/rasisti-sanojen viljely on itsensä immunisointia väistämättömiä rasistikortteja vastaan.

Toivon, ehkä turhaan, ehkäiseväni tällä julistuksella epäilyt siitä pystynkö kohtaamaan maahanmuttajaoppilaan tai hänen huoltajansa ihmisenä ja yksilönä. Kyllä pystyn. Jos ei vakuuttanut niin voi voi.

Muita, paljon epäkorrektimpia sutkauksia esim tästä.

Alkuräjähdys

En haluaisi blogata, mutta nyt tuli pakko. Päivi Lipposen ja Mirja Talibin vieraskynä-kirjoitus Helsingin Sanomissa perjantaina 21.11.2008 oli käännekohta: puhdas, valkohehkuinen vitutus voitti itsesuojeluvietin, laiskuuden ja välinpitämättömyyden.

Olen vaikuttanut välihuutelijana ja karnevalisoijana erinäisissä blogikommenteissa, vieraskirjoissa ja keskusteluissa jo pitkään, useilla eri nimimerkeillä, tavallisesti hetken innostuksesta kun en ole mieltäni malttanut. Nettiä olen käyttänyt keskustelukanavana noin 15 vuoden ajan, mikä varmasti on vaikuttanut viestintäni sävyyn ja tyyliin. Edellytän lukijalta nettiviestinnän perusteiden hallintaa ja netin luonteen ymmärtämistä, että turhilta keulimisilta, nillitykseltä ja tutkintapyynnöiltä vältytään. Jos se lohduttaa yhtään, olen luonnossa yhtä ikävä ihminen kuin netissäkin. Mihinkään laittomaan en silti koskaan syyllisty, ja sen ymmärtää lukijakin, jos haluaa. Kaikenlaiseen sopimattomaan ja arvelluttavaan syyllistyn varmasti joka päivä, ainakin ajatuksen tasolla.

Yritän kirjoittaa vain asioista joista jotain tiedän tai ymmärrän, ja virheet ajattelussani tai tiedoissani saa oikein mielellään osoittaa. Mielipiteeni ja kokemukseni ovat kuitenkin omiani, ajateltiin niistä sitten mitä tahansa.

Minua ovat kiinnostaneet lukuisat ajankohtaiset ja yhteiskunnalliset aiheet, etenkin eri kulttuureita ja niiden välisiä suhteita koskettelevat ongelmat ja näkymät. Viimeisen vuoden olen seurannut ja kommentoinut keskustelua sananvapaudesta, maahanmuuttopolitiikasta, monikulttuurisuudesta sekä Suomen ja suomalaisuuden vimmaisesta halveksumisesta, jota ilmenee yhteiskunnan kaikissa kerroksissa ns. Suvaitsevaiston keskuudessa. Luonteva kanava keskustelulle on ollut Jussi Halla-ahon vieraskirja, joka ei esittelyjä kaivanne. Tuskin liioittelen jos sanon että vuoden 2008 kuntavaalit tullaan muistamaan nettivaikuttajien läpimurtona. Samalla kertaa ns. monikulttuurikriittisyydestä tuli kertarytinällä etusivun puheenaihe. Aiheen käsittely mediassa kertoo kaiken siitä miksi ei ole viisasta tavallisen viranhaltijan puhua näistä asioista omalla nimellään. Paras tae omalle sananvapaudelle on anonymiteetti. Tässä on kaikki mitä minulla on sanottavaa nimimerkin käytöstä.

Minulla on ollut tilaisuus seurata eturivistä, opettajan pöydän takaa, kahta samanaikaista kehityskulkua: pääkaupunkiseudun ja koulujemme monikulttuuristumista ja suomalaisuuden alasajoprojektia. Olen purrut kieltäni lukemattomia kertoja kun minua lähellä tulevia asioita on käsitelty lehdissä ja netissä. Olen ajatellut niin että minulla on työni, joka on hoidettava, eikä asioiden lietsominen tai hehkuttelu tee työtä ainakaan helpommaksi. Työni luottamuksellisuus pakottaa muotoilemaan asiat niin yleisluontoisiksi pelkistyksiksi että niiden todistusarvo joidenkin silmissä saattaa kärsiä. Tämä minun on vain hyväksyttävä, samoin kuin se että omat näkemykseni aivan varmasti saavat monet sekoittamaan vimmatusti rasisti-, sovinisti-, fasisti- yms korttipakkaansa ja ihmettelemään miten minunkaltaiseni annetaan jatkaa opettamista ja hengittämistä. Olisi ihanan optimistista odottaa ymmärtämystä ja lukutaitoa yleisöltä, mutta nykytilanteessa en laske sen varaan. Äly, ymmärrys ja hyvä tahto eivät kovin usein satu samaan päähän asumaan.

Minua motivoi rakkaus sananvapauteen, totuuteen, maahani ja sen rumaan, tyhmään ja umpimieliseen kansaan. Asiat joita kommentoin ovat lähestulkoon aina rikkomuksia näitä kaikkia kohtaan. Kyseessä ei ole sattuma.