torstai 18. joulukuuta 2008

Hei, me toimitetaan!

Siis nykyään sä et ole yhtään mitään ennen kuin sua on tulkittu väärin Hesarissa. Minun suuri hetkeni tuli tänään.

Miska Rantanen kirjoitti päivän lehdessä Välihuomio-kolumnin

http://www.hs.fi/digilehti/kotimaa/artikkeli/K%C3%A4y+t%C3%A4ss%C3%A4+sitten+asiallista+keskustelua/1135242151838

jossa allekirjoittaneen nimimerkki mainittiin. Koska linkin takainen digiteksti on lehden maksullisessa osassa, tässä valokuva jutusta ja koko hoito kirjoitettuna:

http://i402.photobucket.com/albums/pp110/Nikopol2008/hs18122008miska.jpg

(löytyihän se sitten ilmaiseltakin puolelta: linkki)


VÄLIHUOMIO

Käy tässä sitten asiallista keskustelua

Miska Rantanen
helsingin sanomat

Kollega kirjoitti kolumnin äänikomeetta Jussi Halla-ahosta (perus) ja hänen arvomaailmastaan. Seurauksena verkkoon leimahti keskusteluja, joissa käytiin kovilla kierroksilla. Huippuna oli nimimerkki Nikopolin raiskaustoivotus Halla-ahon vieraskirjassa: "Toivotan [kirjoittajalle] oikein suurta, sykkivää ja ympärileikattua yllätysrakkautta." Toiselle kollegalle on käynyt hullummin. Hänen kirjoittamastaan artikkelista on yli kuukausi, ja tänä aikana hän on saanut useita raiskaus- ja tappouhkauksia. Hänen saamiaan törkyviestejä ei voi perhelehdessä julkaista.

Keskustelu maahanmuuttopolitiikasta ei tällä tavoin taatusti etene. Moni kollega on jo kertonut, etteivät he halua kirjoittaa perussuomalaisista tai Suomen Sisusta, kun seurauksena on heti kuraa sähköpostissa ja luurissa. Samalla monet halla-aholaiset ovat nimenomaan vaatineet "asiallista keskustelua"! Tuoreella Homma-palstalla (www.hommaforum.org) on paikoitellen aitoa yritystä dialogiin, mutta sielläkin pari möläyttelijää riittää hapattamaan ison osan maitoa.

Syytön ei ole Halla-ahokaan, joka on kuitannut monet sammakkonsa "huumorina". Silti hän analysoi itsestään tehtyjä juttuja kuin piru raamattua. Huumorimieheksi hän on yllättävän tosikko ja poliitikoksi herkkänahkainen.

Toisaalta voidaan jälkiviisaasti todeta, että nyt saadaan sitä, mitä tilattiin. Takavuosina maahanmuuton ja kotouttamisen ongelmista oltiin julkisuudessa sukkasilteen. Esimerkiksi ulkomaalaisten yliedustus Helsingin raiskaustilastoissa ohitettiin vähin äänin. Asiaa eivät helpota itseään hyvinä pitävien politiikkojen vastaiskut. Tamperelaisten vasemmistonaisten käynnistämä Nollatoleranssi rasismille -ohjelma pitää huolen siitä, että mustavalkoinen juupas-eipäs-jankkaus jatkuu.

MISKA.RANTANEN@HS.FI

KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN POLITIIKAN TOIMITTAJA.

18. joulukuuta 2008 8:25:40



Olisihan ollut ihan liikaa toivottu että vaatimattoman blogini sisältö tai käsittelemäni asiat olisi noteerattu maamme journalismin lippulaivassa. Ei, ainoastaan kuukauden vanha tuotos Vieraskirjasta.

Kaikki aikuisethan tietävät mihin Rannan jutun kärki on suunnattu, ja siihen onkin jo asianmukaisesti reagoitu. Koska en itse ole julkisuuden henkilö enkä sellaiseksi pyri, ei minulla oikeastaan ole mitään syytä puuttua Rannan kirjoitteluun ja tulkintaan nimimerkkini sanomisista.

Mutta kuten Seppo Lehto voisi meille kaikille opettaa, netissä kaikesta jää jälki. Vanha sananlasku kertoo kauimmaksi kuuluvasta pahasta kellosta. Koska aion nyt olla netissä esillä tällä nimimerkillä käsitelläkseni tämän blogin aihepiiriin kuuluvia asioita, en kovin mielelläni hyväksyisi Rannan polttomerkkiä "taas yksi tahdoton halla-aholainen raiskausfantasioissa elävä pienipippelinen nettinatsi."

Niin paljon kuin selittely pilaakin hyvän jutun ja siitä jo saamaani hupia, selitetään nyt sitten niin että toimittajakin tajuaa (tämä toimittaja-ammatin halventaminen on muuten jo toinen luonto – se on ikävää mutta minkäs teet kun negatiivisia yksittäistapauksia tulee vastaan ihan liukuhihnalta.)

Rannan loukattu kollegahan on tietysti Leena Sharma ja kyseinen juttu oli tämä hänen Suomen Kuvalehdessä julkaistu artikkelinsa:


Tule apuun, Sigmund!

Olen hämmentynyt. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, jota en pidä tyhmänä enkä moraalittomana, kehottaa välttämään tiettyjen ihmisten demonisoimista. Olen melko varma, että hän viittaa puolueensa kuntavaalien ääniharavaan, etelähelsinkiläiseen Jussi Halla-ahoon.

Melko laajalle levinneen käsityksen mukaan Halla-aho ei pidä maahanmuuttajista eikä heidän kulttuuristaan. Halla-aho itse kiistää tulkinnan. Hänen näkemyksensä mukaan "stallarimediat", kuten Helsingin Sanomat ja Yle, vainoavat häntä.

Halla-aho antaa netissa tarkat lukuohjeet blogilleen: "Yritä ymmärtää sanojen ja ilmaisun takana oleva ajatus, ja arvioi sen mahdollista rasistisuutta. Sanat ovat pelkkä vaate, johon ajatus on puettu." Yritän tulkita Halla-ahon seuraavan ajatuksen: "Koska mielestäni oma, länsimainen kulttuurini on parempi kuin afrikkalaiset ja aasialaiset kulttuurit, pidän tarpeellisena linnoittautumista niitä vastaan."

Heti tulee ongelmia. Mitä on esimerkiksi "afrikkalainen" kulttuuri?

Oletetaan - ja tällainen oletus ei Halla-ahon blogin perusteella tunnu kohtuuttomalta - että afrikkalaista kulttuuria edustaa hänen mielestään khatia pureskeleva, työtävieroksuva pyssymies, joka silpoo naisensa sukupuolielimet, palvoo pedofiiliprofeetta Muhammadia ja matkustaa pummilla Eurooppaan.

Tietty logiikka alkaa avautua. Jos Halla-aho näkee "afrikkalaisessa" kulttuurissa vain huonoja ominaisuuksia, hän ei pidä mielipiteitään "Afrikka"-vastaisina vaan totuutena. Vastausta vaille jää yhä kysymys siitä, miksi Halla-ahosta on kasvanut ihminen, joka hahmottaa toiset kulttuurit yksinomaan negaation kautta.

Pieni Sigmund Freud sisälläni kuiskii, että tämä kaikki kietoutuu jotenkin seksin ympärille. Halla-aho hekumoi hieman liikaa sillä, miten "tummaihoiset" miehet raiskaavat suomalaisnaisia öisin Kaisaniemen puistossa. Hänen mielestään islamin älyllinen fabriikki kietoutuu "pimpin" ja "pippelin" ympärille. Ihmiskaupasta väkättäminen on vain feministien salajuoni, jolla yritetään torpedoida venäläisten ja aasialaisten prostituoitujen bisnekset, sillä:

"Heitä ärsyttää ajatus, että suomalainen mies voisi saada edes rahalla pimpsaa silloin, kun haluaa, koska feministien haavemaailmassa torttu on kiristyksen, nöyryytyksen ja kontrolloinnin väline numero uuno."

Mikäköhän se on Halla-ahon haavemaailmassa?

Leena Sharma (Suomen Kuvalehti 45/2008, s. 60)


Pieni Sigmund Leenan sisällä saisi pitää partaisen kitansa kiinni, ellei halua että Leena saa sen mikä hänelle yllä esitetyn perusteella kuuluu. Suomen Kuvalehti oli joskus kaukaisessa menneisyydessä laatujulkaisu, mutta niinhän Hesarikin oli...

Sharman juttu yhdessä muutaman muun aihetta käsitelleen kirjoituksen kanssa kirvoitti näppäimistöltäni tämän:

Nimi : Nikopol
Viesti : Kaikista ihokkaanrepijöistä ihmettelen eniten niitä joiden mielestä Jussi "piehtaroi", "hehkuttaa" tai hänellä on "pakkomielle" raiskauksista ja naisen alistamisesta. Eivätkö he tajua että raiskauksista puhutaan Scriptassa koska niitä tapahtuu, eikä asiasta puhuta avoimesti muualla!?


Ilmeisesti puhuminen ongelmasta on pahempi kuin itse ongelma. Ja Freudilla asian saa kivasti medikalisoitua - pikkustalinistin käsikirjan eka temppu on mielisairaaksi leimaaminen.

Tämän sisältöisen messagen yritin saada läpi Jeja-Poika Moskovasta-blogin kommenteissa, mutta eipä mene läpi. Sattuuhan se kun osuu.

Toivotan Jejalle ja Sharmalle oikein suurta, sykkivää ja ympärileikattua yllätysrakkautta molemmille.

7. marraskuuta 2008 14:48:54

http://www.halla-aho.com/scripta/guestbook/3737.html


(Tuo Leenan kyljessä mainittu Jeja-Poika Moskovasta on tietysti Jeja-Pekka Roos. Kuntavaalien jälkimainingeissa mainittu akateeminen ajattelija on niin aukottomasti osoittanut kyvyttömyytensä nähdä, kuulla ja ymmärtää, etten halua edes puhua hänestä, enkä mainostaa hänen blogikirjoituksiaan täällä. Ne saattavat sitäpaitsi olla jo kadonneet bittiavaruuteen, kuten huomattava osa Jeja-Pekalle osoitetusta kommentoinnista ja kritiikistä. Hänen kohdaallaanhan juuri mainitsen ettei hän suostu julkaisemaan kommenttiani omassa blogissaan. Kommenttini sisältö käy ilmi yltä, samoin kuin arveluni julkaisematta jättämisen motiiveista.)

Ja tämän tuotoksen Miska sitten googlasi, kaivoi esiin tai sai tietoonsa samalla mystisellä tavalla jolla Poliisin esitutkintaprosessin yksityiskohdat löytävät tiensä Sanoma-konsernin toimittajien työpöydälle.

Kun sain Vieraskirjan ja Hommafoorumin kautta tiedon maininnastani HS:ssa laitoin ihan ensiksi vastauksen paikkaan josta Miska sen takuulla löytää:


Nimi : Nikopol
Viesti :


. . . Miskalle lähtee kyllä terveisiä, mutta tuo juttu oli kyllä Hesariksi ihan hyvä.Ihan varmasti jossain on lauma onnettomia joiden mielestä on hyvä idea postailla uhkauksia ja saastaa. Ennen nettiä sama porukka lähetteli postissa ihan sitä ihtiään. Mutta luuleeko toimittaja että me voimme jotain näille tapauksille? Nämä sottapostaajatko nyt määräävät mistä saa kirjoittaa?

Median edustajilta toivoisi nettilukutaitoa että asia erottuisi kohinasta. Sitähän tuo Jeja-kommenttinikin koski. Mutta koska ei mitenkään voida olettaa että toimittajat olisivat kaikki tyhmiä, on pääteltävä että ne tekevät tuon tahallaan. Shokeeraa tai kuole.

. . . . Miskalle vielä tiedoksi: blogissani on juttu "Valinnan paikka." Lue se odotellessasi. Siellä on linkki ja kehoitus käydä etsimässä Vieraskirjasta lisää epäkorrekteja täräytyksiä.

Kyllä sieltä löytyy varmasti jotain mikä estää keskustelun itse Asiasta.

18. joulukuuta 2008 12:16:18

(Viestistä poistettu sivullisia koskevia kohtia.)



Harmittavasti muistin väärin tuon kirjoitukseni nimen jossa mainitsemani linkki oli. Tarkoitin tätä tekstiä ja siitä tätä kohtaa:

Mainittakoon että kyseisessä vieraskirjassa harjoitetaan paljon genrehuumoria, joka tekee ilman kontekstia luetuista tuotoksista jokseenkin hapokkaita. Esim natsi/rasisti-sanojen viljely on itsensä immunisointia väistämättömiä rasistikortteja vastaan.. . . Muita, paljon epäkorrektimpia sutkauksia esim tästä.


No niin , Miska. Nythän on niin että jutussa on hyvä jos se ymmärretään. Vielä parempi on jos sitä ei ymmärretä – siinä piilee suurin hupi jutun kertojalle. Mutta se että joku joka ei ymmärrä lukemaansa kirjoittaa juttuun perustuen kolumnin Helsingin Sanomiin – se on, kuten netissä sanotaan, priceless.

Haluaisin kipeästi jättää aiheen tähän ja kuitata Miskan Välihuomion sanoilla sapienti sat, eli tämä riittää niille jotka ymmärtämään pystyvät. Mutta teen mieluummin kuten Hesarin toimittajakuntakin: aliarvioin lukijaani.

Sharma käytti vulgaaria kyökkipsykiatriaa ja Sigmund Freudin nimeä kyseenalaistaakseen Jussi Halla-ahon maahanmuuttokritiikistä sen seksuaalirikollisuutta koskevan osan. Tehdessään näin Sharma bagatellisoi seksuaalirikollisuuden. Samalla hän hyökkää eminentin laatulehden sivuilta suoraan Halla-ahon henkilön kimppuun. Hän myös leimaa kaikki meidät naisväestön turvallisuudesta huolestuneet tavalliset suomalaiset miehet.

Me tavalliset suomalaiset miehet vihaamme ja halveksimme raiskaajaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa, paitsi lapsiinsekaantujia. Aihe herättää sadassa tavallisessa miehessä sadasta valkorystyistä, hehkuvaa vihaa.

Tämä aihe on maahanmuuttokritiikissä esillä koska se on kaikista monikulttuurisuuden lieveilmiöistä kammottavin. Sharman mielestä meillä on pieni pippeli kun pidämme asiaa esillä.

Minussa Sharman artikkeli herätti sekä vihan että säälin tunteita. Säälin siksi että tajusin jälleen kerran että on ihmisiä jotka eivät koskaan voi ymmärtää. Viisainta on olla tuhlaamatta ruutia heihin, koska yleisö ymmärtää kyllä. Sapienti sat. Populismin teho perustuu siihen että vaikka kansa voikin olla tyhmää, se ei koskaan ole niin tyhmää kuin sen luullaan olevan.

Koska viha on hedelmätön tapa käsitellä asiaa, turvaudun huumoriin. Mikä olisi kaikkein selvin, kiistattomin ja helpoiten avautuva freudilainen kielikuva jolla Sharman (ja Jejan) typerän pajatuksen vakavasta aiheesta voisi kuitata? Aivan. Sykkivä, suonikas, suunnaton, voimakas, paksu ja ehdottomasti musta ja ympärileikattu kielikuva. Tätä toivotin heille molemmille, positiivisesti yllätysrakkauden merkeissä. Tätä ei jumalauta sentään voi käsittää väärin, jos on nähnyt yhdenkin jakson Frasieria.

Mielestäni juttu oli aivan loistava. Nimimerkki Pikkupoika tosin Hommafoorumilla sanoi ettei se ollut.

Olen loukkaantunut.

Nyt painan paksulla, suonikkaalla ja muhkuraisella etusormellani enteriä ja lähetän tämän liukkaan, lämpöisen ja sykkivän kirjoituksen kohti Internetin valtavaa, avaraa, tuoksuvaa ja karvaista syliä. Roiskukoon siitä tasapuolisesti Miskan ja koko Hesarin toimituksen kasvoille tahmeaa ja kirpeätä argumentointia.


Jos Leenalla on vielä paha mieli, hän voi kirjoitella tuntojaan etusivulla näkyvään postilaatikkooni yksityishenkilönä. Miska myös, jos sisälläsi on sellainen pakotus. Jos Miska haluaa syyttää minua törkyviestien kirjoittamisesta, hän voi tehdä sen emailissa ihan suoraan - nimimerkki ei ymmärtääkseni nauti kunnian loukkaamattomuuden suojaa. Toivon että uhkailijat ja törkypostaajat saadaan kiinni. Itse en sellainen ole.

Tiedotusvälineille minulla ei ole mitään sanottavaa, mutta toivon että ottaisitte käsittelyyn blogissani OIKEASTI käsittelemiäni asioita.

---

Huomaankin että Leena on jo purkautunut (oops) asian tiimoilta. Onpa harmi etten ehtinyt tuoreeltaan kommentoimaan.

Ekaksi olisin kai ihmetellyt miksi Sharma assosioi sykkivän yllätysrakkauden seksuaaliseksi väkivallaksi. Onko hän yhtä pöyristynyt Jeja-Pekan kohtalosta? Käy sohvalle, Leena. Sisäiset Sigmundimme voivat purkaa patoutumansa yhdessä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Poliittinen terrori Suomessa 2008

Erään helsinkiläistyneen kielentutkijan vaalimenestys on herättänyt monenlaisia reaktioita, jotka vaihtelevat huvittavista huolestuttaviin. Huvittavaksi homman on vetänyt tiedostava media jonka sätkiminen ja kiemurtelu myyvän mutta ah niin epäkorrektin aiheen ympärillä on aiheuttanut naurun remakkaa ja nautinnollisia myötähäpeän hetkiä. Tätä puolta en ala ruotia koska muut tekevät sitä jo, paremmin ja paremmalla ajalla.

Paljon huolestuttavampi asia on poliittinen terrori joka on jo pitkään tehnyt tuloaan Suomeen.

Poliittinen terrori tuo meille 70-luvun lapsille mieleen ne alkuperäiset huivipäät ja rakeiset uutisfilmit lentokentiltä ympäri maailmaa (Musta Syyskuu, Entebbe, Mogadishu). Minun ikäpolveni muistaa vielä jopa Vietnamin aikaisia uutiskuvia. Etelä-Amerikan kaupunkisissit, Sandinistit, Aldo Moron ruumis auton takakontissa, jopa Baader-Meinhofin nimet.

Vuorilla, aavikoilla, viidakossa ja hökkelikylissä taistelevat sissit repaleisissa mustissa pyjamissaan, ylijäämäkenttäasuissaan ja palestiinalaishuiveissaan, neuvostomalliset tetsarit yllä ja Uzi, M-16 tai Kalashnikov kädessä ovat kollektiivista kuvamuistia. Oli oma poliittinen kanta mikä tahansa, kaikki ihailevat "underdogia". Mitäpä siitä että noita köyhiä rääsyläisiä tukivat vuoroin supervallat, tyrannit, kansainvälinen bisnes tai kaikki yhtä aikaa. Mitäpä siitä että etulinjan nuoret miehet kuolivat että johtajat pääsisivät mässäilemään samaan pöytään entisten "verivihollisten" kanssa. Mitäpä siitä että... No joka tapauksessa, siinä että ottaa aseen käteen ja katoaa metsään on jotain puhuttelevaa. Sankarillista, jos näin kulunutta sanaa voisi käyttää. Moni kysyy itseltään pystyisikö itse vaihtamaan kodin lämmön ja turvan ja vaimon sylin kylmään riisiin ja ikuiseen piileskelyyn, tai pahimmassa tapauksessa pitkään ja hitaaseen kuolemaan vihollisen kekseliäiden ja taitavien kuulustelijoiden käsissä.

Oma kummallinen lukunsa ovat hyvinvoivasta länsimaisesta keskiluokasta siinneet radikaalisolut, kuten RAF ja Punaiset Prikaatit. Pitää kaivautua syvälle länsimaiseen psyykeen ja marxilaiseen doktriiniin, sekä tietysti psykiatrisiin profiileihin, että selviäisi miksi vauraassa ja turvallisessa länsimaassa asuvat keskiluokkaiset ihmiset haluaisivat räjäyttää yhteiskuntansa palasiksi. Epäilemättä tämäkin mielikuva puhuttelee joitakuita nykyihmisiä. Terroristisolujen kurinalainen ja jännittävä elämä ja kiihkeä intohimo aatteensa puolesta voi puhutella suorastaan seksuaalisella tasolla. Tai ehkä tällaisen elämän lumo on sen kulttimaisessa luonteessa, vaikea sanoa. Symppaajia kuitenkin on.

Onneksi meidän täällä Suomessa pitää pelätä korkeintaan julkista mustamaalaamista, ehkä sakkoja ja sosiaalista hyljeksintää, jos näkemyksemme liikaa poikkeavat virallisista linjauksista. Piilopirtille hiihtäminen vainolaista pakoon ei ole kovin realistinen skenaario.

Lainaan tähän itse itseäni Halla-ahon vieraskirjasta, joka on viime päivinä houkutellut esiin melko suorasukaisia väkivallalla uhkaajia. Väärien ajatusten menestys politiikan areenalla on monille yksinkertaisesti liikaa:

"[uhkailevia nimimerkkejä] sekä kiihkovasureita, anarkoja ja antifantteja yhdistää yhteinen tragedia. He eivät eläneet 1930-luvulla. Tämä on suuri vahinko, koska juuri heillä on moraalista jaloutta, rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja uhrimieltä jolla hullut diktaattorit ja heidän rosvolaumansa olisi pysäytetty. He olisivat vääntäneet ruoskan ss-upseerin kädestä, antaneet turvapaikan lapsille ja naisille, seisseet yhtenä rintamana sortovaltaa vastassa, kukistaneet pahan. He olisivat nousseet vastarintaan kun Joe Bob, Bubba, Earl ja Elmer-setä olisivat tulleet huppuineen polttamaan ristiä naapurin nee... mustan ystävän nurmikolle. He heittäytyisivät mustahuppuisena oikeuden muurina suojaamaan raskaana olevaa pakolaisnaista potkivalta ja raiskaavalta nahkapäälaumalta, jos sellaisia olisi olemassa.

Valitettavasti ajat ovat huonot fasismin vastustajille. Oikeaa sturm-meininkiä ei löydy. Poliisikaan ei pamputa. Ei ole kamppailussa hohtoa ilman uhreja, marttyyreja, barrikaadeja ja kordiitinkäryä. Viholliseksi pitää tyytyä ottamaan se mitä on tarjolla: akateeminen perheenisä joka kirjoittelee asioita joita ei saisi kirjoitella. Siinäpä sopiva uhkailtava citysissille. Eikä tarvitse pelätä kovanyrkkistä katutaistelija-einsatzia kun tsygen selässä stalkkaa Eiran kiviviidakossa. Vihollisen mustat falangit ovat nähkääs toisia kiireisiä perheenisiä. On niin aikaavievää pitää yhteiskunta pystyssä ja tuotantoa toiminnassa että tuskin koskaan ehtii pogromia järjestää. Ihan rauhassa saa tuttipulloterroristi mutista palestiinahuiviinsa: ei koskaan enää! No pasaran! Ja jos oikeuden etuvartiossa tulee vilu tai ämppärin akku simahtaa, voi mennä kotiin kaakaolle ja kätevästi netitse ulkoistaa luokkataistelun medialle ja sioille."

Tässä tarkoitan tietysti mediassa laajalti esiteltyjä aktivistiryhmiä: talonvaltaajia, prekaareja, ääri-gay-lesbo-bi-trans-väkeä, anarkisteja, eläinaktivisteja, ekoterroristeja, ja kaikkea sitä kirjavaa porukkaa kiljupunkkareista surusilmäisiin hippityttöihin joka ilmestyy paikalle kun systeemi sortaa heidän omia keppihevosiaan tai, vähän nurinkurisesti, systeemi ei tarpeeksi tarmokkaasti sorra heidän omia inhokkejaan.

Kullervo kirjoittaa tästä porukasta paljon sivaltavammin kuin mihin itse pystyn.

Ruotsin ystävänä ja entisenä asukkaana olen seurannut huolestuneena jo vuosien ajan siellä käytävää poliittista kamppailua joka on edennyt siihen pisteeseen että poliittisen värin tunnustaminen käy oikeasti hengen ja terveyden päälle. Ns. antifasistinen liike on kaapannut aloitteen konkreettisessa suorassa toiminnassa. Muistan itse kauhistelleeni 80- ja 90-luvulla silloin mediassa esiteltyä kuvaa äärioikeiston noususta ja valmiudesta katuväkivaltaan. Ruotsissa huoli äärioikeiston toiminnasta on karvan verran legitiimimpää kuin Suomessa. Maa ei joutunut aktiivisesti sotaan mutta tuki Akselivaltoja, käytännössä neutraalina liittolaisena. Maassa oli sodan aikana ja jälkeen vahvoja natsisympatioita joiden kanssa ei koskaan tehty tiliä. Niinpä on luonnollista että vasemmistoradikalismikin meni pidemmälle kuin Suomessa (enkä nyt tarkoita Neuvostoliiton nuoleskelua - sitä suomalaiset toki tekivät paremmin ja innokkaammin), ja siitä muistona lehdistössä vaikuttaa edelleenkin paljon Suomea vahvempi vasemmistolaisuus. Siihen kietoutuu myös palestiinasympatia, amerikkalaisvastaisuus ja huomattavan äänekkäitä ääriliikkeitä, kuten feminismi. Kuten toisaalla on laajasti esitetty, kuvaan kuuluu myös täydellinen kyvyttömyys käydä asiapohjaista keskustelua maahanmuutosta ja -muuttajista. Oikean ja vasemman välillä ei ole sopua eikä rauhaa.

Tähän väliin sopivat poliittista kotia etsivät nuoret. Kaikki puhe maahanmuuttajista tulkitaan rasismiksi, joka samaistetaan uusnatsismiin, homovastaisuuteen, naisvihaan, ylipäätään kaikkeen pahaan maan päällä. Toisaalla ovat oikeat uusnatsit, joita Suomessa ei ilmeisesti ole julkisuudessa juuri lainkaan (laittakaa vinkkiä jos näette joskus) ja jotka ovat yhtä valmiita äärimmäisyyksiin. Tähän mukaan vielä maahanmuuttajien hallitsema järjestäytynyt rikollisuus ja antisosiaaliset moottoripyöräkerhot, sekä näyttävät kansainvälisen tyylin suurryöstöt... Ruotsin lagom-landetissa ei ole asiat kohdallaan.

Pohjimmiltaan nuori ihminen on järkähtämättömän oikeudenmukainen. Hänen kuvansa siitä mikä ON oikeus voi taas olla vakavasti vajavainen. Joidenkin nuorten mielestä on hyväksyttävää käyttää väkivaltaa politiikan välineenä, jos väkivalta suuntautuu "fasismia" vastaan. Miksi fasismi on hyväksytty kohde? Juuri sitä luonnostelin tuossa ylempänä. On oikein pysäyttää pahalla suurempi paha. Nuoret haluavat olla se Hyvä, se sankari.

Mutta tämä paha ei saavu maalaiskylään tankeilla ja syöksypommittajilla, tappaakseen kaiken elämän rautasaappaidensa alle. Tämä paha koostuu ihmisistä joilla on väärät mielipiteet. Ihmisistä jotka poliittisesti kampanjoimalla ja äänestämällä yrittävät saada omat oikeuskäsityksensä mukaan poliittiseen debattiin.

Tämän estäminen väkivalloin ei ole vapaustaistelua. Se on poliittista terroria. Ja Ruotsissa poliittinen terrori on ainakin hiljaisesti hyväksyttyä, aina korkeimpia poliittisia päättäjiä myöten - silloin kun sen kohde on oikea. Suomen lehdistö seuraa tilannetta tavanomaisin sanankääntein - joko ymmärtämättä tilannetta tai suorastaan harhaan johtaen.

Merkillepantavaa on että Suomen lehdistön kuvaukset Ruotsin äärioikeistosta ja heidän "antifasistisista" vastustajistaan noudattelevat aivan samaa kulkua kuin ne uutiset jotka aikanaan saivat minut huolestumaan natsismin noususta naapurissa. Nykyään, kuten todettua, mediakenttä on avoin. Jokainen voi muodostaa oman näkemyksensä laajemmasta lähdevalikoimasta - jos vain vatsa kestää kaivella myös oikeiden uusnatsien uutistarjontaa (caveat - uusnatsi on sana jonka jokainen voi halutessaan ymmärtää miten haluaa. Itse vedän rajan etusivulla olevaan Arno Brekerin veistokseen.) Totuus on siellä jossain erilaisten totuuksien joukossa.

Ilman enempiä maalailuja totean että Antifa-tyyppisen suoran toiminnan tulo Suomeen on vain ajan kysymys. Yksittäiset huutelijat netissä eivät tee kevättä, mutta jatkuva vyörytys maan seuratuimmissa medioissa voi tehdä. En usko että tällainen toiminta tulee koskaan saavuttamaan yleistä hyväksyntää, mutta saman voi todeta kouluampumisistakin. Sulkeutunut sisäryhmä voi lietsoa itseään ja jäseniään aivan minkälaisiin tekoihin tahansa. Seuraava mielipuoli jonka tekosista luemme saattaa olla omasta mielestään oikeuden soturi.

Hänhän vastustaa Pahaa, ja se tekee hänestä Hyvän.

Se häneltä jää huomaamatta että ottaessaan oikeuden ja väkivallan omiin käsiinsä ja loukatessaan toisten ihmisten koskemattomuutta poliittisten tarkoitusperiensä vuoksi hän on itse asiassa fasisti. Hän ei olisi noussut puolustamaan gheton asukkaita. Hän olisi ollut itse Einsatzkommandossa mukana, haukkumassa koiralauman jatkona. Sellainen on fasistin mieli ja laatu.


---

Tekstistä puuttuneita linkkejä tässä helpommin löydettävissä:

Täällä Göteborgin AFA ylpeänä kertoo aktiostaan jossa he hyökkäsivät Sverigedemokraterna-puolueen kokoukseen. Mm SD:n kunnanvaltuutettu ja piirin PJ Mikael Jansson olisi kuulemma loukkaantunut heitetyistä kivistä.

Ruotsissa todellakin on uusnatseja, ihan oikeita, kaljuja poikia jotka hailaavat ja tykkäävät Adolfin ajatuksista. Nämä kymmenen kansanvihollista istuivat baarissa hailaamassa ja tekemässä muita hassuja natsijuttujaan, mutta ulkona odotti 25 katusissiä, tai sosialistia, kuten he kutsuvat itseään, erotuksena "työväenluokan vihollisista". Natseja "pahoinpideltiin kovaa. Baarin portsarit eivät puuttuneet tapahtumiin kun maassa makaavia natseja lyötiin."

Ja lopuksi Göteborgin AFA esittelee yhteiskunnallista resonemangia johon on kyllä paha sanoa vastaan. Jos haluaa pysyä yhtenä kappaleena. Kuvien tekstit alkuperäiset AFAn sivuilta.


FNG:s ledare Jens Lindahl har slagits till marken och resten av nazisterna flyr.
FNG:s ledare Jens Lindahl har slagits till marken och resten av nazisterna flyr.

Misshandeln fortsätter.
Misshandeln fortsätter.

Jens Lindahl ligger blodig kvar på marken kravlande i glassplitter
Jens Lindahl ligger blodig kvar på marken kravlande i glassplitter.

Antifascisterna återvänder och återupptar misshandeln efter det att Jens Lindahl för sökt resa sig upp.
Antifascisterna återvänder och återupptar misshandeln efter det att Jens Lindahl för sökt resa sig upp.


Jos et osaa ruotsia, opettele. Vai oletko lukenut tästä jo Ilta-Sanomista?
Nuo nazistit eivät ole pyhäkoulupoikia. Mutta heidän vastustajiaan on paljon enemmän. Heidän toimintaansa suvaitaan koska se on poliittisesti valveutunutta Pahan vastustamista. Heidän johtajansa marssivat kulkueessa demareiden puheenjohtajan ja mahdollisesti Ruotsin tulevan pääministerin Mona Sahlinin kanssa.
Onko SINUN teini-ikäisesi innostunut poliittisesta vaikuttamisesta? Onko hän aktiivinen kokouksissakävijä?
Omistaako hän mustia huppareita ja huiveja?
Onko hänen laukussaan tai hupparissaan tuo nussakka punamusta lippulogo? Se tarkoittaa samaa kuin eräs toinen logo, jota en tähän uskalla näkyviin laittaa.

Saksan nuorisosta ja "nuorisosta"

Tuossa linkkilistassa on linkki Saksan maahanmuuttajataustaisen nuorison ongelmia käsittelevään YLEn Peili-ohjelmaan. Muistin tällaisenkin jutun tulleen vastaan ja laitoin talteen. Alkuperäinen täällä.

Mehän emme ole tässä tilanteessa, emmekä toivottavasti koskaan siihen joudu. Varoittava esimerkki kuitenkin siitä mitä tapahtuu jos asioista ei saa puhua niiden omilla nimillä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

No nyt selvisi tämäkin

Maahanmuuttokritiikki johtuu tukahdutetusta halusta mustan miehen kehoon. Kertoo tutkija Hesarissa tänään.

Legendaarista.

Osa 1

Osa 2

---

Uskomatonta kyllä, Mielipidesivulle häveliäästi kätketty tiedepläjäys oli Vieraskynä-artikkeli. Se löytyy täältä, ja kuuluu siis näin:


Muukalaispelko ja seksuaalisuus kietoutuvat toisiinsa
Julkaistu: 14.12.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus

Helena Oikarinen-Jabai

Kuluvana syksynä julkisuudessa on käsitelty tuoreen kaupunginvaltuutetun maahanmuuttajavastaisia nettikirjoituksia. Erityistä huomiota on herättänyt maahanmuuttajaväestön kasvun linkittäminen seksuaalirikoksiin. Varsinkin tumma ihonväri on epäsuorasti liitetty seksuaaliseen holtittomuuteen ja viettien hallitsemattomuuteen.

Vastaaviin rasistisiin asenteisiin on tukeuduttu kautta aikojen niin alkuperäiskansoja tuhottaessa kuin rotuerottelujärjestelmiä rakennettaessakin. Kolonialistisia tavoitteita pönkittämään luotiin uskomusjärjestelmä, jonka mukaan ei-eurooppalaiset kansakunnat olivat vaaleita valloittajiaan kehittymättömämpiä.
Joissakin tapauksissa alkuperäiskansat tulkittiin jaloiksi, hyväntahtoisiksi villeiksi, useimmiten raakalaismaisiksi barbaareiksi. Suomalaisten olisi hyvä muistaa, että näissä keskusteluissa meidänkin sijoittumisemme oli sattumanvaraista.


Yhdysvalloissa ja muualla lännessä - samoin kuin Etelä-Afrikassa vielä joitakin vuosia sitten - orjuutta ja rotusyrjintää perusteltiin kolonialistisen politiikan argumenteilla. Koska mustia ei pidetty sivistyneinä, heitä ei nähty ihmisinä samassa mielessä kuin valkoisia. Näin heidät voitiin välineellistää osaksi tuotantokoneistoa. Vaikka orjuus lakkautettiin Euroopassa, Karibialla ja Yhdysvaltojen pohjoisissa osavaltioissa 1800-luvun alkupuolella ja Yhdysvaltojen etelävaltioissakin vuonna 1865, kansalaisoikeudet mustat saivat Yhdysvalloissa vasta vuonna 1965.

Taloudellinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen "toiseuttaminen" ovat usein kulkeneet käsi kädessä. Valkoisen ja mustan ihmisen välistä seksuaalista kanssakäymistä on paheksuttu ja rotujen sekoittumista pidetty rappeutumisena.


Mustien ja valkoisten väliset avioliitot tuomittiin pitkään sekä vanhalla että uudella mantereella. Yhdysvaltojen useimmissa osavaltioissa ne laillistettiin vasta vuonna 1967. Yhdysvaltojen etelävaltioissa mustien miesten väitetyn yltiöpäisen seksuaalisuuden kammo johti afroamerikkalaisten vainoamiseen, jota harjoittivat valkoisten erityisyyttä painottavat ryhmät. Passiivisesti sitä kannattivat useimmat valkoiset ja oikeuslaitos. 1800- ja 1900-luvuilla Ku Klux -klaani lynkkasi ja hirtti
lukuisia mustia miehiä. Tavallisesti heitä syytettiin valkoisten naisten raiskauksista. Näytöksi riitti, että jokainen vapaana kulkeva musta oli mahdollinen raiskaaja ja valkoisen naisen kunnian uhka.

Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan. Lynkkauksiin liittyi usein seksuaalista väkivaltaa ja uhrien kastroimista. Tämän on tulkittu viittaavan rasismin ja seksismin toisiinsa kietoutumiseen. Omat, alas painetut viettivoimat on helpompi sijoittaa toisenlaiseksi tulkittuun kehoon.

Valkoisten isäntien harjoittama mustien naisorjien seksuaalinen hyväksikäyttö jätettiin rankaisematta. Orjanaisella ei katsottu olevan oikeutta koskemattomuuteen, sillä hän oli isäntänsä omaisuutta. Joskus orjanomistajat raiskasivat naisia tuottaakseen lisää työvoimaa. Tummaihoisiin naisiin myös liitettiin seksuaalinen avomielisyys, joka puritaanisessa yhteiskunnassa oli kielletty valkoisilta naisilta. Monien tutkijoiden mielestä media toistaa edelleen valkoisen ja mustan naisen seksuaalista eroa. Nykyisin vanhan asetelman rinnalle on kohonnut toisenlainen ero: länsimaiset seksuaalisesti vapaat naiset verrattuna kehitysmaiden alistettuihin naisiin.

Suomessa on viime aikoina puolusteltu erilaisia ihmisryhmiä leimaavien asenteiden esiintulon tärkeyttä maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta käsittelevien keskustelujen vauhdittajana. Keskustelu onkin tärkeää. On kuitenkin muistettava, että rasistiseen puheenparteen tukeutuvat seksuaalisväritteiset puheet ja kirjoitukset ovat eri asia kuin varsinaiset, keskenään ristiriitaisetkin monikulttuurisuuskeskustelut. Rasistiset puheenvuorot ovat kaikuja toivottavasti aikansa eläneistä asenteista, jotka ovat tuottaneet maailmanhistoriaan hyvin surullisia lukuja.
hoikarin@taik.fi


Kirjoittaja on monikulttuurisuudesta ja kulttuurien
kohtaamisesta väitellyt taiteen tohtori.


---

Ettäs tiedätte.

Myös rikoksen uhrit saavat ihan liikaa huomiota nykyään. Todellinen uhri on rikollinen itse. Lehdessä luki tänään.


Onko tänään joku nenäpäivä?



Joo tiedän että kuvat ovat selällään. En vaan osaa. Tai sitten se on piilopatouma siitä että olen selällään mustan miehen kehon edessä. Emmätiä.


Viime yönä keksittiin kilpaa nuivia elokuvia. Tässä omat suosikkini:


- Agatha Muslimen tarinaan perustuva Kymmenen pientä ankkurilasta
- klassikko Nuiva oli laaksoni
- Kiihotuslowskin väritrilogia (Valkoinen, Valkoinen ja Valkoinen)
- Kamelimäen veljesten koko tuotanto (mm Helsinki Mogadishu All Night Long, Mies vailla oleskelulupaa, Leningrad Cowboys go Mecca, Leningrad Cowboys meet Mohammed, Calahari Union, Klaani)
- Taru Turvapaikan Herrasta-trilogia (B-luvan ritarit, Kaksi vastaanottokeskusta ja Työperäisen paluu)
- Matkustusasiakirja.Nyt
- Hei, me mokutetaan
- moniosainen farssisarja Toimittajaopisto
- Somalian Pie
- Ota kännykkä ja juokse
- romanieepos Suurkaupugin Hait
- Last Exit to Vuosaari
- Ahmed Saksikäsi
- Ammutaanhan homojakin
- Salainen agentti 020-sarjasta Mies ja luvaton ase, Kultamuna, Kun toimeentulotuki ei riitä, Casino Täyspotti, FGM-Pussy sekä Vähemmistövaltuutetun salaisessa palveluksessa.

Joko mainitsin että perustuslaillinen sananvapaus kattaa myös huonon huumorin?

lauantai 13. joulukuuta 2008

Nuo taitavat, koulumyönteiset maahanmuuttajat

Nimimerkki Roope on ottanut Homman dokumentoinnin tosissaan. Suorastaan käsiin räjähtäneen monikulttuuri- ja maahanmuuttajakeskustelun seuraaminen olisi täysipäiväinen työ, ellei joku tekisi tällaista tallennustyötä. Suurkiitos Roopelle! Käykää Mediaseurannassa katsomassa mistä suomalaisten halutaan puhuvan, ja miten!

Yksi tärkeimmistä sivujuonteista Suomen monikulttuuristamisprojektissa on Tiedostavan median etnopositiivinen aihevalinta, aiheiden käsittely ja ennen kaikkea otsikointi. Lyhyesti etnopositiivisuudella tarkoitetaan sitä tahattomaksi huumorin lajiksi muuttunutta tapaa jolla media, erityisesti Helsingin Sanomat (mutta myös moni muu lehti, sekä tv-kanavien uutistoimitukset) etsii vaikka kiven silmästä jotain positiivista sanottavaa kaikesta ei-suomalaisesta, ja vastaavasti piehtaroi orgastisesti kaikessa mistä joku suomalainen saattaisi pahoittaa mielensä. Näin pysymme vakuuttuneina siitä että Suomi on kertakaikkiaan kurjin rotankolo Maan päällä, ja että kaikki hyvä tulee ulkopuolelta. Milloin suomalainen ei pärjää älykkyydessä, milloin suomalaisen penis on pieni, milloin sperma huonoa, milloin mikäkin tutkitusti huonompaa kuin ihan kaikkialla muualla. Naisten, lasten ja ulkomalaisten on ihan varppisti kaikista pahin olla juuri Suomessa.

En keksi miksi tällaista tehdään. Muilla on asiasta näkemyksiä, kysykää niiltä.

Mediaseurannan blogikirjoituksessa käsitellään Opetushallituksen raporttia MAAHANMUUTTAJAOPPILAAT JA KOULUTUS - tutkimus oppimistuloksista, koulutusvalinnoista ja työllistämisestä.Tässä tiivistelmä Opetushallituksen raportista:



Maahanmuuttajaoppilaiden osaaminen eri oppiaineissa on keskimäärin heikompaa kuin suomenkielisen vertailuryhmän, kun kriteerinä pidetään Opetushallituksen arviointikokeissa osoitettua osaamista. Oppilaiden asenteet koulua ja opiskelua kohtaan ovat kuitenkin suomalaisia myönteisempiä. Todistusten keskiarvoja verrattaessa toisen polven maahanmuuttajat menestyvät parhaiten, jopa kantaväestöä paremmin. Heikoimmat keskiarvot saavat muista kuin EU-maista muuttaneet. Maahanmuuttajissakin tytöt menestyvät paremmin kuin pojat.

Muistakaamme, että kun puhutaan varsinaisista maahanmuuttajista, puhutaan EU-maiden ulkopuolelta tulleista. EU-maiden maahanmuuttajat eivät ole varsinaisia. Varsinaiset siis menestyvät heikoiten.

Muotoilu "todistusten keskiarvoja verratessa" vaatii itse raportin tekstiin tutustumista. Siellä sanotaan näin:



Yleisenä koulumenestyksen mittana voidaan käyttää kaikkien aineiden ja lukuaineiden keskiarvoja. Niissä toisen polven maahanmuuttajat menestyvät jopa kantaväestöä paremmin. Se on kuitenkin pienin maahanmuuttajaoppilaiksi luokiteltavissa oleva ryhmä (N = 351). Heikoimmat keskiarvot ovat muualta kuin EU-maista muuttaneillaoppilailla.Se on puolestaan tämän aineiston suurinryhmä (N = 3 618).

Sen parhaiten pärjäävän mutta kooltaan pienimmän ryhmän nostaminen otsikkomateriaaliksi -huonoiten pärjäävän ja suurimman osan sijasta - kertoo että hinku löytää jotain positiivista on kova. Vähät siitä että koko uutisoinnin arvo on tällä valintaperusteella kyseenalainen.

Ehkä vika on toimittajakoulutuksessa. Moni nettikirjoittaja syyttää uusstalinistista Tampereen yliopiston tiedotusopin laitosta, mutta siihen en osaa sanoa mitään. Totuus kuitenkin näyttää uutisoinnissa seuraavan enemmän toimittajan toiveajattelua kuin ikävää ja epämiellyttävää totuutta.

Ja palataan taas tiivistelmän tekstiin:



Maahanmuuttajaoppilaiden opetuksessa painotetaan eniten suomen kielenopetusta, ei niinkään oman äidinkielen opetusta. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa maahanmuuttajaoppilaat saavat myös enemmän tuki- tai erityisopetusta kuin suomenkieliset. Matematiikassa maahanmuuttajanuoret saavat tuki- ja erityisopetusta suunnilleen saman verran kuin samantasoisesti suoriutuneet suomenkieliset oppilaat.

Tämähän on ihan loogista. Kieltä pitää opiskella, jos sitä ei osaa. Ja eihän sitä opi jos kotona puhutaan jotain muuta kieltä.



Raportissa korostetaan, että maahanmuuttajat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan oppilaiden ja opiskelijoiden tilanne vaihtelee huomattavasti kulttuuritaustan, Suomessa oloajan ja suomen kielen taidon mukaan. Muista kuin EU-maista tulleet ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret ovat riskialtteimmassa asemassa koulumenestyksen,toisen asteen koulutukseen pääsyn, sen läpäisyn ja työllistymisen osalta.


Eipä sisällä yllätyksiä tämäkään kappale. Aivan yhtä selvästi vastasyntyneet kävelevät keskimäärin huonommin kuin kaksivuotiaat, jotka taas jäävät toiseksi kuusivuotiaalle.

"Ensimmäinen polvi" saapuu siis maahan ilman kielitaitoa. Tämähän täyttää nollatutkimuksen kriteerit, paitsi että tämä on vain raportti. No, ehkä itsestäänselvyydetkin pitää raportoida.



Raportin mukaan maahanmuuttajien opetusjärjestelyissä eri viranomaisten yhteistyö kangertelee. Taloudellisia resursseja pidetään riittämättöminä eikä sopivia opettajia aina löydetä. Myös kodin ja koulun yhteistyö koetaan toisinaan pulmalliseksi. Kaikilla maahanmuuttajaryhmillä lukio on ollut yleisempi toisen asteen koulutusvaihtoehto kuin ammatillinen koulutus. Maahanmuuttajaoppilaat pyrkivät ja myös pääsevät lukioon keskimäärin heikommin arvosanoin kuin kantaväestöön kuuluvat. [Boldaus allekirjoittaneen]

Monikulttuurisuus koulussa maksaa selvää rahaa. Sitä ei ole. Monikulttuurisuus koulussa aiheuttaa opettajille ja koko systeemille valtavasti lisäkuormitusta johon ei ole varauduttu.


Kun kantaväestöstä jätti hakematta toisen asteen koulutukseen, jäi sen ulkopuolelle tai keskeytti sen varhaisessa vaiheessa 5,5 prosenttia opiskelijoista, vastaava osuus EU-maiden ulkopuolelta tulleilla ensimmäisen polven muuttajilla oli 15,4 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen kielikoe saattaa raportin mukaan olla yksi toisen asteen koulutukseen pääsyn este.Toisen asteen koulutukseen siirtymävaiheen tukeen tulisi tutkimuksen mukaan kiinnittää erityistä huomiota.

Tässä siis koko OPH:n antama tiivistelmä. Kiinnittäkää huomiota median otsikontiin(c/o Mediaseuranta):

Helsingin Sanomat: Maahanmuuttajaoppilailla myönteiset kouluasenteet 8.12.2008 09:00

Uusi Suomi/STT: Toisen polven maahanmuuttajat menestyvät koulussa 8.12.2008 08:31

Ilta-Sanomat/STT: Toisen polven maahanmuuttajat menestyvät koulussa - jopa kantaväestöä paremmin8.12.2008 09:00

Uusi Suomi: Maahanmuuttajanlapsi päihittää muut koulumenestyksessä 8.12.2008 09:52

YLEUutiset: Kieli vaikeuttaa maahanmuuttajien opiskelua 8.12.2008 10:56

Aamulehti: Toisen polven maahanmuuttajat menestyvät koulussa 8.12.2008 16:25

Aamulehti: Maahanmuuttajatviihtyvät koulussa 8.12.2008 19:37

Ylen linkkiä lukuun ottamatta vaikuttaa siltä että media on lukenut ihan eri tiivistelmän. Koska en ole salapoliisi en välitä selvittää mistä tämä fokusointi raportin myönteiseen osaan on alunperin kotoisin - uutisten aikaleima viittaisi tosin STT:n uutiseen, jonka Ilta-Sanomat muotoilee seuraavasti:


Toisen polven maahanmuuttajat pärjäävät koulussa jopa kantaväestöä paremmin. Opetushallituksen tutkimuksen mukaan myös maahanmuuttajissa tytöt menestyvät koulussa poikia paremmin. Keskimäärin maahanmuuttajien osaaminen on heikompaa kuin suomenkielisten, mutta heidän suhtautumisensa opiskeluun on myönteisempää kuin kantaväestön. Heikoimmin koulussa menestyvät EU:n ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat.


Minun mielestäni uutisen tärkein sisältö on se että maahanmuuttajat eivät pärjää koulussa, ja syynä on resurssipula. Jos tilanteeseen halutaan muutosta, pitää saada lisää hilloa tai jakaa mamut tasan kaikkiin kaupungin kouluihin ja varmistaa ettei kaupunki rikastu enempää. Noin niin kuin kookospähkinänkuoressa.

Mutta oletetaan etteivät mediaa kiinnosta kaikille jo ennestään selvät tosiasiat. Raportista pitää löytää jotain uutta ja positiivista. Ja OPH toimittaa: sopivasti etsimällä löydetään kullankiiltoa isossa kasassa soraa - Aamulehden mukaan


Toisen polven maahanmuuttajat pärjäävät koulussa jopa kantaväestöä paremmin. Tämä ryhmä on kuitenkin vielä toistaiseksi varsin pieni.

Maahanmuuttajissa on siis joitakin poikkeuksellisen lahjakkaita yksilöitä, tai ainakin keskivertokantaväestöön nähden lahjakkaita.Mutta ei kovin paljon. Niinhän se on että erityinen lahjakkuus on harvassa - muuten se ei olisi erityistä. Mikä helvetti tässä oli uutisoimisen arvoista? Miksi tästä sinänsä ihan kivasta jutusta piti tehdä koko uutisoinnin keskeinen teema? Miksi otsikko piti vetää ei-yleistettävästä yksittäistapauksesta eikä toisen polven maahanmuuttajien todistetuista ja tunnetuista ongelmista? Lisääkö tällainen uutisointi median luotettavuutta? Tuo OPH:n raportti on kovaa dataa. Siitä vedetyt otsikot ovat tahallisesti harhaan johtavaa mokutusta, eli monikulttuurisuuden puffaamista hienona ja ihanana asiana joka on rikkautta, rikkautta, rikkautta.

Ja tähän lopuksi lisäätutkittua tietoa Outi Soilamolta:


Pieni määrä maahanmuuttajataustaisia oppilaita rikastutti koko luokan opiskelua, mutta jos oppilaita oli enemmän kuin kolme, rikkaus muuttui yleensä rasitukseksi.

Päivi Lipponen, herätys! Aistittu huonoa asennetta!

---

Lisäys: myös Lapinleuku on kirjoittanut aiheesta. Huomaan että selvät älyttömyydet ja epärehellisyys herättävät ihmisissä samoja reaktioita, jopa sanamuotoja myöten.

torstai 11. joulukuuta 2008

Päivi Lipposen vastaus kritiikkiin: ette vaan osaa

Päivi Lipponen laittaa taas arvovaltansa peliin vastatessaan saamaansa kritiikkiin. Helsingin Sanomien mielipidesivulla (HS 8.12.) hän toistaa jo Ilta-Sanomissa latelemansa teesit: kirjoituksemme oli hyvä, se pohjautuu kovaan tieteelliseen dataan, ja arvostelijat ovat väärässä. Lisämausteena hän näpäyttää takaisin Hesarin näpäyttäjää. Also sprach Päivi:



Opetuksen epäkohtiin voitava puuttua



Minä ja tohtori Mirja Talib Helsingin yliopistosta esitimme, että opettajat tarvitsevat enemmän monikulttuurisuusopetusta. Opettajat Elina Ojala ja Pekka Hurjanen (HS 26.11.) sekä toimittaja Hanna Kaarto (HS 30.11.) tuohtuivat asiasta. Miten kouluopetusta voidaan kehittää, jos tieteellisen tutkimuksen esille nostamat epäkohdat koetaan heti omaan itseen kohdistuvina loukkauksina?



Paskaa. Opettajat tuohtuivat omalle kohdalleen sattuneesta perusteettomasta kritiikistä. Ilta-Sanomien vastineessaan Lipponen kiirehti hyvittelemään itähelsinkiläisen koulun rehtoria (omituisella mutta epäilemättä tiukan tieteellisellä luonnehdinnalla "rehtori oli hyvä") koska juuri sen alueen koulussa homma oli monikulttuurisesti hanskassa. Olisikohan opettajien pahastumisella mitään tekemistä sen kanssa että hekin olivat työssä samassa koulussa, tosin pihan eri puolilla?


Käsitykseni Lipposesta huolimattomana sanojen roiskijana ja johtopäätöksiin hyppijänä vahvistuu. Hän ei edes suostu ymmärtämään mistä häntä kritisoidaan ja miksi. Jos hänen tutkimusdatansa osoittaa että itähelsinkiläisessä koulussa monikulttuurisia oppilaita osataan kohdata, miksi hänen Vieraskynä-kirjoituksessaan leimataan isolla pensselillä kaikki maahanmuuttaja-alueiden koulut? Kaikki tietävät mistä alueista Helsingissä puhutaan. Kenet kirjoituksessa sitten oli tarkoitus syyllistää ja leimata? Ja oliko edes pakko syyllistää ja leimata? No, ajatellen tohtoreiden tutkimuksien poliittista agendaa syyllisiä on PAKKO löytyä.

Lipponen ei osaa kohdata kritiikkiä. Ehkä siksi että kansanedustaja, tohtori, opettaja, ex-pääministerin nuorikko, mediajulkkis ja muodikkaan tekotieteen tutkija Päivi Lipposen asemassa olevan henkilön tekoja ja sanomisia ei saisi kritisoida.


Kun tieteilijä kiljuu tieteellisen datan loukkaamattomuutta mutta antaa itse datansa kanssa täysin ristiriitaisia lausuntoja, herää ajatus että Päivin pitäisi katsoa peiliin. Tai käydä joku asiakirjoittamisen kurssi. Tai edes oikoluettaa "tieteellinen" tekstinsä jollakulla ulkopuolisella ja agendattomalla. Vaikka niillä aikuislukiolaisillaan joihin hän oman monikulttuurisuuskompetenssinsa perustaa.


Talib-Lipposen Vieraskynä ei ollut tieteellinen kirjoitus. Se oli mielipidekirjoitus jossa mielipiteitä perusteltiin tutkimuksilla. Näitä tutkimuksia tai niistä kerättyä dataa ei kukaan ole rohjennut kiistää, eikä Lipponen ainakaan anna tähän tilaisuutta. Hän julistaa omat johtopäätöksensä tieteelliseksi totuudeksi.



Helsingissä olemme siinä tilanteessa, että kaupungissamme on kouluja, joissa enemmistö oppilaista ei puhu suomea äidinkielenään. Kyse ei ole ruotsinkielisistä. Helsingin heikoimmin menestyvissä kouluissa oppilaat eivät ratkaise edes puolia kansallisen arviointitutkimuksen tehtävistä.


Vieraskynämme perustui neljään tutkimukseen ja väitöskirjaan: Talibin ja Lipposen tutkimukseen "Kuka minä olen? Monikulttuuristen nuorten identiteettipuhetta". Talibin tutkimuksessa "Eksotiikkaa vai ihmisarvoa, opettajan monikulttuurisesta ammatillisuudesta" otanta oli 400 opettajaa 17 koulussa.


Outi Soilamon väitöksessä (2008) ilmeni, että oli paljon opettajia, jotka eivät välttämättä halunneet opettaa maahanmuuttajataustaisia oppilaita, jos eivät saaneet enempää palkkaa rankaksi kokemastaan työstä.



Kaikki ylläoleva on "asked and answered" aiemmassa kirjoituksessani. Toivoisin Lipposen käyttävän viisi minuuttia sen miettimiseen MIKSI työ koetaan rankaksi. Paitsi miksi hän miettisi? Hänellähän on kovaa dataa siitä että syy on väärissä asenteissa, jotka pitää oikaista monikulttuurisuuskoulutuksella.

Ainakaan itse en ole löytänyt Talibin ja Lipposen tutkimuksia netistä luettavakseni. Olen todella kiinnostunut tutustumaan monikulttuuriseen identiteettipuheeseen. Sellaisen tieteellisestä todistusarvosta saa kai olla jotain mieltä.

Outi Soilamon työ on ainakin esitelty pääpiirteissään netissä. Palaan asiaan tuonnempana. Tämän sneak peekin haluan kuitenkin jättää lukijalle hautumaan:

"Monikulttuurisuus oli tuonut monia muutoksia opettajan työhön. Lähes kaikki opettajat (94 %) kertoivat viihtyvänsä työssään hyvin, vaikka enemmistö opettajista (70 %) koki työnsä muuttuneen rasittavaksi. Suurin osa opettajista (84 %) koki työnsä eri kulttuureista tulleiden oppilaiden parissa haastavaksi. Lähes kaikkien opettajien (97 %) mielestä monikulttuurisuus oli lisännyt heidän työmääräänsä. Kiire oli lisääntynyt oppitunneilla."

Joopa joo. Palatakseni Lipposen vastineen vastineeseen:


Venla Berneliuksen tutkimuksessa "Lähi(ö)koulu – Helsingin koulut ja kaupunginosat" ja raportissa "Kaikkien koulu – peruskoulun laadun ja mahdollisuuksien tasa-arvon tutkiminen" todetaan, että on löydettävissä yhteys aikuisväestön koulutustason, sosiaalisen asuntotuotannon ja maahanmuuttajien määrän ja lasten oppimistulosten välillä. Näin voidaan selittää noin 70 prosenttia alakoulujen ja 60 prosenttia yläkoulujen oppimistulosten vaihtelusta.


Asia on huolestuttava, sillä OECD:n tekemän Pisa-tulosten analyysin mukaan koulujen eriytyminen johtaa oppilaiden sosioekonomisen ja etnisen taustan korostumiseen oppimistuloksissa. Se tarkoittaa lahjakkuuksien hukkaamista.



Tästä en jaksa edes aloittaa, koska universumin korkein äly on jo puuttunut väärissä paikoissa asumisen ja maahanmuuttajien virheelliseen sijoittamisen ongelmiin. Ihmettelen kuitenkin miten Lipponen aikoo tämän monipäisen pedon – köyhyyden, syrjäytymisen, eriytymisen, turvattomuuden, rikollisuuden, päihteet – kukistaa niillä maagisilla monikulttuurisuusopinnoilla joihin opettajaksi opiskelevat epäilemättä tullaan alistamaan, siksi että Helsingissä joillain alueilla vieraiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärtämistä ihan aikuisten oikeasti tarvitaan ja jossa sitä jo luonnollisesti onkin.


Paitsi että voin yhtyä Berneliuksen (koko tutkimus täällä) ja em. raportin tulkintaan täydellisesti, haluan myös mainita että varallisuus ja koulutus kuuluvat yhteen universaalisesti ja aksiomaattisesti. Tämä ei ollut yllätys kenellekään. Mutta hyvä että tämä tieto on saatavissa Lipposenkin hyväksymässä muodossa.

Bloggaaja Octavius tekee merkittävää kansalaisjournalismia jäljittämällä monikulttuurisuuden liepeillä pyörivien rahavirtojen liikkeitä. Helsingin ja Suomen monikulttuuristamisprojektissa syntyy ja kukoistaa moninaisia liiketaloudellisesti lupaavia versoja. Suosittelen seuraamaan Lipposen ja Talibin sekä saman koulukunnan tutkijoiden julkaisutoimintaa ja luentotilaisuuksia.


Jos haluaisin oman siivuni, en suinkaan ammuskelisi puskasta kilttejä monikulttuuristajatätejä, vaan valjastaisin tutkimuksen ja median käyttöön oman urani ja kokemukseni opetusalalla. Kohtaamisia ja autenttisia kulttuurikokemuksia on niin että olen niihin tikahtua. Enkä ole katsellut maailmaa Eiran aikuislukion ikkunoista vaan peräti ala-asteella, yläasteella, lukiossa ja ULKOMAILLA!!!!11! Opiskelua, asumista, nuorisotyötä, opetusta ja kokemusta on neljältä eri mantereelta! Lisäksi olen vakuuttava ja luonteva esiintyjä, ja voisin samettiäänelläni myydä satoja monikulttuurisen sensitiivisyyden kursseja syrjäisten pikkukuntien koulutuslautakuntien tädeille, opettajankoulutuslaitosten mandaatilla! Uskottavuuden boostaamiseksi voisin valjastaa samaan kytkyyn lasteni kummit, ulkomaalaiset tutkijan ja kieliasiantuntija-yrittäjän, sekä vanhat tuttuni, kaksi afrikkalaista tohtoria. Meidän mokubussimme kun kaartaa koulun pihaan niin muuttotappiokunnan nuivankelmeät snellmannilaisopettajat saavat kyllä tuta mistä kameli pissii! Eikä se vaunu liikahda alle kymppitonnilla!


Monikulttuurisuuskoulutuksena myydään niin luokatonta jätettä että myötähävettää jopa rahastajien puolesta. Jos selkä taipuisi kumartamaan Talibbosten teesejä, vihreä oksa olisi taattu.



Toimittaja Hanna Kaarto mitätöi asiantuntemukseni perustein: tohtorin koulutus, koti Töölössä, työpaikka Eirassa. Opetin kymmenen vuotta Eiran aikuislukiossa, joka on maahanmuuttajakoulutuksen uranuurtajia jo 19 vuoden ajalta. Tätä nykyä koulussa on viisisataa mamu-opiskelijaa ja koulun oppilaat edustavat 85 eri kansallisuutta.

Olen tehnyt työtä maahanmuuttajanuorten koulutuksen hyväksi niin luokkahuoneessa, tutkijan kammiossa kuin Arkadianmäelläkin.



Minusta on huvittavaa kun monikulttuuristaja ottaa nokkiinsa Helsingin Sanomissa julkaistusta jutusta. Siinä on jotain tyydyttävää. Mutta ehkä huvittavuus on katsojan korvien välissä.


En pidä Lipposta opettajana. Se ei ole hänen työnsä. Opettajuus on kunnioitettava ammatti-identiteetti, enkä ole ihan varma kutsuisinko itsekään itseäni ensisijaisesti opettajaksi. Opettajuuteen liittyy niin paljon sitoutumista ja ihanteellisuutta että jätän tämän arvonimen paremmilleni. Mutta lipponen on poliitikko joka on joskus tehnyt opettajan työtä. Siinä on ero.


Lipposen omakohtainen kokemus monikulttuurista perustuu siis kokemukseen aikuislukion opettajan työstä. Kauniisti sanottuna tämä ei välttämättä ole se koko kuva. Ehkä se junalippu Itään kannattaisi tosiaan käydä ostamassa. Tai miettiä onko opettajalla huono asenne jos hän ei halua työhönsä lisää haasteita maahanmuuttajataustaisten ala- ja yläasteikäisten oppilaiden muodossa. Muutenkaan peruskoulun ja lukion opettajan työkuvaa ei yleensä pidetä kovin samanlaisena. Mutta kissa näistä.


Toki minua voi pilkata, mutta "älkää heittäkö asiaa pesuveden mukana".


Kiitos, pilkataan. Kerro jo se asiasi.

Päivi Lipponen
filosofian tohtori
kansanedustaja (sd)
Helsinki


Nikopol
anonyymi bloggaaja, veronmaksaja
teh Internet

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Koulu, väkivalta ja monikulttuuri osa 2: käytäntö

Kuten edellisessä kirjoituksessa vihjasin, monikulttuurikriittiseksi bloggaajaksi ilmoittautuminen luo ennakko-odotuksia. Osittain vastasin niihin jo mainitessani lukuisat ongelmat jotka ovat kohdanneet muita Euroopan maita näiden suurten maahanmuuttajavähemmistöjen kanssa. Mutta mainitsin myös ettei tämä ole vielä Suomen tie. Taannoisesta somalinuorten katuryöstöaallosta huolimatta meillä on vielä pitkä matka siihen pisteeseen jossa esim Pariisi on: lähiöiden vyö metropolin ympärillä on kiellettyä aluetta jota hallitsevat huumekauppiaat, ja väkivaltaiset nuorisojengit työntyvät jopa eleganteille keskustan ostoskaduille.


Tähän verrattuna 11-vuotiaiden tyttöjen hakkausporukka Vuosaaressa on pientä. Se on kyllä osoitus ongelmista, mutta erilaisista ongelmista kuin Ranskassa. Tämä kirjoitus ei maalaile kauhukuvia vaan raportoi tapahtunutta todellisuutta. Kaikissa tulevaisuuden skenaarioissa yritän pitää jalat maassa. Kaikesta huolimatta olen pohjimmiltani optimisti - mutta vähemmän optimisti kuin 10 vuotta sitten.


Valitettavasti nopeasti kasvavan maahanmuuttajataustaisen koululaisjoukon mukana peruskouluihimme tulee joitakin uusia kielteisiä ilmiöitä, ja vanhat tutut jatkuvat uusissa muodoissa ja mittasuhteissa.


Jokelan ja Kauhajoen hirmuteot eivät oikeastaan kuulu tämän kirjoituksen skooppiin, mutta kai ne pitää mainita. Pidän tapahtumia osoituksena läheis- ja vertaisverkon pettämisestä, viranomaisvalvonnan leväperäisyydestä ja aivan uudenlaisesta alakulttuurista jonka internet on mahdollistanut. En pidä kouluammuskeluja suurena yhteiskunnallisena uhkana tai realistisena vaaratekijänä koulun arjessa. Numeroiden valossa perinteinen kloppien nahistelu ja satunnaiset, käytävillä harhailevat päihdeongelmaiset ovat todellinen uhka. En usko uuden trendin syntyneen, mutta koputan silti puuta. Pahinta uusissa ongelmissa on ettei niihin ole voinut varautua.


Maahanmuuton kohdalla ei voida vedota siihen ettei tiedettäisi mitä pahimmillaan voi seurata.


Mitä kouluväkivalta on? Mistä se johtuu? Kuka on tekijä ja kuka uhri? Miten koulujen monikulttuuristuminen on vaikuttanut kouluväkivallan kuvaan ja määrään? Yritän vastata näihin kysymyksiin mahdollisimman paljon oman kokemuksen, jopa intuition kautta. Jos olet kiinnostunut tilastoista tai haluat kahlata uutislinkkejä, voit käyttää Googlea.


Aiheesta tehtyjä tutkimuksia vaivaa muutama asia - tai ainakin minua on vaivannut, kun olen noihin tutkimuksiin tutustunut. Ensinnäkin käsite "väkivalta" ja sen uhka, sekä uhan aiheuttama pelko ja ahdistus. Tämä on mitä suurimmassa määrin yksilöllinen asia. Pienikokoinen nainen tai mies voi kokea uhan eri lailla kuin iso ja ronski mies tai kaiken nähnyt rautarouva. Lapsen kokemus väkivallasta ja uhasta on ihan oma lukunsa. Teini-ikäisten leikkitappelu näyttää hurjalta ja voi muuttua veriseksi todeksi silmänräpäyksessä. Poikien töniminen muuttuukin kiusaamiseksi ja pahoinpitelyksi heti jos joku ylittää jonkun toisen henkiläkohtaisen sietokyvyn. Kun peruskoulun opettajilta - enimmäkseen naisia (70 % v. 2004) kysellään subjektiivisia väkivallan tai sen uhan kokemuksia, saadaan tulos joka ei ole aivan sellaisenaan allekirjoittaneen kokemusmaailmaa vastaavaa dataa. Jos tuijotetaan pelkkään sanakirjamerkitykseen, on väkivaltaa jopa esikoululaisen saama paskahalvaus. Itsehillintänsä menettänyt päiväkotipiltti, erityisoppilas, autistinen tai pimahtanut alakoululainen on kyllä hurja näky. Hän voi huutaa, lyödä, potkia, purra, rikkoa paikkoja, heitekllä esineitä. Mutta onko se väkivaltaa? Lasten mielenterveydenhoito on alennustilassa. Lastensuojelu ei selviä tehtävistään. Luokissa ja ryhmissä on paljon lapsia jotka ovat väärässä paikassa. Perusopetuksen ryhmiin integroidaan mitä erilaisempia erityistapauksia, joilla monilla on oma henkilökohtainen koulunkäyntiavustajansa. Voidaan kysyä ovatko he oikeassa paikassa, ja olisiko kouluväkivaltaa vähemmän jos kaikki olisivat "tavallisia" lapsia. Potentiaalisesti vakavimman näkemäni toiselle aiheutetun ruumiinvamman oli aiheuttaa eräs pienikokoinen seiskaluokkalainen autisti joka ilman mitään näkyvää ärsykettä heitti opettajaa terävällä esineellä, ja näön menetys oli senteistä kiinni. Epäonnistunutta sairaanhoitoa vai normaalia kouluväkivaltaa?


Onneksi tämäkin on monikulttuuria, ja sellaisena suunnaton rikkaus.


Keskiverto koululainen ymmärtää että isku ja potku tekee kipeää. Hän myös tietää mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Kun iso joukko 12-18-vuotiaita nuoria kootaan saman katon alle, mitä vain voi sattua, ja sattuukin. Valtaosa vakavista loukkaantumisista on onnettomuuksia. Teinit eivät osaa rajoittaa voimankäyttöään. Myös kaikilla elämänaloilla valta-aseman saanut tyhmyys ja vastuuttomuus heijastuu nuorten tekemisiin. Ja nuoruus on muutenkin sitä aikaa kun seuraamuksia ajatellaan vähiten. Mitä voi sanoa 16-vuotiaalle joka on omaa tyhmyyttään ja harkitsemattomuuttaan saanut päänahkansa silmilleen? Tai juossut lasiovesta läpi? Kaatanut kaverinsa leikillään ja aiheuttanut aivotärähdyksen? Valtava enemmistö nuorten kolhuista ei ole vakaasti harkiten tai tarkoituksella tehtyjä.


Millä tavalla maahanmuuttajanuori voi poiketa totutusta kaavasta tai pahentaa sitä?

Väitän että nuorten väkivaltaisuus on lähes puhtaasti yksilölähtöistä. Syntymässä saadut ominaisuudet ja ympäristön vaikutus yhdessä aiheuttavat väkivaltaista käyttäytymistä. Kulttuuritausta voi joissakin tapauksissa vahvistaa joitakin käytösmalleja tai alentaa kynnystä syyllistyä väkivaltaan, mutta selittävien tekijöiden etsiminen ensisijaisesti kulttuurista on virhe. Väitän myös että suomalaisella yhteiskunnalla ja koululla on mahdollisuus vähentää kulttuuritaustan vaikutusta haitalliseen käyttäytymiseen, mutta tällä kyvyllä on rajansa.

Taas vahvasti yksinkertaistaen: maahanmuuttajuus tai erilainen kulttuuritausta sinänsä ei tee kenestäkään väkivaltaista, eikä kukaan ole koodattu noudattamaan oman kulttuurinsa haitallisia käytösmalleja. On kuitenkin aivan selvää että maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on suurempi todennäköisyys käyttäytyä väkivaltaisesti kuin kantaväestöllä. Toivon että lukija jaksaa lukea perusteluni.

Syntymässä saadut ominaisuudet ovat sitä aluetta jolla seikkailevia saatetaan Suomessa rangaista varsin heppoisin perustein. Koska en ole biologi enkä perehtynyt ihmisen geeniklusterien käytännön vaikutuksiin, tyydyn toteamaan sen minkä jokainen (ainakin vielä) voi todeta ilman Ajatuspoliisin visiitin pelkoa: jotkut meistä vain ovat syntyneet johdot sillä tavalla ristissä että väkivalta on luonteva ongelmanratkaisukeino. Jos normaali perhetausta ja tavallinen, turvattu lapsuus ja vanhempien huolenpito tuottaa hakkaavan kusipään, näin vain sitten on. Tällaisia tapauksia voi sitten jokainen tutkia oman mieleisensä luupin läpi: poliittisen, lääketieteellisen, biologisen, kemiallisen, astrologisen... Erilaisia diagnooseja löytyy joka lähtöön. Syitä voidaan hakea mieshormoneista, välittäjäaineista, mielenterveydestä tai mystisistä ominaisuuksista kuten sielu tai luonne. Jotkut meistä lyövät, piste. Jos tällainen käsi on jaettu maahanmuuttajanuorelle, saatetaan syitä etsiä ihan vääristä paikoista.

Ympäristötekijät voivat tehdä väkivaltaisen kenestä vain. Aggressiivinen maahanmuuttajanuori käynnistää välittömästi ympäristön kulttuurisesti sensitiivisten sensorit: mitä, tai kuka on tämän takana? Patenttiselitys on ympäristön nuivuus, syrjivyys, rasismi, ennakkoluulot. Hyväksyn tämän selityksen yhtenä mahdollisena motiivina väkivaltaiseen käyttäytymiseen, mutta päinvastoin kuin jopa oikeuslaitoksessamme tunnutaan ajattelevan, toisten ihmisten toiminta ja ajatukset eivät oikeuta tai aiheuta väkivallan käyttöä. Väkivaltaisen ratkaisumallin käyttäminen edellyttää yksilön omaa aktiivista toimintaa. Keinoja on aina useampia - väkivaltaan turvautuminen paljastaa osataanko muita keinoja käyttää.

Suomalainen kantaväestö ja yhteiskunta eivät suinkaan ole ainoa ympäristötekijä. Maahanmuuttajanuori tai maahanmuuttajataustainen nuori on jo määritelmällisesti altistunut elämässään muillekin vaikutteille kuin nykyiselle suomalaiselle asuinympäristölleen ja koululleen. Oirehtivaa kantaväestön nuorta ei varmasti tutkittaisi vain nykytilanteen ja -olosuhteiden valossa, vaan koko lääketieteellisen ja henkilökohtaisen historiansa kautta. Oikaiseminen kulttuuri- tai ympäristön rasismi-selityksiin on väärin yksilöä kohtaan. Se on väärin myös ympäristöä kohtaan. Maahanmuuttajan ongelmien näkeminen ensisijaisesti etnisyyden tai toiseuden läpi on pahimmanlaatuista rasismia. Se riisuu ihmiseltä yksilöllisyyden ja arvon ihmisenä. Tämä ajattelu on tyypillistä juuri niille joille maahanmuuttajan ja toiseuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaikkein tärkeintä: monikultturisteille, moraalisäteilijöille, kukkahatuille.

Monikultturistien lempi-ilmauksia on ettei maahanmuuttajia saa käsitellä yhtenä massana. Tämä on kaksinaamaista, koska juuri monikultturistien taipumus on toisaalta vedota maahanmuuttajien erityisiin ominaisuuksiin ja tarpeisiin kokonaisuutena silloin kuin se sopii heidän poliittiseen agendaansa, ja vastaavasti poimia rusinoita pullasta silloin kun halutaan löytää soveliaita yksittäistapauksia yleistettäviksi.

Ei ole olemassa tyypillistä maahanmuuttajanuorta tai tällaisen elämäntarinaa. Ehdoton enemmistö kohtaamistani maahanmuuttajanuorista on kotoisin perheestä joka välittää heistä. Osa on käytännössä ilman aikuista huoltajaa. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajanuorten kotitausta on yhtä kirjavaa kuin suomalaistenkin oppilaiden.

Jokainen opetusalalla toimiva aikuinen ymmärtää maahanmuuttajien kirjavuuden. Osaako lukija itse analysoida omaa maahanmuuttajakuvaansa? Aloitko lukea tätä kirjoitusta mielessäsi jonkinlainen arkkityyppinen maahanmuuttajan kuva? Se kannattaa kyllä pitää mielessä, koska stereotyypeissä on aina totuuden siemen.

Olemme saaneet lukea pöyristyttäviä uutisia maahanmuuttajajengien suorittamista katuryöstöistä ja jopa joukkoraiskauksista. Ulkomaiden uutiset kertovat väkivaltaisten jengien tyrannisoimista asuinalueista, vuokrataloista, kaduista ja kouluista. Monien pelko on että tämä on Suomenkin tie, ja helposti ajatellaan että tulevaisuus on jo täällä. Tälle pelolle haetaan vahvistusta, ja uutisointi näyttäisi toisinaan antavan tällaiselle ajattelulle aihetta. Tämä pelko on turha, ainakin osittain. Suomen kouluissa ei vallitse minkäänlainen anarkia. Koulunkäynti ei ole hengenvaarallista, tai jos on, se ei johdu ainakaan maahanmuuttajanuorten väkivaltaisesta joukkoliikehdinnästä.

Aikaisempien kirjoitusteni vuoksi viestini saattaa nyt vaikuttaa ristiriitaiselta. Enkö itse ottanut esiin selviä esimerkkejä maahanmuuttajaväkivallasta ja sen uutisoinnista? Kyllä ja kyllä. Väitän silti etteivät nuo tapaukset ole sitä mitä ne maahanmuuttokriittisen ajattelun läpi saattavat vaikuttaa olevan. Ongelmia ne kyllä ovat - vakavia ja kasvavia ongelmia.

Nuo suurimmat raportoidut rikokset tai rikossarjat ovat aikuisten tai lähes täysi-ikäisten, enimmäkseen ei-kouluakäyvien nuorten ja "nuorten" tekosia. ("Nuorilla" tai NuorillaTM tarkoitetaan tiedostavan median kiertoilmaisua 12-40-vuotiaalle maahanmuuttajataustaiselle väestönosalle joka on lähes kaiken laajamittaisen mellakoinnin takana Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa...) Yhteiskunnan epäonneksi mutta koulun onneksi pahimmat tapaukset eivät käy koulua. Tämä pätee niin kantaväestöön kuin maahanmuuttajiinkin. Ne joilla on suurimpia sopetumisvaikeuksia ovat sosiaalitoimen, poliisin ja esim. hotelli Yrjöperskeleen heiniä. Tosin he saattavat hengailla oman alueensa koulun lähistöllä leikkimässä lainsuojatonta, mafiosoa tai parittajaa alaikäisille bändäreilleen. Koulun ulkouoliset hiippailijat tai alueen kingit ovat sinänsä merkittävä uhkatekijä kouluille, mutta eivät niiden sisäinen ongelma.

Oma lukunsa ovat ne lukuisat nuoret joille koulu on sosiaalinen tila jossa ruokaillaan, vietetään aikaa ja tavataan ikätovereita, mutta jossa ei opiskella. Näille nuorille koulu täyttää jonkinlaisen tarpeen, eivätkä he ajoittaisista katupoikamaisuuksistaan huolimatta ole uhka. Nämä sankarit ovat niitä jotka syrjäytyvät. Koulutusta ei hankita, heittäydytään yhteiskunnan holhokiksi. Tietty osuus näistä tapauksista päätyy väkivalta- tai ainakin rikostilastoihin ennemmin tai myöhemmin. Riippuen siitä missä iässä päihteet tulevat kuvaan he saattavat saada aikaan hyvinkin vaarallisia tilanteita, lähinnä tosin itselleen.

Päihtyneenä tai ainakin krapulassa kouluun saapuvia nuoria on jonkin verran. Ehkä heitä olisi enemmänkin, ellei kotiin jääminen olisi täysin legitiimi toimintatapa. Lintsaamiskulttuuri on muuttunut melkoisesti siitä kun nykyiset vanhemmat kävivät koulunsa. Osittain vanhemmat hyväksyvät asiaintilan jolle eivät (töistä käsin tai omien ongelmiensa vuoksi) voi mitään tai jolle eivät halua voida mitään.

Nykyvanhempien avuttomuus ja voimattomuus nuortensa elämänhallinnattomuuden edessä on ällistyttävää. Tämä aihe vaatii oman kirjoituksensa joskus.

Kuten yllä sanoin, maahanmuuttajanuoret eivät keskimäärin ole sen huonommista perheistä kuin muutkaan oppilaat. Jos koti on kunnossa, eli joukolla on johtaja, oli tämä sitten millainen hyvänsä, maahanmuuttajanuori tulee kouluun ja pelaa pääsääntöisesti samoilla säännöillä kuin muutkin. Joidenkin kulttuurien tapa käsitellä lapsia tuottaa selkeästi paremman paikallaoloprosentin kuin kantaväestön metodit.

Koska minulla on ongelmia ilmaista itseni lyhyesti, pätkäisen tähän ja jatkan tuonnempana. Tämä vika saattaa johtua siitä etten mielellään tule väärinymmärretyksi. Väärinymmärretyksi tuleminen Internetissä voi maksaa rahaa ja työpaikan.


perjantai 5. joulukuuta 2008

Koulu, väkivalta ja monikulttuuri osa 1: teoria

Aloin kirjoittaa blogia koska halusin kiistää ja kyseenalaistaa käsityksiä joita monikulttuurista levitetään, erityisesti koulun monikulttuurisuudesta. Haluan osoittaa teorian, ihanteen ja käytännön erilaisuuden. Toinen asia josta olen halukas levittämään tietoa on opettajan työ ja asema nykypäivän koulussa yleensä ja monikulttuurisessa koulussa erityisesti.

Monikulttuurikritiikki on nopeasti muodostunut iskusanaksi. Blogin mainostaminen monikulttuurikriittisenä luo tiettyjä ennakko-odotuksia. En oikeastaan välitä tulla kutsutuksi monikulttuurikriitikoksi. Haluan esitellä itselleni tuttuja puolia monikulttuurisuudesta sellaisina kuin miltä ne minun silmieni läpi näyttävät. Lukija saa itse määritellä onko näkemykseni kriittinen, ja mihin kritiikin kärki osoittaa.

Talibbos-kritiikkini suuntautui heidän markkinoimaansa monikultturistista maailmankuvaa vastaan. Muissa teksteissä olen lähinnä sivunnut koulun monikulttuuristumisen kustannuspuolta. Looginen lopputulema on ollut se, ettei monikulttuurin haasteista selvitä ilman merkittävää rahallista satsausta, ja että tulos oppimisen kannalta olisi joka tapauksessa parempi ilman monikulttuurisuuden rikkautta. Nämä ovat ainakin ammatissa toimivalle opettajalle itsestään selviä asioita. Jos monikulttuurisuuden haasteisiin ollaan valmiita vastaamaan, pitää myös myöntää se hinta mikä tästä maksetaan. Ja maksumiehiltä olisi paikallaan kysyä onko kauppa heidän mielestään kannattava. Jo monesti siteeraamani Mirja-Tytti Talib, monikulttuurisen koulun tutkimuksen kiistämätön grande dame, markkinoi monikulttuurisuuspakettia suomalaisille vanhemmille ja veronmaksajille mm näin:

Kaikenlaisen erilaisuuden sietäminen, uudenlaiset tavat, kokemukset ja jopa
konfliktit muokkaavat pitemmän päälle yhteiskuntaa avoimemmaksi ja
dynaamisemmaksi.

Erilaisuuden sietäminen ja jopa konfliktit ovat siis halpa hinta siitä että pidemmän päälle yhteiskuntamme muuttuu avoimemmaksi ja dynaamisemmaksi.

Tämän voisi kai periaatteessa hyväksyä, mutta ennen kuin tehdään diili haluaisin ainakin itse vähän tarkennuksia:

1. Pitääkö todellakin sietää kaikenlaista erilaisuutta? Lehdistökatsaus tai pieni kävelylenkki ostarille paljastaa jo paljon sellaista erilaisuutta mitä kukaan täyspäinen ihminen ei hyväksy, eikä ihan nikottelematta edes halua yrittää sietää.

2. Ihmiset yleensä eivät kaipaa konflikteja, ainakaan jos ne vain ovat vältettävissä. Suomalainen perinteinen tapa vältellä konflikteja ei ehkä ole paras tapa selviytyä maailman ristituulissa, mutta nähtävissä olevien konfliktien väistäminen on silti hyvä idea.

3. Kuinka pitkä aika noin suurinpiirtein on "pitemmän päälle?" Kuinka pitkä prosessi on tiedossa? Kuinka kauan jatkamme sietämistä ja konflikteihin ajautumista ennen kuin väistämätön onnen tila saavutetaan? Monissa Euroopan maissa koe on jatkunut jo vuosikymmeniä. Missä kohdassa vaihdamme taktiikkaa, jos suunta ei olekaan toivottu?

4. Yhteiskunnan avoimuus ja dynaamisuus ovat sangen laajoja ja moniselitteisiä käsitteitä. Niin laajoja etteivät ne tarkoita oikeastaan mitään. Ehkä olisi hyvä selittää mikä yhteiskunnan avoimuudessa ja dynaamisuudessa nykyisellään on vikana. Sekin auttaisi suhteuttamaan sietämisen ja konfliktien vaivan odotettavissa olevaan palkintoon.

Ehkä laajennan tuossa vähän liian pitkälle alkuperäistä kysymystä joka kuuluin näin: "Miksi koulusta pitäisi tulla monikulttuurinen tai tarvitseeko siitä tulla monikulttuurinen?" Mutta Talib itse johtaa koulun monikulttuurisuuden suoraan sitä ympäröivän yhteiskunnan tulevaisuudennäkymiin. Tämä onkin oikein, koska yhteiskunnan tulevaisuus todellakin muotoillaan tämän päivän kouluissa.

Siksikin luulisi koko kansaa kiinnostavan mitä koulussa puuhaillaan. Vaikkei näitä isojen ihmisten asioita yleensä ole kansalta kysyttykään. Ehkä monikulttuuri tuo tähän avoimuuspulaan ratkaisun, pitemmän päälle.

Reiluuden vuoksi annetaan Talibin selittää auki äskeistä tiivistystään (minusta hän on tiedenaiseksi ällistyttävän huono tiivistämään sanottaviaan, ja saa ihan turhaankin ihmisten karvat pystyyn):
Kulttuurien monimuotoisuuden uskotaan rikastuttavan yhteiskuntaa. Kuitenkin
yhteiskunnan muuttuminen monikulttuuriseksi on hidas prosessi ja kulttuuriset
kohtaamiset eivät parhaimmillaankaan ole yksinkertaisia. Konfliktit sinänsä
eivät ole negatiivisia. Kahden kulttuurin törmäyksissä syntyy usein jotain
uutta, joka energisoi koko yhteiskuntaa. Onnistuneet kohtaamiset ilmaisevat
monitulkintaista harmoniaa. Näin syntyneet yhdistelmät ovat paras mahdollinen
tie integraatioon. Yhteiskunnan ja tässä tapauksessa koulujen tulisi kohdata
muutoksen tuomat haasteet realistisesti, avoimesti ja ennen kaikkea moraalisesti
velvoittavina.

Hän puhuu siis KULTTUURIEN kohtaamisessa syntyvistä konflikteista, eikä verissä päin käydyistä taisteluista. Kuitenkin toisaalla mainitaan myös ne seikat jotka ainakin monikulttuurikriittista blogosfääriä kiinnostavat ja kiihottavat. Ruotsissa, Ranskassa ja Saksassa saadut kokemukset osoittavat kiistatta että myös konkreettiset konfliktit ovat monikulttuurin arkipäivää.

Entäpä kouluissa?

Yksi tärkeimmistä ja arvokkaimmista asioista Suomen yhteiskunnassa ja kouluissa on turvallisuus. Haluaisinkin ottaa kantaa siihen miten monikulttuuristuminen vaikuttaa tai voi vaikuttaa koulujemme turvallisuuteen. Muut kirjoittajat ovat tyhjentävästi esitelleet monikulttuurin mukanaan tuomia konkreettisia konfliktitilanteita: suuri, radikaali viides kolonna joka matkaa ympäri maailmaa käymässä jihadia länsimaisilla passeilla tai suorittaa terroritekoja omissa asuinmaissaan; yhteiskuntien sisälle syntyneitä suljettuja, segregoituja enklaaveja joissa ovat de facto voimassa maahanmuuttajaenemmistön alkuperämaiden uskonnolliset ja perinteiset tavat ja lait; kunniaväkivalta; kantaväestöön kohdistuva hiljainen tai äänekäs painostus erivapauksien saamiseksi kulttuurin tai uskonnon varjolla; naisiin kohdistuva brutaali seksuaalinen väkivalta; nuorisojengien pelon vallassa pitämät asuinalueet ja koulut; syrjäytyiminen, työttömyys, kielitaidottomuus, huumeet... Lista monikulttuuristen yhteiskuntien epäonnistumisista on pitkä ja hirvittävä.

On laajalti tunnettu tosiasia että kolmannen maailman maahanmuuttajat vastaavat huomattavasta osasta läntisen Euroopan syntyvyydestä. Arviot tämän seurauksista vaihtelevat, mutta yksi asia on selvää: maahanmuutto on muuttamassa katukuvaa ja keskivertokoululuokkaa silmin havaittavalla vauhdilla. Suomessahan ulkomaalaistaustaisen väestön osuus kokonaisväestöstä on pieni, mutta alueellisesti huomattavan suuri. Lainaan taas Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen lukuja:

Helsingin kaupungin 2000-luvun väestönkasvu selittyy käytännössä kokonaan
maahanmuuttajataustaisen väestön kasvulla. Maahanmuuttajien väestöosuus on
noussut 1990-luvun alun parista prosentista niin, että olemme juuri rikkomassa
10 %:n rajapyykin. Nykyvauhdilla maahanmuuttajataustaisen väestönosan kasvu on
Helsingissä 6 % vuodessa. Vuonna 2025 joka neljäs helsinkiläinen olisi
maahanmuuttajataustainen.

Paljon ulkomaalaistaustaisia lapsia. Paljon monikulttuurisuutta koulussa. Mikään ei viittaa siihen että monikulttuurisuuden ongelmilta vältyttäisiin, vaikka volyymissa ollaan kaukana esim. Saksan ja Ruotsin luvuista. Levottomuuksien vaivaamassa Neuköllnissä Rütli-Hauptschulessa 83% oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Vielä äskettäin kehutun ja lukuisia palkintoja saaneen Tukholmalaisen Rinkebyskolanin (maahanmuuttajataustaisia kaupunginosassa lähes 90%) menestystarina vaikuttaa viimeaikaisten tietojen valossa suuresti kaunistellulta. (svenska-haasteisille: Svenska Dagbladetin artikkelin mukaan mm. Rinkebyskolan antaa oppilaille liian korkeita arvosanoja yhdeksännen luokan päättötodistukseen verrattuna oppilaiden suorituksiin lukiossa - siitä huolimatta että Dagens Nyheterin tietojen mukaan jopa yli puolet koulun oppilaista ei edes saa todistusta joka oikeuttaisi lukioon pääsyyn!)


Ennen kuin pääsen itse "paydirt"-osastolle, eli monikulttuurisen koulun konfliktien todellisuuteen ja käytäntöön autenttisten ja omakohtaisten kokemusten kautta, esitän että lukija tutustuisi Saksan maahanmuuttajanuorten ongelmista kertovaan YLEn Radio Peilin Päiväntasaaja-ohjelmaan (5.9.2008). Tämä filmi puolestaan kertoo etteivät Rinkebyn nuoret ainakaan vietä iltojaan läksyjä lukemassa.

Meillä ei ole näin. Mutta tuleeko olemaan? Jotain sentään meilläkin tapahtuu. Ja jotain muutakin. Ja tämähän mainittiinkin jo.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Tiesitkö SINÄ olevasi monikulttuurinen?

Halla-ahon vieraskirjasta Mikko Ellilän vinkkaamana:

Tuolla edu-sivuilla on niin paljon materiaalia ettei tiedä mistä aloittaisi. Tämä Talibin töräys

"Miten monikulttuurinen koulu poikkeaisi tavallisesta suomalaisesta koulusta?

Monikulttuurinen koulu voi olla etnisesti myös kokonaan suomalainen,
sillä monikulttuurisuus voidaan ymmärtää myös sosiaaliselta taustaltaan tai
kyvykkyydeltään tai seksuaalisen orientaationsa vuoksi erilaiseksi koettujen
oppilaiden järjestelmäksi, jotka kaikki voivat olla suomalaisia."

näyttää miten koko monikulttuurisuuskäsite on juuri sitä mitä sen halutaan kulloinkin olevan. Se on luonnollista ja ihanaa, koska me ollaan kaikki monikulttuurisia kun oikein katsotaan. Siis täysin suomalainenkin koulu on monikulttuurinen, koska kaikki erilaisuus onkin eri "kulttuureja." Näin monikulttuuri voidaan ajaa minne vain, koska mehän ollaan monikulttuurisia kaikki, heiniinku.

Vähän tätä älyttömyyttä tavoittelin tässä:

"Jälleen kerran: opettajan asennoitumisella KEHEN TAHANSA oppilaaseen ja MIHIN TAHANSA erilaisuuteen on suuri merkitys oppilaan oppimiselle. . . .

Monikulttuuristen oppilaiden luomien erilaisten kulttuuriympäristöjen harha on ominaista monikulturismille. Jos todella halutaan ajatella maahanmuuttajista osittain tai kokonaan muodostuvaa oppilasryhmää "kulttuuriympäristönä", pitää muistaa että joka ikinen opetusryhmä, luokka, koulu, ikäryhmä ja kaupunginosa muodostaa OMAN kulttuuriympäristönsä. Maahanmuuttajien osuus tässä kulttuuriympäristössä on riippuvainen heidän määrästään ja aktiivisuudestaan "kulttuurin" toiminnassa. He eivät OLE kulttuuri."

Uskaltaisin kyllä väittää että suomalaisten oppilaiden keskinäinen monimuotoisuus EI mene ihan kaikille läpi monikulttuurisuutena. Koska suvaitsevaisen sanamagian avulla oikeaa - muotisanahan oli VARSINAISTA - monikultturisuutta mitataan värikartalla.

Pahinta on että Talibbosia kuunnellaan, ja heidän ajatuksensa hyvinkin todennäköisesti ajetaan opettajankoulutukseen. Tuollainen stiiknafuulia pitää paljastaa ja naurunalaistaa siinä missä muukin monikulttuurisuushourailu.

---

Pieni lisä: samalla sivulla Talib toteaa sattuvasti:

Kulttuurien kohtaaminen on aina vaativaa. Meidän kouluissa ja kodeissa ei opeteta tunteita, toisten kunnioitusta, hyviä tapoja, vaikka ne ovat edellytyksiä kaikkeen kohtaamiseen ja vuoropuheluun.

Mitä luulet juuri lukeneesi Suomen tiedeyhteisön monikulttuurisuuden tutkimuksen kirkkaimman tähden tuossa juuri todenneen? Lue uudestaan. Kyllä se sanoi niin.

Melko hapokasta.

Tähän on pakko palata joskus.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Jussi Pajusen kannanotto: Sisäänheittäjästä on palattava portinvartijaksi.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kirjoitti blogissaan näin (boldaukset allekirjoittaneen):


Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu vaatii pikaisia toimia

Olen hyvin huolestunut kaupungin maahanmuuttajatilanteesta. Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteekseen kääntää maahanmuutto voimavaraksi ja elinvoiman lähteeksi. Nykymenolla on tapahtumassa päinvastoin.

Helsingin kaupungin 2000-luvun väestönkasvu selittyy käytännössä kokonaan maahanmuuttajataustaisen väestön kasvulla. Maahanmuuttajien väestöosuus on noussut 1990-luvun alun parista prosentista niin, että olemme juuri rikkomassa 10 %:n rajapyykin. Nykyvauhdilla maahanmuuttajataustaisen väestönosan kasvu on Helsingissä 6 % vuodessa. Vuonna 2025 joka neljäs helsinkiläinen olisi maahanmuuttajataustainen.

Kasvu on kiihtymässä entisestään. Turvapaikanhakijoiden määrä maassamme on tänä vuonna räjähtämässä. Viime vuoden kahdesta tuhannesta olemme nousseet jo viiteen tuhanteen hakijaan. Valtaosa heistä tullee saamaan myönteisen päätöksen. Lähinaapurimme ovat kiristäneet maahantulokriteerejään, mikä suoraan heijastuu meille. Suurin osa hakijoista tulee sota-alueilta Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Useimpien pakolaisten perheenjäseniä tulee Suomeen muutaman vuoden viiveellä. Suurin osa pakolaisista asuu pääkaupunkiseudulla, ja kokemusten mukaan suuri osa muualle Suomeen sijoitetuista muuttaa ennen pitkää tänne.

Maahanmuuttajien työllistyminen on nykyiselläänkin suuri haasteemme. Heidän työttymyysprosenttinsa on 2,5 kertainen. Lisäksi työvoimaosuus on kantaväestöä alhaisempi. Erityisen vaikeaa työllistyminen on siinä ryhmässä, joka tulee lähialueiden ulkopuolelta. Uudella maahanmuuttajalla työhalu on maahan saapuessaan korkealla, mutta meidän oma järjestelmämme pakottaa jokaisen tulijan vähintään kuuden kuukauden pakkojonoon, ennen kuin työllistyminen on edes teoriassa mahdollista. Odotusaikana työmotivaatio laskee merkittävästi.

Nyt tarvitsemme pikaisia toimenpiteitä. Ensiksi turvapaikanhakijamäärät on saatava hallintaan vastaamaan vastaanottokykyämme. Sisäänheittäjästä on palattava portinvartijaksi. Ja toiseksi valtiovallan ja pääkaupunkiseudun jo valmiiksi neuvottelema aiesopimus, jonka keskeinen sisältö on maahanmuuttajien työllistymisen nopeuttaminen, on hoidettava välittömästi voimaan.



Tuossa tekstissä ei ole yhtään kohtaa jonka kiistäisin tai mitään mihin väittää vastaan. Kun kerran kaupunginjohtaja ajattelee näin, realistinen keskustelu maahanmuuton eduista ja haitoista on todellakin mahdollista.

Tuntuu siltä kuin lyhytikäisen blogini kaikki huolenaiheet olisivat kantautuneet kuuleviin korviin. Luonnollisesti me kaikki tiedämme kuka ja mitkä tapahtumat ovat mahdollistaneet Pajusen ulostulon.

Vaikuttaa siltä että ryhdyin toisinajattelevaksi bloggaajaksi liian myöhään. On ollut helppo hypätä bandwagoniin kun työ on jo pitkälti tehty. Me seisomme jättiläisen harteilla.


Imperiumin vastaisku on väistämätön. Onhan Helsingin strategiaksi määritelty "kääntää maahanmuutto voimavaraksi ja elinvoiman lähteeksi." Voimavarasta ja elinvoimasta ei hevillä luovuta. Minerva Krohnin kelkka kiitää liian kovaa vauhtia päin puuta.

Näistä otsikoista saa hauskan ketjun:

Vihreä Lanka: Suuret puolueet vaikenevat maahanmuutosta

Helsingin sanomat: Jussi Pajunen jarruttaisi maahanmuuttoa

Vihreä Lanka: Pajusen maahanmuuttopuheet yllättivät Lehtipuun ja Krohnin


Lehtiä lukiessaan monikin yllättyy. Varsinkin kun ennen kiistämättömiä totuuksia aletaan kyseenalaistaa ääneen.

---

Update: HBl kertoo että Astrid Thorsin mielestä Pajusen luvut ovat vääriä. Pajunen pysyy kannassaan: maahanmuuttajia tulee liikaa, resurssit eivät riitä.
Enligt Pajunen själv är stadens linje ändå klar.
– De asylsökande blir fler och fler. De är redan nu så många att kapaciteten inte räcker till. Läget är svårt att överblicka, det känns som om höger hand inte vet vad den vänstra gör.
Annika Forsander, joka vastaa Helsingin kaupungin maahanmuuttaja-asioista, ei näe mitään muuta keinoa kuin olla ottamatta vastaan enempää maahanmuuttajia.

Annika Forsander, direktör för invandrarfrågor vid Helsingfors stad, har kontrollerat Pajunens siffror. Enligt henne har den ökande invandringen i kombination med brist på resurser gjort det allt svårare att ta emot invandrare.


– Systemet är överbelastat. Det finns inte tillräckligt med personal och man måste bygga flera mottagningscentraler, säger hon.


Också lågkonjunkturen inverkar på invandrarnas ställning på arbetsmarknaden.
– Sysselsättningsläget har försämrats drastiskt och det finns inte tillräckligt med arbetsplatser.
Forsander är bekymrad över att invandrare med högre utbildning har svårt att få arbete i sin egen bransch..
– Jag ser inga andra lösningar än att inte ta emot flera invandrare, säger hon.


På finska: näistä ei ole voimavaraksi ja elinvoimaksi.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Opettaja-lehti 28.11.

Opettaja-lehti kommentoi maahanmuuttajanuorten koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Onneksi ratkaisukin löytyy.

Maahanmuuttajien koulutusputki vaarassa
Opettaja-lehti 28.11.

Maahanmuuttajien opintiellä on yhä monta kompastuskiveä. Tuore selvitys osoittaa, että maahanmuuttajanuoret ovat vaarassa pudota koulutusmahdollisuuksien ulkopuolelle.

Turvapaikanhakija- ja pakolaislasten mahdollisuuksia koulutukseen selvitettiin YK:n pakolaisjärjestön aloitteesta seitsemässä maassa. Suomen selvityksen tuotti Lastensuojelun keskusliitto.

Maahanmuuttajanuoren negatiivisen kierteen voivat laukaista esimerkiksi maahanmuuton ja pakolaisuuden aiheuttama stressi, koulukiusaaminen ja opettajien asenteet.

- Uusimmissa tutkimuksissa on todettu, että toisen polven maahanmuuttajat kärsivät vanhempiaan useammin vaikeista mielenterveyshäiriöistä, sanoo suunnittelija Taina Martiskainen Lastensuojelun keskusliitosta.

Kaikki uussuomalaiset eivät pysty tukemaan lapsiaan koulunkäynnissä kielivaikeuksien vuoksi. Huono suomen kielen taito saattaa muodostua nuorelle jatko-opintojen esteeksi peruskoulun jälkeen.

- Suomen kielen opetusta, tukiopetusta ja oman äidinkielen tukemista tulee tehostaa. Lisäksi tarvitsemme maahanmuuttajataustaisia koulukuraattoreita ja muutenkin oppilashuollon resursointia.
(STT)


Viimeinen kappale kertoo että kaikki selviää vielä parhain päin, koska koulutukseen on nyt ja tulee aina olemaan valtaisasti rahaa sijoitettavaksi. Ja jos rahaa ei ihan joka tarkoitukseen riitäkään, ymmärrämme varmasti kaikki että maahanmuuttajataustaiset kuraattorit ja oppilashuollon "resursointi" tulevat varmasti huomioiduiksi ennen toissijaisia kulueriä.

Alkuperäinen teksti sisältää pari muutakin asiaa jotka eivät ole mahtuneet Opettajan sivuille. Siellä todetaan että:

Huolimatta siitä, että maahanmuuttajalasten koulunkäyntiin on Suomessa panostettu, on koko järjestelmän tasolla vielä paljon kehittämisen varaa.

Tämä savotta on todellakin vasta alussa.

Myllypurolaisia ja Vuosaarelaisia vanhempia saattaa kiinnostaa seuraava:
Maahanmuuttajalapset ovat myös muita useammin koulukiusaamistapauksissa sekä tekijöinä, että uhreina, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton suunnittelija Taina Martiskainen.
Rahanmenoa ei voi välttää:
Erityisessä vaarassa ovat teini-ikäiset. Riittämättömän suomenkielen taidon vuoksi moni saa nipin napin peruskouluopinnot päätökseen, eikä pysty jatkamaan keskiasteella ilman tehokkaita tukitoimenpiteitä.
Niille jotka eivät osaa lukea byrokraattista uuskieltä kerrottakoon että tukitoimenpiteillä tarkoitetaan rahaa.

Todellinen visiointi jääkin viimeiseen kappaleeseen, joka ei ole mahtunut Opettaja-lehden sivulle.
Lainsäädännönkin tasolla on parantamisen varaa. Perustuslain mukaan kaikkien lasten tulee saada nauttia maksuttomasta perusopetuksesta. Maahanmuuttajalasten opetuksen saatavuus perustuu usein kuitenkin pelkkään hyvään tapaan. Lainsäädäntö ei sitä takaa, sillä perusopetuslaki velvoittaa kunnat järjestämään opetusta vain vakinaisille asukkailleen.
− Näihin asioihin tulisi kiinnittää ajoissa huomiota, sillä maahanmuuttajien osuus väestöstämme on jatkuvassa kasvussa. Kiivainta kasvu on pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä joka kymmenes helsinkiläisistä kouluikäisestä on muun kuin suomen- tai ruotsinkielinen. Vuonna 2025 heidän osuuden ennustetaan olevan jo 23 prosenttia, muistuttaa Martiskainen.

Pidetäänpä mielessä.