perjantai 28. marraskuuta 2008

Pakollinen rasismi/maahanmuuttaja-disclaimer

En ole rasisti enkä aio aiheesta kiistellä. Tuomitsen rasismin, koska ihmisen kohteleminen eri lailla yksinomaan etnisyyden, rodun tai muun syntymässä saadun ominaisuuden perusteella on väärin. Ihminen tuomittakoon tekojensa perusteella, yksilönä. Ei minkään muun.

Tämä periaate ei estä tekemästä joitakin empiriaan ja yleiseen elämänkokemukseen perustuvia yleistyksiä silloin kuin se on 1) tilanteessa perusteltua ja/tai 2) käsitellään tilastolliseen todennäköisyyteen perustuvia otaksumia.

Lapsi on viaton. Lapsen syyksi, viaksi tai rasitteeksi ei pidä asettaa mitään sellaista mikä rasittaa hänen viiteryhmiään. Lapsuuden ja viattomuuden päättymisajankohdasta voidaankin sitten olla montaa mieltä.

Laitoin tällaisen tiivistelmän aiheesta taannoin Halla-ahon vieraskirjaan. Se, kuten muukaan meta, ei ole kiinnostava itsessään, vaan ainoastaan taustaa varsinaiselle asialle (jota valmistuu kun valmistuu).

"Tuosta moraalisesta velvoitteesta "pakolaista" kohtaan.

Se on jännä juttu. Pidän itseäni moraalisena ja eettisenä ihmisenä; noudatan itse itselleni asettamiani eettisiä ja moraalisia suuntaviivoja, usein täysin tiedostaen sen mistä nämä suuntaviivat on omaksuttu. Kun teen jonkin eettismoraalisen päätöksen käytännön elämässä, metakognitio tulee heti esiin: teen tämän koska... Usein tuo tiedostamisen ketju loppuu ilmaan. On vaikea perustella edes itselleen miksi on HYVÄ asia olla kohtelias ja huomioiva, auttaa mummoa kaupan ovissa, pysäyttää auto ja mennä katsomaan loukkaantuiko kaatunut pyöräilijä pahasti, huolehtia toisten ihmisten lapsista, omaisuudesta tai turvallisuudesta ilman yhtikäs mitään aineellista hyvitystä. Näin vain pitää tehdä, siksi että.

Toisaalta ymmärrän omien resurssieni rajallisuuden. En voi asettaa elämääni, varojani ja terveyttäni toisten ihmisten käyttöön, koska minulla on omiakin huollettavia, paljon ihmisiä jotka ovat riippuvaisia minusta. Tekeekö tämä minusta vähemmän moraalisen? Ostanko veroillani ja pikku arjen auttamisilla itseni vapaaksi muista velvoitteista toisia kohtaan? Eikö minun pitäisi antaa toinen ihokkaani sitä tarvitsevalle? No ei. Sossu on olemassa. Kukaan ei Suomessa kuole nälkään tai kylmään minun vuokseni. Se ettei systeemi toimi, ja että esim monet vanhukset ovat aliravittuja tai monet lapset liian yksipuolisella ravinnolla ei ole minun vikani. Systeemi vain ei toimi. Olisin hullu jos alkaisin oman soppatykin kanssa kiertää köyhiä alueita, ruokkisin kaikki omasta taskustani. Olisin itse pian kerjuulla, ja kakarat kans.

En myöskään saa toisten auttamisesta mitään ihme kicksejä tai moraalista sankaruutta. Minua vituttavat osaamattomat ja avuttomat ihmiset jotka eivät osaa suunnitella elämäänsä tai edes kaupassa käyntiä siten etteivät olisi holhouksen tarpeessa. En todellakaan tunne sisäistä lämpöä vanhan mummelin kiittäessä. Teen pieniä tekoja siksi että en salli itseni olla niitä tekemättä. Enkä todellakaan odota tai luule saavani hyviä tekoja takaisin karman tai vastapalvelusten muodossa. Jos voisin (enää) päättää, eläisin niin että ihmiskontakteja olisi mahdollisimman vähän.

Tämä nyt vain on minun osani, enkä usko pääseväni taivaaseen valintojeni vuoksi. Nämä ovat silti valintani.

Kirjoitin tämän sen vuoksi että kaiken edellä mainitun sovellan KAIKKIIN lähimmäisiin. Siis kaikkiin. Ne säkitetyt synnytyskoneet ovat sangen usein vaikeuksissa, joko geneettisen (heh) tai kulttuurisen ohjelmointinsa vuoksi. Jos äiti tai lapsi tarvitsee apua, hän saa sen. Väriin ja uskontoon katsomatta. Samoin kuka tahansa ihminen tarpeessaan. Tappeluihin en sekaannu, mutta pahoinpitelyihin kyllä. Ihan sama kuka on ottamassa pataansa. Poliisikin tulee soitettua aika herkästi jos on syytä. Kuinka monta kertaa vaimoni onkaan repinyt hihasta ja sanonut että nyt mennään, et sekaannu tuohon, mutta minä olen sekaantunut. Koska miehen pitää. Kunhan oma henki ja terveys säilyy - ne kun eivät kuulu enää minulle vaan perheelleni.

Moraalinen velvoitteeni ei voi kattaa kaikkia maailman ihmisiä. He ovat vastuussa itse itsestään ja lähimmäisistään. Suomenkin resurssit ovat rajalliset, kuten huomasimme viime lamassa ja tulemme taas huomaamaan. Siksi en halua maahan yhtä ainutta uutta tuottamatonta lähimmäistä. Todella ikävää jos joku jää tämän vuoksi leirille tai kuolee aavikolla nälkään tai hirtetään homona. Paska juttu. Voin laittaa nimen adressiin mutta siinä se sitten onkin.

Tämä vuodatus päättyy tähän:

Kadulla kohtaamani musta, muslimi ja maahanmuuttaja ovat lähimmäisiäni. En pidä heitä itseäni huonompina ihmisinä. En halua heille pahaa. Haluan heille hyvää ja onnellista elämää. Hyväksyn heidän oikeutensa olla olemassa ja pyrkiä onneen. Mutta koska se onni on kovin usein kotoisin minun lompakostani, en halua heitä tänne yhtä ainutta lisää. Toivon että kaikki muut pysyvät muualla eivätkä pyri onneen minun kustannuksellani. Toivon että ne jotka ovat käyttäneet minun ja Suomen luottamusta väärin lähtisivät pois.

Minulla ei ole juuri mitään henkilökohtaisella tasolla juuri ketään maahanmuuttajaa vastaan. Toivon silti että he eivät olisi täällä. Että sellainen rasistinatsisti."



Mainittakoon että kyseisessä vieraskirjassa harjoitetaan paljon genrehuumoria, joka tekee ilman kontekstia luetuista tuotoksista jokseenkin hapokkaita. Esim natsi/rasisti-sanojen viljely on itsensä immunisointia väistämättömiä rasistikortteja vastaan.

Toivon, ehkä turhaan, ehkäiseväni tällä julistuksella epäilyt siitä pystynkö kohtaamaan maahanmuttajaoppilaan tai hänen huoltajansa ihmisenä ja yksilönä. Kyllä pystyn. Jos ei vakuuttanut niin voi voi.

Muita, paljon epäkorrektimpia sutkauksia esim tästä.