perjantai 11. toukokuuta 2012

Ruotsin kielen taidot nousuun: pakkoruotsiteksti numero 1

Uutinen: Opetusministeriön työryhmän raportti ruotsin kielen opetuksesta.
Hevosen suusta: Lehdistötiedote

Kommentti: erittäin hyvä ja toimiva ehdotus. Kaikki elementit ovat kohdallaan. Jos näillä mennään, ruotsin kielen oppimistulokset eivät voi kuin parantua.

Katsotaanpa tarkemmin mitä Opetusministeriö (via HS) esittää:
  • ruotsin opiskelun aloittamista peruskoulussa nykyistä aiemmin pitäisi ainakin harkita
  •  B-ruotsia pitäisi voida opiskella nykyistä laajempi oppimäärä 
  •  erityistä valtionapua tulisi suunnata vapaaehtoisen A-ruotsin opetukseen
  •  ruotsin kielen ja kulttuurin sisältöjä tulisi voida yhdistää muihin oppiaineisiin luokilla 1–6
  •  ammattikoulutuksessa ruotsin opintojen tulisi olla mahdollisimman käytännönläheisiä
  •  varhaiskasvatuksessa aloitettua kielikylpyä tulisi voida jatkaa peruskoulussa
  •  kielikylpyopettajia pitäisi kouluttaa tarpeeksi
  •  (lähinnä maahanmuuttajien tarpeita varten) ehdotetaan, että ruotsin opinnot voisi aloittaa vielä lukiossakin

Asialla on selvästi ollut tarmokkaita, motivoituneita henkilöitä joilla on käytännön ymmärrystä kielen oppimisesta. Tehtävä on vaativa ja suorastaan kriittinen, koska ruotsin osaaminen alkaa olla aika heikolla tolalla:
  • ruotsin taitoja täytyy paikkailla vielä korkeakouluissa (ns. virkamiesruotsin hyväksyttyyn suoritukseen)
  • seitsemännellä luokalla alkavaa pakkoruotsia opiskellaan nykyään yhteensä kuusi vuosiviikkotuntia eli käytännössä kaksi tuntia viikossa kolmen vuoden ajan - noin puolet vähemmän kuin 1970-luvulla
  •  arviointien mukaan ruotsin oppimistulokset ovatkin heikentyneet, ja pojilla ne ovat kauttaaltaan huonommat kuin tytöillä
  • ruotsia ei ole enää pakko kirjoittaa; ylioppilastutkintoon ruotsin sisällyttää alle 70 prosenttia kokelaista, pojista alle puolet
  • korkeakouluopiskelijoista arviolta viidennes ei saavuta valtionhallinnon kielitutkinnon tyydyttäviä taitoja vastaavaa tasoa

Kaikista huonoiten menee niillä kolmella tuhannella jotka vuosittain vapautetaan ruotsin opiskelusta, syystä tai toisesta. Allekirjoittanut tuntee suorastaan fyysistä tuskaa ajatellessaan miten heidän sijoittumisensa jatko-opintoihin ja työelämään oikein onnistuu. Onneksi useimmilla heistä lienee pelastavana rikkautena jonkin toisen tuiki tarpeellisen kotikielen osaaminen. Ne jotka jotenkin muuten onnistuvat putoamaan ruotsi-verkon silmukoiden läpi lienevät jotenkin erityisen onnettomia tapauksia. Ihan tavallinen koululainen nimittäin tullaan hakemaan kouluun ja ruotsin tunnille vaikka poliisiautolla. Ruotsia ei jätetä!

--------

Mikä edellä referoimassani artikkelissa ja sen pohjana olleessa mietinnössä on vikana? No ei yhtään mikään. Mietinnön (ja ylle kirjoittamani kommentoinnin) sisäinen logiikka on täydellinen. Jos lähdetään siitä otaksumasta että ruotsin kielen opettaminen koko ikäluokalle, koko ikäluokan ruotsin osaaminen an sich ja ruotsia osaavan korkeakoulutetun väestön kasvattaminen virantäytön tarpeisiin ovat tärkeitä ja arvokkaita tavoitteita, ollaan mietinnössä aivan oikeilla jäljillä. Seuraava askel olisikin koko opetuksen järjestäminen halutulla kohdekielellä, mikä ei ole ollenkaan hullumpi ajatus - onhan Helsingissä jo kiinan- ja venäjänkielistä opetusta tarjolla ihan supisuomalaisille pilteille. Aikaa ja resurssia ja vähän hyvää tahtoa, niin piankos meillä on sujuvasti ruotsinkielinen nuoriso valmiina uuden ajan haasteisiin.

Ongelma on siinä että koko kuvion ulkoinen logiikka suhteessa reaalimaailmaan on täysin järjetön. Edellä paksunnetulla fontilla esitetyt tavoitteet  eivät ole millään tavalla tärkeitä ja arvokkaita.

Ruotsin kielen säilyminen Suomessa on arvokas asia, ainakin ruotsinkielisille. Kielten osaaminen sinänsä on erittäin arvokas asia. Jonkin vieraan kielen tai kielten opettaminen kouluissa on arvokas asia. Mutta MIKÄÄN ei riitä perusteluksi sille että koulujemme kieltenopetuspotentiaalista haukataan jatkuvasti valtaisa siivu ruotsin opettamiseen. Yllä esitetään valitellen kuinka ruotsin opetusmäärä on laskenut 70-luvulta. Se on silti ENEMMÄN KUIN MINKÄÄN MUUN KIELEN, ENGLANTIA LUKUUN OTTAMATTA. Suurten volyymien logiikalla ruotsin opettamiseen käytetään heittämällä enemmän resurssia kuin KAIKKIEN MUIDEN KIELTEN OPETTAMISEEN YHTEENSÄ KOKO MAASSA - englantia lukuun ottamatta. Ajatelkaa mitä se tarkoittaa kun jotakin kieltä opetetaan KOKO IKÄLUOKALLE MIINUS 3000 OPPILASTA. Ne jotka eivät opiskele mitään muita kuin kahta pakollista (en + ru) joutuvat opiskelemaan ruotsia. Myös ne jotka valitsevat muita kieliä (ve, ra, sa, es, it, lat...) joutuvat opiskelemaan ruotsia. Ja koska pakollinen ruotsi alkaa viimeistään 7:llä luokalla ja jatkuu siitä 3, 6, 9 tai jopa 12 vuotta riippuen oppilaan koulutiestä, kyse on huimaavista määristä resurssia.

Tämä on ollut tilanne siitä asti kun pakollinen ruotsin kieli saneltiin osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa 70-luvulla. Ja tulokset onkin jo tullut esiteltyä. Ruotsia ei opita eikä osata. Käytännössä tilanne on vielä raaempi kuin kirjoittaneiden määrästä voisi päätellä. Ruotsin kielellä osataan juuri ja juuri sanoa päivää, kaikesta satsauksesta huolimatta.

Koska maamme on silti vielä olemassa (ainakin jossain muodossa ja vielä jonkin aikaa) voitaneen turvallisesti todeta että työryhmän huoli suomalaisten huonosta ruotsin taidosta on hivenen liioiteltu. On vaikea nähdä miten Suomi ja suomalaiset selviytyisivät maailman myrskyissä hitustakaan paremmin vaikka joka iikka puhuisi sujuvaa ja huoliteltua suomenruotsia.

Mutta kuten sanottua, sisäiseltä logiikaltaan mietintöteksti ehdotuksineen on virheetön.

En kuluta virtuaalista mustetta sen selvittelyyn miksi mainitun resurssin käyttäminen myös joihinkin muihin kieliin olisi viisaampaa kuin ruotsin pitäminen ja vahvistaminen. Tästä asiasta jokaisella on mielipiteensä, joillakin montakin.

Ensi kerralla kerron miksei Suomessa enää juuri opiskella muuta kuin englantia ja ruotsia, mistä syistä ruotsi tulee olemaan ilonamme vielä pitkään, miten pakollisen ruotsin opetuksen rakenteet haittaavat kieltenopetuksen monipuolistumista ja miten ne tulisi purkaa. Hirtehisenä irroituksena OKM:n lehdistötiedotteesta:


Koulutuksen jatkumon turvaamiseksi työryhmä ehdottaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi mahdollisuudet ruotsin opetuksen varhentamiseen osana kansallisen kielivarannon monipuolistamista.

Tämä on ihan puhdasta Orwellia. Monipuolistetaan kansallista kielivarantoa - lisäämällä pakkoruotsia. Kämmentä naamaan.