Edellisen artikkelini tueksi ja tilkkeeksi, omat kommenttini punaisella:
Suomen on panostettava maahanmuuttajataustaisten ihmisten kotouttamiseen enemmän, jotta heistä tulisi täysivaltaisia kansalaisia. Lisäksi on tärkeätä tukea maahanmuuttajataustaisten kansalaisten poliittista osallistumista ja valintaa poliittisiksi päättäjiksi.
Melkoisia vaatimuksia. Minä luulin että poliittiset päättäjät hankkivat mandaattinsa äänestäjiltä.
Suomen väestönkasvusta 56 prosenttia on maahanmuuton synnyttämää. Vuonna 2006 muuttajista yli puolet saapui EU:n alueelta, noin 17 prosenttia Aasiasta, 11 prosenttia Venäjältä ja seitsemän prosenttia Afrikasta. Muuttajat ovat parhaassa työiässä olevia ihmisiä. Valtaosa heistä asettuu asumaan pääkaupunkiseudulle.
Niinhän se on että rikkaus jakautuu aina epätasaisesti.
Jos muuttajien kotouttaminen epäonnistuu, hinta on kova.
Ruotsissa on lähiöitä, joissa harva asukas puhuu ruotsia. Ruotsalaiset ovat joukkopaenneet kaupunginosasta. Tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat, jotka ovat eristäytyneet valtaväestöstä. Lapset perivät työttömien vanhempiensa turhautumisen. Perheiden aika kuluu katsomalla kotimaan televisio-ohjelmia lautasantennin avulla. Vanhemmat eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä, siihen liittyviä tuloja eivätkä yhteiskunnallista asemaa. Tätä sosiaalista alenemista he eivät ehkä osanneet aavistaa kotimaassaan.
Tämä mahdollisuus pitäisi ehdottomasti tiedottaa kaikille kotoa lähtöä harkitseville.
Suomi on vasta varsin lyhyen aikaa ottanut vastaan maahanmuuttajia, kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Palvelusektori on tarjonnut pienipalkkaista työtä heikosti kieltä osaaville muuttajille, mutta nyt maahanmuuttajia tarvitaan ammattitaitoiseksi työvoimaksi, julkisten palveluiden ylläpitäjiksi ja pk-yrittäjiksi.
Teimme tutkimuksen monikulttuuristen nuorten kansallisesta identiteetistä. Nuoret olivat asuneet Suomessa suurimman osan elämästään ja suorittaneet peruskoulun, mutta he eivät tunteneet itseään suomalaiksi tai edustavansa valtaväestöä. He kokivat olevansa hyvässä mielessä kahden kulttuurin ihmisiä, huonossa mielessä taas väliinputoajia. Nuoret tunsivat edustavansa uudenlaista kulttuuria. Heille oli myös kehittynyt kyky sopeutua ja vaihtaa identiteettiään.
Nuorten putoaminen kahden kulttuurin väliin synnytti ristiriitaa yhteisön asettamien toivomusten ja valtakulttuurin tapojen välillä. Perheen sisäiset jännitteet liittyivät usein vanhempien ja heidän lastensa eritahtiseen sopeutumiseen. Vanhemmat, jotka eivät opi maan kieltä eivätkä ole työelämässä, pyrkivät elämään perinteisen kulttuurinsa mukaisesti. Myös ystäväpiiri kontrolloi nuorten "suomalaistumista". Nuorta saatettiin haukkua "suomalaisten nuoleskelijaksi" ja pojan suomalaistunutta käytöstä "ämmämäiseksi".
Islaminuskoisten nuorten elämässä uskonto on tärkeässä asemassa. Siihen perustuvat heidän arvonsa ja käytöstapansa ja myös perheen sisäinen hierarkia. Nuorten on valittava puolensa, kun suomalaisten kaverien tekemiset ovat liikaa ristiriidassa islamin oppien kanssa. Uskonnosta ja pukeutumissäännöistä he hakevat itselleen identiteettiä.
Tämä tutkimus oli pohjana Talibbosen kuuluisassa Vieraskynä-artikkelissa. Nämä tekijät olivat tohtorien tiedossa. On sangen paksua puhua opettajien kulttuurisen herkkyyden puutteesta sopeutumisen esteenä, kun "nuoren on valittava puolensa" oman kulttuurinsa ja suomalaisen kulttuurin konfliktitilanteissa.
Suomalaiseen kotouttamispolitiikkaan on saatava radikaali muutos. Meidän on ymmärrettävä, että maahanmuuttajat eivät tule Suomeen tyhjänä tauluna, jolle vasta me kerromme, mitä on tieto ja viisaus. Meidän on osattava paremmin hyödyntää sitä, mitä heillä olisi annettavana, jotta voimme rakentaa yhdessä parempaa kansalaisyhteiskuntaa.
Heidän taulunsa ei ole tyhjä, vaan siinä on suuria aukkoja. Meidän tehtävämme on täyttää nuo aukot, jotta he pärjäisivät Suomessa.
Muuttajat saapuvat perheen kanssa. Päiväkotien ja koulujen henkilökunta on saatava tiiviimmin mukaan kotouttamistyöhön, sillä he kohtaavat eturintamassa maahanmuuttajalapset. Kun ummikko lapsi lähetetään luokkaan, jossa opettajan odotetaan opettavan lasta, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan, tilanne on haastava sekä opettajalle että oppilaalle.
Ongelma...
Meidän suomalaisten on tehtävä työtä omien asenteidemme kanssa.
... ja ratkaisu!
Päiväkotien ja koulujen koulunkäyntiavustajien ja opettajien virat on avattava paremmin myös maahanmuuttajataustaisten ihmisten haettaviksi. Ihmisten lähtömaassaan suorittamat tutkinnot voidaan muuntokoulutuksen avulla hyväksyä virkoihin kelpoisuuden antavina tutkintoina. Työhönottotilanteessa on noudatettava reiluja sääntöjä. Maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä on palkattava poliisin ja pelastuslaitoksen palvelukseen.
... että poliisi ja pelastuslaitos osaisi kohdata maahanmuuttajat oikein, epäilemättä.
Tutkimuksemme nuoret eivät kokeneet Suomea vieraaksi eivätkä suomalaista kulttuuria vastenmieliseksi. Kiritiikki liittyi siihen, että he tunsivat tulevansa eri tavoin kohdelluiksi kuin valtaväestö. Täydellistä suomea puhunut somalipoika kutsuttiin puhelimitse työhaastatteluun, mutta pojan saavuttua paikalle työpaikkaa ei enää ollutkaan.
Suosiminen työhönotossa poliisiksi, sosiaalitoimeen ja poliittiseksi päättäjäksi pääsemisessä on oikeaa eri tavoin kohtelua. Muu on väärää eri tavoin kohtelua.
Nuoret uskoivat voivansa sopeutua paremmin Suomeen, jos rasismia olisi vähemmän. Heistä oli väärin, kun joidenkin epäonnistumiset pantiin koko monikulttuurisen yhteisön kannettavaksi.
Haastattelemamme nuoret toivoivat, että suomalaiset olisivat avomielisempiä eri kulttuureita kohtaan. Vain hyvin harva heistä oli voinut peruskouluaikanaan kertoa omasta kulttuuristaan tai edes siitä, miksi heidän perheensä oli joutunut pakenemaan kotimaastaan.
Kokemukseni mukaan moni maahanmuuttajaoppilas on haluton toimimaan yhteisönsä ja kulttuurinsa mannekiinina. Kukapa haluaisi tälläytyä pelleksi johonkin koulun tätien suvaitsemisjuhlaan, oman maan kansallispuvussa tai "ihanan eksoottista kieltään lausumaan." Ei kukaan teini-ikäinen. Tuollaista lakattiin vaatimasta koska moni loukkaantui ei-halutusta huomiosta.
Jos joku ehdottomasti vaatii saada kertoa hyvinkin traumaattisista kokemuksistaan, esim pakomatkastaan tai kuolleista sukulaisistaan, hänen annetaan se tehdä. Halukkuutta ei ole kovin paljon, ainakaan ison porukan edessä.
Joskus taas joku erehtyy kertomaan enemmän kuin olisi viisasta. Jos perhe on maassa paossa kammoittavaa sotaterrorinälänhätämassamurhaa, on vähän kiusallista jos tytär kertoilee kepeästi opelle miten kivaa oli asua Kenian puolella tädin talossa, oli tilaa ja rauhallista, ja serkkujen kanssa oli mukava käydä koulua. Niin...
Meidän on ymmärrettävä se, että nuoret haluavat olla ennen kaikkea nuoria ja elää omaa elämäänsä. He eivät halua olla iankaikkisesti maahanmuuttajia.
Meidän on ymmärrettävä ettei maahanmuuttajien oman kulttuurin paapominen ole tie maahanmuuttajuudesta pois. Meidän on myös ymmärrettävä että monikultturismi suorastaan vaatii heitä pitämään kiinni erilaisuudestaan. Ja erityisesti meidän on muistettava se että haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa on aina se mahdollisuus että haastateltava puhuu paskaa, jos hänen oma etunsa vaikuttaisi sitä edellyttävän.
MIRJA TALIB
PÄIVI LIPPONEN
Talib on kasvatustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti. Lipponen on filosofian tohtori ja sosialidemokraattien kansanedustaja.Niinpä.
