Tiivistelmä ja johtopäätös: pakkoruotsia voi perustella ainoastaan sen pakollisuudella. Pakon purkaminen pitää aloittaa ylä- ja alapäästä samanaikaisesti: poistaa sekä keinotekoinen tavoite (virkamiesruotsi) että sementoitu virkarakenne. Vähemmistön ihmisoikeudet ja Suomen kilpailukyky eivät tästä kärsi.
Tässä lienee oikea paikka kertoa että puhun ja kirjoitan ehtaa riikinruotsia sujuvasti, pidän kielestä enkä ole koskaan kokenut sitä itselleni rasitteeksi. Ruotsia oli helppo oppia ja sen osaamisesta on ollut minulle käytännön hyötyä sekä harrastuksissa että työelämässä. Toivon että ruotsin opiskelu tulee aina pysymään Suomessa mahdollisena ja että sitä olisi mahdollista opiskella jatkossakin kaikilla asteilla.
Toivon tosin myös ettei ruotsia tarvitsisi kenenkään opiskella pakosta tai siksi ettei muuta ole tarjolla. Omat henkilökohtaiset kokemukseni kielestä ja sen tarpeellisuudesta eivät ole yleistettäviä. Jos olisin koulussa opiskellut vastaavan määrän jotakin toista kieltä, olisin luonnollisesti hakeutunut tehtäviin ja piireihin joissa ko kieli olisi ollut tarpeellinen. Kokemukseni mukaan Ruotsissa tulee oikein mainiosti toimeen englannillakin, joten menetys olisi ollut kestettävissä jos yhteiskunta olisikin opettanut minulle vaikkapa italian tai portugalin alkeet ruotsin sijasta.
Ainoa mitä pakkoruotsin kannattajilla on viime kädessä esittää ruotsin opiskelun puolesta on pakko itse. Ruotsia on parasta opiskella ahkerasti ja hyvällä mielellä, koska kurssit on pakko saada läpi, muuten keskiarvo laskee ja jopa peruskoulun päättötodistuksen saaminen vaikeutuu. Luokiossa sama juttu: koska kurssit ovat pakollisia, ne on lusittava. Ja koska kurssit on istuttu läpi, olisi tyhmää jättää kieli kirjoittamatta YO-kisoissa. Jatko-opinnoissakin opiskelu on oma etu, koska pakko. Haluatko valtion virkaan? Ruotsia on osattava, edes sen naurettavan kielitaitokokeen verran, koska pakko.
Kaikkein hullunkurisinta mainitussa OKM:n mietinnössä on maahanmuuttajien valjastaminen laajennetun ja parannetun pakkoruotsi v2.1:n vetäjiksi ja argumentiksi. Onhan maahanmuuttajienkin OIKEUS saada ruotsinopetusta - muuten heillä on vaikeuksia työllistyä tai sijoittua jatko-opintoihin, ruotsihan on PAKOLLINEN!
Minua askarruttaa paljon enemmän maahanmuuttajien oikeus saada riittävästi suomenopetusta ja että he pääsisivät englannissa ja muissa aineissa samalle viivalle kantaväestön kanssa. Ja voihan sitä omaakin kotikieltä harrastella jos kunnalla riittää rahaa - jos ei riitä, ongelma on kodin ja perheen.
En edelleenkään ala esittää käytännön elämän argumentteja muiden kielten puolesta tai pakollista ruotsia vastaan. Ne ovat itsestään selviä. Närpiön kunnanlääkäriksi hakeutuvalla pitää olla riittävästi itsekritiikkiä hankkia tarvittava kielitaito ennen hakemuksen lähettämistä. Ruotsinvientiä harjoittava yritys varmasti rekrytoi oma-aloitteisesti sopivat yksilöt tai kouluttaa sellaiset. Omalla kustannuksellaan. Jos tämä johtaa suomen ruotsinkielisten yliedustukseen ruotsin- ja kaksikielisisten kuntien viranhaltijoiden joukossa, olkoon niin. Eiköhän tämä ole jo tapahtunut tosiasia tälläkin hetkellä.
Koko kansakunnan opettaminen väkisin puhumaan huonosti pientä vähemmistökieltä ei ole mitenkään perusteltavissa vähemmistön ihmisoikeuksilla tai viranhoidon vaatimuksilla. Mutta niihin vedotaan, että pakko saataisiin pidettyä voimassa. Tosiasiassahan pakko on päätetty pitää voimassa joka tapauksessa, joten nämä naurettavat perustelut ovat juuri sitä miltä kuulostavatkin: ilkkumista.
Poliittinen tahto löytyy vielä. Siihen vain menee aikaa. Ja sen jälkeen? Ei ruotsia korvata muilla kielillä noin vain käden käänteessä. Rakenteet ovat sellaiset.
Ala-asteelta korkeakouluihin on olemassa virkarakenne. Tuhannet ihmiset ovat kouluttautuneet ja pätevöityneet ruotsin kielen opettajiksi siinä tiedossa ja uskossa että työmarkkinat vetävät; kun asiakaskuntana on koko ikäluokka, virkoja on joka ikisessä peruskoulussa ja siitä ylöspäin. Yleensä ruotsin lehtoraattiin liitetään jokin toinen kieli, ylivoimaisesti useiten englanti. (Huom: ala-asteilla kieltenopetusta voi hoitaa myös luokanopettaja jolla on riittävät opintosuoritukset. Nämä saattavat olla riittävän hyviä työssään tai sitten eivät. Allekirjoittanut on tavannut molemmat ääripäät. Toivottavaa olisi kuitenkin että ala-asteellakin kieliä opettaa aineen asiantuntija eikä vain joku kielitaitoinen joka sattuu jo olemaan kunnan rullissa.) EN+RU-yhdistelmälle on käyttöä joka koulussa. Aineyhdistelmän virkaan kuuluu vaadittu minimimäärä molempien kielten tunteja. Yksi aineenopettaja pystyy näin hoitamaan kaikki pienen koulun kieltentunnit. Jos ala-aste tarjoaa oppilaille A-englannin ja valinnaisena A2-ruotsin, koulun/kunnan ei tarvitse edes harkita minkään muun valinnaisen kielen tarjoamista. Meillä on tarjolla tämä A2-ruotsi, se kannattaa valita, koska yläasteellahan se on pakko ottaa kuitenkin; jos olisi jokin muu kieli tarjolla, yläasteella tulisi rasitteeksi jo kolmas kieli (joka on pakko ottaa, selvisi siitä tai ei, se ei olekaan enää valinnainen). Valinnaisen kielen ottaminen itsestään selvän englannin lisäksi on riski, koska kolme kieltä on jo aika iso pala kenelle tahansa. Ja siihen muuhun valinnaiseen kieleen saatetaan vaatia järjettömän paljon halukkaita että ryhmä perustettaisiin (ks. edellinen teksti), ryhmää ei synny, mutta ruotsia toki tarjotaan.
Tässä on ala-asteen oppilaiden valinnan vapaus käytännössä, suuressa osassa kuntia ja kouluja. Onnekkaat (eli resurssilla, hyvällä johdolla ja vaativilla vanhemmilla siunatut) koulut ja kunnat ovat huomattavasti paremmassa tilanteessa. Kun pienten kieliryhmien resurssi on taattu lukioon asti, kieliä uskalletaan valita, jopa jokin muu A1-kieli kuin englanti. Muiden A1-kielten lukijoille kun yleensä taataan A2-englanti. Lyhyttä B-englantia ei ole edes aina ollut tarjolla, koska (hallelujaa) pitkän englannin tarve on niin ilmiselvä ettei edes pakkoruotsi kumoa sitä.
Yläasteella A1- ja A2-kielet jatkuvat, ja uutena tulee B-kieli. Jos ruotsi on valittuna jo ala-asteelta, voi valita tarjolla olevista. Jos ei ole, ruotsi napsahtaa, koska pakko.
Näin viimeistään seitsemänneltä luokalta aloitettu ruotsi seuraa mukana koulutien loppuun saakka. Ennen oli mahdollista reputtaa YO-kirjoitukset epäonnistumalla ruotsissa. Ei enää. Edelleenkin on mahdollisuus jäädä ilman korkeakoulutodistusta epäonnistumalla pakollisessa ruotsinkokeessa. Edelleenkin on mahdollista jäädä valitsematta virkaan tai ylenemättä virkatiellä pakollisen ruotsin kielitaitokokeen vuoksi. Ammattikoulujen tilanteesta en ole tällä hetkellä varma; ehkä joku voisi valaista minua aiheesta jos viitsii.
Päteville ruotsin opettajille on kysyntää läpi koko koulutuskentän. Merkittäviä resursseja on sidottuna pakon täyttämiseen. Opettajat maksavat veroja, ottavat asuntolainaa, perustavat perheitä, asettuvat kuntiin asumaan ja osallistumaan.
Sitten koittaa ihmeiden päivä: poliittinen tahto löytyy. Ruotsin pakollisuus poistuu. Kunnat velvoitetaan tarjoamaan valinnaisia kieliä oppilaille järkevällä ryhmäkoolla.
Ainoa kieli johon on olemassa tarvittava määrä ammattitaitoisia jo virassa olevia opettajia on ruotsi. Koulu joka ennen tarjosi englantia ja pakollisen ruotsin tarjoaa nyt englantia ja valinnaisen ruotsin, eikä muuta.
Koulut joissa on jo vanhastaan tarjottu muitakin kieliä saavat varautua siihen että A- tai B-ranskan, saksan tai jonkin muun kielen kysyntä tulee ylittämään tarjonnan. Kouluja kiertävät jämäkielten matkatuntiopettajat joudutaan vakinaistamaan ja heitä tarvitaan lisää. Mistä Suomen pieniin ja kaukaisiin kuntiin hankitaan päteviä ja muuttohalukkaita saksan-, ranskan-, espanjan-, italian-, venäjän-, kiinan-, puolan- tai portugalinopettajia virkoja täyttämään? Nyt kun on päässyt käymään niin että viimeisimmät sukupolvet uusiakin opettajia ovat juuri niitä joilla ei ole ollut mistä valita. He osaavat englantia ja huonosti ruotsia. Kuten useimmat maanmiehensäkin.
Koulujen kielitarjonnan liian rohkea monipuolistaminen on kova riski kunnalle. Uutta väkeä kun tarvitaan koko koulu-uralle. Jos kunta tarjoaa A2-italiaa, pitää kunnan lukioiden pystyä tarjoamaan mahdollisuus opiskella kieltä ylioppilaskirjoituksiin saakka - vaikka ryhmä kutistuisi olemattomiin. Käytännössä eri tasoisia saman kielen ryhmiä jouduttaisiin yhdistämään, mutta eriyttäminenhän on päivän sana. Ongelma ei olisi ylitsepääsemätön.
Uusien opettajien tilit lohkaistaisiin ruotsin resursseista. "Valinnainen" ruotsi tulee ajan mittaan hakeutumaan sille suosiotasolle mille se vapaassa kilpailussa kuuluukin. Aineenopettajien rekrytoinnin, tehtävien uudelleen jakamisen ja luonnollisen poistuman kautta saavutetaan tasapaino jossa ruotsin resurssi on jaettu ruotsin ja 1-2 kunnassa tarjotun valinnaisen kielen kesken. Näiden kielten opetuksen järjestäminen edellyttää että jatkuvuus on taattu - kunta sitoutuu valitsemiinsa kieliin lukion loppuun asti ja vakinaistaa kielten opettajat heti kun viran tunnit täyttyvät.
Kun kunnille langetetaan velvoite tarjota valinnaisia kieliä, täytyy erikseen alleviivata että tämä tarkoittaa MUITA valinnaisia kieliä kuin ruotsia. Kunnat pitää velvoittaa rekrytoimaan joko ulkoa tai sisältä riittävästi henkilökuntaa, ettei ruotsi pysy zombiena systeemissä; liian suuri kaatumaan ja liian hyvin toimiva lopetettavaksi.
Kunnille olisi erittäin järkevää valita koulujensa kielipalettiin kielet todellisen ja todennettavan tarpeen perusteella. Venäjä olisi toivottava lisä pitkien kielten listalla, ilmeisistä syistä. Saksa on ja pysyy Euroopan talouden moottorina. Ranska tai jokin muu romaaninen kieli avaa suuria "markkinoita", vaikkakin on mahdotonta ennustaa miten tarpeellinen mikäkin kieli tulee olemaan muuttuvassa maailmassa.
Kiinan merkitystä liioitellaan mielestäni karkeasti. Me olemme Kiinalle markkina-alue, tuskin päinvastoin. Globaali korttitalo tulee romahtamaan; sitä ennen ja sen jälkeenkin Kiina pystyy tuottamaan enemmän englannin osaajia kuin Suomi koskaan kiinanosaajia. Kansallista kielistrategiaa ei voida rakentaa sille toivomukselle että jollakulla yksilöllä tai yrityksellä breikkaa - kuten allekirjoittaneelle kävi ruotsin kanssa.
Toivon että jokaisella oppilaalla jolla on henkilökohtaisia resursseja oppia useampia kieliä olisi mahdollisuus tutustua englannin lisäksi yhteen germaaniseen, yhteen romaaniseen ja yhteen slaavilaiseen kieleen. Pakkoruotsin puolustajien hullunkurisen toteamuksen "kun opettelee ruotsia, oppii paremmin muitakin kieliä" voi kääntää nurin:
Kun opettelet muita kieliä, ruotsinkin oppii helpommin - jos sille tulee tarvetta.
(Allekirjoittanut on lukenut pitkän englannin, lyhyen ruotsin ja valinnaisen saksan, ja toivoisi osaavansa kieliä paljon paremmin. Opetan aineita joissa vieraita kieliä ei juuri käytetä, mutta niistä on apua alan jatko-opinnoissa. Myös ja erityisesti ruotsista.)
