Tutkimustulokset puhuvat omaa karua kieltään. Niiden mukaan Ruotsi on putoamassa siitä sarjasta jossa se on totuttu näkemään, eli joka alan onnistujana ja mallimaana. On ironista että keskivertoisuudesta kansanhyveen tehneen maan koulu on matkalla kohti keskiarvoistumista (medelmåttlighet), eli lähestymässä muiden maiden (huonompia) oppimistuloksia.
Raportin mukaan huononemista on tapahtunut kaikilla tutkituilla osa-alueilla – luetunymmärryksessä, matematiikassa ja luonontieteissä – ja kaikilla tasoilla – sekä huonoin että paras osa oppilaista on kokemut tason laskua. Osaamistason lasku on koetellut pahiten parhaiten osaavaa osaa oppilaista, ja poikien taso on laskenut kautta linjan. On havaittavissa sekä ruotsalaisten oppilaiden tason absoluuttista laskua että muiden vertailumaiden suhteellista tason paranemista. Ruotsi on matkalla alas, keskiarvo on matkalla ylös.
DN kertoo että lintsaaminen ja työrauhaongelmat (= häiriöt opetustilanteessa) ovat Ruotsissa yleisempiä kuin vertailukelpoisissa maissa. Molemmat ongelmat vaikuttavat suoraan oppimistuloksiin: lintsaava ei opi, häiritsijä estää muiden oppimisen. Molemmat ilmiöt lisäävät epäviihtyisyyttä ja turvattomuuden tunnetta. Nämä eivät ole hyviä asioita koulussa jossa kaiken a ja o on (tai ainakin pitäisi olla) positiivinen, luottamusta herättävä ja oppimista ruokkiva ilmapiiri.
Ruotsi on aina kulkenut kehityksessä hivenen Suomen edellä. On aivan oletettavaa että Ruotsissa havaitut yhteiskunnalliset ilmiöt vaikuttavat lähitulevaisuudessa Suomenkin yhteiskunnassa. Varovaisuus on viisautta-koulukunnan edustajat haluavat nähdä Ruotsin kehityksen varoittavana esimerkkinä ja muuttaa Suomen suuntaa. Iloiset optimistit puolestaan ovat vakuuttuneita siitä että Ruotsin kohtaamat vaikeudet voidaan välttää tekemällä asiat paremmin.
Jälkimmäinen koulukunta on ollut Suomessa poliittisen vallan kahvassa oikeastaan aina. Huolestuttavat kehitystrendit on vaiettu kuoliaiksi. Varoittavat äänet on saatettu naurunalaisiksi. Kaikenlainen tulevaisuuspessimismi on tuomittu.
Eräiden asioiden kommentointi negatiivisessa sävyssä on jopa julistettu laittomaksi.
Ruotsinkielinen blogosfääri on hyvin vilkas, ehkä siksi että poliittisen korrektiuden paine on siellä jopa tiukempi kuin Suomessa. Keskustelu raportin sisällöstä, sen implikaatioista ja sen edellyttämistä toimenpiteistä on alkanut. Ja ruma sana sanotaan niin kuin se on.
Alla vapaa suomennokseni erään ruotsalaisen bloggarin näkemyksestä.
Turvattomuutta opiskeluympäristössä
Ruotsalaiset oppilaat tuntevat olonsa koulussa yleisesti turvalliseksi, ja tässä suhteessa Ruotsi sijoittuu melko hyvin vertailussa muiden maiden kanssa. Uhkia ja väkivaltaa ilmenee, muttei sen enempää kuin muissa vertailukelpoisissa maissa. Ongelmia on kuitenkin välittömässä oppimisympäristössä eli luokkahuoneessa. Lintsaaminen on Ruotsissa yleisempää, ja tilannetta luokkahuoneissa kuvaillaan myös rauhattomammaksi ja häiritsevämmäksi. Tässä suhteessa vaikuttaa myös tapahtuneen muutosta huonompaan, luokista on tullut rauhattomampia (melutaso korkea, levottomuutta jne).
Tulkinta
Kysymys kuuluu luonnollisestikin miten huonontunutta tilannetta pitäisi tulkita. On olemassa kaksi uskottavaa osaselitystä. Osaltaan ruotsalainen poliittinen korrektius, sellaisena kuin se ilmenee suhtautumisessa kuriin ja auktoriteettiin koulussa. Ei liene toivottavaa että opettajat pahoinpitelevät oppilaita viivottimella (kuten vanhemmat ruotsalaiset muistavat), mutta nykypäivän Ruotsissa on ilmeisesti menty liian pitkälle vastakkaiseen suuntaan. Tämä voi tehdä [fyysisesti] heikompien oppilaiden tilanteen turvattomaksi. Opettajien sijasta heitä ahdistelevat samanikäiset, ilman että opettajat puuttuvat tilanteeseen. Rauhattomuus luokissa liittynee kurin puutteeseen.
Toinen osaselitys on massamaahanmuutto. Jos tänä päivänä kulkee päiväkodin tai peruskoulun ohi, huomaa nopeasti että Ruotsissa on keskiluokan messiaskompleksin vuoksi käynnissä väestönvaihto. Monet oppilaista tulevat erikielisistä maista, eikä heidän vanhemmillaan ehkä ole kokemusta opiskelusta, et cetera. Joillakin heistä on sotatraumoja, joidenkin kulttuuri on vahvasti patriarkaalinen. Näiden tekijöiden vaikutusta koulutuloksiin ei voida poissulkea. . . . Pohjimmiltaan molemmat selitykset voidaan johtaa todellisuudelle vieraaseen, poliittisesti korrektiin maailmankuvaan, jossa halutaan toisaalta tehdä opettajista ja oppilaista tasa-arvoisia, toisaalta muuttaa väestönkoostumusta perusteellisesti. Vaikkei koulujen osaamistulosten tila olekaan vielä hälyttävä, olisi jo nyt paikallaan alkaa puuttua [koulu- ja maahanmuuttopolitiikkaan]. Muuten on vahvasti epäiltävissä että tulokset jatkavat huononemistaan. Monella alueella.
Niin. Paras tae sille että ongelmat pysyvät ja pahenevat on olla puhumatta niistä. Vielä parempi tae on kieltää keskusteleminen kokonaan.
Kohteliaisuus ja huomaavaisuus kanssaihmisiä kohtaan on hyve. Poliittinen korrektius on terveen järjen syöpä. Ihmiset eivät mene rikki siitä että heidät koetaan osaksi jotakin ongelmaa. Heidän pitäisi ottaa siitä onkeensa, ei nokkaansa.
Ruotsin koululaitoksesta kuuluu tosiaankin kummia, mutta ei niin kummia kuin isoista eurooppalaisista maahanmuuttomaista. Englanti alkaa jo olla ihan oma lukunsa, rinnakkaistodellisuus joka vie Kafkaa kuusi-nolla – oikeastaan Kafkan sijaan pitäisi verrata saarivaltakunnan tapahtumia Lewis Carrollin tuotantoon. Myös Saksa on saanut oman osansa kouluongelmista, joita olen ohimennen käsitellyt aiemminkin. Berliinin Neuköllnin alueen Hauptschule-koulut (vaatimattoman tason päivähoitopaikka muihin kouluihin kelpaamattomille) ovat olleet taas otsikoissa, ja Helsingin Sanomilla on hyviä uutisia:
Vartijat vähentäneet häiriöitä Berliinin ongelmakouluissa
. . . . "Tilanne alkoi mennä mahdottomaksi. Välitunnit olivat yhtä mellakkaa, kun ulkopuolelta alkoi tulla 'vierailijoita' koulun pihamaalle", sanoo johtajaopettaja Volker Steffens.
Vierailijat olivat joidenkin oppilaiden vanhempia sukulaisia tai kavereita, Steffensin mukaan toimettomia maahanmuuttajanuoria, joille tappelunnujakat toivat virkistystä tylsään päivään.
Neukölln tunnetaan Berliinin ongelmakaupunginosana, jossa joka neljäs asukas on maahanmuuttajataustainen, useimmiten myös työtön.
Thomas Morus -koulu puolestaan lukeutuu ongelma-alueen peruskouluihin (Hauptschuleen), Saksan sekalaisen koulujärjestelmän alimpaan kastiin.
Varsinkin suurkaupungeissa ne ovat saaneet ikävän leiman; niillä on liikanimi Restschule, ylijäämäkoulu. Näissä 5.–9.-luokkalaisten kouluissa oppilaiden enemmistö on maahanmuuttajien lapsia. Esimerkiksi Thomas Morusissa 80 prosenttia on ulkomaalaisia, jotka edustavat 40:tä kansallisuutta.
Sopeutumisongelmat ja järjestyshäiriöt ovat saavuttaneet viime vuosina sellaiset mittasuhteet, että Neuköllnissä opettajien ja virkamiesten ei ole enää tarvinnut harrastaa poliittista korrektiutta.
Johtajaopettaja Steffens tilittää avoimesti maahanmuuttajien "alaluokasta", "puuttuvasta henkisestä kapasiteetista" ja perheistä, joissa "Allah on pomo".
Opettajien käsityksen mukaan monet oppilaat elävät kovassa henkisessä paineessa, joka syntyy kodin uskonnollisten perinteiden ja koulun tarjoaman vapauden ristiriidasta.
"Lapsi tai nuori joutuu pelkäämään, että joutuu erilleen perheestään, minkä jälkeen jäljellä ei ole mitään", sanoo Bettina Engel, yksi koulun opettajista.
Engel kertoo oppilaastaan, jonka äiti lähetti vuodeksi Libanoniin isänsä luo oppimaan kunnollisen musliminaisen elämää.
Neuköllnissä koko ikänsä asunut Engel kuvaa työtään enemmän sosiaalityöntekijän kuin opettajan työksi.
Järjestyshäiriöt ovat vähentyneet Thomas Morus -koulussa vartijoiden tulon myötä.
"Ulkopuoliset eivät edes enää yritä sisään", Volker Steffens sanoo.
Alun perin päätös vartiointifirmaan turvautumisesta oli kuitenkin vaikea ja syntyi vasta tiukan äänestyksen jälkeen.
"Päätös merkitsi tietyistä kuvitelmista luopumista. Ei kukaan oikeastaan halunnut, että koulusta tulee linnake niin kuin jossain Amerikassa."
Opettajakunnassa kukaan ei usko, että vartijapalveluista voitaisiin luopua. Rauhattomuuden taustasyyt, esimerkiksi maahanmuuttajien työttömyys, eivät Berliinissä suinkaan ole vähenemään päin.
Jutun julkaiseminen HS:ssa on merkittävä myönnytys reaalimaailman todellisuudelle tuolta lehdeltä jota tunnutaan ajoittain kirjoittavan Kaalimadon kanssa sienen päällä piippua poltellen. Reksin laittamattomat kommentit ja riemastuttava toimituksellinen huomio (todellisuus on tehnyt poliittisesta korrektiudesta lopun) ovat todella virkistävää luettavaa. Ei ole kuitenkaan yllättävää että HS kirjoittaa mitä kirjoittaa: onhan lehden valitseman linjan mukaista osoittaa että monikulttuurisuuden tuomat ongelmat voidaan poistaa hallinnollisilla toimenpiteillä, eivätkä mitkään ongelmat ole pysyviä. Opettajat tietävät että vartijat ovat koulussa pysyäkseen.
Oma näkemykseni on yhtä pessimistinen. Oireiden hoitaminen on housuihin kusemista pakkasella. Ongelma ei poistu, paine kasvaa jossain muualla. Koulun rauhoittaminen järjestysvallalla on eskalaatiota. Oppimistulokset eivät parane, kierre ei katkea.
Veikkaan että Neuköllnin ongelmat siirtyvät kauppakaduille ja metroasemille, tai ehkä vain koulun kulman taakse. Sitä paitsi aikaisemmasta uutisoinnista ei käynyt ilmi että oppituntihäirinnän takana olisivat nimenomaan ulkopuoliset.
Hesari uskalsi sanoa ruman sanan, mutta tilanne ei ole ohi. Ongelma on jo koulussa sisällä.
