Tämänviikkoisessa pääkirjoituksessaan Hannu kertoo: Suomi tarvitsee ulkomaalaisia opiskelijoita. Boldaan heti rutiininomaisesti kohdat joissa Hannu tahallaan ärsyttää bloggaamaan vaikka mieli tekisi jo viikonlopun viettoon.
Ulkomaalaisten opiskelu Suomessa nousi jälleen esille, kun sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä kirjoitti verkkolehdessä, että heitä on Suomessa liikaa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Hän huomautti, että samaan aikaan kaduillamme kulkee työttömänä nuoria, jotka eivät pääse opiskelemaan. Sillä ministeri tarkoitti, että ulkomaalaiset vievät suomalaisten opiskelupaikat. Ulkomaalaisten opiskeluun Suomessa on ottanut aiemmin kantaa myös pääministeri Matti Vanhanen, jonka mielestä Euroopan unionin ulkopuolelta tuleville yliopisto-opiskelijoille voitaisiin määrätä lukukausimaksut.
Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee noin 12 500 ulkomaalaista, kolme prosenttia kaikista opiskelijoista. Toisin kuin Hyssälä väittää, ulkomaalaiset opiskelijat eivät vie suomalaisilta opiskelumahdollisuuksia, koska jokainen korkeakouluun valittu on käynyt läpi tasavertaisen valintaprosessin. Hyssälän väite epäsuhdasta tuntuu jopa nurkkakuntaisuudelta. Suomen ylioppilaskuntien liitto on oikeassa sanoessaan, että kirjoituksella lietsotaan tarpeetonta ulkomaalaisvastaisuutta.
Suomessa tarvitaan nyt ja vastaisuudessa ulkomaisia opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia. Suomalainen yhteiskunta ei väestön vanhetessa tule toimeen ilman ulkomailta tulevaa työvoimaa. Parhaiten ulkomaalaisia saadaan tänne pysyvästi töihin tarjoamalla heille ensin hyvä koulutus.
Toinen kysymys on, pitääkö Suomen antaa maksutonta koulutusta myös EU:n ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville korkeakoulujen tutkinto-opiskelijoille. Vuonna 2005 opetusministeriön työryhmä ehdotti, että heiltä perittäisiin 3 500–9 500 euron vuotuiset lukukausimaksut. Uusi yliopistolaki mahdollistaakin maksujen keräämisen yksittäisissä ohjelmissa. Ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksujen viisivuotisen perintäkokeilun on määrä alkaa 2010.
Koulutuksen maksuttomuutta on perusteltu tasa-arvosyillä. Ulkomaalaisten maksutonta koulutusta moni on kuitenkin pitänyt pelkkänä hyväntekeväisyytenä, koska koulutus vaatii aktiivista markkinointia ja rekrytointia. Ulkomaisia opiskelijoita ei ole paljon, mutta heidän määränsä on kasvamassa ja vieraskielinen opetus on kallista. Kaikki ulkomailta Suomeen opiskelemaan tulevat eivät kuitenkaan ole varattomia, ehkä jopa päinvastoin. Silti lukukausimaksut voisivat vähentää ulkomaalaisten halua tulla Suomeen. Tutkimuksen mukaan 60 prosenttia ulkomailta tulleista opiskelijoista ei ole valmis maksamaan koulutuksesta.
Suomi on korkeassa kurssissa koulutusmaana eikä ainoastaan Pisa-menestyksen vuoksi. Suomea arvostetaan koulutus- ja opettajankoulutusmaana, ja koulutus voisi olla menestyvä vientituote. Koulutuksen myynti on maailmalla yksi nopeimmin kasvavista bisneksistä, mutta Suomi on jäänyt siinä sivustakatsojaksi. Esimerkiksi Australiassa koulutuksen vientitulot olivat vuonna 2002 neljä miljardia dollaria ja koulutus oli maan kahdeksanneksi suurin vientitoimiala.
Koulutus sopii erinomaisesti kansainväliseksi kasvutoimialaksi Suomelle. EU:n ulkopuolelta Suomeen opiskelemaan tuleville pieni lukukausimaksu voisi olla perusteltu, jos sen avulla saadaan varoja yliopistoille, mutta ei estetä etevien opiskelijoiden tuloa Suomeen.
Hannu siis antaa lopussa myöntymyksensä "pienelle" lukukausimaksulle EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. YLIOPISTO-opiskelijoille.
Hyssälällä oli huoli myös ammattikorkeakouluista jotka vetävät pitkääsiimaa pitkin Länsi-Afrikkaa saadakseen luokat pullistelemaan. Hannu puhuu yliopisto-opiskelijoista, mutta myöntää että olisihan se kiva jotain muodollista korvausta saada. Kunhan emme karkoita eteviä opiskelijoita rajoiltamme.
Mikä siis Hyssälän lausunnossa olikaan Hannun mielestä vikana? Veikkaan ettei mikään, mutta tämä oli mainio paikka päästä lyömään rintaansa ja karjahtaa ammattiliiton lehdessä NURKKAKUNTAISUUTTA JA ULKOMAALAISVASTAISUUTTA VASTAAN! KREEGAH HANNU BUNDOLO!
Hannu, huomio. Ulkomaalainen opiskelija vie AINA paikan joltain muulta, vaikka maksaisikin siitä. Koulutus ei ole rajaton luonnonvara. Se on tuote jota tuotetaan polttamalla rahaa. Hannukin tajuaa varmasti että rahaa on rajallinen määrä. Se on vain käytännöllistä unohtaa silloin tällöin. Ainakin jos on oma lehmä ojassa tai tilaisuus poseerata säihkyvässä moraalihaarniskassa.
Kirjoitin jo taannoin koulutusresurssin rajallisuudesta. Pelkäsin vääntäväni rautalankaa. Onneksi Hannu osoittaa ettei asia olekaan niin selvä kuin tyhmempi voisi luulla.
Fiskaalisen faktan lyttääminen moraalisesti paheksuttavana osoittaa että Hannunkin tapulissa asuu avaruuslepakko.
Hannu näkee koulutuksessa bisnestilaisuuden. Visio ja malli on valmiina. Ja tuotehan on tutkitusti priimaa. Ihan tarkkaan ottaen miten koulutusta viedään (siis sillä tavalla että siitä saadaan ihan oikeaa rahaa käteen) jää Hannulta täsmentämättä, mutta ehkä se selviää vielä.
Koulutus maksaa rahaa. Koulutuksemme on huippulaatua. Nyt jaamme sitä ilmaiseksi niille jotka vain kehtaavat tulla hakemaan. Jaamme siis puhdasta rahaa pois ilman vastinetta. Tästä ei kyllä bisnes voi kuin parantua, sen verran paska konsepti tämä nykyinen on. Nykymallia Hannu perustelee työvoiman tarpeella, joka tyydytettäisiin kätevästi kouluttamalla ulkomaalaisia ihan itse. Tässä kohtaa ei liene sopivaa muistuttaa että Suomessa englanniksi koulutettu huippuosaaja karistaa maamme tomut jalkineistaan heti kun paperi on kädessä. Mutta jos vain jatketaan näin, varmasti jokunen pyllynpyyhkijäkin jää haaviin. Ihan varmasti. Suomen huikea palkkataso ja reilu verotus takaa tämän. Ja Elvis elää.
Kautta Nigerian peräkyliä haalittujen näennäisopiskelijoiden niputtaminen Suomen kiistämättä tarvitsemien ulkomaisten opettajien ja tutkijoiden kanssa on huima ajatuskuperkeikka. En tiedä mitä aineita Hannu käyttää mutta minä haluan samoja.
Ja kuinka paljon Suomen potentiaalista hittivientituotetta arvostetaan ulkomailla? 60% ei maksaisi siitä pesoakaan.
Hannun markkinatutkimus nojaa ilmaiskappaleiden jakeluun. Kertokaa joku talousihminen mikä tämän ajattelun fundamentaalinen vika on. Mä en jaksa.
Kasvunäkymien maalaaminen sopii Hannun toimenkuvaan, koska hän ei puhu lehden pääkirjoitussivulla opettajana, veronmaksajana tai edes kansalaisena. Hän puhuu ammattiliiton palkkarenkinä. Virastot ja yliopistojen laitokset pullistelevat byrokraatteja ja tutkijoita jotka näkisivät mielellään tällaisen kasvun poikivan heille sitä samaa mitä kaikki toivovat: hohdokkaita työtilaisuuksia, nimeä ja kunniaa, palkintoja, tunnustusta.
Mitä tästä suodattuu lattiatason kouluille ja niiden oppilaille - suomalaisten veronmaksajien lapsille?
Nada. Zip. Zero. Bupkis. Nothing. Ei mitään. Korkeintaan enemmän ja enemmän käytävillä hiippailevia ulkomaalaisia jotka tekevät oman ohjelmointinsa mukaista työtään - ottavat sen mikä ilmaiseksi tarjotaan, jättämättä maahamme mitään muuta kuin hitaasti vajenevan kassan ja laajenevan kansainvälisen toiminnan synnyttämän jatkuvan lisäresurssin tarpeen.
Ajatus rahaksi muutettavasta koulutusosaamisesta on kylläkin kiehtova. Jos nyt jätetään tulevaisuuden potentiaaliset miljardivoitot sivuun hetkeksi ja ajatellaa aivoilla. Niillä toisilla aivoilla joita pidetään päässä, siis.
Muutetaan koulutus rahaksi myymällä koulutuksen ylikapasiteettia ulkomaalaisille markkinahintaan. Tuotot käytetään koulutuksen ylläpitoon ja kipeästi kaivattuihin perusinvestointeihin, alkaen vaikkapa homeisten koulurakennusten korjaamisesta ja kouluruokailun parantamisesta.
Jos tuote ei käy kaupaksi ja ne 60% jäävät tulematta, tiedättekö mitä? Suomi säästää selvää rahaa. Ainoa häviäjä on sellainen oppilaitos - ammattikorkea tai yliopisto - joka joutuu lopettamaan tarpeettomia toimintojaan maksukykyisten ulkomaalaisopiskelijoiden tai ilmaiseen koulutukseen oikeutettujen suomalaisten puutteessa. Oikeastaan oppilaitoksetkaan eivät häviä yhtään mitään, koska varat voidaan suunnata todellisen tarpeen mukaan. Ja jos kysyntä kerrassaan tyrehtyy, joudutaan toteamaan että systeemissä on kuin onkin ollut ilmaa ja kuollutta kasvustoa joka sietääkin leikata pois.
Näin vapautuvan rautaisen ammattitaitoisen hallinto- ja opetushenkilöstön ei liene mikään ongelma löytää palkitsevaa työtä. Hehän voivat vaikka täyttää ne paikat jotka saapumatta jääneet ulkomaalaiset jättivät täyttämättä. Ja jättävät tällä hetkelläkin.
Mutta Hannu on liiton renki. Hän ei ajattele Suomen etua, vaan työnsä mukaisesti palkkansa maksajan etua. Liitto ei voi koskaan myöntää että koulutuskaan ei voi vain rajattomasti kasvaa, ja että kerran perustetusta oppilaitoksesta tai opiskelupaikasta pitää osata luopua, jos sitä ei tarvita.
